Tutustu artikkeleihin, paremman elämän puolesta!

Tyytymättömyys on uuden alku!
Kirjoittanut

 Koskaan ei alkoholistille painoteta liikaa asioiden hoitamisen tärkeyttä. Olen joskus asettanut näitä tärkeysjärjestykseen, siten kuinka on vähemmän tärkeitä ja enemmän tärkeitä. Kokemukseni osoittaa, ettei minulle ole kuin yhtä ja samaa "tärkeitä". Olen aina kantanut murheita hoitamattomista asioista, tänään ei riitä pelkkä murehtiminen, vaan minulle painolastina olevat asiat ovat hoidettava välittömästi niiden ilmaantuessa. Itse olen siirtänyt erilaisin tavoin kaikkia niitä tehtäviä ja asioiden hoitamisia milloin on ollut rahasta luopumista (laskut). En koskaan ymmärtänyt kuinka pitkitin omaa rauhaisaa ja sisäisesti vapaata elämän tapaa.

 Muistan hyvin kun tajusin olevani eksyksissä, kirjoittelin muistiin rajusta tunteen myrskystä! Tunsin valtavasti ahdistusta, pelkoa. Olin erittäin onneton, tunsin kuin en kuuluisi mihinkään, ei myöskään kukaan välittäisi minusta, niin ajattelin.

 ”Olen joutunut sellaiseen karuselliin, missä hakeudutaan kuviteltuun oikeaan ratkaisuun. Tiedän että elän sitä vaihetta, missä haen paikkaani elämässä. Mutta annan tälle karusellille itse tietoisesti vauhtia, enkä salli sen pysähtyvän. Sillä nyt menen taas yhteen kaupunkiin, kun ei ollut riittävän hyvä mielestäni olla tässä kaupungissa. Minä kun ymmärtäisin pysähtyä ja hyväksyisin ainoana hyvänä ratkaisuna asettumisen paikoilleen. Ymmärtääkseni tämä olisi oman kasvuni eräs päätepysäkki. Olen antanut itseni tuuliajolle ja kuvittelen eläväni kapakoissa pyörimällä, sekä paikkakuntia vaihtamalla. Sisälläni elää pysyvästi rauhattomuus, joka ajaa vääjäämättömästi kulkuriksi".

Tunnen olevani onnen kerjäläinen jossa tuuri ohjailee elämääni. Tähän heikkoon oljenkorteen olen takertunut, kuin vain viimeisillä voimillaan hukkumaisillaan oleva ihminen saattaisi tehdä”.

Kirjoittanut

Minä alkoholistina olen omien vaistojeni tukahduttaja, nämä ovat ”tapa tapahtumia” juomisen seuraamuksina, koska alkoholin vaikutuksen alaisena vähättelen omia vaistojani, enkä muutenkaan pystynyt elämään niiden viestien varoituksissa. Haluanhan olla ehdottomasti muita ylevämpi, sekä mahtavampi persoona. Esimerkiksi uimisesta johonkin kaukana olevaan pisteeseen, ilmoittaa vaistoni välittömästi, etten harjaantumattomana sinne voisi mitenkään uida. Mutta humalaisen huuruisissa ajatuksissa en voi olla toista huonompi, näin tietoisesti asetan itseni vaaraan lähtiessäni uimaan toivottomalle matkalle. Tiedämme kuinka paljon vuosittain tapahtuu tämän kaltaisia onnettomuuksia. Nyt raittiinakin ollessani saatan näille vaistoilleni antaa palttua.

 Nämä vaistoni ovat olemassa, enkä niitä voi mitenkään järjellisesti kehittää, mutta tukahduttaa niitä voin omassa sairaudessani. Oikein ollessani uskomaton järjen valon himmeydessä, saatan käteni kuumalle levylle uskomatta todellisuuteen ja järjen tietouteen tämän seurauksesta, enkä myöskään usko oman vaistoni ilmoittamaan pelkoon kuumasta levystä. Nämä vaistonikin kiskovat minua jokaisena päivänä puoleen jos toiseen, mutta niiden kanssa minun on tultava sopusointuun elämässäni. Minun on tehtävä sisäinen rauha vaistojeni kanssa saavuttaakseni onnellisemman elämän.

Kirjoittanut

 Tiedän kuinka elämänlankani on hauras, se voi katketa milloin ja miten tahansa. Olen monasti kuullut omaisten lausuvan ystävistäni joiden elämä on katkennut äkillisesti onnettomuuteen tai vaikeaan sairauteen, kuinka heillä näytti olevan pitkä ja lupauksia antava elämä. Minä joka olen tänään päättänyt pyrkiä irti alkoholin hitaasti kuolettavasta otteesta, olen saanut suuren mahdollisuuden koska raittiuteni halun ansiosta minulle todella tarjotaan elämä.

Raitistumiseni alussa elämäni ei ole helppoa, mutta tiedän selviytyväni kun minulla on tahto ja voima elää. Olen saanut loputtomaan pimeyteen valopisteen jonka ansiosta saavutan paloittain mielenterveyttä, sekä saan katkeamaan matkani pitkään ja pimeään hulluuteen.

Kirjoittanut

 Meillä ihmisillä on olemassa turvattomia ja turvallisia hetkiä. Mutta minä alkoholistina itseluottamuksen puutteellisuudesta johtuen luokittelen itseni jatkuvaan turvattomaan, sekä epävarmaan hetkeen. Siksi näiden seurauksena tukeudun myös toisiin ihmisiin helpoimmin, riippuvuudet kasvavat. Tietysti epävarmuuttani asioissa lisää pelko mitä muut ajattee tekemisistäni, hyväksytäänkö vai tuomitaan. Näiden ulkoisten hyväksymisien varjossa elämisestä on päästävä välittömästi eroon, sillä en varmasti voi elää täysipainoisesti, sekä sisäisesti vapaana eläessäni huomioiden tekemisiini toisten hyväksymisen.

 Silti tämän ulkoisen vaikuttimen lisäksi, minun sisäisen epävarmuuden poistamiseksi on alettava tekemään tarkkaavaista mietiskelyä. Olen varmasti jatkuvasti epävarma, jos olen tämän sisäistänyt pysyvästi elämääni. Minun on saatava rohkeutta elämään uusien riskien myötä, saavuttaakseni elämän kohtaloilla oman päätöksentekokykyni omista epävarmuustekijöistäni, tällä työllä saavutan suurinta sisäistä rauhaa, sekä voimaa jatkaa itseluottamuksen tietä muovatakseni itsenäisesti omia elämäni kohtaloita.

Kirjoittanut

 On muistutettava vakavasta sanoisinko "harhasta", olemattomasta uskomuksesta. Uskomus koskee kaikkia vakavia tapahtumia, siis huonoja seuraamuksia jotka ei kosketa meitä millään tavalla. Ohitamme ne tiedot tapahtumista olan kohautuksella, sillä nämä ei kosketa nyt eikä uskomuksemme mukaan "koskaan" meitä itseämme....

 Lehdissä ja muissa medioissa kerrotaan yhä useammin uutisia, karmeita tapahtumia humalaisten tekemänä. Mutta, emme koskaan halua uskoa näitä tapahtuvan omalle kohdalle silti nämä saattaa olla tosia ennemmin tai myöhemmin juomisemme jatkuessa, sekä pahetessa. Olen myös itse sortunut muiden kaverieni kanssa nauramaan ystävällemme joka joutui linnaan rattijuopumisen takia, ilkuimme hänelle, että hän pääsee pelaamaan urheiluseura raitaveikkoihin, koska oli urheilumies. Mutta niin vain kävi, että vuosien päästä oli samaisen joukkueen kapteeneja useat ystäväni. Uskomukseni, että minulle ei voi käydä samoin pettää ennemmin tai myöhemmin. Sillä kaikki mitä muille alkoholin väärin käyttäjille tapahtuu, on mahdollista käydä myös minulle.

Sillä en varmasti ole mikään erikoistapaus vaikka sitä haluaisinkin olla.

Kirjoittanut

Jos perheeni haluaa vapautta, on heidän ehdottomasti vastustettava tyrannia. Tämä vastustaminen seuraa ennemmin tai myöhemmin. Viimeistään silloin kun lapset ovat kasvaneet isoimmiksi ja vahvemmiksi.

Elin lapsuudessa Isäni terrorin alla. Isäni alisti perhettämme kavalasti ja raukkamaisesti, Isäni ei ollut minulle eikä muille perheenjäsenille ”turva”, hän ei pystynyt antamaan minkäänlaista turvallisuuden tunneta, päinvastoin loi pelon ilmapiiriä alistamisen kavalilla keinoilla.

Minun elämä perustui (myös perheeni muiden kohtalo) kaiken kokevana pelkona, pelko on elämässäni suurin syy heikkoon kasvamiseen ”henkisesti” koulunkäynti oli rasittavaa pelkojen ahdistamana.
Isä alisti Äitiäni julmalla tavalla, antoi ymmärtää piilottelemalla tyynynsä alle isoja veitsiä sekä lihanuijia, että seuraukset olisivat pahoja, ellei ole nätisti ja myötäelä alkoholistin tahdon mukaisesti.

Äitini pelkäsi Isääni ja piilotteli aina kun Isä oli humalassa, komero oli Äidin piilopaikka, oli talven kylmät tai kesän kuumat ajat.
Sain minäkin osani jo nuorena lapsena Isän minuun kohdistuvista alistamisista, juoksin karkuun ja piilouduin Äidin tavoin, luin koululäksyjä puuliiterissä oli talvi tai kesäaika.

Kasvaessani ja vahvistuessani urheilun harrastamisen myötä aloin suojelemaan Äitiäni, valvoin lähes kaiket yöt seuratessani Isäni tekemisiä, ettei pääse vahingoittamaan Äitiäni. Tätä jatkui vuosikausia voi vain kuvitella mitä tämän kaltaisesta elämästä seuraa.

Näiden tapahtumien seurauksena Isäni ”kylvi” ikävystymisen, ahdistuksen, masennuksen ja pahan olon siemenen kaikkiin perheenjäseniin.
Kaiken lisäksi aloin vihaamaan Isää sekä häpeämään, en lausunut sanaa ”Isä” pitkälle aikuisuuteen asti. Kasvoin vihaan ja katkeruuteen sekä suureen häpeään kaikki tämä johti huonoon itsetuntoon.

Kerroin Äidille ”jätä” Isä olen kanssasi muutetaan pois, puhuin itkukurkussa usein tästä Äidilleni. Äitini vastasi ”ei Isää voi jättää, Isä tappaa itsensä, yrittäkää lapset elää niin ettette lyö Isää koskaan”. 
Sitten tuli ”pelätty” ja ”odotettu” päivä. Olin vahva nuorukainen ja tulin kotiin silloinkin harjoitussalilta, menin sisälle kuten muinakin päivinä. En nähnyt ketään sisälle astuessani oli hiljaista, astelin kohti omaa huonetta. Säikähdin suunnattomasti huomasin Isäni kuristavan kurkusta Äitiäni, Äidilläni ei ollut elonmerkkejä. Minun viha Isääni kohtaan, sekä halu suojella Äitiäni purkautui, löin Isää leukaan valtavalla voimalla, hän pyörtyi ja kaatui lattialle. Otin Äidin syliin kun hän alkoi virkoamaan tunsin helpottuneisuutta. Mutta mitä Äiti sanoi en ollut uskoa kuulevani Äidin sanomana, ”mitä Isälle sattui onko Isä vahingoittunut”? Huusin Äidille ”anna sen paskan olla, kuolkoot hyvä niin”.

Vapisin vihasta ja pelosta, pelosta mitä Isäni tekisi kun virkoaa.
Tuli seuraava aamu kun Isäni oli nukkunut humalansa ja minä olin lähdössä töihin kun huomasin Isäni istuvan sängyn reunalla ja hierovan leukaa. Isä kysyi mistä hänen leukansa on tullut erittäin kipeäksi? Vastasin että kaatuili humalassa monet kerrat, kaatumisista tullut.

Siitä ei koskaan enempää puhuttu, Isäni muuttui sinä päivänä Äitiäni kohtaan, alkoi kohtelemaan kunnioittavasti ja rakastavasti.
Isälleni suuri kunnioitus, hän ei jatkanut vihaa jotka on vienyt hautaan Isiä lapsia ja Äitejä vaan tyytyi kohtaloonsa järkevästi. Siitä päivästä juttelimme Isäni kanssa paljon kaikenlaisista asioista aloimme olemaan Isä ja poika, päivä oli ”huono” ja ”hyvä”.

Kirjoittanut

Ainainen vihan ja kaunan tunteminen aiheuttaa minulle syvää masennusta ja ahdistuneisuutta. Niistä oli päästävä eroon. Oli opeteltava vihan tunteen sivuuttaminen. Aina kun tunsin vihaa pieninä palasina (tai isoina) muistutin itselleni ettei tämä ahdistuksen omainen ajatus sovi eikä sitä saa hekumoida (ajatella,,ajatella). Kitkin sitä toistuvasti ajattelemalla oikein ja analysoimalla vihan kohteeni. Kaiken lisäksi muistutin itselleni kuinka vahingollista viha on minulle, vaikka vihani olisi oikeutettua. Asioiden huonon tilan takia saatan olla myös ärtynyt ja kohdistan tämän helposti kiukustumiseni seurauksena perheenjäseniin, tuttuihini tai jopa vieraisiin ihmisiin.

Mutta alkaessani hoitamaan huonossa tilassa olevia asioitani ja saavuttamalla onnistumisia, vaikka vain vähäisiäkin, alan saavuttamaan tyyneyttä. Puhdistaessani mieleni saavutan järkkymätöntä tasapainoa ja alan hallitsemaan kiukkuani, sekä suuttumustani. Minulla oli juomiseni seurauksena paljon asioita rempallaan, mitä milloinkin. Olin velkaa kaikkialle, asiani oli huonosti. Maksamattomien laskujen ja huonojen asioiden hoidosta, kasvatin seuraamusten pelossa omaa vihaani. Vihan tunteet leimahti pelon kasvaessa. Kun aloin hoitamaan asioitani tarvitsi minun pelätä vähemmin seuraamuksia, alkoi vihan ja suuttumuksen tuntemuskin häviämään. Kun hoidan asiani parhaalla mahdollisella tavalla ja elän itselleni rehellisesti, ei ole pelättävää joka horjuttaisi tasapainoani.

Kirjoittanut

Juopon Joulu, periytyvää?

Ystäväiseni alkoholisti, pilaatko joka Joulun, tämän tulevankin?

Muistelen oman nuoruuteni Joulua, aattoiltaa. Olin jo nuoruusiässä ja ymmärsin elämää, elämää mitä isäni puolelta näin toistuvasti. Jouluaatto oli Isäni itsekästä ajattelua vain itsestään, tai mitenkään pystynyt alkoholismissaan sitä toisen suuntaiseksi näyttää. Viina ja pullo olivat parhaat kaverit Jouluna, yritti esittää kuitenkin koheltamisen keskellä mukavaa ja nauttivan Joulun tunnelmasta.

Minulle oli sanoinkuvaamattoman vaikeaa olla isäni seurassa, minuun sattui kuinka tärkeää isälleni oli pullo ja muut ympärillä teeskentelivät, ettei mitään ole vialla ”mukava Joulu”.  Olin erittäin katkera isälleni kaikista Joulujen pilaamisesta. Itkin joka Joulu itseni uneen ”yöllä” kun juoppo isä oli saatettu nukkumaan. Näistä tunnekuohuisista lapsena vietetyistä Jouluista muistan kaiken katkeruuden vieläkin. Oli helppoa muistaa olivat samanlaisia ”juopon Jouluja”

Ja hyvä, lämmin hellä
on mieli jokaisen,
oi jospa ihmisellä ois
joulu ainainen.

Kaikilla ihmisillä pitäisi ehdottomasti olla rauhaisaa Joulun viettoa ilman katkeruutta ilman pelkoa, kuten laulun sanoissa tunnelmaa korostetaan.

Minun Joulu (kauan sitten, kauan,,,)

Mulla on ollut joulumieli kadoksissa, kaikki velat ja murheet painavat mieltä, kaikki aiemmin kännisenä koheltamiset ja seuraamukset niistä. Mutta nyt pitäisi piristyä onhan Joulu, laittelen kuuseen pieniä koristeita, niin siinä vähinen osanotto Joulun synnyttämiseen perheeseeni. Kaverini leipoo pipareita, kakkuja, siivoaa vauhdilla. Ahertaa yhteisen Joulun ja joulumielen saavuttamiseksi. No minulla oli hankkimani pullo viinaa piilossa naukkailin salaa. Aloin saamaan tunnetta viinan avulla eiköhän se tästä :), olin jo huolissani etten saa minkäänlaista joulufiilistä aikaiseksi. 

Joulu mieli syntyy sydämestä!

Jouluista tunnelmaa on rakennettu pikku hiljaa kotiimme, kaverini ahertaa kodin siistimisessä ja ruokien tekemisessä, sekä lahjojen paketoinnissa. Huonekuusi tarttui mukaan vanhalta valtion omistamalta maalta, kuten joka Joulu. Tapasin matkalla vanhan kaverini naapurista, hänellä oli pullo viinaa mukana. Hän tarjosi sitä auliisti minullekin, yritin kertoa etten halua kun perheelle pitäisi Joulu tehdä raittiina. No ei minua paljoa tarvinut suostutella kun jo siemailin kunnon ryyppyjä. No sitä kuusta yritin muutamilla koristeilla omalta osalta joulun eteen tehdä, kuten jo alussa kerroinkin.

Meillä on ensimmäinen joulu tulossa lapsen kanssa ja vielä ihan oikeana perheenä. Usein vietimme Joulut maalla muiden kotona. Olemme miettineet jouluperinteitä ja miten saisimme joulusta meidän näköisen ja rauhallisen. Kaverini iloisena kertoo kuinka joulun rakentaminen kotiin on niin ihanaa, siksi vaihteeksi halusimme viettää sitä omassa kodissa oman perheen kesken.

Minä sitä pulloa tyhjentelin, uskoin ettei kukaan huomaa, mutta kaverini alkoi ajoittain olemaan todella surullisen oloinen. Minulla joulumieli alkoi kasvamaan ja tunsin suurta lämpöä. Halailin lasta ja kaveriani, hän kysyi oletko juonut, enhän halaillut selvinpäin. Aloin olemaan humalassa tunsin sen, ja niin kaverinikin huomasi. Seuraukset oli havaittavissa Joulumieli katosi, kaverini pyyhki kyyneliä silmistään ja sanoi "inhoan sinua joulun pilaaja", tämä sattui koska muistin heti miten itsekkin olin samoja tuntenut omassa nuoruudessa.

Aloin olemaan katkera ja tunsin itseäni kohtaa vihaa, kaverini leipoi surullisena lihapullia pyöritti niitä kädessään ja katsoi vesisilmin minua sanaakaan sanomatta. Suutuin ja heitin seinään lihapulla taikinan ja huusin "olenko muka pilannut Joulun?" Oli sanomatta selvää Joulu katosi siinä silmän räpäyksessä. Olin jo niin kännissä että hoipertelin ja kävelin pitkin seiniä, enkä oikein tajunnut missä mennään ja mitä kello on.

Niin siinä kävi kuten tavallista olin sammunut huoneiston käytävälle kun heräsin huonossa olossa "krapula" tunsin otsassani omituista kiristystä. Tunnustelin ja tunsin aivan kuin jotain paperia, peili ole käytävällä siirryin katsomaan. Mitä helvettiä, otsaani oli teipattu lappu jonka pystyin lukemaan oli kirjoitettu niin että näkyi peilissä. Siinä luki "olemme lähteneet maalle, kiitos ihanasta Joulusta", jatkui vielä "vietä nyt oma Joulusi, niitä pääset viettämään". Kyllä alkoi vi****** soitin heti perään puhelimella, kesti kauan ennenkuin vastattiin, aloin heti huutamaan "teit paskamaisen tempun,,perkele veit multa Joulumielen onko nyt kusipää mielesi hyvillään" tuutte heti takaisin. Oli hiljaista hetken päästä kuului vain pieni ääni kun puhelin laitettiin paikalleen, alkoi varattu ääni tuuttausta kuulumaan. Jotenkin tunsin että minulla alkoi muutosten aika elämässäni. 

Anna lapselle ja puolisollesi raitis joulu!

Lapsi odottaa joulua sekä puolisosi, molemmat haluaa olla mukana rakentamassa mukavia yllätyksiä. Muista lapsen ilo on aitoa. Epämiellyttävä ja kirvelevä totuus kuitenkin on, että monen lapsen juhlatunnelma loppuu alkoholistin alkoholin käytön vuoksi. Lasten hyvä joulu taataan vain  ilman päihteitä ja opettaa tämä taito myös lapsille. Joulu on lasten juhla ja lapsuuden joulumuistot kestävät koko eliniän. Antakaamme jokaiselle lapselle raitis joulu!

 

Kirjoittanut

 Alkoholistina on vaikeata käsittää kuinka vaikeuksista tulee loppujen lopuksi suuri varallisuus itsellemme. Kaiken katkeruuden keskellä olen tähän suhtautumistapaan kerta kerran jälkeen kompastunut, sillä minulta puuttui todellinen nöyrtyminen. Alkaessani näkemään alkoholin aiheuttaman tuhon itsessäni ja ymmärtämään kuinka elämäni tämän seurauksena tulisi olemaan kuin vaikea taival aloin ymmärtämään nöyryyden merkityksen tulevassa elämässäni, sillä nöyryyden kautta saavutan tyyneyden. 

 Tämän nöyryyden hallitseminen itsessäni lisää tätä aiemmin mainittua varallisuutta, mitä olen tietämättäni kerännyt taistellessani vaikeuksien kanssa. Katkeruuden hedelmä peittää kaiken hyvän oraan alleen, siksi siitä minunkin olisi toden teolla päästävä eroon ja pysyvästi. Katkeruus on pysyvä este nöyryydelle ja sitä kautta tyyneydelle.

Kirjoittanut

 Yksinäisyyden tunne, sekä siitä johtuva eristäytyminen seurasi omia tekemisiä. Olin hyvä menettämään ystäviäni, menetysten seurauksena aloin elämään todella yksin. Aloin tuntemaan yksinäisyyttä vaikka ympärilläni oli muitakin ihmisiä, joilla vielä oli rakkautta minulle antaa. Oman jääräpäisyyden takia, sekä lujan itsepäisyyden seurauksena aloin myös menettämään näitä viimeisiä ystävän rippeitä.

Joutuessani eristäytymään pystymättä lähestymään kanssa ihmisiä, aloin kaikenlaisen rehentelyn. Yleensä tein tätä epämääräisessä seurassa kaikenlaisen huonon asian kerskailuilla, annoin ymmärtää, että olisin tehnyt kaikkea todella typerää. Yritin näin epätoivoisesti haalia ystäviä ympärilleni. Käytin paljon alistamista ja määräämistä nujertaakseni heidät, joskus yritin alistua heidän tahtoonsa saavuttaakseni ystävän.

 Saadakseni myötätuntoa ja huomiota kohdalleni valehtelin omia asioita ja tekemisiä runsaasti. Olen joskus ajatuksissani ihmetellyt tätä ihmeellistä käyttäytymistä tehdessäni itsestäni tietoisesti näillä kerskailuilla ja huonoilla käyttäytymisillä todellisen hylkiön. Kuvittelin saavani niillä ylistystä ”kovasta jätkästä”, jonka kaverina kannattaa olla. Kuitenkaan koskaan pääsemättä perille, jouduin viimein kohtaamaan lopullisen eristäytymisen ja yksinäisyyden. Aivan kuin ympärilläni ei olisi ollut yhtään kaltaistani mielipuoltakaan, olihan niitäkin kuulijoita, mutta vain sen hetken, kuin ostamani viina riitti.

Myös tässä lyhyessä hämäryydessä sain kokea omalla omituisella tavallani ystävyyttä, joka oli myös yhtä hämärää, sekä omalaatuista, kuin tapani hankkia sitä.

Sivu 1 / 9