Tutustu artikkeleihin, paremman elämän puolesta!

Tyytymättömyys on uuden alku!
Kirjoittanut

 Minulle niin tärkeä persoonallisuuden muutos alkaa oman tekopyhän roudan sulamisella tämän jälkeen pystyn kylvämään suvaitsevaisuuden siemenen itseeni sekä ympäristöön. Näin pääsen niittämään tasaisemman mielenrauhan kasvustoa. Niin kauan kun elin vähänkään itsekkäästi ja olin valmis syyttelemään muita, sekä muita asioita, en saanut menneeltä varmasti rauhaa, kierre jatkui ja hullaantui. Minun kurjuuteni alkoi antamaan periksi  tutustuessani edes vähän itseeni, lisäksi opin tämän myötä omat virheeni tunnistamaan. Aloin helpommin suorittamaan päivittäisiä askareita hyväksymällä itseni, opin olemaan ihminen siinä kuin muutkin.

Aloin myös saamaan oikeat mittasuhteet sen hetkiseen tilaani, sillä annoin materiaalille yhä vähemmän arvoa. Tämän arvon alentaminen ei mitenkään ollut helppoa, koska jatkuvasti vaatimukset sisältäni pyrki purkautumaan tekoihin sekä ajatuksiin niistä. Opettelin väkisin tyytyväisyyttä elämääni, sillä olihan tilani paljon parempi, kuin aiemmin juodessa. Uskon totuuteen, että juomisen myötä asiani menevät aina vain huonommaksi mitä ne ovat tällä hetkellä. 

 Menneeseen tulee suhtautua todella oikein, mennyt antaa minulle oikeat suuntaviitat nykyiselle elämälleni, nämä huonot tapahtumat ovat vielä hyvässä muistissa. Havaitsin alkuvaiheessa kuinka typerää on etsiä lapsuudesta tai yleensäkin menneestä vikoja omaan tämän hetkiseen tilaani. Tietenkin ollessani psykologin vastaanotolla ja hoidossa, nämä psykologit pyrkivät ehdoin tahdoin hakeutumaan sinne menneeseen, että saavuttaisin ”psykologisen pelastuksen”. Katsoin terapeutit, sekä psykologit vaarallisiksi, sillä alkoholistina olisin myös riippuvainen heistä hyvin lyhyessä ajassa. 

 En pitänyt ajatuksesta, että ulkopuoliset lähteet olisivat syyllisiä omaan alkoholismiini tai sitten niitä ”löydettäessä” olisi välttämättä edes apua tilanteeseeni. Siksi en myöskään kunnioita terapeutteja, koska he hakevat väärällä tavalla lohdutusta sairauteeni. Aloin itse etsimään sisältäni viestejä joiden seurauksena pääsisin eteenpäin sairauteni hoidossa.

Aloin ottamaan harteilleni vastuun omasta itsestäni tapahtui mitä tahansa, lisäksi otin oman elämäni ohjakset haltuuni, enkä koskaan niitä ole luovuttanut edes terapeutille. Muistan, kuinka aika toimii itsestään tehokkaana terapeuttina. Lisäisin, kuinka erehtyvä ihminen saa lahjaksi armon ja anteeksiannon. Minulle riitti useimpien virheellisyyksien paljastuminen, eikä näin ollen ollut syytä kaivaa enemmin näitä ja ruveta analysoimaan löydettäessä niitä.

Minulle on aina riittänyt menneiden kärsimysten antamat opetukset, joiden seurauksena tämänkin päivän hyviin tapahtumiin olen päässyt osalliseksi.

Menneestä tiedän kaiken, mutten silti pysty sitä muuttamaan. Tulevaisuudesta en tiedä mitään, mutta silti voin sitä muuttaa ja vaikuttaa siihen. Tämä totuus on lisännyt panostamaan enemmän tulevaisuuteen kuin siihen menneen märehtimiseen. Menneen murheet ja huomisen huolet vievät mieleni kaaokseen ja paniikkiin.

Kirjoittanut

Olen ollut niitä ihmisiä, joka olen sairaudessani etsinyt tietoisesti muista ihmisistä heidän omaavia vikoja, tietysti oman näkemykseni perusteella. Kun keskustelin jonkun ihmisen kanssa, ei mennyt aikaakaan, kun huomasin inhoavani tätä. Jostain käsittämättömästä syystä kärsivällisyyteni ja suvaitsevaisuuteni vain loppui, enkä sietänyt häntä, en pitänyt myös hänen käyttäytymisestään keskustelun aikana.

Aloin tarkkaavaiseksi hänen kohdallaan löytääkseni lisää vikoja hänestä. Tämän seurauksena aloin jopa tuntemaan vihan tunteita häntä kohtaan. Sain vaivoin karistettua nämä tuskaiset ajatukset ja tunteet, etenkin vihan tunteet. Halveksuntani lisääntyi häntä kohtaan käsittämättömästä syystä, syystä mitä en täysin ymmärrä vieläkään.

Ehkä tärkein syy on ollut omassa suvaitsevaisuudessani, sillä en ole koskaan voinut avautua ihmisille, jotka ovat olleet minua viisaampia ja lukeneempia, sekä omanneet suuremman tiedon pohjan. Lisäksi olin kateellinen heitä kohtaan mitä he sitten edustivat. Alkaessani lisäämään kärsivällisyyttä ja ymmärtämään erilaisuuden rikkauden aloin kohtaamaan näitä ihmisiä avoimemmin keskusteluissamme.

Minun on tärkeätä muistaa toisesta ihmisestä. Vaikka hän ei mielestäni tiedä paljoa en saa pilkata ja nauraa hänelle edes omissa ”likaisissa” ajatuksissa, sillä hän myös tietää asioita mistä minä en tiedä puolestani yhtään mitään.

Kirjoittanut

Usein yksin ollessa tulee vääjäämättä ajatuksiin eläminen rakastamansa ihmisen kanssa. Mietteet kuitenkin ovat harhailevia haaveita joiden seurauksena saavutan rauhattomuuden tunteen sisälleni. Yleensä viikonlopun lähestyminen on omiaan saattamaan kehoni rauhattomuuden ja epävarmuuden tilaan. 

Haluni normaaliin toimintaan ihmisten seurassa on houkuttelevaa, siksi mielessäni tyypillisesti kiinnostavat tanssireissut. Yksin minulla on suoranaisia vaikeuksia lähteä tämän kaltaisiin paikkoihin, tunnen suurta epävarmuutta sisälläni näissä paikoissa. Siksi olen riippuvainen toisesta henkilöstä (tukihenkilö, kaverini) jonka seurassa saan kaipaamaani tukea hakiessani muihin kanssaihmisiin kontakteja näissä tanssipaikoissa. Olen tämän tanssipaikan kaltaisissa paikoissa, (joissa niin usein olen väärää elämäntapaani yllä pitänyt juovana alkoholistina), erittäin riippuvainen tukihenkilöstä pysyäkseni raittiina.

Muistan hyvin käydessäni tapani mukaan kahvilla eräässä baarissa. Siellä ollessani muiden iloisten ihmisten parissa, kuunnellessani mukaansa tempaavaa kaunista musiikkia, alkoi todellisuudentajuni hämärtyä sillä mielessäni aloin samaistumaan seuran iloiseen ilmapiiriin, sekä siihen iloon kuuluvaan kaljanjuontiin.

Koin onnellisuutta, sillä alkoi mieltäni painavat murheet häviämään tässä seurassa ja mielentilassani. Onneksi katkesi huuruiset tunteeni, mutta ainoastaan siksi koska olin autolla liikkeellä. Auton ansiosta varmasti en päätynyt juomaan sillä mielentilani alkoi olemaan otollinen pariin kaljaan, jonka makua aloin tuntemaan riittävästi suussani. Nämä tuntemukset taaskin osoittaa vahvasti kuinka olen pelottavan heikoilla tämän kaltaisissa paikoissa.

Ymmärrän osittaisen syynkin tähän kaljanjuonnin himoon, voittaisinhan arkuuteni lähestyä toista sukupuolta tämän ansiosta. Minulla on tosiaan lujasti töitä oman kaipuuni toiseen sukupuoleen oikeaksi rakentamiseksi, etten tarvitsisi viinan voimaa sitä kohdatessani. Uskoakseni olen vieläkin liian herkkä tavatakseni vastakkaisen sukupuolen liian läheisesti, saattaisin rakastua oitis.

Olen alkoholistina äärimmäisyys ihminen otan kaiken turhan vakavasti, etenkin tunteella en järjellä, siksi olen huomannut olevani ”ammattirakastuja” ja tähän tietooni perustuen oma toimintani siellä naismaailmassa on oltava äärimmäisen varovaista. Ettei pääsisi tapahtumaan samoin mitä tähänkin asti on käynyt nimittäin epäonnistuneiden suhteiden myötä. Suhteiden jotka rakentui liian nopeasti, vain sen hetkisen mielentilan mukaan. Minun olisi luotava tarkkailijan roolia näihin kohtaamisiin. 

Kirjoittanut

 Muistan kuinka usein tuskissani hain kaikenlaisen filosofian ympäriltä lohdutusta omiin tuskiini. Toivoin löytäväni koko sydämelläni näistä lukemistani tiedoista apua olemukseeni. Kuitenkin huomasin inhimillisten voimieni olevan toivottoman heikkoja saavuttaakseni pysyvän rauhan mieleeni. On itsestään selvää ajatellessani näitä etsimiäni filosofointeia, olisi mielestäni kaikki alkoholistit minä mukaanlukien selvinnyt ajat päivät sitten, jos uusi parempi elämänfilosofia olisi riittänyt voittamaan alkoholismin. Minun oli alettava tajuamaan kaikin tavoin olevani voimaton alkoholiin nähden, sekä omaan elämääni. Olen kuitenkin haparoivin ottein tiedostanut oman tarpeeni itseäni korkeamman voiman apuun tulemiseksi. Olen tämän omavoimaisuuden tuloksen nähnyt usein vannottuihin juomisen lopettamisiin, kuitenkin yhä uudelleen nämä aloittaen. Siksi uskonkin löytäessäni itseäni suuremman voiman ongelmieni ratkaisijaksi, olen löytänyt kanavan elämään.

 Kuitenkin aluksi minulla oli ennakkoluuloja tätä voimaa kohtaan, mutta ilmaistessani edes pienimpiä merkkejä halukkuudestani uskoa korkeampaan voimaan, minussa alkoi tapahtumaan merkillisiä asioita, joiden tuloksena tunsin levollisuutta ongelmiini. Kuitenkin kauan elämässäni pidin määrittelemättömänä tätä avuksi tullutta voimaa. Pelkäsin lausua ääneen Jumala sinä olet korkeampi voimani. Pelkoni oli turhaa, sillä ymmärrän kuinka minulle riittää oman itseni tietoinen käsitys Jumalasta, eikä tarvitse ottaa muiden mielipiteitä huomioon tämän käsityksen saamiseksi. Tämä oli minulle pieni askel, mutta tulevalle elämälleni tärkein ottamani askel.

Kirjoittanut

 Monien erilaisten asioiden epäonnistuttua vaivuin vääjäämättä itsesääliin. Itsesääli on vieroitettavien listalla numero yksi. Keskustellessani kaltaisteni kanssa, havaitsin kaikilla alkoholisteilla itsesäälin olevan tavanomaisen yhteneväisempi. Ehkäpä itsesääli on yhdistävä tekijä taudin lisäksi kaikille alkoholisteille. Sitä löytyy meistä jokaisesta hyvin samantapaisena. Ehkä kaikki muut persoonalliset vajavaisuudet, sekä yliherkkyydet ovat enemmän persoonallisempia, kuin itsesääli. Itsesäälillä on monta muotoa persoonasta riippuen. Alkoholisti kohtaa itsesäälin vaikutukset päivittäin useasti erilaisissa tilanteissa. Juuri tämä itsesääli aiheutti voimakkaita tunne-elämän ailahduksia, jotka taas pitivät kehoni epävarmassa ja vapisevassa otteessa.

 Jos olin hautajaisissa (kaverini, tutun) sain parhaat itkut, kun kuvittelin hautajaisia omikseni ja kuinka muut olisivat kuvitelmissani surreet minua, tätä ajatusta lietsoessa saavutin krokotiilin kyyneleet. Kaikissa tilanteissa liitin itseni kohdakkain tapahtuvien asioiden sekamelskassa, yhdistin niihin itseni aina kiinteästi omissa kuvitelmissani. Oli kyseessä iloinen asia häät, veikkausvoitto, uusi auto, uusi koti, tai uusi vene kytkin niihin itseni jopa kateudella ja tämän myötä itsesäälin lonkerot ottivat minut valtaan.

 Aloin näistä kavereitani ja ystäviäni kohdanneista hyvistä asioista luomaan itselleni itsesäälin taivasta, koska minulle mielestäni muiden syiden kuin omien seurauksena ei ole mahdollisuutta kohdata samaa onnen hetkeä. Itsesääliä lisää tietoisuus kaiken oman menettäminen (omaisuus, ihmissuhteet, kaikki mahdollinen), sekä toisten ihmisten suhtautuminen minuun. Saavutan taas krokotiilin kyyneleet ja kaverini tai läheiseni uskoo vilpittömästi minun iloitsevan hänen kohtaamaansa onnellista asiaa.

Itsesäälin seurauksena olen hyvä surija, sekä iloitsija.

Kirjoittanut

 Raittiuteni alussa, kun olin saavuttanut ymmärryksen olevani alkoholisti ja alkaessani toimimaan saavuttaakseni raittiutta. Minä tunsin olevani olosuhteiden vanki, lisäksi mieleni oli kieroutunut ja osittain varmasti lamaantunutkin. Myös rutiininomainen elämäni kahlitsi minua, sekä aiheutti mitä raskainta masentumista. Vaikka tarkoituksenani olikin elää vain sitä hetkeä, en saisi unohtaa toivoa. Voin alkaa elämäni aamuisin tulevaisuuteeni suhtautumalla toiveikkaasti ja myönteisesti. Uskon tällä suhtautumistavalla olevan siunausta, sillä varmasti saavutan oleville hetkille enemmän tarkoitusta.

 Minun toivoni tai voisi ilmeisesti vaihtoehtoisesti sanoa itseluottamus, sillä nämä mielestäni kulkee käsi kädessä. Näin ymmärrän paremmin toivon merkityksen elämässäni, kun ymmärrän aiemmilta itsetutkiskelun matkoilta itseluottamuksen merkityksen elämässäni. Tätä toivoa tarvitsen vahvistamaan uskoa kykyyni parantamaan vallitsevan elämänlaatuni, joka juomiseni jäljiltä onkin raunioina, niin henkisesti kuin aineellisesti. Tietysti edetessäni asioissa ja näiden molempien toivon ja itseluottamuksen tullessa tarkastelun kohteeksi, mitä edelläkin olen näistä kuvannut. Voisin erottaa näistä myös henkisten, sekä tekemisen arvojen perusteella, sillä mielestäni toivo elää sisälläni ja on etupäässä tällöin henkisiä arvoja, taas itseluottamusta en saavuta muuten kuin tekemällä asioita ja myös onnistumalla niissä.

 Yksinkertaisesti halutessani korjata oman rauniokasani uudelleen en missään vaiheessa saa heittää toivoani, sillä mikään ei kuitenkaan ole toivotonta kohdallani. Alkaessani tekemään kaikkea uutta ja näiden myötä kokemaan tyydytyksen tunnetta ilman pelkoja, sillä toivon tieltä väistyy epätyydyttävä elämäni määrätietoisesti ponnistellessani kohti menestystä.

Tämän uuden toivon ansiosta pystyn menestymisestä rikastumaan ilman, että kantaisin ainaisia pelkoja kohdatessani  niitä.

Kirjoittanut

 Rakkaudesta ei varmasti puhuta tarpeeksi, koska itse olen siihen arka paneutumaan syvällisesti. Minkä lailla olen tämän sanan käsittänyt ja olenko tosiaan pystynyt näyttämään tämän toiselle, sekä lähimmäisille. Sillä käsitykseni mukaan siihen sisältyy myös lähimmäisen rakkaus. Kuinka usein tämä lähimmäisen rakkaus on saanut väistyä, kun tilalle on tullut kateus. Olenko omaa ystävääni rakastanut rohkeasti näyttäen kaiken helliä halauksia, pieniä suukkoja poskelle, käsistä pitämistä, kauniita sanoja? Ei, tämä on ollut pelokasta, myös käsitykseni mukaan sukupuoliasiat kuuluivat likaiseen ja luonnottomaan kategoriaan joista ei voinut keskustella.

Tänä päivänä tarkastellessani itseäni ymmärrän katkerasti, kuinka paljon ystäväni ja myös itse jäin vaille rakkautta mitä en osannut antaa. Haluankin korvata puutteen itsessäni kasvattamalla oikeata kohtaamista tällä alueella sille tulevalle (puolisolleni). Kuinka usein huomasin helpommaksi rakastaa sitä vierasta jota pidin hyvänä, kuin omaa ystävää mitä todella rakastin. En ikinä pystynyt rakastamaan, rakastamisen jälkeen. Tiedän nyt mitenkä kieroutunut ja keskenkasvuinen olen tälläkin alueella. Sukunimeni saisi olla kieroutuma, eikä (nykyinen). Tuntuu kuin kierous olisi niin voimakas, että kusikin tekee kaksois-salkkovia.

 Eihän Jumala luonut sukupuoliviettiä itsekkääksi, siitä olisi pystyttävä nauttimaan rohkeasti, sekä antamaan lämpöä toisellekin. Uskoisin vasta sitten pystyväni rakastamaan toista ihmistä, sekä lähimmäistäni kunhan opin rakastamaan ja hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. En saa hävetä ulkomuotoani jolla ei ole mitään merkitystä. Tiedän että rakkaus lähtee sisältäni, kunhan saan siellä järjestyksen aikaan, näkyy se myös ulospäin. Kuinka usein voisikaan osoittaa pieniä ponnistuksia vaativia tekoja tuodakseni toiselle mielihyvää näyttämällä omaa rakkautta. Muistamalla merkkipäivänä, sekä yllättää myös muuna aikana esim. kukilla. Sehän merkitsee naiselle, miksei miehellekin erittäin paljon. Joskus pystyisi puhumaan helliä sanoja, sekä lauseita, ilman että kaipaa kiitosta. Kuinka meitä ennen eläneet ja alkukantaiset ihmiset rakensivat rakkaudenjumalattaria, sekä temppeleitä. Heidän elämänsä riippui lähimmäisestä ja yhteenkuuluvuudesta. He pystyivät elämään luonnonmukaisen rakkauden voimasta, sekä myös pystyivät näyttämään tämän lähimmäisellekin. Se oli heidän elinehtonsakin. Meidän yhteiskunta rakentuu, sekä kasvattaa erilleen vetäytymään sulkeutumaan omiin kuoriimme. Emme välitä mitä ympärillämme tapahtuu, siksi elämämme jääkin suppeaksi, emmekä opi mitään uutta.

Toisen sukupuolen kaivattuja kohtaamisia:

 Olen aina ollut arka, sekä varovainen lähestyessäni toista sukupuolta pelkään suunnattomasti hylkäämisen tapahtumista kohdattaessa. Uskaltaessani ruveta ottamaan riskejä tälläkin alueella, enkä alituiseen pelkäämään ennakkoon rukkasista, sillä siinä on ainoastaan kaksi mahdollisuutta tulla hylätyksi tai hyväksytyksi, kumpikaan ei ole paha asia. Yllätyksekseni kohtaamista tavoitteleva yritykseni voi olla hyväksyttävää toiselta puolelta. Sellainen luonnollinen odottamaton lähentyminen on ravitsevaa, vältän tuskaiset pettymykset sekä mustasukkaisuuden aiheuttamat tuskat, kun en pyri väkisin tavoitteeseen. Siksi juuri tanssipaikoilla tällainen luonnollinen oleminen on minulta puuttunut, sillä olen esiintynyt, sekä tuntenut olevani kuin soitimella. Siis osallistuin tanssi-iltoihin pingottuneena vain yhtä metsästystä varten. En osannut lähteä aito ilo sydämessäni ja osallistua vapauttavaan tanssin huumaan. Näillä toimilla olisi mahdollisuus tavata vahingossa lämmin rakentava suhde kaipaamaani toiseen sukupuoleen.

Kirjoittanut

 Juodessa usein kuvitteli olevansa erilainen persoona muihin juojiin nähden. Ei halunnut, eikä muutenkaan itseään osannut todenmukaisesti tunnistaa, koska juuri tätä todellista persoonaa välttääkseni join. En uskaltanut olla se oma kurja, sekä rikkirepeytynyt ihminen. En tietenkään pystynyti täydellisesti omaa tilaani koskaan siinä tilassani muutenkaan ymmärtämään.

 On helpompaa näin jälkeenpäin arvailla, sekä ajatella mahdollisemman johdonmukaisesti silloista totuutta olosuhteista. Mutta ilmeistä on oman luulottelun kasvaminen omasta persoonasta ja sen ylivertaisuudesta muihin verrattuna. Sillä luulottelut kasvavasta ystäväpiiristä olivat harhaanjohtavia illuusioita. Toki tämä ensinnäkin muuttui täysin siitä totutusta "perhepiiristä", sinne "katupiiriin", jossa kuvittelin kasvavan tämän "ystävämäärän" oman hienouteni johdosta, myös kuvittelin olevani hyvin seurallinen kaveri.

 Etenkin niissä seurustelutilanteissa naisten kanssa koin tämän viksuuteni olemassa olon hyvin voimakkaana. Mutta näin jälkeenpäin huomioiden sitä huonoa menestystä myös tällä alueella. Ei voi muuta johtopäätöstä tehdä kuin:" kuinka paljon käytettiin minua hyväksi"! Ja tämä totuus on ollut erittäin vaikea hyväksyä. Mutta tämän ymmärrys on auttanut pysyttelemään poissa sieltä sairaasta ympäristöstä, missä nämä silloisen käsitykseni ystävät olivat. He olivat vain ystävällisiä saavuttaen näin perimmäiset tavoitteensa kohdallani saavutettavaksi. Siis siellä olin hyväksikäytön kohteena, enkä sinne ole mitään velkaa. Koska, tämä olikin etupäässä kohdallani yksipuolista tätä asiaa.

Tämä harha, omasta paremmuudesta huonossakin seurassa pitkitti juomistani. Hämäryys oli laskeutunut mieleeni, pelkäsin ja häpesin missä kuljin, illuusio omasta paremmasta persoonasta kuin muut, auttoi pysymään ihmisten halveksivassa seurassa.

Kirjoittanut

 Alkoholistina on vaikeata käsittää kuinka vaikeuksista tulee loppujen lopuksi suuri varallisuus itsellemme. Kaiken katkeruuden keskellä olen tähän suhtautumistapaan kerta kerran jälkeen kompastunut, sillä minulta puuttui todellinen nöyrtyminen. Alkaessani näkemään alkoholin aiheuttaman tuhon itsessäni ja ymmärtämään kuinka elämäni tämän seurauksena tulisi olemaan kuin vaikea taival aloin ymmärtämään nöyryyden merkityksen tulevassa elämässäni, sillä nöyryyden kautta saavutan tyyneyden. 

 Tämän nöyryyden hallitseminen itsessäni lisää tätä aiemmin mainittua varallisuutta, mitä olen tietämättäni kerännyt taistellessani vaikeuksien kanssa. Katkeruuden hedelmä peittää kaiken hyvän oraan alleen, siksi siitä minunkin olisi toden teolla päästävä eroon ja pysyvästi. Katkeruus on pysyvä este nöyryydelle ja sitä kautta tyyneydelle.

Kirjoittanut

Minä alkoholistina olen omien vaistojeni tukahduttaja, nämä ovat ”tapa tapahtumia” juomisen seuraamuksina, koska alkoholin vaikutuksen alaisena vähättelen omia vaistojani, enkä muutenkaan pystynyt elämään niiden viestien varoituksissa. Haluanhan olla ehdottomasti muita ylevämpi, sekä mahtavampi persoona. Esimerkiksi uimisesta johonkin kaukana olevaan pisteeseen, ilmoittaa vaistoni välittömästi, etten harjaantumattomana sinne voisi mitenkään uida. Mutta humalaisen huuruisissa ajatuksissa en voi olla toista huonompi, näin tietoisesti asetan itseni vaaraan lähtiessäni uimaan toivottomalle matkalle. Tiedämme kuinka paljon vuosittain tapahtuu tämän kaltaisia onnettomuuksia. Nyt raittiinakin ollessani saatan näille vaistoilleni antaa palttua.

 Nämä vaistoni ovat olemassa, enkä niitä voi mitenkään järjellisesti kehittää, mutta tukahduttaa niitä voin omassa sairaudessani. Oikein ollessani uskomaton järjen valon himmeydessä, saatan käteni kuumalle levylle uskomatta todellisuuteen ja järjen tietouteen tämän seurauksesta, enkä myöskään usko oman vaistoni ilmoittamaan pelkoon kuumasta levystä. Nämä vaistonikin kiskovat minua jokaisena päivänä puoleen jos toiseen, mutta niiden kanssa minun on tultava sopusointuun elämässäni. Minun on tehtävä sisäinen rauha vaistojeni kanssa saavuttaakseni onnellisemman elämän.

Sivu 1 / 9