Tutustu artikkeleihin, paremman elämän puolesta!

Tyytymättömyys on uuden alku!

Näytetään nimikkeet avainsanan mukaan: itsetutkiskelu

 Alkoholin käytöllä sekä alkoholismilla oli elämääni tullut pysyvä ja tiedostettava yhteys tajusin hämärästi tämän. Ymmärrykseeni vaikutti lukuisat epämieluisat juomisesta aiheutuneet seuraamukset. Kuitenkin sana alkoholismi ei vain jostakin syystä tunnu koskettavan itseäni seuraamuksista huolimatta, vähättelen tietenkin tapahtumia.  Jotenkin sanassa alkoholismi tai alkoholiongelmainen on jotain niin pelottavaa ja vierasta mitä ei yksinkertaisesti hyväksy itselleen tapahtuneeksi. Juoma-aikana pitäisi vielä hyväksyä alkoholiongelma taudiksi, enkä halua hyväksyä sanaa ”tuho” johon juomiseni on johtanut. Ehkä haluan vain juoda, enkä hyväksyä tosiasioita. 

Usein lähimmäisemme ja päivittäin tapaamamme esim. työkaverit ovat jo huomanneet mihin olemme vajonneet lasi kädessä. Heidän suuri auttamishalukaan ei ole saanut mieltäni kääntymään. Päinvastoin närkästyn jos siitä otetaan puheenaihe. Perheemme on saanut kokea juomisen helvetin, silti kuljen sokeana ja unohdan huonot asiat pian niiden tapahduttua. En ymmärrä tyhmyydessäni ottamaan niistä oppia ja tutkia omaa itseäni rehellisesti mistä juomiseni tapahtumat voisi saada alun. 

Tämän tapaisen elämisen lopputulos yleisimmin on kaiken menettäminen. Jostain syystä näin on tapahduttava, kuten myös itseni kohdalla. Näihin menetyksiin voisi luetella paljon, mutta omiani olisi perhe, ystävät, omaisuus, työpaikka ym. sekä minkä myöhemmin ymmärsin, oman itseni. Useat kaltaiseni on menettänyt vapautensa erilaisten tapahtumien seurauksena. On myös monia todistajia kuinka paljon enemmän saattaa menettää, mutta näitä todistajia emme voi kuulla, sillä he ovat niitä ennenaikaisia poistuneita. Siksi olisikin tärkeää ymmärtää oma tilansa hyvissä ajoin, että pystyisi katkaisemaan itsetuhon tien, sekä aloittamaan pyrkimyksen parempaan elämään. Olisi herättävä katsomaan oman elämänsä totuutta silmiin. Sillä alkoholisti voi olla myös henkilö, jonka juomisesta yleensä on huonoja seuraamuksia. 

Toivon sinun ystäväiseni heräävän todellisuuteen ja katsovan rohkeasti itseäsi peiliin. Niin jouduin kaiken menettäneenä itsekin, aloin nöyrtyä tunnustamaan sanan ”alkoholisti” myös hyväksymään tosiasian, että alkoholismi koskettaa itseäni tavalla jos toisella. On tärkeää herätä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja katkaista itsetuhon tie. Näin tehdessämme yhä nuorempana ja nuorempana saan mahdollisuuden kokea tervehtymisen riemua. Eikä  tarvitse kokea sitä kymmenien vuosien juomisen helvettiäkään. 

Kuten aiemmin puhuin huonoista seuraamuksista ja siitä kuinka ei niitä mitenkään usko tapahtuvan itselleen. Mutta yleensä nämä saattaa olla tosia ennemmin tai myöhemmin juomisemme jatkuessa, sekä pahetessa. Olen itsekin muiden kaverieni kanssa nauranut ystävällemme joka joutui linnaan rattijuopumisen takia, ilkuimme hänelle, että hän pääsee pelaamaan urheiluseura raitaveikkoihin, koska oli urheilumies. Mutta niin vain kävi, että vuosien päästä oli samaisen joukkueen kapteeneja useat ystäväni. Uskomukseni, että minulle ei voi käydä samoin pettää ennemmin tai myöhemmin. Sillä kaikki mitä muille alkoholin väärin käyttäjille tapahtuu, on mahdollista käydä myös minulle. 

Sillä en varmasti ole mikään erikoistapaus vaikka sitä haluaisinkin olla. Lehdissä lukee karmeita kirjoituksia tapahtumista joissa alkoholin vaikutuksen alaisena tehdään hirmutekoja. Kaikki tapahtumat ja seuraamukset joista selvisin kuin koira veräjästä, pitkitti haluani ymmärtää olevani alkoholisti. 

On selvää näin jälkeenpäin tarkastellen rajut seuraukset juomisesta oli niitä tapahtumia jotka herätti ajattelemaan, viimein. Juomisesta seurannut tuska joka palaa sisällämme, yhä voimistuen juomisen jatkuessa. Ajaa vääjäämättömästi tekemään jotain tuhoisaa itsellemme tai ympäristöllemme tai vaihtoehtoisesti etsimään, sekä ottamaan kiireesti avun vastaan. Tätä apua saattaa tulla hyvinkin odottamattomalta taholta. Silloin olisi tärkeää olla valmis ottamaan vastaan tarjottu apu. 

Muista, kuten itsekin lopuksi tein. Aloin kuuntelemaan ystäviäni ja kaltaisiani jotka kertoivat mistä saan avun. Hae ystäväiseni tarjottua apua, se on sinun oljenkortesi jatkaa elämää, eikä ”vain” tuhoutua!

Julkaistu kategoriassa Alkoholiongelma
maanantai, 20 heinäkuu 2015 13:49

Kaipuuta ahdistusta surua

 Oikein tarkastellessani särkyneitä ihmissuhteita, vain kasvattaakseni itseäni uudeksi ja terveemmäksi tällä ihmissuhde alueella, enkä katuakseni, sekä pyöriskellen itsesäälissä. Tehdessäni estottomasti ja rehellisesti itsetutkiskelua, myöskään omia tekoja vähättelemättä, vain näin tehdessäni löydän uuden elämän tavan oppimiseen tarvittavia suuntaviittoja. Tällaisten tarkastelujen ollessa kyseessä, perustuukin sen täysipainoinen hyväksi käyttö jatkoa ajatellen, perusteelliseen sekä tinkimättömään rehellisyyteen. Tietenkin ollessa kahdesta ihmisestä kyse, sekä heidän välisestä suhteesta virheiden tekijän etsiminen ei ole yksiselitteinen asia. Varmasti molemmista löytyy sanomista suhteen rikkoutumiseen. Mutta omalta kohdaltani voin ainoastaan arvioida tekemäni virheet, jotka mielestäni olivat keskeisimmät suhteen rikkoutumiseen. Olinhan pelkästään juonut yli kohtuuden, sekä näiden seurauksena persoonani muuttuminen olikin suurelta osin merkittävä tekijä suhteemme katkeamiseen.

 En osannut olla aviomies, niin rakkaudessa, kuin kodin hoidon puolella. Muistan muutamia harvoja kertoja ottaessani osaa näihin perusasioihin, viihdyin mieluummin muualla. Kärsin aina omasta syystäni luottamuksen pulaa. Eikä sitä korjata jatkuvien kännien seurauksena, erohan siitä yleensä seuraa. En ole kumppanille katkera, vaan ristin käteni kiitokseksi, että hänellä oli voimaa ja rohkeutta erota minusta. Säästyipä hän, sekä omat läheiseni lisääntyviltä juomisen aiheuttamilta tuskilta. Sillä myöhemmät tapahtumat elämässäni osoittivat, ettei muutosta olisi mahdollisesti ollut näkyvissä kohdaltani vuosiin. Erotessamme alkoi omat kuvitelmani saavuttaa joskus heidät takaisin, aivan kuin eromme olisi osa jotain palapeliä mihin minäkin kuuluisin myöhemmässä vaiheessa. Kuten seuraava lyhyt tarina asian kohdaltani selvästi kertoo.

 Vaivuin autuaaseen pelastavaan uneen omien tuskaisten ajatusteni saattelemana, kyynelien valuessa poskilleni. Mietteeni siivittyi kauas taaksepäin elämässäni, sen mitä olin menettänyt, painoi suunnattomasti mieltäni. En pystynyt luopumaan ajatuksistani, kuinka joskus voisin saada kaiken menetetyn takaisin, kunhan saan asiani kuntoon. Mutta tämä olikin sairaudessani sitä suurta illuusiota, jota itsesäälissäni viljelin suunnattomasti. Vuodet vierivät näissä samoissa huuruisissa ajatuksissani, samoin itkin itseni raukeaan uneen yhä useammin. Kuvittelin aina rakastavani heitä, jotka olin menettänyt, todellisuudessa en ollut kasvanut, vaan päinvastoin olin ajautunut ajassani yhä syvemmälle kurjuuteen ja sielulliseen vajavuuteen, mitä rakkautta minulla olisi voinut olla.

 Elin haavemaailmoissa kuten edellä kirjoittamani toteaa. Mutta joskus on hyväksi lähimmäisen viisaat sanat, kuten kerran istuessani tutuksi tulleessa kaljabaarissa. Saapui luokseni vanhempi sukulaismies, hänelle kerroin katkeruuteni kauan sitten rikkoutuneesta avioliitostamme. Myös typeryyttäni muistutin, ettei puolisolla ollut väliä vaan lapseni kun olin menettänyt. En kehdannut sanoa kaipaavani puolisoani, vaan käytin lastani tukipuuna tähän puolison kaipuuseen. Sitten ystäväni sanoi merkitykselliset sanat; älä luule, että maailmasta rakkaus on loppunut; ei lopu se vain muuttaa joskus kohdetta. Kaljahuurussa yritin sulatella lausetta. Mutta hän jatkoi, tämän lausui tuntemamme Ernest Hemingvei. Silloin vasta sytyin ja ymmärsin, olihan tämän oivalluksen kirjoittanut kunnioittamani kirjailija.

 Tämä oli suuri alku unohtamisen armoitetulle tapahtumalle, koskien ylenpalttista kaipuutani menetettyihin rakkaimpiini. Aloin kasvattamaan oikeanlaista kohtaamista lapseeni, joka aikaa myöten kasvatti hedelmää suuren suruni tilalle.

Vääränlainen tehostettu kaipuu lietsoi itsesääliä voimakkaimmillaan siinä määrin, että oli suurimpia juottajia kohdallani.   

Julkaistu kategoriassa Alkoholiongelma
maanantai, 20 heinäkuu 2015 10:19

Itsepetos, itsesääli

 Eräs kirkkaimmista tähdistä juomiseni jatkumiselle, sekä syille on ollut ehdottomasti itsepetos. Minusta tuli puolustuksen mestari itsepetoksen voimasta, kaikkea tekemääni väärää jouduin tämän petoksen voimasta puolustelemaan niin paljon, että saavutin periksi antamattomalle luonteelleni hyvän kasvu alustan. Tietysti omaan sielun peiliin oli vaikeuksia katsoa itsepetoksen hallitessa elämääni. Tämä edesauttoi saavuttamaan syiden siirtämistä muiden harteille, kuin itselleni mihin nämä todellisuudessa olisi kuulunut. Jatkaessani itsepetoksen tietä teen omissa silmissäni itsestäni hölmön, sekä saavutan ympäristöstä lisääntyvää halveksuntaa.

 Kysymykseen mistä tämä itsepetos alkujuurensa oikein saa? Vastaus olisi (ymmärtäminen), että tiedostaisin paremmin koko sanan merkityksen ja pystyisin paremmin korjaamaan tapahtumaa itsessäni. Ehkä? pyrkiessäni pettämään muita alkaa minussa heräämään pelko, että tämä pettäminen paljastuu siksi minun on pyrittävä elämään myös tämän antamani valheellisuuden mukaan sekä olemaan esikuva antamalleni  petokselle. Näin mielestäni olen saavuttanut itsepetoksen rajan.

 Minun olisikin ruvettava elämään itselleni rehellisesti, näin saavutan rehellisyyden muita kohtaan automaationa. Ehdottaisin mittariksi rehellisyyteen itseäni kohtaan, kuinka olen valmis vakuuttamaan toisia olevani jotakin muuta mitä en ole. Kaikkinainen huonon kätkeminen hyvän alle ihmissuhteissani on minulle ominaista itsepetosta. Minun olisikin tästä tekopyhyydestä päästävä päivittäisen tarkkaavaisuuteni perusteella eroon pikimmiten. Lisäisin lopuksi tutuksi tulleen tyyneys rukouksen jonka viisaus sopii lähes kaikkeen alkoholismissa olevaan, myös itsepetokseni voiman hälventämiseen. "Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, mitkä voin ja viisautta erottaa nämä toisistaan".

Väitän, että kaikista pettämisen lajeista itsepetos on tuhoisin.

Julkaistu kategoriassa Alkoholiongelma
maanantai, 20 heinäkuu 2015 10:08

Vikojen etsimistä menneestä

 Menneeseen tulee suhtautua todella oikein, mennyt antaa minulle oikeat suuntaviitat nykyiselle elämälleni, nämä huonot tapahtumat ovat vielä hyvässä muistissa. Havaitsin alkuvaiheessa kuinka typerää on etsiä lapsuudesta tai yleensäkin menneestä vikoja omaan tämän hetkiseen tilaani. Tietenkin ollessani psykologin vastaanotolla ja hoidossa, nämä psykologit pyrkivät ehdoin tahdoin hakeutumaan sinne menneeseen, että saavuttaisin ”psykologisen pelastuksen”. Katsoin terapeutit, sekä psykologit vaarallisiksi, sillä alkoholistina olisin myös riippuvainen heistä hyvin lyhyessä ajassa. 

 En pitänyt ajatuksesta, että ulkopuoliset lähteet olisivat syyllisiä omaan alkoholismiini tai sitten niitä ”löydettäessä” olisi välttämättä edes apua tilanteeseeni. Siksi en myöskään kunnioita terapeutteja, koska he hakevat väärällä tavalla lohdutusta sairauteeni. Aloin itse etsimään sisältäni viestejä joiden seurauksena pääsisin eteenpäin sairauteni hoidossa. Aloin ottamaan harteilleni vastuun omasta itsestäni tapahtui mitä tahansa, lisäksi otin oman elämäni ohjakset haltuuni, enkä koskaan niitä ole luovuttanut edes terapeutille. Muistan, kuinka aika toimii itsestään tehokkaana terapeuttina.

 Lisäisin, kuinka erehtyvä ihminen saa lahjaksi armon ja anteeksiannon. Minulle riitti useimpien virheellisyyksien paljastuminen, eikä näin ollen ollut syytä kaivaa enemmin näitä ja ruveta analysoimaan löydettäessä niitä. Minulle on aina riittänyt menneiden kärsimysten antamat opetukset, joiden seurauksena tämänkin päivän hyviin tapahtumiin olen päässyt osalliseksi.

Menneestä tiedän kaiken, mutten silti pysty sitä muuttamaan. Tulevaisuudesta en tiedä mitään, mutta silti voin sitä muuttaa ja vaikuttaa siihen. Tämä totuus on lisännyt panostamaan enemmän tulevaisuuteen kuin siihen menneen märehtimiseen. Menneen murheet ja huomisen huolet vievät mieleni kaaokseen ja paniikkiin.

Julkaistu kategoriassa Alkoholiongelma
maanantai, 20 heinäkuu 2015 10:06

Ajattelun objektiivisuus, omat vikani

 Omassa yksinäisyydessä pohtimalla sekä miettimällä omia vikojani. Kuitenkin näin ainaisesti yksin tehdessäni, saatan menettää oman objektiivisuuteni ja minulla jää ehkä huomaamatta monia pieniä vikoja kohdallani. Pyrkimykseni on kuitenkin saavuttaa "todellinen" nöyryys, siksi minun on etsittävä ja kohdattava aina ensin omat vikani.

 Olen elänyt elämäni suuren ja valtaisan itsepetoksen syövereissä. Siksi en myös tämän tiedon ymmärtävänä saa alkaa luulemaan, ettei itsepetos olisi sekoittamassa omien vikojen tarkastelussa. Vaikka kuinka myönnän vikani huomattuani tämän, saattaa se olla perustellusti vain osittainen itsepetoksen vaikutuksesta. Todelliseen ja rehelliseen tulokseen pääsen ainoastaan kertomalla sen omalle korkeimmalle voimalleni, jonka myös annan vikani korjata.

Haluan kuitenkin kertoa tämän myös kolmannelle henkilölle, hänen kanssaan vuorovaikutteinen keskustelu omista vioistani, antaa minulle mahdollisuuden johdonmukaiseen ajatteluun, ehdottomaan rehellisyyteen, sekä aitoon nöyryyteen.

Julkaistu kategoriassa Alkoholiongelma
maanantai, 20 heinäkuu 2015 09:57

Elämä sisälläni

 Olen ainainen tekemisien ja toimieni siirtojen kuningas. Mutta, ymmärrän mitä nämä niin kutsutut siirrot saa aikaan. Nämä saa taantumuksen aikaan omassa henkisessä kehityksessäni. Sillä aina kauempana tulee olemaan se valmius rikkaaseen elämään nähden, jota yritän hakea. Minä ymmärrän, että minun sisälläni on se suuri elämän syke ja valkeus. Ja tämän löytämiseen ei raha eikä muukaan aineellinen auta. Siksi minun olisi ymmärrettävä, ettei tämän löytämisen työ maksa minulle mitään.

 Olen niin usein rakentanut ulkoisen kulissin vaatimukset tämän sisäisen elämän eteen. Enhän toki ole voinut silloin rakentaa, että löytää oikeata sisäistä elämääni. Tämän ulkoisen kulissin on väistyttävä, sillä tätä linjaa noudattaessani olen myös elämän näyttelijä, päätähti valheellisella pohjalla olevassa elämässäni. En halua, eikä tarvitse niitä rooleja vetää, joita tein viettäessäni väärää elämän tapaa. Nämä roolit ovat kuluttavia ja aina viemässä väärälle polulle elämässäni.

Julkaistu kategoriassa Alkoholiongelma
maanantai, 20 heinäkuu 2015 09:50

Itsetutkiskelua, menneestä

 Olen usein palautunut aikoihin jolloin vielä join, olin juova alkoholisti. pohdin silloista tilaani ja oliko minulla mitään käsitystä silloisesta juovasta (minä) alkoholista. Olenhan elämäni varrella useasti tätä samaista tilannetta yrittänyt analysoida.

Mielestäni olin elänyt niin kauan omassa sairaassa maailmassani, että olin vieraantunut tästä ns. normaalista elämästä. Normaali elämässä on suunnitelmia tulevaisuuteen on uskoa paremmasta huomisesta, ajatellaan asioita jotka johtaa parempaan henkiseen ja fyysiseen tilaan. Mutta alkoholistina (juovana), sen aiheuttaman elämäntavan seurauksena en varmaan osannut edes ajatella. Siksi en koskaan kyennyt heräämään omien tuskaisten olotilojen saattelemana sairauteni tietoiseen käsitykseen. Olen aina kertonut välttäneeni mestarillisesti toisten lähestymisen, sillä heidän tarkoituksensa oli kertoa minulle avuntarpeeni ongelmaani.

Siinä maailmassa missä elin ei varmasti tiedostettu mitään sairautta eikä muitakaan ongelmia niin paljoa että olisi reagoitu niihin riittävästi alkaakseni hoitamaan asioitani. Minun kamppailuni oli kahden maailman välissä tietoisen ja tiedostamattoman. Elin jatkuvasti ja pysyvästi tiedostamattomassa hetkessä. Kaipasin usein sitä minkä tiesin olevan olemassa, olinhan siitä luisunut tekemisieni seurauksena. Haaveilin usein selviytyväni ja saavuttavan sen mitä menetin, usein myös monin kerroin kuvittelin sen onnistuvan.

Käsitän tänä päivänä kohdallani olleen siunatun kokemani tuskan, kateuden, epätoivon, vihan, unelmoinnin ja hekumoinnin, katkeruuden ja ahdistuksen tunteen, sillä näiden tuntemusten seurauksena pystyin irrottautumaan siitä maan päällisestä helvetistä. Sinne varmasti jäi kaltaisiani miehiä ja naisia jotka eivät reagoineet näihin tuntemuksiin niin voimakkaasti, että olisivat pystyneet siitä helvetistä irrottautumaan pysyvästi. Uskon, kokiessani näitä kertomiani tuntemuksia voimakkaana kapinoin omaa tilaani kohtaan tunnepohjaisesti. Älyllisesti en huomioinut omaa surkeata tilaani, saati sitten asettunut vastahankaan elämäni tilanteeseen hyväksymättä sitä. Siksi voisikin sanoa kuinka oma kehoni teki vastarintaa sairautta kohtaan näillä tunteeni ilmauksilla ja reagoinneilla. Ilman näitä tuntemuksia en olisi ollut valmiina siihen oikeaan hetkeen jolloin pystyin ottamaan ulkopuolisen avun.

Muistellessani sairauttani kovimmillaan näiden rajujen tunnekuohujen otteissa lausuisin ajatuksen, muistan kuinka rajuimmankin myrskyn jälkeen seuraa yhtä varmasti tyyni.

Julkaistu kategoriassa Alkoholiongelma
maanantai, 20 heinäkuu 2015 00:36

Kuvittelua, parempi persoona

 Juodessa usein kuvitteli olevansa erilainen persoona muihin juojiin nähden. Ei halunnut, eikä muutenkaan itseään osannut todenmukaisesti tunnistaa, koska juuri tätä todellista persoonaa välttääkseni join. En uskaltanut olla se oma kurja, sekä rikkirepeytynyt ihminen. En tietenkään pystynyti täydellisesti omaa tilaani koskaan siinä tilassani muutenkaan ymmärtämään.

 On helpompaa näin jälkeenpäin arvailla, sekä ajatella mahdollisemman johdonmukaisesti silloista totuutta olosuhteista. Mutta ilmeistä on oman luulottelun kasvaminen omasta persoonasta ja sen ylivertaisuudesta muihin verrattuna. Sillä luulottelut kasvavasta ystäväpiiristä olivat harhaanjohtavia illuusioita. Toki tämä ensinnäkin muuttui täysin siitä totutusta "perhepiiristä", sinne "katupiiriin", jossa kuvittelin kasvavan tämän "ystävämäärän" oman hienouteni johdosta, myös kuvittelin olevani hyvin seurallinen kaveri.

 Etenkin niissä seurustelutilanteissa naisten kanssa koin tämän viksuuteni olemassa olon hyvin voimakkaana. Mutta näin jälkeenpäin huomioiden sitä huonoa menestystä myös tällä alueella. Ei voi muuta johtopäätöstä tehdä kuin:" kuinka paljon käytettiin minua hyväksi"! Ja tämä totuus on ollut erittäin vaikea hyväksyä. Mutta tämän ymmärrys on auttanut pysyttelemään poissa sieltä sairaasta ympäristöstä, missä nämä silloisen käsitykseni ystävät olivat. He olivat vain ystävällisiä saavuttaen näin perimmäiset tavoitteensa kohdallani saavutettavaksi. Siis siellä olin hyväksikäytön kohteena, enkä sinne ole mitään velkaa. Koska, tämä olikin etupäässä kohdallani yksipuolista tätä asiaa.

Tämä harha, omasta paremmuudesta huonossakin seurassa pitkitti juomistani. Hämäryys oli laskeutunut mieleeni, pelkäsin ja häpesin missä kuljin, illuusio omasta paremmasta persoonasta kuin muut, auttoi pysymään ihmisten halveksivassa seurassa.

Julkaistu kategoriassa Alkoholiongelma
sunnuntai, 19 heinäkuu 2015 17:00

Muiden syyttelyä

 Olen alkoholistina niin sokea omasta tilastani, etten pysty itsestäni millään tavalla vikoja havaitsemaan, siksi myös helpoin tapa on näitä muista etsiä. Myös kaikenlaiseen huonoon tapahtumaan kohdallani yritän etsiä muita syitä, kuin itsestäni johtuvia.

Muistan hyvin oman katkeruuteni omaan tilaani, sekä ainaisiin epäonnistumisiini. Tahdoin näihinkin toistuviin tapahtumiin löytää syyn muualta. Niin sitten päädyin sinä tuskaisena hetkenä syyttämään Isääni, sekä lapsuuttani. Lapsuuttani johon Isäni oli antanut kielteisiä vaikutteita ja joiden seurauksena nyt vanhempana olen alkoholisoitunut siinä määrin, että elämäni on tulikivenkatkuista taistelua päivästä toiseen. Käyn kotonani jopa ärhentelemässä Isälleni aiheuttamastaan tuskaisesta kohtalostani, joka oli hänen kasvatuksen seurausta.

 Kuitenkin minun on ollut silloin tehtävä itselleni todellinen selvyys asiasta ja myös selvitettävä totuus omaan tilaani johtuvista syistä. Sillä pelkän Isäni laimin lyönnin tai holtittoman esikuvan seurausta se ei missään nimessä ollut. Minullahan on ollut oman tilani valinnan avaimet käsissäni ja olen niitä käyttänyt huonolla menestyksellä elämässäni. Olen itse hakeutunut väärään seuraan josta olen myös osani huonoon suuntaan elämääni saanut. Isälläni tähän ei ole ollut vaikuttamista. Olen unohtanut Isäni hyvät opit itselleni joista nytkin voisin olla ylpeä.

 Sillä minun on kiittäminen Isääni ahkeruudestani työssäni. Siihen oli esimerkkinä Isäni kova elämä ja työ jotka lisäsivät hänen kärsivällisyyttä, sekä ponnistuksiaan elämässään. Isäni näytti omalla tekemisellään mitä on sitkeys ja kuinka sen avulla pääsi innostuksen alkuun. Muistan hänen opettaneen ääretöntä rehellisyyttä ja kuinka sitä tulee vaalia jotta menestyisin elämässäni. Tästä saan kiittää, etten ole vajonnut rikoksiin joista niin monet kaltaiseni ovat joutuneet kärsimään. Olen pelastunut monesta pahasta saamani opin seurauksena. Aloinkin käyttäytymistäni Isääni kohtaan ihmettelemään sillä minulla oli paljon kiitoksen aihetta Isälleni kaikesta huolimatta. Mutta katkeruuteni sokaisi niin paljon etten osannut näitä hyviä asioita tarkastella kohdaltani.

Kiitokset Isälleni sekä yleensä vanhemmilleni siitä suuresta tuesta niinä vaikeina aikoina jolloin ette hylännyt lastanne, ”minua aikamiestä”. Olin sairaudessani silloin siinä tilassa, että Isälleni antamani ystävyys vastasi karhun syleilyä suuren katkeruuteni voimasta.

Julkaistu kategoriassa Alkoholiongelma
sunnuntai, 19 heinäkuu 2015 16:28

"Vannoin" taas kerran lopettaa juomisen

 Vannoin usein lopettavani juomisen, aloin kuitenkin yhä uudestaan vajoten syvempään ahdinkoon. Minun oli alettava ymmärtämään oman avun tarpeen, että selviytyisin. Myös olisi herättävä ymmärtämään läheisten ystävien avun merkitys tulevaan hoitoomme. En saisi torjua hyvää tarkoittavien ihmisten, sekä oman aviopuolison hätääntynyttä, sekä tuskaista huomiota olemuksestani.

 Nimittäin nämä läheiset uskaltavat minulle sanoa yhä useammin, menisit hoitoon etkö näe mikä olet. Tämä onkin sitä hätähuutoa ympäristöstä joka näkee tilani pahenevan päivä päivältä. Siksi en omahyväisyydessä saisi hyljätä tämän tiedon suomaa mahdollisuutta vaan pyrkisin omassa hiljaisuudessa punnitsemaan mahdollisia yhteyksiä omaan elämään.  

Julkaistu kategoriassa Alkoholiongelma