Tutustu artikkeleihin, paremman elämän puolesta!

Tyytymättömyys on uuden alku!
Kirjoittanut

 Minulle oli tultava ulkoapäin apua ymmärtääkseni oman tilani.  Lisäksi tämä apu auttoi, että pystyin ymmärtämään ja ottamaan tarjottavaa apua vastaan. Aluksi otin tätä apua vastaan erittäin varovasti, sekä epäröiden. Epäröiden siksi, sillä kuulin yhä useammin oman korkeimman voiman olemassa olosta, myöhemmin sitä Jumalaksi kutsuttiin.

 Ohitin näiden vieraiden asioiden todellisen tutustumisen, aivan kuin ne eivät minua koskettaisi. Mutta hyvin pian raittiuden tiellä opin ymmärtämään, etten saavuta kestävää voimaa raittiudelleni, ellen tosiasiassa ymmärrä epäonnistuneeni elämässäni. En kuitenkaan selkeästi käsittänyt omaa surkeata tilaani kuinka toivottomassa tilassa silloin olin. Mutta minulle riitti raittiuteni alullepanemiseen tieto olevani alkoholisti.

 Käsitin sitten myöhemmin, kuinka ainoastaan oma korkeampi voimani voisi palauttaa menettämäni terveyden. Tähän tietooni auttoi eräs ystäväni joka oli retkahtanut juomaan n. 14 raittiin vuoden jälkeen. Pohtiessamme asioita, sekä syitä yleensä tällaisen romahduksen alkuun panemiseen. Yllättäen hän sanoi, "minä en uskonut Jumalan apuun, en pystynyt luottamaan kuin itseeni". Tämä lause puhutteli itseäni pitkään ja sen seurauksena aloin rakentamaan omaa käsitystäni korkeammasta voimastani.

Tahdoinhan onnistua elämässäni, nöyrtymisen lahja sisälläni saatoin alulle matkani raittiuden valoa kohti, kiitokset ystävälleni uskaltaessaan lausua sanat, jotka viitoittivat myöskin tietäni ahdingosta vapauteen. 

Kirjoittanut

 Minua vaivasi erittäin pitkään sanomattomuus, en kertonut todellisia tuntojani, en ollut kylliksi nöyrä, pelottomuudesta ja rehellisyydestä puhumatta. Jos olin sairaala hoidossa alkoholismistani, en antanut siellä oleville hoitajille mahdollisuutta auttaa itseäni, koska todellinen avautuminen itseltäni puuttui. On erittäin vaikeaa puhua omista salaisista asioista, mutta ollessani rehellinen jollekin, on minulla mahdollisuus elää kauan onnellisena.

 Kautta aikojen on ripittäytyminen ollut eri uskontojen vanha hyväksi koettu tapa. Niin minunkin on tämä oma ripittäytyminen tehtävä jollekin, papille, psykologille, ystävälleni, tehdessäni näin saan todellisen sisäisen rauhan. Minä uskon, ellen pysty omia havaittujani virheellisyyksiä eli vikojani täysin rehellisesti kertomaan jollekulle lähimmäiselleni, en pysty raittiuttani kasvattamaan, sekä pitämään lopullisesti. Nöyrtyessäni tähän tapahtumaan, poistuu lopullinen yksinäisyyden tunne, johon olen joutunut eristäytymään juomiseni seurauksilta.

 Minun juomiseni riistäytyi mielettömäksi, jonka seurauksena ihmiset vetäytyivät seurastani, enkä tämän jälkeen tuntenut kuuluvani mihinkään. En pystynyt lähestymään ujouteni vuoksi ihmisiä saadakseni ystäviä, tämäkin lisäsi haluani tukeutua alkoholiin.

 Paljastaessani itseni ja pahimmatkin ongelmat jotka ovat todellisena vaivana sisälläni jollekin toiselle henkilölle, saavutan täydellisen vapauden tunteen johon liittyy yksinäisyyden katoaminen. Alan taas kerran tuntemaan kuuluvani jonnekin, pystyn ottamaan vastaan anteeksiannon ja myöskin tätä antamaan.

Kirjoittanut

 Kävin tapani mukaan kahvilla eräässä baarissa, tavaksi käynti oli muuttunut kun yksinäissyyttäni kotoa pakenin sinne kahvilaan. Siellä ol­lessani muiden ”iloisten” ihmisten parissa, sekä  kuunnellen mukaansa tempaavaa kaunista musiikkia, alkoi todellisuudentajuni hämärtymään, sillä mielessäni aloin samaistu­maan seuran iloiseen ilmapiiriin, sekä tietysti kaljanjuontiin. Koin onnellisuutta alkoihan mieltäni painavat murheet kaikkoamaan tässä hämärässä mielentilassa. Onneksi katkesi hu­uruiset tunteeni haaveista ja onnellisuudesta, mutta ainoastaan siksi koska olin autolla liikkeellä. Auton ansiosta varmasti en päätynyt juo­maan, sillä mielentilani alkoi olemaan otollinen pariin kal­jaan jonka makua aloin tuntemaan riittävästi suussani.

Nämä tuntemukset jälleen kerran  osoittaa vakuuttavasti kuinka olen heikoilla tämän kaltaisissa paikoissa.

 

Kirjoittanut

Miksi jatkuvasti join? Tämä on hyvä kysymys, siitä syystä, että omasta mielestäni olin aikaa päivää sitten ylittänyt juomiseni kynnyksen ainoastaan tuskan tukahduttamiseen. Haluan kutsua ainaisen juomahimoni muuttuneen tapa tapahtumaksi, toisin sanoen tämä kuului elämääni päivittäisenä tapahtumana selvemmin ja selvemmin. Se näkyi elämässäni ja arkirutiineissa kuin olisin käynyt työssä, kuten muut normaalit ihmiset tekivät. Näitä normaaleja toimintoja mitä ihmiselämässä päivittäin tapahtuu, voisi hyvinkin kutsua päivittäisiksi rutiineiksi.

Niin myös minun alituinen alkoholin päivittäisen tarpeen etsintä, sekä juominen oli osaltaan tätä kutsumaani rutiinia. Näin tämä tapahtuma oli minun elämääni silloin, minä join elääkseni! Mielestäni tämän tapa tapahtuman perusteella oma alkoholin käyttö ei jatkuessaan ollut tuskan, sekä pelkojen tukahduttamista. Alkoholi päivän annos löytyi juuri näistä rutiineista, juovat kaverit, silloin kuvittelin olevan ystäviäni, näitä halusin tavata. Halusin tavata jo siitä syystä, että olin yksin ja yksinäinen elämäni tunkiolla. Hain heistä turvaa ja lohdutusta, sairaalla tavalla. Myös usein alkoholi löytyi näistä samoista paikoista.

Tarkkaavaisesti muistellessa nämä rutiinitkin noudattivat lähes tarkkoja kellon aikoja. Oli sossun palkkapäivät, oli viinakaupan aukioloajat ym. Kuljeksin näitä tutuiksi tulleita samoja reittejä vuodesta toiseen. Eikö nämä minulle jättäisi automaatiota sisälleni, joka myös aamuisin herättyäni, vaistomaisesti laittaisi elimistöni tunnettuun liikehdintään? Siksi alkaessani raittiuden tien, minun on ehdottomasti päästävä näistä rutiineista eroon. Tietysti kulkuni ohjautuu raittiinakin helposti juuri sinne missä vuosia turhautuneena kuljeksin, mutta olen ainaisten ryyppykausien alkamissyitä tarkastellut ja yksi perustellusti pahimpia virheitä joita olen tehnyt, on ajautuminen tähän tapa tapahtumaan mitä juodessani tein. Raittiuteni edellytyksenä on mitä ilmeisimmin irrottautua näistä kohtaamisista vanhoihin rutiineihin kokonaan ja alettava etsimään uusia ja mielekkäitä raittiuttani vahvistavia liikkumisia. En koskaan olisi pystynyt lopettamaan juomistani ilman ulkopäin tullutta apua.

Kirjoittanut

 Koskaan ei alkoholistille painoteta liikaa asioiden hoitamisen tärkeyttä. Olen joskus asettanut näitä tärkeysjärjestykseen, siten kuinka on vähemmän tärkeitä ja enemmän tärkeitä. Kokemukseni osoittaa, ettei minulle ole kuin yhtä ja samaa "tärkeitä". Olen aina kantanut murheita hoitamattomista asioista, tänään ei riitä pelkkä murehtiminen, vaan minulle painolastina olevat asiat ovat hoidettava välittömästi niiden ilmaantuessa. Itse olen siirtänyt erilaisin tavoin kaikkia niitä tehtäviä ja asioiden hoitamisia milloin on ollut rahasta luopumista (laskut). En koskaan ymmärtänyt kuinka pitkitin omaa rauhaisaa ja sisäisesti vapaata elämän tapaa.

 Muistan hyvin kun tajusin olevani eksyksissä, kirjoittelin muistiin rajusta tunteen myrskystä! Tunsin valtavasti ahdistusta, pelkoa. Olin erittäin onneton, tunsin kuin en kuuluisi mihinkään, ei myöskään kukaan välittäisi minusta, niin ajattelin.

 ”Olen joutunut sellaiseen karuselliin, missä hakeudutaan kuviteltuun oikeaan ratkaisuun. Tiedän että elän sitä vaihetta, missä haen paikkaani elämässä. Mutta annan tälle karusellille itse tietoisesti vauhtia, enkä salli sen pysähtyvän. Sillä nyt menen taas yhteen kaupunkiin, kun ei ollut riittävän hyvä mielestäni olla tässä kaupungissa. Minä kun ymmärtäisin pysähtyä ja hyväksyisin ainoana hyvänä ratkaisuna asettumisen paikoilleen. Ymmärtääkseni tämä olisi oman kasvuni eräs päätepysäkki. Olen antanut itseni tuuliajolle ja kuvittelen eläväni kapakoissa pyörimällä, sekä paikkakuntia vaihtamalla. Sisälläni elää pysyvästi rauhattomuus, joka ajaa vääjäämättömästi kulkuriksi".

Tunnen olevani onnen kerjäläinen jossa tuuri ohjailee elämääni. Tähän heikkoon oljenkorteen olen takertunut, kuin vain viimeisillä voimillaan hukkumaisillaan oleva ihminen saattaisi tehdä”.

Kirjoittanut

 Istuessani iltaa tutuiksi tulleiden kaltaisteni (alkoholistien) seurassa, saatan istua heidän kanssaan ravintoloissa, rannoilla, muiden kotona tai vain puistoissa. Siinä seurassa juodessa (alkoholia) olen tapani mukaan kehuskellut muille mukana oleville, kuinka hoidan asioita kotona. Tiedän hyvin etten ole tehnyt mitään kotini ja perheeni hyvin voinnin edistämäksi varastin kaikki vaimoni tekemiset omiksi saavutuksiksi. Vaimoni nämä on joutunut hoitamaan, kuten yleensä kantanut perheen tarpeet ja siihen kuuluvan vastuun.

 Vaimoni on ollut kärsivällinen ja aina odottanut muutosta elämäni tapoihin. Hän on valehdellut lukemattomia kertoja ystäville sekä läheisille ihmisille suojellakseen minun alkoholistin ylpeyttä.

Usein olen saattanut kotini taistelukentäksi suuren raivon vallassa. Kuitenkin aamulla olemme suuren tunteen seurauksena taas kerran tukeneet toisiamme ja sopineet riitamme sylikkäin.

Olen jälleen vannonut vaimolleni lopettavani juomisen ikuisiksi ajoiksi. Hän on uskonut näihin toistuviin valoihin, silloinkin kun muut eivät ole halunneet tai muuten voineet uskoa.

 Vaimoni ei voinut kutsua ystäviä kotiini, koskei tiennyt olinko kykenevä kestämään raittiina kohtaamisen. Yhä harvemmin pystyimme näitä ystävien kohtaamisia sopimaan epäluotettavan käyttäytymiseni vuoksi. Aloimme minun elämäntavan seurauksena eristäytymään muista ihmisistä ja elämään yksin.  

Kirjoittanut

 Olen elämässäni hukannut paljon kaikenlaista mukavaa, koska olen pelännyt tekeväni erehdyksiä. Hakeuduin mieluummin joukkueurheilun pariin pelätessäni erehdyksien kautta tulevia häviöitä yksilö lajissa. Alkoholistina arkuuteni epäonnistumisiin on lujana kosketuksena kaiken uuden yrittämisen tiellä. Epäonnistumisen pelossa en pysty kokeilemaan, sekä opettelemaan mitään uutta, vaikka olisin siitä kiinnostunutkin. Alkoholistina minun pitää raittiuteni alussa, miksei myös edetessä, pyrkiä etsimään kaikkea mielekästä tekemistä. Nämä uudet kokemukset rakentavat raittiuden mielekkyyttä.

 Ehkäpä olen juonut niin kauan, että ammattini on unohtunut itseltäni tai taidot ovat muuten ruostuneet. Miksi minun olisi pelättävä uuden työn epäonnistumista jos tätä minulle tarjotaan. En pysty mitään oppimaan, ellen ole valmis epäonnistumaan alussa. Minun on vain rohkeasti kasattava itseni ja noustava uudelleen yrittämään epäonnistumisen jälkeen, minun ei tarvitse hävetä tai muuten kaihtaa omaa epäonnistumista. Jos jatkan tätä epäonnistumisen pelossa elämistä saavutan varmasti passiivisen elämän tavan. Saavutan epäonnistumisen pelosta, onnistumisen pelon, jollen etsi mitään uutta.

 Raittiuttani tarpeeksi saatuani halusin ostaa tietokoneen, vaikka en ymmärtänyt siitä mitään. Mutta tarvitsin työni puolesta tätä tietokonetta, joten päätin hankia tämän siitä huolimatta. Menin liikkeeseen jossa laitteita myytiin, myyjä tiedusteli koneen ominaisuuksia joita tarvitsin työssäni. Minä kerroin, etten ymmärtänyt laitteesta yhtään mitään. Hänen katseensa kertoi minulle, kuinka olin tosi hölmö, hankkia kone vaikkei ymmärtänyt siitä mitään. Maksoihan hankkimani laitekin niin paljon, ettei sitä kenenkään pitäisi hankkia huvikseen. Mutta kone hankittiin ja monien tuskien, sekä epäonnistumisien kautta opin koneen täydellisen käytön. En saanut apua mistään opin tämän järkähtämättömän periksi antamattoman tahtoni kautta oppia jotakin uutta. Kun sitten vuosien päästä menin samaan liikkeeseen vaihtamaan konetta tehokkaampaan uuteen. Myyjä tuli ovelle vastaan tervehtien, sekä lausuen kuinka piti minua ensimmäistä konetta hankkiessani ajattelemattomana. Mutta jatkoi antavansa kunnioituksen oppimalleni asialle oman periksi antamattomuuteni vuoksi.

 Minä en pelännyt silloinkaan olemista vasta-alkajana. Tämä onkin suurempia pelkoja aikuisiän koulussa, joutua vasta-alkajaksi, minun alkoholistin perusylpeys ei tahdo tätä kestää. Siksi minun pitääkin kasvattaa itseäni kohtaamaan tuntematon uusi asia pelottomasti, se on tarkoitettu vain minua varten, sillä en anna niin paljon painoa menestymiselle, mitä yritänkään.

Kirjoittanut

 Olen useasti kertonut olevani alkoholistina erittäin laiska persoona. Tämän voiman vaikutuksena asetun mieluummin sinne sängyn pohjalle haaveilemaan paremmasta elämästäni, kuin oikealla ja todellisella tekemisellä saavuttaakseni toivomani elämän tilanteen. Tällöin olen valinnut sänkyyn menemiselle väärän hetken. Saattaa olla, että myös tylsä rutiini ja ikävystyminen asioihin on ajanut minut sängyn pohjalle väärään aikaan.

 Minä alkoholistina en saa mennä sänkyyn vain määrätyn nukkumiselle tarkoitetun aloitushetken takia, sillä tämän nukkumisen aloittamisen tulee olla juuri silloin, kun tosiaan tunnen olevani väsynyt. Sänkyyn mennessäni liian aikaisin alkaisin ajatuksissani pyörittää ongelmieni sumaa. Seurauksena on erittäin huonot  tuntemukset sisälläni mistä taas seuraa suuret ahdistuksen tuntemukset. Oikein ajoittaessani sänkyyn menemisen, sekä tämän ajoituksen seurauksena välittömästi saavutettavan ravitsevan unen mukana jätän taakseni kaikki maailman huolet, sekä vaivat. Tällä nukkumiseni oikealla hetkellä ja määrällä pystyn kokoamaan itseni, sekä saavuttamaan mieleni huippu kuntoon.

 

Kirjoittanut

Alkoholismi ei ole yksistään juovan (juopon) ongelma. Se on sairaus, jolla on laajat vaikutukset koko perheeseen. Alkoholistin (juopon) lapsen elämä pullon varjossa aiheuttaa monenlaisia henkisiä haavoja.

Koin lapsuudessa jatkuvaa epävarmuutta, juopon Isäni seurauksena. Useiden lupauksien toteutumattomuus vaikutti elämääni aloin häpeämään Isääni jopa molempia vanhempiani, kuitenkaan Äitini ei juonut tippaakaan elämänsä aikana. Tuen ja avun puute jota olisin tarvinnut lapsuudessani, kaikki jättivät suuret arvet jälkeensä aikuisikään asti.

Tiedän, että Äitini koki Isäni juomisesta paljon surua ja huolta (pelkoa) paljon turhautuneisuutta ja syyllisyyttä. 

Koin jatkuvaa pahaa oloa en koskaan lapsuudessa osannut (en halunnut) hakea tai odottaa mitään kivaa ja hyvää kohdalleni. Tunsin kuinka perheessämme vallitsi mielipaha ja huonovointisuus. 

Haluan korostaa kuinka tärkeää on alkoholistin oma herääminen, aloittaa raittius itsensä takia, raittius josta perhekin saa nauttia. Raittiuden myötä väistyy syyllisyyden (häpeän) itsesyytösten, vihan sekä inhon tunteet. 

Alkoholisti on itsekäs, ei halua uskoa totuutta voisi jopa sanoa, että on ”raukkamainen pelkuri”. Sivuuttaa läheisten hätähuudot tilastaan, sekä perheen hyvinvoinnista. Rahavaikeudet perheessä on usein juopon seurausta, laskujen maksamattomuus luo suurta ahdistusta perheenjäsenissä. 

Ystäväiseni ole rohkea katso peiliin totuutta silmiin, aloita raittius. Raittiuden tie voi olla pitkä ja kivulias silti sinua ja perhettäsi odottaa täysillä elettävä elämä

Kirjoittanut

 Olen usein palautunut aikoihin jolloin vielä join, olin juova alkoholisti. pohdin silloista tilaani ja oliko minulla mitään käsitystä silloisesta juovasta (minä) alkoholista. Olenhan elämäni varrella useasti tätä samaista tilannetta yrittänyt analysoida.

Mielestäni olin elänyt niin kauan omassa sairaassa maailmassani, että olin vieraantunut tästä ns. normaalista elämästä. Normaali elämässä on suunnitelmia tulevaisuuteen on uskoa paremmasta huomisesta, ajatellaan asioita jotka johtaa parempaan henkiseen ja fyysiseen tilaan. Mutta alkoholistina (juovana), sen aiheuttaman elämäntavan seurauksena en varmaan osannut edes ajatella. Siksi en koskaan kyennyt heräämään omien tuskaisten olotilojen saattelemana sairauteni tietoiseen käsitykseen. Olen aina kertonut välttäneeni mestarillisesti toisten lähestymisen, sillä heidän tarkoituksensa oli kertoa minulle avuntarpeeni ongelmaani.

Siinä maailmassa missä elin ei varmasti tiedostettu mitään sairautta eikä muitakaan ongelmia niin paljoa että olisi reagoitu niihin riittävästi alkaakseni hoitamaan asioitani. Minun kamppailuni oli kahden maailman välissä tietoisen ja tiedostamattoman. Elin jatkuvasti ja pysyvästi tiedostamattomassa hetkessä. Kaipasin usein sitä minkä tiesin olevan olemassa, olinhan siitä luisunut tekemisieni seurauksena. Haaveilin usein selviytyväni ja saavuttavan sen mitä menetin, usein myös monin kerroin kuvittelin sen onnistuvan.

Käsitän tänä päivänä kohdallani olleen siunatun kokemani tuskan, kateuden, epätoivon, vihan, unelmoinnin ja hekumoinnin, katkeruuden ja ahdistuksen tunteen, sillä näiden tuntemusten seurauksena pystyin irrottautumaan siitä maan päällisestä helvetistä. Sinne varmasti jäi kaltaisiani miehiä ja naisia jotka eivät reagoineet näihin tuntemuksiin niin voimakkaasti, että olisivat pystyneet siitä helvetistä irrottautumaan pysyvästi. Uskon, kokiessani näitä kertomiani tuntemuksia voimakkaana kapinoin omaa tilaani kohtaan tunnepohjaisesti. Älyllisesti en huomioinut omaa surkeata tilaani, saati sitten asettunut vastahankaan elämäni tilanteeseen hyväksymättä sitä. Siksi voisikin sanoa kuinka oma kehoni teki vastarintaa sairautta kohtaan näillä tunteeni ilmauksilla ja reagoinneilla. Ilman näitä tuntemuksia en olisi ollut valmiina siihen oikeaan hetkeen jolloin pystyin ottamaan ulkopuolisen avun.

Muistellessani sairauttani kovimmillaan näiden rajujen tunnekuohujen otteissa lausuisin ajatuksen, muistan kuinka rajuimmankin myrskyn jälkeen seuraa yhtä varmasti tyyni.

Sivu 1 / 9