Tutustu artikkeleihin, paremman elämän puolesta!

Tyytymättömyys on uuden alku!
Kirjoittanut

 Juodessa usein kuvitteli olevansa erilainen persoona muihin juojiin nähden. Ei halunnut, eikä muutenkaan itseään osannut todenmukaisesti tunnistaa, koska juuri tätä todellista persoonaa välttääkseni join. En uskaltanut olla se oma kurja, sekä rikkirepeytynyt ihminen. En tietenkään pystynyti täydellisesti omaa tilaani koskaan siinä tilassani muutenkaan ymmärtämään.

 On helpompaa näin jälkeenpäin arvailla, sekä ajatella mahdollisemman johdonmukaisesti silloista totuutta olosuhteista. Mutta ilmeistä on oman luulottelun kasvaminen omasta persoonasta ja sen ylivertaisuudesta muihin verrattuna. Sillä luulottelut kasvavasta ystäväpiiristä olivat harhaanjohtavia illuusioita. Toki tämä ensinnäkin muuttui täysin siitä totutusta "perhepiiristä", sinne "katupiiriin", jossa kuvittelin kasvavan tämän "ystävämäärän" oman hienouteni johdosta, myös kuvittelin olevani hyvin seurallinen kaveri.

 Etenkin niissä seurustelutilanteissa naisten kanssa koin tämän viksuuteni olemassa olon hyvin voimakkaana. Mutta näin jälkeenpäin huomioiden sitä huonoa menestystä myös tällä alueella. Ei voi muuta johtopäätöstä tehdä kuin:" kuinka paljon käytettiin minua hyväksi"! Ja tämä totuus on ollut erittäin vaikea hyväksyä. Mutta tämän ymmärrys on auttanut pysyttelemään poissa sieltä sairaasta ympäristöstä, missä nämä silloisen käsitykseni ystävät olivat. He olivat vain ystävällisiä saavuttaen näin perimmäiset tavoitteensa kohdallani saavutettavaksi. Siis siellä olin hyväksikäytön kohteena, enkä sinne ole mitään velkaa. Koska, tämä olikin etupäässä kohdallani yksipuolista tätä asiaa.

Tämä harha, omasta paremmuudesta huonossakin seurassa pitkitti juomistani. Hämäryys oli laskeutunut mieleeni, pelkäsin ja häpesin missä kuljin, illuusio omasta paremmasta persoonasta kuin muut, auttoi pysymään ihmisten halveksivassa seurassa.

Kirjoittanut

 Olen useasti kertonut olevani alkoholistina erittäin laiska persoona. Tämän voiman vaikutuksena asetun mieluummin sinne sängyn pohjalle haaveilemaan paremmasta elämästäni, kuin oikealla ja todellisella tekemisellä saavuttaakseni toivomani elämän tilanteen. Tällöin olen valinnut sänkyyn menemiselle väärän hetken. Saattaa olla, että myös tylsä rutiini ja ikävystyminen asioihin on ajanut minut sängyn pohjalle väärään aikaan.

 Minä alkoholistina en saa mennä sänkyyn vain määrätyn nukkumiselle tarkoitetun aloitushetken takia, sillä tämän nukkumisen aloittamisen tulee olla juuri silloin, kun tosiaan tunnen olevani väsynyt. Sänkyyn mennessäni liian aikaisin alkaisin ajatuksissani pyörittää ongelmieni sumaa. Seurauksena on erittäin huonot  tuntemukset sisälläni mistä taas seuraa suuret ahdistuksen tuntemukset. Oikein ajoittaessani sänkyyn menemisen, sekä tämän ajoituksen seurauksena välittömästi saavutettavan ravitsevan unen mukana jätän taakseni kaikki maailman huolet, sekä vaivat. Tällä nukkumiseni oikealla hetkellä ja määrällä pystyn kokoamaan itseni, sekä saavuttamaan mieleni huippu kuntoon.

 

Kirjoittanut

Ohimenevä masennus, joka haittaa elämää vain lievästi, on normaali tunne-elämän ilmiö.

Kohdallani henkiset rappiotilat peittyivät rankkaan juomiseen, mutta alkaessani raittiuden aloin tuntemaan ja kokemaan useita masennustilan oireita, sekä psyykkisiä ongelmia.

Tämä elimistön ”herääminen elämään” tarkoitti kuinka tunsin raittiuteni alussa asiani, sekä kuntoni menevän mielestäni päivä toisen jälkeen huonommaksi. Myös oma raitis elämäntapa herätti näkemään rappiotilan, juomisen jälkeisen rauniokasan.

Tämän oman tilan uudenlaisena kokeminen raittiuden alussa ei ollut mikään miellyttävä kokemus, se aiheutti tuskaisia henkisiä polttoja, sekä suuria ahdistuksen tunteita.

Alkoholistia pitää auttaa (yksin lähes mahdotonta nousta), alkoholistin (henkilön) masennustilasta on mahdollisesti kysymys kun ilmaantuu seuraavia oireita:

• alakuloinen mieli suurimman osan ajasta
• kadonnut kiinnostus ennen iloa tuottaneisiin asioihin
• voimakas väsymys
• itseluottamuksen ja omanarvontunteen katoaminen
• kohtuuttomat itsesyytökset
• toistuva kuoleman tai itsemurhan ajattelu
• unihäiriöt
• ruokahalun muutokset

Kirjoittanut

  Siksi myös tämä mielen tunneherkkyys saattaa puheissa, sekä teoissa aiheuttaa kaduttavia tapahtumia. Minun on ymmärrettävä, että on ”vastenmielisiä” ja ”toimeen tultavia” ihmissuhteita, mutta molempien kanssa on tultava oikean asennoitumisen myötä toimeen. Sillä kyllä me kaikki tässä maailmassa mah­dutaan elämään, tilaa on jokaiselle. Enhän toki asu tämän vastenmielisen ihmisen kanssa, kaiketi nyt hetken kestän. Ja yleensä ”vastenmielinen” tulee minun omasta päästä, kun oma elämän kumppanikin saattaa joskus olla näin. Kyllä minun omat teot ja sairaaloiset ajatukset, sekä ennakkoluulot luovat lujan perustan suhtautumiseeni toiseen ihmiseen. 

 Yleensä uskon sellaiseen sanaan ja asiaan tällä hetkellä, kuin rakkaus. Minulle se on pelkkä sana, kaiketi ymmärtämättömyyttäni, mielestäni se pitää sisällään lujaa kaveruus-suhdetta ja luottavaista ihmis-suhdetta ant­aen hänelle myös mahdollisuuden elää, sillä hänellä on myös oma elämä ja siihen sisältyvät tarpeet, minkä ainoastaan hän asettaa tärkeysjärjestykseen, mitä minun tulisi kunnioittaa sekä arvostaa. 

 Aina on ongelmia, ei sellaista ihmissuhdetta ole jossa tätä ei ilmenisi. Ja tämän tiedon pohjalta on turha haaveilla enkeleistä, sekä ihanne ihmisistä ne ovat ihmisten omien mielikuvien ja vaatimusten tuotetta. On lähdettävä korjaamaan omaa suhtautumista tähän toiseen ihmiseen, sillä vähänkin samanlaiset luonteet ja elämänkaari takaavat hyvän perustan lujalle ihmis­suhteelle. Mutta siinä on tehtävä molempien työtä keskustelulla ja itsensä luovuttamista myös toiselle. Se on loppujen lopuksi helppoa, kun tekee asian itselleen selväksi.

 Toisinaan tulee hetkiä milloin ajatus käy mielessä, yksin olisi parempi mutta kun olet yksin tulee varmasti ikävä toisen luo. Tällä ihmissuhde alueella on paljon työtä, olen ihminen myös minä. Minullakin kielteisyydestäni huolimatta ilmenee mustasukkaisuutta, vihaa, kateutta, kostonhalua ym. Kun hyväksyn nämä vajavaisuudet, niin pystyn elämään näiden kanssa ilman että ne kärjistetysti näkyisivät toimissani ja tuottaisivat tuskaa itsel­leni, sekä toisille. Elämä on itsessään suurenmoinen asia, olen iloinen että tänään saan olla osa tätä tapahtumaa.

Kirjoittanut

Minun alkoholistina olisi tärkeää ymmärtää oma valinnan vapaus elämässäni, myös omissa ajatuksissa. Ajatusteni vapautta valinnoissani on pidettävä todella ainutlaatuisena asiana. Olenhan alkoholistina aina hyväksynyt tai joutunut hyväksymään tarjottavan mahdollisuuden elämässäni. En ole pystynyt vaikuttamaan vaihtoehtoisesti, koska minulla ei ole ollut kiinnostusta omaan elämääni. Mutta raittiutta jatkaessani huomaan tulevan tarpeen sisälläni, sillä en enää hyväksy elämääni noin vain, minä tämä minulle tarjotaan olen alkanut voimakkaasti ottamaan osaa ongelmieni ratkaisuissa kohdatessani näitä. On hyvin tärkeää huomata ja ymmärtää oman elämän valintojen tärkeys, sillä näiden seurauksena saavutan todellista nautintoa ja onnen täyttymystä, saan elämästäni irti kaiken mahdollisen joista aiemmin pystyin vain haaveilemaan. Oikeilla valinnoilla sisäinen rauha syrjäyttää ahdistuksen, luopumalla aiemmista huonoista päätöksistä pystyn elämään rauhassa itseni kanssa.

Näiden valintojeni kautta myös parannan omaa itsekunnioitukseni perustaa. Olenhan aivan raittiuteni alussa valinnut vaihtoehdon, jonka seurauksena uhrasin alkoholin, ettei tämä tuhoaisi minua. Kuitenkin kasvaessa raittiuteni seurauksena aloin ymmärtämään lisää valintojen merkitystä, sekä uhrauksia raittiuteni varmistamiseksi. Minun oli luovuttava tekopyhyydestä, itsesäälistä, suuttumisesta. Näihin minulla ei ollut oikeutta, siksi niistä oli päästävä eroon. Kaiken arvovallan, sekä aineellisen mielipuolisesta tavoittelusta oli myös pystyttävä luopumaan.

Näiden valintojen seurauksena pystyin ottamaan vastuun omasta huonosta tilastani. Alan tietoisesti ymmärtämään oman valintani vapauden merkityksen, sillä tällä mahdollisuudella, joko elän tai kuolen ennenaikaisesti.    

Kirjoittanut

 Raittiuteni alkuvaiheissa kaltaisteni seurassa käyntini oli hyvin aktiivista ja tarpeellista. Tähän pakottavaan käyntiin (odotin niitä) oli merkittäviä syitä: Olen alkoholistina tuntenut yksinäisyyden pelkoja erittäin voimakkaana ja ahdistavana tunteena. Mutta poistuessani asioimaan päivittäisiä tarpeita milloin minnekin, oli kuin yksinäisyyden pelon ahdistus seuraisi menen minne vain. Ehkä tämä yksinäisyyden pelko osaltaan aiheutti sisäiseen tunteeseen tuskastumista ja ahdistusta muualla asioidessani, pankeissa, kaupoissa, virastoissa ym. koin myös kummallista häpeän sekaista pelkoa. Varmasti osaltaan menneisyyden teot juoma-aikanani painoivat myös paljon ajatuksissani. Koin itseni hyvin ahdistuneeksi, eristäydyin mieluummin neljän seinän sisälle, saavuttaen yksinäisyyden pelon vaivat.

 Eristäytyneenä tunsin kuitenkin pakottavaa tarvetta puhua jollekin, halusin tulla ymmärretyksi tässä ihmeellisessä sairaudessani. Ymmärsin kuitenkin etten laajasti ja innokkaasti tästä saattanut kertoa, sekä avautua sivullisille jotka eivät ymmärtäneet tätä ihmeellistä tautia joka aiheutti suunnatonta ahdistusta. Koska näkemykseni mukaan saattaisin näillä pakottavilla purkauksilla haavoittaa lisää itseäni, kertoessani ymmärtämättömälle henkilölle. Yllätys, yllätys tässä valistuksen aikakautena ollaan saavutettu melko pitkälle ulottuva tiedostamisen taso myöskin tämän taudin ympäriltä laajoissakin kansalaisryhmittymissä. Joten ei käsittääkseni sellainen pinnallinen avautuminen ole vaaraksi, sillä varmasti tässäkin kytee sitä ennakkoluuloisuutta, kohdistuen juuri näiden sivullisten ymmärrykseen asiastamme, sekä sairaudestamme.

 On toki vaikea elää näiden kasaantuneiden ahdistus tunteiden vallassa. Haluan toki lievittää tunteitani ja mahdollisesti päästä kokonaan irti näistä myrskyisistä ahdistuksen otteista. Näistä otteista ei pääse irti, kuin avautumalla kokonaan ja ainoastaan siellä missä sinua varmasti ymmärretään eli kaltaiseni luona. Siksi tämä vaatii itseltäni mielettömän monia kertoja näiden ymmärtävien kaverien luona, jotta saavuttaisin tyyneyden ja rauhan sekä pääsisin näistä ahdistuksen omaisista otteista eroon sielussani. En todellakaan käy pelkästään alkoholiin johtavan himon hillitsemiseksi, vaikka elämäni on ollut riippuvainen alkoholista. Juoma-aikanani tarttuvien vajavaisuuksien korjaantumista pyrin näillä kaverien tapaamisilla myös poistamaan. 

Ahdistusta lisäsi ajatuksissani kaiken menetetyn ajattelu, itkin itseni itsesäälissä uneen yhä uudelleen ja uudelleen vuosien vieriessä. Unohdin itseni ja elämäni tarkoituksen, tärkeintä ei ole kuinka paljon elämässäni on päiviä….. vaan kuinka paljon päivissäni on elämää!

Kirjoittanut

Alkoholistin kamalampia suhtautumisia omaan perheeseensä mielestäni olisi joustamattomuus ja jääräpäisyys. Olen aina pelännyt muutoksia elämässäni, koska nämä sotkisivat oman rutiinin mihin olen rakastunut, siksi pidänkin siitä kynsin hampain, jääräpäisesti kiinni. Kotonani vaimoni mielipiteitä en halua kuunnella, ellei niillä ole yhteyttä omien ennakkokäsityksieni kanssa. Teen tietoisesti riidan vaimoni ilmaistessa näkemyksiä, jotka eivät käy yksiin mielipiteeni kanssa. Suuttuessani alan huutamaan ja käyttäytymään uhkaavasti, mielestäni haluan ehdottomasti alistaa perhettäni oman näkemykseni ja elämäntapani taakse. Alkoholistina en ymmärrä keskinäisen kunnioituksen merkitystä, jonka avulla pystyisin saavuttamaan yhteisymmärryksen perheessäni.

Keskustelu kosketus on lähes mahdottomuus alkoholistille, puhumattakaan järkevästä, sekä rakentavasta ajatusten vaihdosta, se on varmasti sula mahdottomuus. Alkoholistille jääräpäisyys joustamattomuudessa on todellinen vitsaus elämässään, ehkäpä sairaus sairauden sisällä. Luulen jääräpäisyyden lähtevän omasta ajattelustani, sekä sitä myöten leviävän muualle elämäni alueille. Nämä tapahtumat siellä kotonani varmasti kylvää ikävystymisen, ahdistuksen, masennuksen ja pahan olon siemenen kaikkiin perheenjäseniin. Varmasti lapseni, miksei vaimonikin näillä alistamisilla saavuta heikon itsekunnioituksen. Jos lapseltani myös vaimoltani kiellän omien mielipiteiden kannustavan tapahtuman, rakennan heidän tulevaisuudesta pelkoihin nojaavan rakennelman, jota itse alkoholistina poden hirmuisesti.

Minun elämä perustuu alkoholistina kaiken kokevana pelkona, pelko on elämässäni suurin syy alkoholismiini ja yleensä juomiseeni. Näillä alistamisillani, sekä joustamattomuudellani siirrän lapsiini saman sairauden kuin itselläni on, ehkäpä tässä on perussyy alkoholismin sukurasitteelle. Ehkei tämä johdu niinkään geeneistä vaan ennemminkin elämän olosuhteista missä kasvunsa saavuttaa. Sairaus tarttuu, siihen sairastuu koko perhe, alkoholisti pitää siitä huolen omalla jääräpäisyydellään.

Ajatellessani tällaisen elämän ympäristön vaikutuksessa kasvanutta nuorta, kuinka hänestä helposti tulee perinnöllinen alkoholisti. Mielestäni hänelle on tällaisen Isän tai Äidin kasvatuksellisena kasvuympäristönä annettu perinnöksi samat alkoholismin henkiset  oireet, jotka ovat koko perhettä hallinneella vanhemmalla alkoholistilla. Kun sitten tällainen ahdistunut, alemmuudentuntoinen, heikolla itsetunnolla varustettu nuori ottaa ensimmäisen humalansa, saavuttaa hän juomisen tuntemuksena heikon, mutta silti kiihottavan ylemmyyden tunteen. Hän tuntee, kuinka ahdistus väistyy humalaan tultaessa. Jatkaessaan tätä juomistaan alkaa hän helposti, sekä tietoisesti poistamaan alemmuuden tunteen, myös vahvistamaan heikkoa itsetuntoaan. Hän alkaa tuntea alkoholin vaikutuksessa parempaa tuntemattoman kohtaamiskykyä. Tämä lapsi ryyppäsi samoihin asioihin, kuin vanhempansa, uskon vahvasti hänen olleen ensimmäisestä ryypystä alkoholisti, siis riippuvainen alkoholiin. Mutta ymmärrän, vasta vuosien ehkä vuosikymmenien jälkeen tämä selviää hänelle, sekä tietysti aikaisemmin ympäristölle.

Jatkan tätä tarkastelua kohdaltani, sekä jääräpäisyyteni sairautta. Minähän vieroksutan kaiken elollisen tällä suhtautumistavallani ympäriltäni. Lisään varmasti rakkauden kuolemista itsestäni, sekä muiden kohdistamisessa puoleeni tätä kalleinta elämän eliksiiriä. Joudun jälleen eristäytymään elämän asenteeni vuoksi. Masennukseni lisääntyy, kaiken menettämisen pelko tarttuu mieleeni, näiden seurauksena alan yhä enemmän tarkkailemaan ympäristöäni, jääräpäisyyteni ja alistamisvimmani lisääntyy. Tekojeni tuloksena perheeni kokee elämänsä vaikeammaksi, sekä ahdistuneeksi päivä päivältä lisääntyen. Jos perheeni haluaa vapautta, on heidän ehdottomasti vastustettava tyrannia. Tämäkin seuraa ennemmin tai myöhemmin. Viimeistään silloin kun lapset ovat kasvaneet isoimmiksi ja vahvemmiksi.

Kun ajattelen sitä mahdottomuutta lähestyä itseäni toisten ihmisten taholta, sekä ennen kaikkea ammattiauttajien vaikeutta saada itseäni avautumaan. Luulen perin pohjin miettiessäni tätä suhtautumistapaani näihin ammattiauttajiin lähtevän kyvyttömyydestäni sietää heidän tietonsa määrää. Kaikki mikä viittaa aivoihin ja lukeneisuuteen, oppimiseen yleensä luo kauhua, sekä sulkeutuneisuutta sisälläni. Yksinkertaisesti pelkäsin kohdata sellaista mitä ei voinut käsin kosketella. Joustamattomuuteni, sekä jääräpäisyyteni ei hyväksynyt sitä mitä en voinut nähdä. Tällä näkyvällä olisi ollut ainoastaan mahdollisuus rikkoa omat väärät mielipiteeni. Pelkoni olevani väärässä ajaa sulkeutuneisuuteen, olenhan niitä ihmisiä joiden pitäisi ymmärtää, että pystyäkseni päästämään sisälläni olevan ahdistuksen ulos, sen alkavan avaamalla oven sisäänpäin.  

Kirjoittanut

Alkoholistina olen mieluiten (tietysti) nopeasti oppimisen tiellä, kuin sen todellisen ajattelevan (kärsivällisen) tien joka mielestäni on järisyttävän hidasta. Olen kärsimätön koska en ymmärrä omaa tuskaista ja ahdistavaa tilaani. Saattaahan olla, että olen juuri avannut sydämessäni portin nöyryydelle myöntämällä olevani alkoholisti. Siihen on ajanut asiat joita edelläkin mainittu todellinen pelko, tuska, sekä yleensä suuri ahdistuneisuus sisälläni.

Näin olen myös avannut portin täydelliselle muutokselle elämässäni jota minun ei tulisi pelätä. Ainoastaan minun tulisi erottaa kaksi tapahtumaa toisistaan, muutokset huonompaan ja muutokset parempaan.

Kun olen saavuttanut tietoisen halun muutokselle, en pysty olemaan paikoillani ja odottaa pelkästään muutoksen tapahtuvan, sillä uudenlaisen elämän liekki sytyttää itseni uudenlaiseen liikehdintään.  Muistan: oman kasvuni oleellinen sisältö on muuttua parempaan, mutta siitä tulevaa vastuuta on myös minun oltava valmis kantamaan varauksetta. 

Kirjoittanut

 Sinä päivänä, kun myönsin olevani alkoholisti, sain sisälleni ensi heräämisen hengenelämän alueella. Tämä on tärkeä askel raittiuden tiellä. Se on sanoakseni ensi askel, lahja ensi heräämiselle. Ja saadakseni lisää näitä hengenelämän lahjoja on minun kyettävä jatkamaan raittiuttani. Minun on pystyttävä luopumaan entisestä elämästäni, elämäni joka ei onnistunut, siihen uuteen elämään jolla on mahdollisuus onnistua missä olosuhteissa tahansa.

 Sille elämän muutokselle ei ole ratkaisevaa onko minulla aineellista menestystä tai epäonnea, eikä ole riippuvuutta ilon tai tuskan vaikutuksiin. Sillä olen saanut avata suuren mahdollisuuksien oven elämälleni tällä omalla heräämiselläni. Mutta minun on jatkettava omaa heräämistäni saadakseni jatkaa mahdollisuuksien elämää. Tätä heräämisen jatkumista auttaa suurelta osin keskustelut kaltaisteni kanssa tai siellä mistä apua haluan ottaa, nimenomaan ”haluan”! 

Omalla heräämisellä tarkoitan tässä yhteydessä elämäntäyteisyyden tilaa, tilaa joka on elinvoimaista sekä lujaa psyykettä jolla saavutan myönteisiä tunteita sekä selkeää mieltä, herääminen vapauttaa pelon terrorista joka vainoaa herkeämättä.

Kirjoittanut

Olen usein miettinyt, kuinka ihmiset ovat voineet selvitä niistä hirmuisista keskitysleirien kauhujen voimista, sekä niiden suunnattomista erilaisista koettelemuksista. En kuitenkaan halua ajatella verrannollisesti alkoholismiin näiden voimien samankaltaisuudesta. Mutta, on tutkittukin tätä ihmisten selviämisen voiman lähdettä niiden leirien vainoilta.

Nyt tulen siihen kohtaan jota voisi sovittaa alkoholismiinkin, sillä hän kesti, koska palauduttuaan perusteellisesti elämän biologiselle pohjalle hän havaitsi elämän hyväksi. Lisäksi heillä elämän jokainen hetki oli alkukantaista kamppailua, jolloin oli tartuttava vähäisimpiinkin käsillä oleviin pelastumisen mahdollisuuksiin: kupilliseen papusoppaa, auttavaan käteen vahingon sattuessa, tupakan tumppiin, vatsan toimimiseen, ylimääräiseen lepohetkeen tien sivussa. Näitä voisi kutsua valopisteiksi loputtomassa pimeydessä.

 Tästä tiedosta on minulle alkoholistille todella arvokasta ajattelemisen aihetta, siis pystyessäni nauttimaan pienistäkin asioista kohdalleni osuessaan, enkä vaatimaan ainoastaan suurta nautintoa tuottavia tapahtumia. Alan saavuttamaan omia valopisteitä elämäni pimeyteen.

Sivu 1 / 9