Tutustu artikkeleihin, paremman elämän puolesta!

Tyytymättömyys on uuden alku!
Kirjoittanut

Minun alkoholistina olisi tärkeää ymmärtää oma valinnan vapaus elämässäni, myös omissa ajatuksissa. Ajatusteni vapautta valinnoissani on pidettävä todella ainutlaatuisena asiana. Olenhan alkoholistina aina hyväksynyt tai joutunut hyväksymään tarjottavan mahdollisuuden elämässäni. En ole pystynyt vaikuttamaan vaihtoehtoisesti, koska minulla ei ole ollut kiinnostusta omaan elämääni. Mutta raittiutta jatkaessani huomaan tulevan tarpeen sisälläni, sillä en enää hyväksy elämääni noin vain, minä tämä minulle tarjotaan olen alkanut voimakkaasti ottamaan osaa ongelmieni ratkaisuissa kohdatessani näitä. On hyvin tärkeää huomata ja ymmärtää oman elämän valintojen tärkeys, sillä näiden seurauksena saavutan todellista nautintoa ja onnen täyttymystä, saan elämästäni irti kaiken mahdollisen joista aiemmin pystyin vain haaveilemaan. Oikeilla valinnoilla sisäinen rauha syrjäyttää ahdistuksen, luopumalla aiemmista huonoista päätöksistä pystyn elämään rauhassa itseni kanssa.

Näiden valintojeni kautta myös parannan omaa itsekunnioitukseni perustaa. Olenhan aivan raittiuteni alussa valinnut vaihtoehdon, jonka seurauksena uhrasin alkoholin, ettei tämä tuhoaisi minua. Kuitenkin kasvaessa raittiuteni seurauksena aloin ymmärtämään lisää valintojen merkitystä, sekä uhrauksia raittiuteni varmistamiseksi. Minun oli luovuttava tekopyhyydestä, itsesäälistä, suuttumisesta. Näihin minulla ei ollut oikeutta, siksi niistä oli päästävä eroon. Kaiken arvovallan, sekä aineellisen mielipuolisesta tavoittelusta oli myös pystyttävä luopumaan.

Näiden valintojen seurauksena pystyin ottamaan vastuun omasta huonosta tilastani. Alan tietoisesti ymmärtämään oman valintani vapauden merkityksen, sillä tällä mahdollisuudella, joko elän tai kuolen ennenaikaisesti.    

Kirjoittanut

Alkoholistin kamalampia suhtautumisia omaan perheeseensä mielestäni olisi joustamattomuus ja jääräpäisyys. Olen aina pelännyt muutoksia elämässäni, koska nämä sotkisivat oman rutiinin mihin olen rakastunut, siksi pidänkin siitä kynsin hampain, jääräpäisesti kiinni. Kotonani vaimoni mielipiteitä en halua kuunnella, ellei niillä ole yhteyttä omien ennakkokäsityksieni kanssa. Teen tietoisesti riidan vaimoni ilmaistessa näkemyksiä, jotka eivät käy yksiin mielipiteeni kanssa. Suuttuessani alan huutamaan ja käyttäytymään uhkaavasti, mielestäni haluan ehdottomasti alistaa perhettäni oman näkemykseni ja elämäntapani taakse. Alkoholistina en ymmärrä keskinäisen kunnioituksen merkitystä, jonka avulla pystyisin saavuttamaan yhteisymmärryksen perheessäni.

Keskustelu kosketus on lähes mahdottomuus alkoholistille, puhumattakaan järkevästä, sekä rakentavasta ajatusten vaihdosta, se on varmasti sula mahdottomuus. Alkoholistille jääräpäisyys joustamattomuudessa on todellinen vitsaus elämässään, ehkäpä sairaus sairauden sisällä. Luulen jääräpäisyyden lähtevän omasta ajattelustani, sekä sitä myöten leviävän muualle elämäni alueille. Nämä tapahtumat siellä kotonani varmasti kylvää ikävystymisen, ahdistuksen, masennuksen ja pahan olon siemenen kaikkiin perheenjäseniin. Varmasti lapseni, miksei vaimonikin näillä alistamisilla saavuta heikon itsekunnioituksen. Jos lapseltani myös vaimoltani kiellän omien mielipiteiden kannustavan tapahtuman, rakennan heidän tulevaisuudesta pelkoihin nojaavan rakennelman, jota itse alkoholistina poden hirmuisesti.

Minun elämä perustuu alkoholistina kaiken kokevana pelkona, pelko on elämässäni suurin syy alkoholismiini ja yleensä juomiseeni. Näillä alistamisillani, sekä joustamattomuudellani siirrän lapsiini saman sairauden kuin itselläni on, ehkäpä tässä on perussyy alkoholismin sukurasitteelle. Ehkei tämä johdu niinkään geeneistä vaan ennemminkin elämän olosuhteista missä kasvunsa saavuttaa. Sairaus tarttuu, siihen sairastuu koko perhe, alkoholisti pitää siitä huolen omalla jääräpäisyydellään.

Ajatellessani tällaisen elämän ympäristön vaikutuksessa kasvanutta nuorta, kuinka hänestä helposti tulee perinnöllinen alkoholisti. Mielestäni hänelle on tällaisen Isän tai Äidin kasvatuksellisena kasvuympäristönä annettu perinnöksi samat alkoholismin henkiset  oireet, jotka ovat koko perhettä hallinneella vanhemmalla alkoholistilla. Kun sitten tällainen ahdistunut, alemmuudentuntoinen, heikolla itsetunnolla varustettu nuori ottaa ensimmäisen humalansa, saavuttaa hän juomisen tuntemuksena heikon, mutta silti kiihottavan ylemmyyden tunteen. Hän tuntee, kuinka ahdistus väistyy humalaan tultaessa. Jatkaessaan tätä juomistaan alkaa hän helposti, sekä tietoisesti poistamaan alemmuuden tunteen, myös vahvistamaan heikkoa itsetuntoaan. Hän alkaa tuntea alkoholin vaikutuksessa parempaa tuntemattoman kohtaamiskykyä. Tämä lapsi ryyppäsi samoihin asioihin, kuin vanhempansa, uskon vahvasti hänen olleen ensimmäisestä ryypystä alkoholisti, siis riippuvainen alkoholiin. Mutta ymmärrän, vasta vuosien ehkä vuosikymmenien jälkeen tämä selviää hänelle, sekä tietysti aikaisemmin ympäristölle.

Jatkan tätä tarkastelua kohdaltani, sekä jääräpäisyyteni sairautta. Minähän vieroksutan kaiken elollisen tällä suhtautumistavallani ympäriltäni. Lisään varmasti rakkauden kuolemista itsestäni, sekä muiden kohdistamisessa puoleeni tätä kalleinta elämän eliksiiriä. Joudun jälleen eristäytymään elämän asenteeni vuoksi. Masennukseni lisääntyy, kaiken menettämisen pelko tarttuu mieleeni, näiden seurauksena alan yhä enemmän tarkkailemaan ympäristöäni, jääräpäisyyteni ja alistamisvimmani lisääntyy. Tekojeni tuloksena perheeni kokee elämänsä vaikeammaksi, sekä ahdistuneeksi päivä päivältä lisääntyen. Jos perheeni haluaa vapautta, on heidän ehdottomasti vastustettava tyrannia. Tämäkin seuraa ennemmin tai myöhemmin. Viimeistään silloin kun lapset ovat kasvaneet isoimmiksi ja vahvemmiksi.

Kun ajattelen sitä mahdottomuutta lähestyä itseäni toisten ihmisten taholta, sekä ennen kaikkea ammattiauttajien vaikeutta saada itseäni avautumaan. Luulen perin pohjin miettiessäni tätä suhtautumistapaani näihin ammattiauttajiin lähtevän kyvyttömyydestäni sietää heidän tietonsa määrää. Kaikki mikä viittaa aivoihin ja lukeneisuuteen, oppimiseen yleensä luo kauhua, sekä sulkeutuneisuutta sisälläni. Yksinkertaisesti pelkäsin kohdata sellaista mitä ei voinut käsin kosketella. Joustamattomuuteni, sekä jääräpäisyyteni ei hyväksynyt sitä mitä en voinut nähdä. Tällä näkyvällä olisi ollut ainoastaan mahdollisuus rikkoa omat väärät mielipiteeni. Pelkoni olevani väärässä ajaa sulkeutuneisuuteen, olenhan niitä ihmisiä joiden pitäisi ymmärtää, että pystyäkseni päästämään sisälläni olevan ahdistuksen ulos, sen alkavan avaamalla oven sisäänpäin.  

Kirjoittanut

Alkoholismi ei ole yksistään juovan (juopon) ongelma. Se on sairaus, jolla on laajat vaikutukset koko perheeseen. Alkoholistin (juopon) lapsen elämä pullon varjossa aiheuttaa monenlaisia henkisiä haavoja.

Koin lapsuudessa jatkuvaa epävarmuutta, juopon Isäni seurauksena. Useiden lupauksien toteutumattomuus vaikutti elämääni aloin häpeämään Isääni jopa molempia vanhempiani, kuitenkaan Äitini ei juonut tippaakaan elämänsä aikana. Tuen ja avun puute jota olisin tarvinnut lapsuudessani, kaikki jättivät suuret arvet jälkeensä aikuisikään asti.

Tiedän, että Äitini koki Isäni juomisesta paljon surua ja huolta (pelkoa) paljon turhautuneisuutta ja syyllisyyttä. 

Koin jatkuvaa pahaa oloa en koskaan lapsuudessa osannut (en halunnut) hakea tai odottaa mitään kivaa ja hyvää kohdalleni. Tunsin kuinka perheessämme vallitsi mielipaha ja huonovointisuus. 

Haluan korostaa kuinka tärkeää on alkoholistin oma herääminen, aloittaa raittius itsensä takia, raittius josta perhekin saa nauttia. Raittiuden myötä väistyy syyllisyyden (häpeän) itsesyytösten, vihan sekä inhon tunteet. 

Alkoholisti on itsekäs, ei halua uskoa totuutta voisi jopa sanoa, että on ”raukkamainen pelkuri”. Sivuuttaa läheisten hätähuudot tilastaan, sekä perheen hyvinvoinnista. Rahavaikeudet perheessä on usein juopon seurausta, laskujen maksamattomuus luo suurta ahdistusta perheenjäsenissä. 

Ystäväiseni ole rohkea katso peiliin totuutta silmiin, aloita raittius. Raittiuden tie voi olla pitkä ja kivulias silti sinua ja perhettäsi odottaa täysillä elettävä elämä

Kirjoittanut

- Alkoholi on tuonut alkuaikana vapauttavaa voimaa ja rohkeutta. Olen voinut sen voimasta lähestyä ihmisiä ja toista sukupuolta helpommin

- Jatkuvan juomiseni seurauksena olen alkanut pelätä krapulaa ja alemmuuden tunnetta, itsetuntoni on heikentynyt. Krapulaani sisältyy voimakkaat fyysiset vieroitusoireet ja psyykkinen masennus yhdessä tuntuvat niin ahdistavilta, että etsin mieluummin pakokeinoa ja mielihyvää jatkuvasta kännistä.

- Tekosyynä niille ikäville asioille joita en halunnut käsitellä, mutta ennen kaikkea kokemaani tylsyyteen, kun ei ollut muutakaan tekemistä, tartuin "kaveriini" tuoppiin. Kierre syntyi kovin helposti.

- Sosiaalisuuteni rapistui kännieni myötävaikutuksella, aloin särkeä ihmissuhteitani vaikka minun olisi pitänyt rakentavasti toimia niiden hyväksi. Juominen masensi minua edelleen voimakkaasti ja masennus laittoi minut juomaan aina vain lisää.

- Juodessani minulla oli aina valmiina syy jos toinenkin. lopulta parhaimpia syitä juomiselleni oli masennus johon vetosin toistuvasti. Masennuksestani syntyi pysyvä pakopaikka.

- Ensin kokeillaan ja huomataan että jees tämä on elämää ja kivaa. Lopulta sitä käyttää useisiin tilanteisiin mitkä alkavat tuntua epämiellyttäviltä ja lopulta yksistään siksi että pysyisi mielestään normaalina.

- Mitä pitemmälle olen raittiudessa edennyt, on minulle selvinnyt ajatus juomatavastani. Join sitkeästi, itkin voin pahoin, ahdistuin, minulta vaadittiin todella sitkeää asennetta ennen kuin havaitsin voimakkaan riippuvuuden.

- Kohdallani havaitsin varhaisen toipumisvaiheen kestävän ainakin 6 kuukautta, tässä useimmiten myös retkahtamiseni vaara oli suurin.Tänä aikana taistelin sopeutumismuutosten kourissa, aloin kehittää uusia tapoja kohdata stressi esim. työssä. Opin myös mielialan vaihteluita käsittelemään henkilökohtaisissa suhteissa.

- Monesti uhkailin tehdä itsemurhaa, kauan tämä onnistui, sain rakastamani puolison suunnattomaan hätään, päämääräni saavuttaen. Vuosien päästä puolisoni asettui tyrannia vastaan, ei auttanut vaikka otin köyden käteeni vahvistaakseni uhkailua itsemurhasta. Hän oli jo oppinut, sanoi tee vain, sittenhän sinustakin päästään.
Paljon olen tehnyt raittiuden eteen, nytkin on kauhea kankkunen, tili tyhjä ja naama auki. Vaimo karussa kotonaan, "upeata että on homma hanskassa".

- Kukaan ei ole hyödytön, aina voi olla edes huonona esimerkkinä.

- En saa mitään aikaiseksi, ei ole voimia hoitaa tai tehdä yksinkertaisia juttuja. Joitain ihan pieniä kuten postin haku onnistuu. Yleensä siirrän tietoisesti asiat syrjään ja annan niiden yksinkertaisesti maata.

- Omissa ahdistuneissa ja itseensä taas kerran pettyneissä mietteissä ollaan. Nytkin liian helposti koen, etten ole minnekään tervetullut. Pääsee siitä syystä vähän paremmalla mielellä tuonne sänkyyn viihtymään.

- Ollaan itsellemme lempeitä, ei tuomita vaan annetaan anteeksi. Suunnataan katse kohti uutta ja parempaa.

- Kun mielessäni suljin jonkin avun pois, pitkitin omaa selviytymistäni ja saatoin itseni alttiiksi vaaroille jotka tuhoaisi minut lopullisesti hetkessä.

- Kahleet niitä jotka lujittavat ja sitovat itseni ryyppykavereihin, vain ryyppy eihän niistä muuhun olisikaan kuten ei minustakaan. Kuvitelmani kavereiden olemassaolosta kariutuvat alkaessani raitistumaan, hyvä niin!

- Alkoholismi on vaativa sairaus, se vaatii itseltäni suunnattomia ponnisteluja. Se ei helpota muutamassa kuukaudessa tai viikossa. Alkuaikana tulee tunne kuinka tämä on helppoa, tämän hämäävän tunteen taakse piiloutuu väärä ajattelutapa, olen selviytynyt! Tuohon halpaan olen langennut liian usein, olen tullut huomaamaan kuinka yhtäkkiä ollaan humalassa.

- Kuulun niihin jääräpäisiin alkoholisteihin, jonka seurauksena minulla ei pitäisi olla mitään mahdollisuutta raitistua tai selvitä, ainakin kun katsotaan tilastojen valossa. Koska olen niin monta lukematonta kertaa yrittänyt ja taas epäonnistunut (tänään raitis).

 Saat uskoa, että muutkin kuten sinä ja minä myös useimmat kaltaisemme on kokenut samoja asioita joita tällä hetkellä saatat tuntea sinä, olkoon mitä vain. Vaikka ajattelisit mitä vain, niin tänään joku kaltaisistamme ajattelee juuri samoin. Muista, et ole ainoa alkoholisti etkä ole yksin, helposti niitä ajatuksia tulee! 
 
 
 
Kirjoittanut

 Useasti sairaudessani luulin olevani kovinkin nöyrä, vaikken sitä todellisuudessa ollutkaan. Katsoinkin uskontoon suhtautumiseni olleen hyvin vakavaa, vaikka myöhemmin ymmärsin olleeni asiassa aivan liian pintapuolinen. Koin todellisuudessa vain kovia tunnekuohuja ja näiden voimassa ajauduin useisiin uskonnollisiin tilaisuuksiin. Petin itseäni olin hakevinani "korkeimman voimani" armoa, sillä oman uskoni laadulla on ainoastaan merkitys, ei sen määrällä, jota itsepintaisesti yritin sairaudessani lisätä.

 En ymmärtänyt puhdistaa sisintäni, jotta "korkeimman voimani" armo olisi voinut kulkea sisääni. En ollut koskaan tutkiskellut itseäni, enkä hyvittänyt ihmisille joille olin aiheuttanut vahinkoa. En tehnyt mitään, ellen saanut siitä palkkiota. En ollut osannut rakastaa lähimmäisiäni, enkä "korkeampaa voimaani" oikealla tavalla.

 Olin aina rukouksissani pyytänyt tapahtumia sen sijaan, että olisin pystynyt lausumaan, tapahtukoon sinun tahtosi. Vain todella nöyrtyessäni avaan tien "korkeimman voimani" armolle. Näin saan suuren mahdollisuuden mielen terveyden palautumiselle.

Kirjoittanut

 Olen alkoholistina ajatusmaailmani orja, sillä minä teen tämän vääristyneen ajatteluni seurauksena uskomattomia asioita. Myös näiden ajatuksieni tapahtumien seuraamuksiin pääsen oman lyhytjännitteisyyden ansiosta. Eräs vertaus näihin ajatusteni häiritseviin puoliin elämässäni kuvaa osaltaan miten karmeata alkoholistin ”kontrolloimaton” ajatusmaailma saa aikaan.

 Voisi kuvitella, kuinka matkallani olisi autostani loppunut jäähdytysvesi, myös jokainen autoa käyttävä ymmärtää tämän veden tärkeyden. Huomatessani olevani lähellä maalaistaloa pysäköin auton tienreunaan. Otan kanisterin takakontista, joka minulla on varalla kaikkea epämiellyttävää yllätystä varten mukanani. Katson taloa kohti, jossa ei näy liikettä.

Ajattelen kuinka sieltä saan ilman muuta tarvitsemani veden autooni. Lähdenkin astelemaan taloa kohti, pysähdyn äkisti miettien, eihän siellä ole edes ketään kotona turhaan sinne asti kävelisin ja käännyn takaisin. Muutaman askeleen jälkeen pysähdyn omissa ajatuksissani päätellen, että on mentävä katsomaan onko ketään kotona saadakseni avun, ja heidän avulla pääsen jatkamaan matkaani.

Näin lähden jälleen taloa kohti, ollessani hyvin lähellä järkytyn ajatuksissani, mitenkä minä kulkuri ja tuntematon voisin vettä saada. Näin käännyn suruissani takaisin. Sitten ajatuksissani välähtää kuin salama kirkkaalta taivaalta. Alan ymmärtämään että minun on tavattava asukas varmistuakseni vedestä. Sekä näkisin onko tosiaan kotona ketään. Ellei ihmisiä olisi kotona, voisin hyvin kaivosta sitä ammentaa ilman, että tuntisin tekeväni suurempaa rikosta.

Siksi olen taas kääntynyt kohti taloa, sekä päättänyt viedä asiani loppuun. Olenkin jo ulko-oven kohdalla kohottanut käteni koputtaakseni, mutta sitten saan ajatuksiini käsityksen, etteivät asukkaat vettä kuitenkaan anna suuttuvat vain kun häiritsen pyhäpäivänä. Tämän ajattelutapani seurauksena suutun huutaen ovelle päin, pidä saatanan pihi asukas vetesi en minä sitä tarvitse! Lähden samalla astelemaan kohti autoa, ilman pelastavaa vettä. Enkä varmasti huutoni jälkeen sitä saisikaan. 

Tämän tapahtuman seurauksena jäi minulle suuri ongelma, joka oli ratkeamassa ennen ajatusmaailmani petosta. Tämän ajatusleikin seurauksena voisi kutsua alkoholistin elämän tapaa seuraavasti. Miten ajattelen, saatan myös elää. Lisäksi tämäkin ajatusleikki osoittaa todeksi, torjutuksi tulemisen pelon mitä alkoholistina poden kaikilla elämäni alueilla.

Kirjoittanut

Olen, alkoholisti tosin raitis, vuosikymmeniä ollut. Minut on erotettu, erottu. Itse olen joutunut kokemaan raittiina saman, retkahdin juovaan alkoholistiin menime yhteen. Onneksi tajusin lyhyessä ajassa mistä oli kyse. Minä annoin kenkää juopolle, en ikinä kadu sitäkään että minut erotettiin, tai minä erosin itse. Huomasin muutaman hankalan vuoden päästä mitä elämä on. Olin vapaa riippuvuuksista, olin vapaa viinan tuskasta, olin löytänyt elämän. Halusin kaikkea, en saanut mitään mitä halusin, se oli pelastukseni.

Itse olin riippuvainen juopossa naisessa (kohtaloni) sitä lämpöä mitä häneltä sain, olin ujo hakeutumaan naisten seuraan. Minulla oli joku jolta sain jotain,,,,Elämä ja tulevaisuus puuttui, mitä on elämä ilman toivoa huomisesta, tulevaisuudesta. Tulevaisuus on minua varten, tämän päivän valinnoilla voin siihen vaikuttaa. Kun erosin, aloin myös muuttamaan itseäni, ajatusmaailmaani. Päätin muuttaa kaikkea, jotta voisin kohdata sen oikean joskus ja antaa hänelle, korvata hänelle väärin elämäni ajan. Valmistin itseäni elämään parisuhteeseen. Tämä valmistautumiseni tuotti tulosta kohtasin ihmisen jonka kanssa olemme eläneet ainutlaatuisen elämän. Haaveilin kaikesta vaikeina aikoina, haaveilin perheestä ja elämästä siinä. Loppujen lopuksi sain perheen ja elämän josta en koskaan osannut edes toivoa enkä haaveilla.

Jokainen valitsee oman tiensä, yleensä molemmat on alkoholistin perheessä jollain tavalla riippuvaisia, aineellisesti, henkisesti, ym. Siksi ero vaikeaa, en siksi kerro että kannustaisin ensimmäiseksi eroamaan, mutta vuodet vierii juopon elämän tavan muutosta odottaen, sitten huomaat, että on aivan sama miten elää, silloin olet menettänyt elämän kipinän, mitä odotettavaa elämältä enää onkaan. 
Rohkeilla valinnoilla joko elämme tai tuhoudumme, muista valinta on sinun. 
Tässä lyhyesti, VOIMAA VALINNOILLE!!!!

Useat jotka eronneet, katkeroituvat kun huomaavat eronneensa myöhään. Eron jälkeen tajuaa, kuinka olisi pitänyt erota jo kauan sitten, KAIKKIEN HYVÄKSI!!! 

Kirjoittanut

 Usein yksin ollessa tulee vääjäämättä ajatuksiin eläminen rakastamansa ihmisen kanssa. Mietteet kuitenkin ovat harhailevia haaveita joiden seurauksena saavutan rauhattomuuden tunteen sisälleni. Yleensä viikonlopun lähestyminen on omiaan saattamaan kehoni rauhattomuuden ja epävarmuuden tilaan.  Haluni normaaliin toimintaan ihmisten seurassa on houkuttelevaa, siksi mielessäni tyypillisesti kiinnostaa tanssireissut. Yksin minulla on suoranaisia vaikeuksia lähteä tämän kaltaisiin paikkoihin, tunnen suurta epävarmuutta sisälläni näissä paikoissa. Siksi olen riippuvainen toisesta henkilöstä (tukihenkilö, kaverini) jonka seurassa saan kaipaamaani tukea hakiessani muihin kanssaihmisiin kontakteja näissä tanssipaikoissa. Olen tämän tanssipaikan kaltaisissa paikoissa, (joissa niin usein olen väärää elämäntapaani yllä pitänyt juovana alkoholistina), erittäin riippuvainen tukihenkilöstä pysyäkseni raittiina.

 Muistan hyvin käydessäni tapani mukaan kahvilla eräässä baarissa. Siellä ollessani muiden iloisten ihmisten parissa, kuunnellessani mukaansa tempaavaa kaunista musiikkia, alkoi todellisuudentajuni hämärtyä sillä mielessäni aloin samaistumaan seuran iloiseen ilmapiiriin, sekä siihen iloon kuuluvaan kaljanjuontiin. Koin onnellisuutta, sillä alkoi mieltäni painavat murheet häviämään tässä seurassa ja mielentilassani. Onneksi katkesi huuruiset tunteeni, mutta ainoastaan siksi koska olin autolla liikkeellä. Auton ansiosta varmasti en päätynyt juomaan sillä mielentilani alkoi olemaan otollinen pariin kaljaan, jonka makua aloin tuntemaan riittävästi suussani. Nämä tuntemukset taaskin osoittaa vahvasti kuinka olen pelottavan heikoilla tämän kaltaisissa paikoissa.

 Ymmärrän osittain syyn tähän kaljan juomisen himoon, voittaisin arkuuteni lähestyä toista sukupuolta tämän ansiosta. Minulla on tosiaan lujasti töitä oman kaipuuni toiseen sukupuoleen oikeaksi rakentamiseksi, etten tarvitsisi viinan voimaa sitä kohdatessani. Uskoakseni olen vieläkin liian herkkä tavatakseni vastakkaisen sukupuolen liian läheisesti, saattaisin rakastua oitis. Olen alkoholistina äärimmäisyys ihminen otan kaiken turhan vakavasti, etenkin tunteella en järjellä, siksi olen huomannut olevani ”ammattirakastuja” ja tähän tietooni perustuen oma toimintani siellä naismaailmassa on oltava äärimmäisen varovaista. Ettei pääsisi tapahtumaan samoin mitä tähänkin asti on käynyt nimittäin epäonnistuneiden suhteiden myötä. Suhteiden jotka rakentui liian nopeasti, vain sen hetkisen mielentilan mukaan. Minun pitäisi luoda tarkkailijan roolia näihin kohtaamisiin, että saisin aikaa miettiä tapahtumia rauhassa (uusia ihmissuhteita). 

Kirjoittanut

 Olin kauan, kauan sitten oman henkisen tilan luhistumisen seurauksena valtavan tuskan ahdistuksessa, suunnittelin lopullista ja ajattelin ainoaksi vaihtoehdoksi itsemurhaa. Olin fyysisesti väsyksissä nukkumiseni oli kokonaisen kuukauden aikana äärettömän minimaalista, siksi huuruisissa ajatuksissani suunnittelin ainoastaan hiukan nukkuvani, lepääväni kuolleena voimistuen uudelleen nousuun.

 Sittemmin olen ajatellut sitä vääryyttä mitä olisin saattanut itsemurhassa itselleni, sekä elämälleni tehdä. Katsoinkin kuinka olisin tehnyt suuren varkauden ihmiselämälle, sille jolta olin elämän hengen lahjaksi saanut. Luulotteluni, ettei minulla olisi ollut mitään paikkaa elämässä, oli suurta hulluutta. Käsitin palvelevani itsestään elämää, kun olin olemassa. Minua hillitsi ajatuksissani hyvien tulevien töiden merkitystä elämääni, halusin löytää vielä kärsivän ja pyrkiä auttamaan häntä, näin saavutin ajatuksissani voiman elää.

Kuolema oli minulle pimeä toive, suuri myrskyisä haave lohdutukseen, mutta se olisi ollut kaiken loppu.

Kirjoittanut

Ainainen vihan ja kaunan tunteminen aiheuttaa minulle syvää masennusta ja ahdistuneisuutta. Niistä oli päästävä eroon. Oli opeteltava vihan tunteen sivuuttaminen. Aina kun tunsin vihaa pieninä palasina (tai isoina) muistutin itselleni ettei tämä ahdistuksen omainen ajatus sovi eikä sitä saa hekumoida (ajatella,,ajatella). Kitkin sitä toistuvasti ajattelemalla oikein ja analysoimalla vihan kohteeni. Kaiken lisäksi muistutin itselleni kuinka vahingollista viha on minulle, vaikka vihani olisi oikeutettua. Asioiden huonon tilan takia saatan olla myös ärtynyt ja kohdistan tämän helposti kiukustumiseni seurauksena perheenjäseniin, tuttuihini tai jopa vieraisiin ihmisiin.

Mutta alkaessani hoitamaan huonossa tilassa olevia asioitani ja saavuttamalla onnistumisia, vaikka vain vähäisiäkin, alan saavuttamaan tyyneyttä. Puhdistaessani mieleni saavutan järkkymätöntä tasapainoa ja alan hallitsemaan kiukkuani, sekä suuttumustani. Minulla oli juomiseni seurauksena paljon asioita rempallaan, mitä milloinkin. Olin velkaa kaikkialle, asiani oli huonosti. Maksamattomien laskujen ja huonojen asioiden hoidosta, kasvatin seuraamusten pelossa omaa vihaani. Vihan tunteet leimahti pelon kasvaessa. Kun aloin hoitamaan asioitani tarvitsi minun pelätä vähemmin seuraamuksia, alkoi vihan ja suuttumuksen tuntemuskin häviämään. Kun hoidan asiani parhaalla mahdollisella tavalla ja elän itselleni rehellisesti, ei ole pelättävää joka horjuttaisi tasapainoani.

Sivu 1 / 9