Tutustu artikkeleihin, paremman elämän puolesta!

Tyytymättömyys on uuden alku!
Kirjoittanut

 Meillä ihmisillä on olemassa turvattomia ja turvallisia hetkiä. Mutta minä alkoholistina itseluottamuksen puutteellisuudesta johtuen luokittelen itseni jatkuvaan turvattomaan, sekä epävarmaan hetkeen. Siksi näiden seurauksena tukeudun myös toisiin ihmisiin helpoimmin, riippuvuudet kasvavat. Tietysti epävarmuuttani asioissa lisää pelko mitä muut ajattee tekemisistäni, hyväksytäänkö vai tuomitaan. Näiden ulkoisten hyväksymisien varjossa elämisestä on päästävä välittömästi eroon, sillä en varmasti voi elää täysipainoisesti, sekä sisäisesti vapaana eläessäni huomioiden tekemisiini toisten hyväksymisen.

 Silti tämän ulkoisen vaikuttimen lisäksi, minun sisäisen epävarmuuden poistamiseksi on alettava tekemään tarkkaavaista mietiskelyä. Olen varmasti jatkuvasti epävarma, jos olen tämän sisäistänyt pysyvästi elämääni. Minun on saatava rohkeutta elämään uusien riskien myötä, saavuttaakseni elämän kohtaloilla oman päätöksentekokykyni omista epävarmuustekijöistäni, tällä työllä saavutan suurinta sisäistä rauhaa, sekä voimaa jatkaa itseluottamuksen tietä muovatakseni itsenäisesti omia elämäni kohtaloita.

Kirjoittanut

 Juodessa usein kuvitteli olevansa erilainen persoona muihin juojiin nähden. Ei halunnut, eikä muutenkaan itseään osannut todenmukaisesti tunnistaa, koska juuri tätä todellista persoonaa välttääkseni join. En uskaltanut olla se oma kurja, sekä rikkirepeytynyt ihminen. En tietenkään pystynyti täydellisesti omaa tilaani koskaan siinä tilassani muutenkaan ymmärtämään.

 On helpompaa näin jälkeenpäin arvailla, sekä ajatella mahdollisemman johdonmukaisesti silloista totuutta olosuhteista. Mutta ilmeistä on oman luulottelun kasvaminen omasta persoonasta ja sen ylivertaisuudesta muihin verrattuna. Sillä luulottelut kasvavasta ystäväpiiristä olivat harhaanjohtavia illuusioita. Toki tämä ensinnäkin muuttui täysin siitä totutusta "perhepiiristä", sinne "katupiiriin", jossa kuvittelin kasvavan tämän "ystävämäärän" oman hienouteni johdosta, myös kuvittelin olevani hyvin seurallinen kaveri.

 Etenkin niissä seurustelutilanteissa naisten kanssa koin tämän viksuuteni olemassa olon hyvin voimakkaana. Mutta näin jälkeenpäin huomioiden sitä huonoa menestystä myös tällä alueella. Ei voi muuta johtopäätöstä tehdä kuin:" kuinka paljon käytettiin minua hyväksi"! Ja tämä totuus on ollut erittäin vaikea hyväksyä. Mutta tämän ymmärrys on auttanut pysyttelemään poissa sieltä sairaasta ympäristöstä, missä nämä silloisen käsitykseni ystävät olivat. He olivat vain ystävällisiä saavuttaen näin perimmäiset tavoitteensa kohdallani saavutettavaksi. Siis siellä olin hyväksikäytön kohteena, enkä sinne ole mitään velkaa. Koska, tämä olikin etupäässä kohdallani yksipuolista tätä asiaa.

Tämä harha, omasta paremmuudesta huonossakin seurassa pitkitti juomistani. Hämäryys oli laskeutunut mieleeni, pelkäsin ja häpesin missä kuljin, illuusio omasta paremmasta persoonasta kuin muut, auttoi pysymään ihmisten halveksivassa seurassa.

Kirjoittanut

 Alkoholistina hakeuduin (ajauduin) mieluummin oikopolkujen kautta omiin päämääriini (tietenkin laiskuuttani), myös oma vastuun pakoileminen vaikutti päämääriin pääsemiseen. Suhteeni vaurauteen siis rahaan, sekä maallisen omaisuuden kasvattamiseen on liian ahnemielinen. 

 Siksi vastapainoksi haluaisin lohdutella itseäni oikeaoppisesti köyhyydestä, koska huonon nurja puoli on hyvä. Eiköhän tämän perusteella löydy köyhyydestäkin hyviä puolia, kun tarkkaavaisesti miettii. Siis köyhyydellä on varmasti omat rikkautensa, joita minunkin tulisi rakastaa.

  • Nöyryyteni on suuri hyve, minulle riittää yksi huone lepooni.
  • Köyhyydessäni ei tarvitse pelätä rosvoja tai varkaita, köyhyyteni siis lisää turvallisuuttani.
  • Köyhänä en halua himoita maallista, siksi elänkin iloisena enkä ylpeänä.
  • Köyhyyteni antaa kuitenkin mahdollisuuden elää täydellisesti. 

 Elämäni rikkaus on sisälläni sieltä rikkauteni loiste palaa näkyvästi myös ulospäin. Vaikka olisin kuinka köyhä, silti rikkaimmatkaan eivät pystyisi ostamaan minua.

Kirjoittanut
Myös minulla raittiuteni alulle panemisen voimana ja innoittavana lähteenä oli ”pelko”, pelko menettää perheeni. Siis näin myöhemmin ajateltuna ei mikään paras mahdollinen ”syy” alkaa raittius. Ymmärrän nyt ettei minulla ole muita syitä kuin oman itseni vuoksi, minun elämäni. Aloitin liian myöhään raittiuden eteen tapahtuvan työn. Minun olisi pitänyt paljon, paljon aikaisemmin niin tehdä.
 
Olimme ajautuneet niin syvälle alkoholismin kurjuuteen koko perhe, että tekojeni ja jatkuvan juomiseni seurauksena avioliittomme päättyi. Muistan vuosikymmenien jälkeen, kuinka katsoin ikkunasta muuttokuormaa, joka lähti pihasta vieden rakkaimpani lopullisesti kauas pois. Itkin illalla vuolaasti, itkin vuolaasti useita vuosia itseni uneen.
 
Elin harhassa, että saisin perheeni takaisin ”joskus”, no jatkoin juomista entistä enemmän, kun ei ollut ”vastuita” pidättelemässä. En koskaan saanut perhettä takaisin, menetykset olivat lopullisia, ystäväiseni näin voi käydä.
 
Tiesin AA-kerhosta, koska tuttuja kävi siellä, pikkupaikkakunnan asiat tuntevat kaikki asukkaat. Minäkin astuin AA-kerhon ovesta viimein sisään, havaitsin, kuinka paljon oli tuttuja. Siis oli helppoa käydä, myös jatkossa. En kuitenkaan onnistunut vaan aloin juomaan usein ja taas aloin raittiuden AA:ssa. Kävin katkoilla muutaman kerran, aloin uskovaiseksi saavuttaakseni raittiuden.
 
Olen katunut usein, etten aloittanut raittiuden työtä ajoissa, kun minulla oli huonoja seuraamuksia! Tiedän että on maksullisia ja maksuttomia avun lähteitä, minä pääsin raittiudesta ja uudesta elämäntavasta kiinni maksuttomilla palveluilla ja avuilla.
Minulla oli tukihenkilö (hyvä kaveri) joka lähti mukaan, en yksin olisi koskaan osannut masennuksen vaikutuksessa hakeutua avun lähteisiin. Ojennetaan auttava käsi johon voisi läheisemme tarttua!
 
Voit osallistua keskusteluun niin halutessa tai tutustua muiden kommentteihin Facebookissa
Kirjoittanut

Minä alkoholistina olen omien vaistojeni tukahduttaja, nämä ovat ”tapa tapahtumia” juomisen seuraamuksina, koska alkoholin vaikutuksen alaisena vähättelen omia vaistojani, enkä muutenkaan pystynyt elämään niiden viestien varoituksissa. Haluanhan olla ehdottomasti muita ylevämpi, sekä mahtavampi persoona. Esimerkiksi uimisesta johonkin kaukana olevaan pisteeseen, ilmoittaa vaistoni välittömästi, etten harjaantumattomana sinne voisi mitenkään uida. Mutta humalaisen huuruisissa ajatuksissa en voi olla toista huonompi, näin tietoisesti asetan itseni vaaraan lähtiessäni uimaan toivottomalle matkalle. Tiedämme kuinka paljon vuosittain tapahtuu tämän kaltaisia onnettomuuksia. Nyt raittiinakin ollessani saatan näille vaistoilleni antaa palttua.

 Nämä vaistoni ovat olemassa, enkä niitä voi mitenkään järjellisesti kehittää, mutta tukahduttaa niitä voin omassa sairaudessani. Oikein ollessani uskomaton järjen valon himmeydessä, saatan käteni kuumalle levylle uskomatta todellisuuteen ja järjen tietouteen tämän seurauksesta, enkä myöskään usko oman vaistoni ilmoittamaan pelkoon kuumasta levystä. Nämä vaistonikin kiskovat minua jokaisena päivänä puoleen jos toiseen, mutta niiden kanssa minun on tultava sopusointuun elämässäni. Minun on tehtävä sisäinen rauha vaistojeni kanssa saavuttaakseni onnellisemman elämän.

Kirjoittanut

 Meitä ihmisiä on kovin erilaisia voimaamme alkoholiin nähden. Itse olen sairaan heikko, alkoholi on minua voimakkaampi. Siksi en myös kuvittele jonakin päivänä pystyväni kohtuulliseen alkoholin käyttöön. Minulla ei voi olla mitään varausta jos aion selvitä ongelmistani ja kyetä elämään alkoholismini kanssa. Luulottelu, että jonain päivänä alkoholi ei vaikuttaisi minuun turmiollisesti on kitkettävä mielestäni heti alkuun, sillä kerran alkoholisti on aina alkoholisti.

 Olen kuullut ihmisen lujasta tahdosta olla juomatta, jonkun ulkoisen tärkeän asian takia. Voin vain kuvitella miten laadukasta raittiutta tämä pakosta raittiina olo on. Tätä pakkoraittiutta kuulemani ystävän kohdalla oli ollut kunnioittavat vuosikymmenet. Mutta saavuttaessaan päämäärän, jonka oli asettanut pakkojuomattomuudelle, siis asia jonka takia oli ollut juomatta, lakkasi olemasta. Hän antautui harhaluulon valtaan, että kykenisi hallitsemaan alkoholin pitkän raittiutensa jälkeen. Hän oli hetkessä samassa pisteessä, kuin vuosikymmenet taaksepäin alkaessaan silloin pakkoraittiuden.

 Vaikka kuinka yritti kerätä voimavaransa lopettaakseen juomisen, ei onnistunut. Hänen kuvitelmansa pystyä juomaan muiden ihmisten tavoin pitkän itsekurin jälkeen petti pahoin. Hän kuoli hyvin pian kykenemättä alkamaan raittiutta uudestaan. Siis kerran alkoholisti, on aina alkoholisti.

Kirjoittanut

 Minua vaivasi erittäin pitkään sanomattomuus, en kertonut todellisia tuntojani, en ollut kylliksi nöyrä, pelottomuudesta ja rehellisyydestä puhumatta. Jos olin sairaala hoidossa alkoholismistani, en antanut siellä oleville hoitajille mahdollisuutta auttaa itseäni, koska todellinen avautuminen itseltäni puuttui. On erittäin vaikeaa puhua omista salaisista asioista, mutta ollessani rehellinen jollekin, on minulla mahdollisuus elää kauan onnellisena.

 Kautta aikojen on ripittäytyminen ollut eri uskontojen vanha hyväksi koettu tapa. Niin minunkin on tämä oma ripittäytyminen tehtävä jollekin, papille, psykologille, ystävälleni, tehdessäni näin saan todellisen sisäisen rauhan. Minä uskon, ellen pysty omia havaittujani virheellisyyksiä eli vikojani täysin rehellisesti kertomaan jollekulle lähimmäiselleni, en pysty raittiuttani kasvattamaan, sekä pitämään lopullisesti. Nöyrtyessäni tähän tapahtumaan, poistuu lopullinen yksinäisyyden tunne, johon olen joutunut eristäytymään juomiseni seurauksilta.

 Minun juomiseni riistäytyi mielettömäksi, jonka seurauksena ihmiset vetäytyivät seurastani, enkä tämän jälkeen tuntenut kuuluvani mihinkään. En pystynyt lähestymään ujouteni vuoksi ihmisiä saadakseni ystäviä, tämäkin lisäsi haluani tukeutua alkoholiin.

 Paljastaessani itseni ja pahimmatkin ongelmat jotka ovat todellisena vaivana sisälläni jollekin toiselle henkilölle, saavutan täydellisen vapauden tunteen johon liittyy yksinäisyyden katoaminen. Alan taas kerran tuntemaan kuuluvani jonnekin, pystyn ottamaan vastaan anteeksiannon ja myöskin tätä antamaan.

Kirjoittanut

Alemmuuden tunnon voimasta

 Alemmuuden tunnon voimasta olen helpommin nostanut tuntemiani henkilöitä korkeammalle jalustalle, kuin määrätietoisesti pudottanut heitä omissa luokituksissa. Usein päädyin jopa matkimaan ihailemiani ystäviä. Muistan kerran ystäväni tehneen kotonaan kummia, hänen vaimonsa kertoi kuinka arvostamani henkilö oli juovuksissa hajottanut olohuoneen pöydän irrottamalla siitä jalat. Myöhemmin illalla jatkoi tekemisiään kusemalla olohuoneen nurkkaan. Tämä tarina huvitti minua kovasti, nauroinkin äänekkäästi, joka hieman närkästytti kertojaa.

Kuten kerroin olen kova matkimaan ihannoimiani ihmisiä. Niin myös tässä tapahtui, sillä seuraavan humalani seurauksena pistin oman olohuoneeni pöydän palasiksi. Tiesin tarkkaan miten väärin tein, mutta tehostustarpeeni oli suuri ja tietysti odotin kuinka tästäkin kerrottaisiin, sekä naurettaisiin päälle. Havahduin huomatessani takana tulevaa tönimistä, kun silloinen ystäväni työnsi minua vessaan päin, olin aloittanut kusemisvaiheen. En onnistunut valppaan ystäväni ansiosta. 

 Tätä tapahtumaa voisi kutsua pähkähulluksi toiminnaksi pähkähullulta mieheltä. Mutta minä alkoholistina yleensä­kin liioittelen herkästi omia tunteitani tai viettejäni. Kuten tässäkin ihannoiman henkilöni suorittamia asioita, liioittelin niiden hauskoja puolia minä itse niitä pidin. Näitä pyrin sovittamaan elämääni epätoivoisesti. Ajatusmaailmani näiden tekojen, sekä alkoholin kohtuuttoman käytön seurauksena on kieroutunut siinä määrin, että häiritsee jokapäiväistä elämääni.  Minä kuvittelin ystäväni menevän taas jollekin muulle tutullemme kertomaan tekemiseni, aivan kuin tapahtuma olisi jokin ketjukirje. Uskoin vakavasti, että tapahtumalle olisi naurettu kuten itsekin tein. Ymmärrykseni ei ottanut huomioon sairauteni varjostamana, kuinka tämä vieras henkilö saattaisi pitääkin minua todellisena hulluna, (minkä varmasti olisi tehnyt). Sillä vain harva ajattelee, kuin minä alkoholistina. Olisiko ollut mahdollista, että ystäväni olisi kehdannut kertoa typeryyttäni muille lainkaan. En usko!

Alkoholistina minulla kaikkien elämänarvojen, sekä oppimieni kunnioittamisen rajat ovat hämärtyneet niinkin paljon, että "tehostamallani" ihannoinnilla ei ole järkevää tulosta.

Kirjoittanut

 Yksi monista alkoholistia kohtaavista vaarallisista kierteistä juomakierteen sivutuotteena syntynyt (on ollut myös itselläni), nimittäin laitoskierre. Kierteestä myös alkoi tulla ongelma, tapa tapahtuma. Sinä päivänä kun olin saanut oman merkinnän papereihini ”alkoholisti”. Tietenkin tämä mahdollisti minulle alkoholistille (kiero, kuin korkkiruuvi) helpon tavan käyttää hyväksi tätä ”saavutusta”. Ovet oli auennut monenlaisiin hoitolaitoksiin. Myös tämän ”pakopaikan” valitseminen tuskan hetkellä kävi liian helposti, joka toistui toistumistaan. Ymmärrän tapahtumien tarkastelusta jälkeenpäin, että todellakin tämä oli kohdallani pakoon juoksua raha asioita, sekä yksinäisyyden aiheuttamia tuskatiloja, kaiken menettämisen pelkotiloja. Näin tehdessäni saavutin pakoilemalla ainoastaan ”laitos kierteen”. 

 Henkinen tuska ja ahdistus pakottaa jonkinlaiseen toimintaan, joka johti helpoimmin sinne tuttuun ”tapahtumaan” laitoshoitoon. Valinta oli aina helppoa sillä itseni ei tarvinnut tehdä oman tilani korjaamiseksi muuta, kuin nimi paperiin ja menoksi. Tämä on kylmä ja laskelmoiva totuus uskoin ainaisiin pakoonjuoksuihin omana ratkaisuna, näin sairauden hengessä tästä harhautuneesti ajattelin. Aina hoitopakkoihin hakeutuessa liioittelin asioitani, myös itse alkaen uskoa näihin omiin tarinoihin.

Alkoholisti osaa puhua ja oppii myös sairaudessaan uskomaan näiden totuudenmukaisuuteen. Aloin eläytyä liioitellusti sairauden vakavuuteen ottamaan omakseni joka solullani tämän sairauden. Pääasia ja tavoitteeni oli, että tämän avulla vain pääsisin tavoitteisiini kohdallani ”hoitopaikkaan”. Joskus ajauduin asian vauhdittamiseksi omaisteni silmissä hyvinkin sairaaksi teeskennellen itsemurhan ajatuksia osittain yrityspohjaisiin tekemisiin todistellen. Niin nämä ystävät ja läheiset odotusten mukaisesti hätääntyessään alkoivat parhaansa mukaan toimimaan auttaen ”laitoshoidon” saavuttamisen kohdallani. Näin myös saavutin perimmäiset tarkoitukseni. 

 Omaisten sekä läheisten ihmisten puuttuminen asioihini vauhditti laitoshoitoon pääsemiseksi. Tämäkin oli sitä itseni rakentamaa näytelmän suoritusta parhaimmillaan. Tietysti itse odotin joka kerta mennessäni laitokseen, että saavuttaisin helpon ratkaisun elämääni muiden hoitaessa kaiken. Saisin hyvän sairaspäivärahan joka jäisi säästöön, ilmaisen yösijan ja ruuan, siis täyden ylöspidon. Tämä oli aineellinen puoli jota en muuten omissa oloissani osannut järjestää en myöskään osannut raha-asioitani hoitaa. Näin useasti nälkää laiskuuttani. 

 Odotukset olivat korkealla hoitolaitosta kohtaan sillä olin luonut sinne mennessäni omat arvot ja vaatimukset mitä sieltä saan kohdalleni, nimenomaan omat ”vaatimukset”. Toisin sanoen menin sinne omilla säännöillä ja ehdoilla. Pidin itsestään selvyytenä sisään kirjoittaessani, että saisin laitoksen toiminnoissa erityisaseman, tämä erityisasema soisi minulle erikoiskohtelun oman hienouden ja muita parempana olevan olemukseni vuoksi, näin kuvittelin ja elin. Mutta näillä eväillä lähtiessäni pystyin vain saavuttamaan itsesäälin, sekä valtavan haavemaailman, katkeruuden muita kohtaan omasta tilastani, nämä irtoaa parhaiten juuri laitoksen sängyssä. Sänkyyn joudun liimautumaan laiskuuttani tämän pakopaikan valitsemani linjan mukaisesti. 

 Myös alan kapinoimaan laitoksen työssäolosääntöä vastaan tämähän on väärin itseäni kohtaan, joka olen omien ehtojeni mukaisesti hoidossa. Sääntöjen joita itse loin, sekä laitoksen sääntöjen aiheuttamassa ristiriidassa saavutan oloni kurjaksi, en viihdy laitoksen ehdoilla, paikka alkaa tympiä. Käyn psykologin vastaanotolla vain sitä varten, että opetan häntä alkoholismista. En mene sinne oman itseni vuoksi, sillä olen valmis, liian fiksu ja viisas kaveri josta psykologikin voisi ottaa oppia. En pysty asennoitumaan olosuhteita vastaavaksi. En osaa hyväksyä olemassa oloani tapahtuneiden osalta, olen kapinallinen. Oman väärän asennoitumiseni vuoksi laitoksesta en saa sisälleni antia. En mennyt sinne hoitoon, vaan pakoon henkistä tilaani, sekä rikkinäisiä asioitani. 

 Tällaisella kierteellä varustettuna jatkan laitosten vaihtamista koska oman käytökseni ja kapinoinnin tuloksena joudun pois laitoksesta siirtyen, odottaen taas enemmän joustoa toiseen. Eikä koskaan laitos ollut odotusteni tai vaatimusteni mukainen olin samassa pisteessä kuin aiemmin. Kunnes älysin viimeisellä laitos käynnillä antaa periksi ja hyväksyä toisten säännöt, aloin nöyrtymään. Sekä aloittaa kasvattamaan itseäni laitoksen tarjoamin avuin mihin kuului kaltaisteni seurakin. Tämän uudenlaisen asennoitumiseni myötä alkoi laitoskierre myös loppumaan, sillä aloin ymmärtämään vastuun ottamisesta omasta elämästäni.  Tämän tärkeän asian ymmärtäminen kasvoi vakaasti en enään viihtynytkään sängyssä. Aloin kaipaamaan töihin. Tämä oli se suuri tavoite (päämäärä) johon ajauduin terveellä asennoitumisella ja kaltaisteni tapaamisien myötävaikutuksella. 

 Minä omalta kohdaltani vierastannäitä laitoksia. Sillä kokemukseni mukaisesti olen huomannut niiden vievän syvempään pimeyteen "pakopaikkana". Hyväksyn näiden olemassaolon täysin ja uskon laitoksen jonkinlaiseen hoidolliseen apuun, ainoastaan siinä tapauksessa, että olen valmis ottamaan vastaan avun mennessäni sinne sekä hoitamaan terveyttäni kaikkine tulevine vastuineen.

Kirjoittanut

Täällä varmasti kannustetaan kaikkia raittiuteen ja raittiuden aloittamiseen. Tiedän miten kipeää on lukea eroamisesta, erottamisesta sekä avioliiton loppumisesta. Siihen emme kannusta, mutta niitä tapahtuu omista syistä joita täällä myös kerrotaan.

Ystäväiseni, saatat tuntea epäonnistuneesi, olet pitkällä matkalla alkoholismiin. Aloita uusi matka, katkaise entinen huono elämä ja aloita uusi matka raittiina elämälle joka ei epäonnistu.

Apua löytyy niille joilla on särkynyt sydän, pelastus löytyy joilla on murtunut mieli. Tähän pitää uskoa, että löytyy parempi huominen!

Olemme ohittaneet Joulun ja joulun jälkeistä aikaa. On Joulun aikana tapahtunut paljon alkoholistin tekemänä vahinkoa ja tuskaa läheisille ”omille rakkaille”. Joulun aikana annettiin poliisilta ja viranomaisilta raportteja valtavista häiriöistä alkoholistien ”juoppojen” tekemänä. On käsittämätöntä kuinka alkoholisti voi suustaan päästää ”minä rakastan teitä”. Mitä rakkautta on alkoholistilla, vain itsekkyyttä ”rakkautta pulloon”.

Kuten itse tein vuosia Juoppona aviomiehenä ja lasten Isänä, tiedän mitä alkoholisti ajattelee ja toimii. Olemme ”samankaltaisia” kaikki alkoholistit niin Suomessa kuin missä maassa vain maailmassa. Emme ole yksin sairastuneet ja tunne helvetillistä poltetta ja ahdistusta sekä henkisiä tuskia. Koemme omantunnon ahdistusta sillä tiedämme kuinka paljon teemme muille ”pahanoloa”.

On aika hieman kertoa omaa selviytymistä, mistä olen avun saanut. Raitistuminen ei ollut helppoa, tunsin useita vuosia suurta ahdistusta henkistä kipua. Johtui osaltaan suurista menetyksistä suurimpia oli oman perheen menettäminen. Olin myös tehnyt huonoja tekoja moraalittomia ja aineellisia aiheuttaen sivullisille valtavaa tuskaa ja häpeää.

Minun raittiuden alku oli vaikeaa, retkahtelin usein ja aloitin uudelleen juomisen vaikka olin lopettanut juomiseni ja päättänyt raitistua. Tietenkään niiden tapahtuessa tulee häpeä jota koin kun epäonnistuin, minun olisi heti pystyttävä lopettamaan syyllisyyden tunteen lisäävä ajatteleminen retkahtamisen johdosta, sillä tämä edes auttaa kärsimystäni ja lisää ahdistusta.

Asiat eivät ole niin huonosti, etteikö niitä vielä huonommaksi juomalla saa. Minun oli kasattava vähäiset voimani joita sillä hetkellä oli. Tekemilläni asioiden määrällä pelkästään ei ole merkitystä elämässäni, vaan niiden laadulla.

Myös minulla raittiuteni alullepanemisen voimana ja innoittavana lähteenä oli ”pelko”, pelko menettää perheeni. Siis näin myöhemmin ajateltuna ei mikään paras mahdollinen ”syy” alkaa raittius. Ymmärrän ettei minulla ole muita syitä kuin oman itseni vuoksi, minun elämäni. Aloitin liian myöhään raittiuden eteen tapahtuvan työn. Minun olisi pitänyt paljon, paljon aikaisemmin niin tehdä. Olimme ajautuneet niin syvälle alkoholismin kurjuuteen koko sakki, että tekojeni seurauksena avioliittomme päättyi. Muistan vuosikymmenien jälkeen, kuinka katsoin ikkunasta muuttokuormaa joka lähti pihasta vieden rakkaimpani lopullisesti kauas pois. Itkin illalla vuolaasti, itkin vuolaasti useita vuosia itseni uneen.

Tiesin AA-ohjelmasta, koska Isäni oli tämän tuonut meidän pikku paikkakunnalle. Minä vuosikymmeniä tämän jälkeen menin sinne ja huomasin kuinka paljon oli tuttuja. Siis oli helppoa käydä, myös jatkossa. En kuitenkaan onnistunut vaan aloin juomaan usein ja taas aloin raittiuden AA:ssa. Kävin katkoilla muutaman kerran, aloin uskovaiseksi saavuttaakseni raittiuden.

Epäonnistuin kaikissa tekemisissäni kunnes myönsin olevani alkoholisti, sain sisälleni ensi heräämisen hengenelämän alueella. Tämä on tärkeä askel raittiuden tiellä. Se on sanoakseni ensi askel, lahja ensi heräämiselle. Ja saadakseni lisää näitä hengenelämän lahjoja on minun kyettävä jatkamaan raittiuttani. Minun on pystyttävä luopumaan entisestä elämästäni, elämäni joka ei onnistunut, siihen uuteen elämään jolla on mahdollisuus onnistua missä olosuhteissa tahansa.

On tuttua kuinka alkoholistilta (juovalta) puuttuu selkeä ja johdonmukainen ajattelukyky. Siksi myös on mahdotonta odottaa alkoholistin omakohtaista näkemystä alkoholisoituneesta persoonastaan. Siinä kärsisi samalla oma imagokin (rehti, hyvä puoliso), ehkä sitä ei olisi muutenkaan myöntäessään avun tarpeen. Siksi lähimmäisen tarjoama tuki alkoholistille on tärkeää pyrittäessä selvittämään hoidon tai avun mahdollisuus.

Ystäväiseni HAE APUA! kokeile AA:ta tai muita avunlähteitä.

 

Sivu 1 / 9