Tutustu artikkeleihin, paremman elämän puolesta!

Tyytymättömyys on uuden alku!
Kirjoittanut

 Kuulemme usein puhuttavan siitä että tietynlaiset ihmiset päätyvät pitkiin ja tuskallisiin suhteisiin alkoholistien kanssa. Tästä ihmisryhmästä käytetään termiä "läheisriippuvaiset". Läheisriippuvaiset ovat puolisoita joiden on aina vaikea alkoholistista erota. Kahden aikuisen ihmisen välisessä suhteessa eroaminen on usein epäinhimillisen vaikeaa, usein mielletään monia syitä eroamisen tielle. Yksi syy yhdessä olemiseen ihan vaan lasten takia, taikka sitten päihderiippuvainen (alkoholisti) käyttää hyväksi toista puolisoa loputtomilla lupauksillaan sekä aneluillaan. Puoliso on pitkään tyytyväinen kun alkoholisti puoliso myöntää, että hänellä on ongelma juomisen kanssa. Hän käyttää hyväksi toisen puolison rakkautta häntä kohtaan. Suhteessa tietynlaiset "huolehtivat" ihmiset päätyvät usein alkoholistipuolison pitkäaikaiseksi kumppaniksi. Puolisona halutaan aina huolehtia ja auttaa, unohdetaan totuus alkoholistista ”alkoholisti voi vain auttaa itseään”.

 Kun on pieniä lapsia, niin aina tulisi miettiä heidän etuaan suhteessa jossa isä tai äiti saattaa vahingoittaa lasta usein henkisesti tai joskus jopa fyysisesti alkoholismillaan. Yhdenkään lapsen ei pitäisi elää alkoholistin kanssa, sillä se jättää aina jälkensä ja vaikuttaa lasten elämään loppuelämän ajan. Ainoa tapa auttaa alkoholistia itseään on hylätä hänet tämä voi herättää alkoholistin ja saada todella lopettamaan juomisen. Toisekseen lasten etu on etusijalla!

 Pitää kysyä itseltään, että kuinka paljon puolisoani rakastan? Rakastanko tarpeeksi tehdäkseni hänelle itselleen sen palveluksen että lähden? Mitä nopeammin ratkaisun tekee, sitä helpompi lasten on asia käsitellä. 

Usein vain käy niin, että toiselta puolisolta loppuu se rakkauskin viimeiseksi. Puoliso ei kestänyt enää petettyjä lupauksia. Kun on eronnut havaitsee lyhyessä ajassa, että elämänlaatu paranee ihan uskomattoman paljon oma, sekä lapsien.

Kirjoittanut

 Olen alkoholistina ajatusmaailmani orja, sillä minä teen tämän vääristyneen ajatteluni seurauksena uskomattomia asioita. Myös näiden ajatuksieni tapahtumien seuraamuksiin pääsen oman lyhytjännitteisyyden ansiosta. Eräs vertaus näihin ajatusteni häiritseviin puoliin elämässäni kuvaa osaltaan miten karmeata alkoholistin ”kontrolloimaton” ajatusmaailma saa aikaan.

 Voisi kuvitella, kuinka matkallani olisi autostani loppunut jäähdytysvesi, myös jokainen autoa käyttävä ymmärtää tämän veden tärkeyden. Huomatessani olevani lähellä maalaistaloa pysäköin auton tienreunaan. Otan kanisterin takakontista, joka minulla on varalla kaikkea epämiellyttävää yllätystä varten mukanani. Katson taloa kohti, jossa ei näy liikettä.

Ajattelen kuinka sieltä saan ilman muuta tarvitsemani veden autooni. Lähdenkin astelemaan taloa kohti, pysähdyn äkisti miettien, eihän siellä ole edes ketään kotona turhaan sinne asti kävelisin ja käännyn takaisin. Muutaman askeleen jälkeen pysähdyn omissa ajatuksissani päätellen, että on mentävä katsomaan onko ketään kotona saadakseni avun, ja heidän avulla pääsen jatkamaan matkaani.

Näin lähden jälleen taloa kohti, ollessani hyvin lähellä järkytyn ajatuksissani, mitenkä minä kulkuri ja tuntematon voisin vettä saada. Näin käännyn suruissani takaisin. Sitten ajatuksissani välähtää kuin salama kirkkaalta taivaalta. Alan ymmärtämään että minun on tavattava asukas varmistuakseni vedestä. Sekä näkisin onko tosiaan kotona ketään. Ellei ihmisiä olisi kotona, voisin hyvin kaivosta sitä ammentaa ilman, että tuntisin tekeväni suurempaa rikosta.

Siksi olen taas kääntynyt kohti taloa, sekä päättänyt viedä asiani loppuun. Olenkin jo ulko-oven kohdalla kohottanut käteni koputtaakseni, mutta sitten saan ajatuksiini käsityksen, etteivät asukkaat vettä kuitenkaan anna suuttuvat vain kun häiritsen pyhäpäivänä. Tämän ajattelutapani seurauksena suutun huutaen ovelle päin, pidä saatanan pihi asukas vetesi en minä sitä tarvitse! Lähden samalla astelemaan kohti autoa, ilman pelastavaa vettä. Enkä varmasti huutoni jälkeen sitä saisikaan. 

Tämän tapahtuman seurauksena jäi minulle suuri ongelma, joka oli ratkeamassa ennen ajatusmaailmani petosta. Tämän ajatusleikin seurauksena voisi kutsua alkoholistin elämän tapaa seuraavasti. Miten ajattelen, saatan myös elää. Lisäksi tämäkin ajatusleikki osoittaa todeksi, torjutuksi tulemisen pelon mitä alkoholistina poden kaikilla elämäni alueilla.

Kirjoittanut

 Menneeseen tulee suhtautua todella oikein, mennyt antaa minulle oikeat suuntaviitat nykyiselle elämälleni, nämä huonot tapahtumat ovat vielä hyvässä muistissa. Havaitsin alkuvaiheessa kuinka typerää on etsiä lapsuudesta tai yleensäkin menneestä vikoja omaan tämän hetkiseen tilaani. Tietenkin ollessani psykologin vastaanotolla ja hoidossa, nämä psykologit pyrkivät ehdoin tahdoin hakeutumaan sinne menneeseen, että saavuttaisin ”psykologisen pelastuksen”. Katsoin terapeutit, sekä psykologit vaarallisiksi, sillä alkoholistina olisin myös riippuvainen heistä hyvin lyhyessä ajassa. 

 En pitänyt ajatuksesta, että ulkopuoliset lähteet olisivat syyllisiä omaan alkoholismiini tai sitten niitä ”löydettäessä” olisi välttämättä edes apua tilanteeseeni. Siksi en myöskään kunnioita terapeutteja, koska he hakevat väärällä tavalla lohdutusta sairauteeni. Aloin itse etsimään sisältäni viestejä joiden seurauksena pääsisin eteenpäin sairauteni hoidossa. Aloin ottamaan harteilleni vastuun omasta itsestäni tapahtui mitä tahansa, lisäksi otin oman elämäni ohjakset haltuuni, enkä koskaan niitä ole luovuttanut edes terapeutille. Muistan, kuinka aika toimii itsestään tehokkaana terapeuttina.

 Lisäisin, kuinka erehtyvä ihminen saa lahjaksi armon ja anteeksiannon. Minulle riitti useimpien virheellisyyksien paljastuminen, eikä näin ollen ollut syytä kaivaa enemmin näitä ja ruveta analysoimaan löydettäessä niitä. Minulle on aina riittänyt menneiden kärsimysten antamat opetukset, joiden seurauksena tämänkin päivän hyviin tapahtumiin olen päässyt osalliseksi.

Menneestä tiedän kaiken, mutten silti pysty sitä muuttamaan. Tulevaisuudesta en tiedä mitään, mutta silti voin sitä muuttaa ja vaikuttaa siihen. Tämä totuus on lisännyt panostamaan enemmän tulevaisuuteen kuin siihen menneen märehtimiseen. Menneen murheet ja huomisen huolet vievät mieleni kaaokseen ja paniikkiin.

Kirjoittanut

 Alkoholismi on sama, olkoon aikakausi mikä tahansa, tästä olemme lukeneet ja todenneet tälläkin sivustolla aikaisemmin. Myös suvun sisällä toistuva alkoholismi saattaa esiintyä täysin samanlaisena. Noin 60 vuotta sitten tästä 18.10.2014 päivästä laskien erään sen ajan alkoholisti oli oman raittiutensa alussa, sekä silloin Suomeen viriävän AA-kerho toiminnan erään ryhmän uranuurtajia. Haluan erään hänen (poistunut keskuudestamme) kirjoituksen julkaista tässä sellaisena, kuin tämä on silloin vuosikymmeniä sitten ollut sekä palvellut vielä kärsiviä alkoholisteja. Tästä kirjoituksesta tunnistamme, että tauti on varmasti sama, olkoon aikakausi mikä vain! 

"Alku aina hankala, mutta lopussa kiitos seisoo", sanoo vanha sananlasku. Tämän me alkoholistit olemme oppineet tuntemaan. Kaltaisteni seurassa opimme muutamien sanojen ratkaisevan merkityksen omaan itseemme. Minulle näitä ovat agnostikko, nöyryys, usko, hyväksyminen, myönteisyys, päämäärä, jne.

Ottaessani ensiaskeleita kaltaisteni seuran tiellä, sekoitin alun ja lopun toisiinsa. En tiennyt, mistä päästä lähteä raitistumaan. Mieluummin lähdin lopusta kuin alusta, koska se oli olevinaan miellyttävämpää. En kuitenkaan pystynyt laittamaan pistettä perään ja aina oli palattava takaisin lähtökohtaan: ensimmäiseen askeleeseen. Tarvittiin noin viisi vuotta ongelmajuopon elämää, ennen kuin pystyin hyväksymään ensimmäisen askeleen merkityksen. Olin agnostikko, epäilijä.

Tingin viimeiseen asti. Jos yksi sadasta ehdotti, et ole alkoholisti, hyväksyin tämän. Nuo muut yhdeksänkymmentäyhdeksän olivat kaistapäitä, hulluja, jotka punoivat juonia pääni menoksi. Olihan joukossa sentään yksi viisas!

Tietysti halusin itselleni hyvää, halusin raittiutta, mutta todellisuudessa petin itseäni, pakenin alkuperäistä omaa minääni. En halunnut titteliä: alkoholisti. Minussa tuli esiin tuo alkoholistille ominainen piirre, kaksitahoisuus. Halusin juoda ja hyväksyin viinan pätevänä yleislääkkeenä ja elämän eliksiirinä, mutta kuitenkin vihasin sitä.

Kaltaisteni sanastosta putkahti esiin sanat: vilpitön halu, nöyryys. Näitä koetin sovelluttaa omaan itseeni. Myös ajatus: oman itseni takia.

Eletty alkoholistin elämä, jonka havaintovälineenä oli viinalasi, pystyin tekemään oikean taudin määrityksen itsestäni. Minä, herra ja hidalgo, luomakunnan kruunu, miehinen mies, joina itseäni pidin, oli voitettu. Tuo viina, joka lasissa oli kemialliselta koostumukseltaan vain hiukan vettä, happea, ja alkoholia, pani tuon miehisen miehen polvilleen, orjaksi. Tupakkamiehenä voin myös tälläkin linjalla havainnollistaa oman voimattomuuteni.

Mitä minun on ajatteleminen itsestäni? Kuinka korkealle arvostan oman voimani? Kuinka paljon pystyn kerskumaan omista ansioistani voidakseni sanoa, olen raitis. Vilpitön halu, avain kaltaisteni seuraan, siinä ainoa ansioni, jonka pystyn lukemaan omasta itsestäni lähteväksi.

Ohjelman voisin tulkita myös kahdella sanalla: kielteisyydestä myönteisyyteen. Myönteisyys auttaa minua hyväksymään nöyryyden avulla sanan voimattomuus. Tämä voimattomuus on taannut minulle pysyvän jäsenyyden kaltaisteni seuraan. Voimattomuus on tärkein tuntemani sana ensimmäisessä askeleessa ja se on auttanut minua hyväksymään toisen askeleen ehdottaman itseäni korkeamman voiman. Eikä tämä voima ole minulle enää pelkkä käsite. Itse en ole korkeampi voima, mutta tämä voima löytyy minusta. SE asuu ja vaikuttaa tänä päivänä minussa, ei kuolleena, utopistisena, vaan elävänä voimana.

Paljon kuulee kaltaisteni keskuudessa arvosteltavan eri askeleiden tärkeyttä. Itse tunnen tuon ensimmäisen askeleen parhaimpana, koska se oikein itseeni sovellettuna auttaa hyväksymään varsinaisen parantavan ohjelman. Mitä paremmin tunnen itseni ja voimattomuuteni, sitä paremmat mahdollisuudet minulla on mennä eteenpäin ja hyväksyä toinenkin askel.

Myönteisyys auttaa minua hyväksymään terveeltä pohjalta sanan "epäilijä". Tämä epäilijä minussa on auttanut perinpohjaisuuteen.

Vasta-alkajana hyväksyin kaikki päätä pahkaa, eikä ihmekään, olinhan juuri äsken ottanut hirttosilmukan kaulastani, joten kaltaisteni tarjoama ohjelma oli jotakin sanoin kuvaamattoman ihmeellistä. Olin valmis evankelista. Myöhemmin tuo agnostikko heräsi minussa. Oli vedettävä sanat takaisin, olisin muka kerta heitolla raitis.

Löin päätä seinään yrittämällä ammattilaisena raitistaa kaikki alkoholistit. Unohdin tärkeimmän, löin itseni laimin. Jälleen oli palattava alkuperäiseen omaan minääni. Paljastui totuus, oman itseni takia. Omistin oman elämänfilosofiani, löysin oman tieni, oman päämääräni. Olen yksi miljoonista, olen lopultakin pieni tekijä maailmankaikkeudessa. En pysty olemaan maailmanparantaja. Jäljelle jää vain pieni tehtävä, jonka pystyn läpi viemään. Se on: oman itseni raitistaminen

Meillä on iskulause: elä ja anna elää. Juovana alkoholistina, valtavien itsesyytösten vallassa, tunsin itseni sarvipäänä kehnona, ja esim. vaimoni sitä vastoin oli enkeli siipien kanssa. Myöhemmin tämä käsityskanta sai terveemmän pohjan. Jos välttämättä haluan löytää toisesta ihmisestä huonoja puolia, löydän niitä varmasti ja näin ne hyvätkin ominaisuudet peittyvät kielteisyyden esiripun taakse. Palkkioksi tästä saan sisimpääni katkeruuden siemenen, olen itsekeskeinen, omahyväinen lurjus.

Ne monet takapotkut, joita olen itse itselleni aiheuttanut, ovat karaisseet kaltaisteni tiellä. Ei kaltaisteni seura ole paratiisia varten, vaan se kasvattaa kohtaamaan tyynesti, sekä ilot, että vastoinkäymiset. Kaiken mitä arki eteemme tuo.

Juovana alkoholistina elin paratiisissa ja kukkaterhoissa ja heitin vastenmieliset asiat taakse. Oli helppo sanoa, manjaana, kyllä huomenna asiat järjestyy.

Alkoholistina olen lyhytjännitteinen, siksi minulle ehdotetaan 24-tunnin ohjelmaa. On olemassa kaksi vaarallista päivää viikossa, joihin aina kompastuin. Ne ovat eilinen ja huominen. Jos teen tänään virheitä, ehkä voin ne vielä samana päivänä korjata, pystyn ne ainakin sellaisinaan hyväksymään ja mikä parhainta, raittius on ainakin säilynyt, siitä jos mistään voin olla kiitollinen.

En liioin voi rakentaa raittiutta vaikka tänään olenkin raitis, että olisin sitä huomenna. Huominen päivä tulee, tahdoin tai en, aivan samanlaisena kuin tämäkin päivä, siksi on eväät oltava entisenkaltaiset. Pystyn elämään vain menevässä hetkessä, otan siitä irti, mitä saan. Eilinen on mennyt, huomista ei vielä ole tullut, kenties sitä ei koskaan tulekaan."

Kirjoittanut

- Alkoholi on tuonut alkuaikana vapauttavaa voimaa ja rohkeutta. Olen voinut sen voimasta lähestyä ihmisiä ja toista sukupuolta helpommin

- Jatkuvan juomiseni seurauksena olen alkanut pelätä krapulaa ja alemmuuden tunnetta, itsetuntoni on heikentynyt. Krapulaani sisältyy voimakkaat fyysiset vieroitusoireet ja psyykkinen masennus yhdessä tuntuvat niin ahdistavilta, että etsin mieluummin pakokeinoa ja mielihyvää jatkuvasta kännistä.

- Tekosyynä niille ikäville asioille joita en halunnut käsitellä, mutta ennen kaikkea kokemaani tylsyyteen, kun ei ollut muutakaan tekemistä, tartuin "kaveriini" tuoppiin. Kierre syntyi kovin helposti.

- Sosiaalisuuteni rapistui kännieni myötävaikutuksella, aloin särkeä ihmissuhteitani vaikka minun olisi pitänyt rakentavasti toimia niiden hyväksi. Juominen masensi minua edelleen voimakkaasti ja masennus laittoi minut juomaan aina vain lisää.

- Juodessani minulla oli aina valmiina syy jos toinenkin. lopulta parhaimpia syitä juomiselleni oli masennus johon vetosin toistuvasti. Masennuksestani syntyi pysyvä pakopaikka.

- Ensin kokeillaan ja huomataan että jees tämä on elämää ja kivaa. Lopulta sitä käyttää useisiin tilanteisiin mitkä alkavat tuntua epämiellyttäviltä ja lopulta yksistään siksi että pysyisi mielestään normaalina.

- Mitä pitemmälle olen raittiudessa edennyt, on minulle selvinnyt ajatus juomatavastani. Join sitkeästi, itkin voin pahoin, ahdistuin, minulta vaadittiin todella sitkeää asennetta ennen kuin havaitsin voimakkaan riippuvuuden.

- Kohdallani havaitsin varhaisen toipumisvaiheen kestävän ainakin 6 kuukautta, tässä useimmiten myös retkahtamiseni vaara oli suurin.Tänä aikana taistelin sopeutumismuutosten kourissa, aloin kehittää uusia tapoja kohdata stressi esim. työssä. Opin myös mielialan vaihteluita käsittelemään henkilökohtaisissa suhteissa.

- Monesti uhkailin tehdä itsemurhaa, kauan tämä onnistui, sain rakastamani puolison suunnattomaan hätään, päämääräni saavuttaen. Vuosien päästä puolisoni asettui tyrannia vastaan, ei auttanut vaikka otin köyden käteeni vahvistaakseni uhkailua itsemurhasta. Hän oli jo oppinut, sanoi tee vain, sittenhän sinustakin päästään.
Paljon olen tehnyt raittiuden eteen, nytkin on kauhea kankkunen, tili tyhjä ja naama auki. Vaimo karussa kotonaan, "upeata että on homma hanskassa".

- Kukaan ei ole hyödytön, aina voi olla edes huonona esimerkkinä.

- En saa mitään aikaiseksi, ei ole voimia hoitaa tai tehdä yksinkertaisia juttuja. Joitain ihan pieniä kuten postin haku onnistuu. Yleensä siirrän tietoisesti asiat syrjään ja annan niiden yksinkertaisesti maata.

- Omissa ahdistuneissa ja itseensä taas kerran pettyneissä mietteissä ollaan. Nytkin liian helposti koen, etten ole minnekään tervetullut. Pääsee siitä syystä vähän paremmalla mielellä tuonne sänkyyn viihtymään.

- Ollaan itsellemme lempeitä, ei tuomita vaan annetaan anteeksi. Suunnataan katse kohti uutta ja parempaa.

- Kun mielessäni suljin jonkin avun pois, pitkitin omaa selviytymistäni ja saatoin itseni alttiiksi vaaroille jotka tuhoaisi minut lopullisesti hetkessä.

- Kahleet niitä jotka lujittavat ja sitovat itseni ryyppykavereihin, vain ryyppy eihän niistä muuhun olisikaan kuten ei minustakaan. Kuvitelmani kavereiden olemassaolosta kariutuvat alkaessani raitistumaan, hyvä niin!

- Alkoholismi on vaativa sairaus, se vaatii itseltäni suunnattomia ponnisteluja. Se ei helpota muutamassa kuukaudessa tai viikossa. Alkuaikana tulee tunne kuinka tämä on helppoa, tämän hämäävän tunteen taakse piiloutuu väärä ajattelutapa, olen selviytynyt! Tuohon halpaan olen langennut liian usein, olen tullut huomaamaan kuinka yhtäkkiä ollaan humalassa.

- Kuulun niihin jääräpäisiin alkoholisteihin, jonka seurauksena minulla ei pitäisi olla mitään mahdollisuutta raitistua tai selvitä, ainakin kun katsotaan tilastojen valossa. Koska olen niin monta lukematonta kertaa yrittänyt ja taas epäonnistunut (tänään raitis).

 Saat uskoa, että muutkin kuten sinä ja minä myös useimmat kaltaisemme on kokenut samoja asioita joita tällä hetkellä saatat tuntea sinä, olkoon mitä vain. Vaikka ajattelisit mitä vain, niin tänään joku kaltaisistamme ajattelee juuri samoin. Muista, et ole ainoa alkoholisti etkä ole yksin, helposti niitä ajatuksia tulee! 
 
 
 
Kirjoittanut

Olin juomatavoiltani hillitön. Halusin aina juoda lasini tyhjäksi en koskaan pystynyt jättämään siihen tippaakaan. Pelkäsin aina, ettei alkoholi riitä olin missä vain. Join silloinkin, kun sitä ei olisi sopinut tehdä missään nimessä. Olin aina viimeisten juhlijoiden joukossa. Tapani oli aina keksiä syitä jatkaa juhlimista, sekä juomista.

Olin aina yksi Juhlien pilaaja!

Muistan kun kaverini kertoi, että on pikkujoulut työmaan puolesta, kutsuttu myös aviopuolisoiksi luokiteltavat. Niin sitten minäkin olin kutsuvieras, olin lapsellisen innokas kun en samanlaisia kutsuja useinkaan saanut, oikeastaan koskaan.

Niin kaverini (tyttökaveri, aviopuoliso) kanssa aloimme kiertämään vaateliikkeitä kummallekin edustavat siistit asut. Minulle oli omituista pitää hienoja vaatteita (ehkä ikuinen alemmuudentunne sekä ujous rajoitti nautintoa) mutta niihin hyvillä mielin kumpikin sopeutui. Tämä oli hienoa juhlan ensivaikutelmia, pikkujoulu tunnelma alkoi kummallakin olemaan sydämmessä, enemmän näin kaverini ilmeestä tunnelmaa.

Hittolainen, kun päivä koitti menin baariin vahvistamaan itseäni ja kerskumaan kuinka kohta ollaan pikkujouluissa. Pääsin baarista ihmeenkaupalla kotiin jossa kverini valmisteli itseään iloisena, kertoi kuinka oli iloinen etten humaltunut ja jäänyt baariin. Minä taas ajattelin että p**** juttu kun en voinut juoda enempää.

Siinä sitten menimme taksiin kohti juhlapaikkaa, kuski toivotti hyvää pikkujouluiltaa ja katsoi minua, ajattelin piruako mulkoilet, en ajatellut silloin (kauan sitten) muista ihmisistä mitään hyvää.

Saimme omat paikat hienosti lastatusta pöydästä, havaitsin heti ettei juomia ole pöydällä tarjolla, alkoi mielessäni tunnelma latistumaan, muita ihmisiä asia ei haitannut olivat iloisia ja nauttivat juhlasta, olivathan tuttuja (työkavereita) osasivat iloita yhdessäolosta yksistään. Tietenkin olin kärsimätön puheita pidettiin ja taputeltiin, minulla oli yksi ajatus jos kohta ei ala juomia tulemaan lähdemme kiitämään.

Niin sitten koin iloisen näyn, juomia alettiin tuomaan pöytiin ja kehotettiin siitä jokaisen itse ottamaan minä otin kaksin käsin ja huomasin pian, aloin iloitsemaan juhlista ja keskustelinkin muiden kanssa hymyssä suin. Ilta alkoi olemaan tunnelmaa täynnä hieno tanssimusiikki ja joululaulut yhteisesti laulettuna piti tunnelman "katossa".

Istuskelin pöydän äärellä tiiviisti koska siinä oli juomista saatavilla, sitten katseeni harhaili tanssilattialle missä kaverini tanssi oman pomonsa kanssa. Sitten näin jotain jota en ikinä olisi halunnut nähdä, pomo alkoi hieromaan kaverini tissejä, sanoin vieressä olevalle kato se kähmii vaimoani s****** samassa olinkin jo hakkaamassa pomoa siinä tuli isompi rytäkkä. Olin urheilija ja hyvässä kunnossa, riepottelin useita viattomiakin vihastumiseni seurauksena. 
Viimein tilanne rauhoittui jostakin kumman syystä iltaa jatkettiin, juhlat juhlittiin kunnes kaikki lähti omille teille. Sain kuulla seuraavana päivänä kuinka pilasin joulujuhlan ja saimme molemmat porttikiellon kyseisiin juhliin. Lisäksi kertoi että oli vaara saada lopputili, sitä sitten seuraava viikko jännitettiin.

Koimme monia jännitettäviä muitakin hetkiä minun aiheuttamanani, suren niitä sydämessäni vieläkin kun muistelen niitä tänään. En koskaan osannut sanoa ei, kun oli kysymyksessä alkoholin nauttiminen tämä sinetöi kohtaloni.

Kirjoittanut

 Raittiuteni alussa, kun olin saavuttanut ymmärryksen olevani alkoholisti ja alkaessani toimimaan saavuttaakseni raittiutta. Minä tunsin olevani olosuhteiden vanki, lisäksi mieleni oli kieroutunut ja osittain varmasti lamaantunutkin. Myös rutiininomainen elämäni kahlitsi minua, sekä aiheutti mitä raskainta masentumista. Vaikka tarkoituksenani olikin elää vain sitä hetkeä, en saisi unohtaa toivoa. Voin alkaa elämäni aamuisin tulevaisuuteeni suhtautumalla toiveikkaasti ja myönteisesti. Uskon tällä suhtautumistavalla olevan siunausta, sillä varmasti saavutan oleville hetkille enemmän tarkoitusta.

 Minun toivoni tai voisi ilmeisesti vaihtoehtoisesti sanoa itseluottamus, sillä nämä mielestäni kulkee käsi kädessä. Näin ymmärrän paremmin toivon merkityksen elämässäni, kun ymmärrän aiemmilta itsetutkiskelun matkoilta itseluottamuksen merkityksen elämässäni. Tätä toivoa tarvitsen vahvistamaan uskoa kykyyni parantamaan vallitsevan elämänlaatuni, joka juomiseni jäljiltä onkin raunioina, niin henkisesti kuin aineellisesti. Tietysti edetessäni asioissa ja näiden molempien toivon ja itseluottamuksen tullessa tarkastelun kohteeksi, mitä edelläkin olen näistä kuvannut. Voisin erottaa näistä myös henkisten, sekä tekemisen arvojen perusteella, sillä mielestäni toivo elää sisälläni ja on etupäässä tällöin henkisiä arvoja, taas itseluottamusta en saavuta muuten kuin tekemällä asioita ja myös onnistumalla niissä.

 Yksinkertaisesti halutessani korjata oman rauniokasani uudelleen en missään vaiheessa saa heittää toivoani, sillä mikään ei kuitenkaan ole toivotonta kohdallani. Alkaessani tekemään kaikkea uutta ja näiden myötä kokemaan tyydytyksen tunnetta ilman pelkoja, sillä toivon tieltä väistyy epätyydyttävä elämäni määrätietoisesti ponnistellessani kohti menestystä.

Tämän uuden toivon ansiosta pystyn menestymisestä rikastumaan ilman, että kantaisin ainaisia pelkoja kohdatessani  niitä.

Kirjoittanut

 En koskaan ole osannut antaa arvoa hyvälle käytökselle, sekä pukeutumiselle. Tykkäsin olla ”jätkä” etenkin reilu sellainen. Reiluna ja rehtinä pidin itseäni aina ja muissa en tätä ylevää piirrettä havainnut lainkaan. Totuus oli karmeaa kun havaitsin ettei näitä ominaisuuksia itsessäni ollut murun häivää. Juoma-aikoina, niinä pitkinä vuosina opitut kuvitelmat pinttyivät näkökantaani ja alkoivat olemaan omaa vääristynyttä persoonaani. Siksi niiden havaitseminen kovien ja rehellisten itsetutkiskelujen jälkeen oli vaivalloista. Kaikkein pahimmat kolhut elämässäni sain huonon käyttäytymiseni seurauksena. Tämän puutteen ymmärtäminen ja mitenkä siitä olen aina kärsinyt oli itselleni vaivalloinen tapahtuma raittiinakin aikoina.

 Kun kohtasin hyvin käyttäytyvän ihmisen nautin ja tunsin mielihyvää kun hän lausui , hei ystäväni , mitenkä olet jaksellut? Olin suruissani kuullessani kuinka kissasi oli jäänyt auton alle. Itse olisin käyttäytynyt kuten piireissäni kasvoin, moi vanha pieru mitenkäs olet puujalkasi kanssa könkännyt, äläkä siitä kissastasi murehdi vanha kirppupesä se jo oli, hyvin jouti. Hyvin käyttäytymisen seurauksena saavutetaan hyväksyminen. Tätä hyväksyntää olen hakenut koko ikäni, olen omaksunut aina väärät keinot saavuttaakseni sitä. Käyttäytymiselläni ja pukeutumisellani on merkitystä halusin ymmärtää tämän tai en halunnut. Laiskuuteni hoitaa omaa henkilökohtaista hygieniaa rajoitti oppimiseni näihin uusiin asioihin.

Kaiken uuden oppimisen, pukeutumisen ym. siisteyden esteenä oli vain oma laiskuuteni.

Kirjoittanut

 Kärsimys on tuttu uskonnosta ja se liittyy aina jollain tavoin ihmisenä olemiseen, luopumiseen ja kasvuun. Itse olen joutunut ajattelemaan loputtomalta tuntuneen kärsimyksen tiestä että oma kärsimykseni on auttanut löytämään elämälleni tarkoituksen. Kärsimyksen merkitystä on vaikeaa ymmärtää, mutta se voi kuitenkin johdattaa meitä lähemmäs tarkoitustamme sekä auttaa (pakottaa) toimimaan oikein. Vastoinkäymisiä vastaan voi toimia ottamalla aktiivisen roolin ihan vain suostuminen ja antautuminen elämän koville kysymyksille voi kantaa vaikean hetken yli, elää vain tätä hetkeä auttavat suurissa kärsimyksen tunteissa arjen keskellä.

 Tarkoituksen ja uskon paremmasta huomisesta antaa mahdollisuuden kestää suurta kärsimystä. Ihmisenä kestin suuriakin menetyksiä (itseni) ja kärsimyksiä ainoastaan kestin kun ymmärsin niiden merkityksen sekä mielen. Jos mielekkyys ymmärrys kärsimyksistä puuttuu, pienikin vastoinkäyminen ajaa epätoivoon.

Apua löytyy niille joilla on särkynyt sydän, pelastus löytyy joilla on murtunut mieli. Tähän pitää uskoa, löytyy parempi huominen!

 

 

Kirjoittanut

 Olin juomatavoiltani hillitön. Halusin aina juoda lasini tyhjäksi en koskaan pystynyt jättämään siihen tippaakaan. Pyrin aina turvaamaan oman annokseni juomista, jos pullo kiersi mieheltä miehelle otin varmuuden vuoksi pitkän ryypyn saadakseni humalaan johtavan määrän varmasti. Pelkäsin aina, ettei alkoholi riitä olin missä vain. Join silloinkin, kun sitä ei olisi sopinut tehdä missään nimessä. Hamstrasin juomia turvatakseni seura­avan päivän humalan ja juomat. Piilotin niitä toisilta, kävin silti itse salaa ottamassa ryyppyjä. Olin aina viimeisten juhlijoiden joukossa. Tapani oli aina keksiä syitä jatkaa juhlimista, sekä juomista.

 En koskaan osannut sanoa ei, kun oli kysymyksessä alkoholin nauttiminen. En tietenkään halunnut tätä sanoa, syiden takia joita luettelinkin edellä useita. Muistan toistuvia kertomani kaltaisia tapahtumia istuessani kaljabaarissa, silti siellä istuessani tiesin kotiini tulevan vieraita juhlimaan lapseni syntymäpäivää. Sillä tämä oli tavanomaista ystäväpiirissämme silloin. Halusin tieten tahtoen mennä pohjustamaan kuntoani ennen vieraiden tuloa. Koska, pelkäsin varaamani juoman loppuvan kuitenkin kesken. Malttini lopettaa juominen kohtuuteen oli mahdoton tehtävä minulle. Sainkin useita välisoittoja kotoani, kun vieraat odottivat isäntää seurakseen. Usein toistui tapahtuma kun sitten valomerkin jälkeen astelin juhlapaikalle, ei vieraita ollutkaan myöhäisen ajankohdan takia.

Olin saapunut myöhässä kuten tavallista, sain kohdata koskemattomana varaamani juhlajuomat, iloitsin siitä.

Sivu 1 / 9