Tutustu artikkeleihin, paremman elämän puolesta!

Tyytymättömyys on uuden alku!
Kirjoittanut

Minulla kuten kaltaisillani alkoholisteilla katkeruus ja kaunan tunteet riepotteli jatkuvasti. Tunsin suurta katkeruutta ja vihan tunnetta yhteen tuhansista kohteista: Minulla kasvoi juoma aikana katkeruus yhteiskuntaa ja siellä järjestyksen valvojiin (poliisiin), harmitti kun jouduin liian usein kohteeksi, ehkä myös herkkyys kohdella minua herkemmin sillä olin tullut tutuksi vuosien varrella tekemisieni seurauksena. Kerran olin erittäin humalassa kävellessäni jalka käytävällä horjahtelin laidasta laitaan, pysähtyi taas kerran poliisi viereeni ja kysyi pysytkö tolpillasi? ”Vastasin en minä mikään nuoralla tanssija ole”. Ovet autosta pamahti auki ja mies sisään vilahti. Tuli putka reissu, luulin heittäväni hyvän vitsin jonka olin jostain kuullut, nämä mielestäni turhat putkareissut lisäsi katkeruuttani järjestyksen valvojia kohtaan.

 Kun lopetin juomisen lopetin myös katkeruuteni poliisia ja muihin järjestystä valvoviin viranomaisia kohtaan. Tein itselleni totuuden mukaisen itsetutkinnan, olin vaikea tapaus olin alkoholisti kaikki kohtaamiset järjestyksen valvojien kanssa oli minun syytäni omien huonojen seuraamusten ansiota, siksi oli helppoa hyväksyä heidät tärkeiksi yhteiskunnassa.

Raittiuden alkumetrillä kävin voimakkaan tunteen vallassa juttelemassa heille ”olivathan tuttuja”, kekskusteltiin kuin mitään koskaan olisi tapahtunut, muita asioita. Itse kysyin juoma aikani tapahtumia, tietenkin itsesäälin vallassa niin tein. Aloitin, "minusta varmaan oli haittaa kun olin aina humalassa jne". Sain vastauksen ettei mitään, eivät kertomansa mukaan olleet pitäneet minua minään riippana, tässä loin itse vuoren elämääni. Normaali mitätön asia mielessäni kasvoi itsestään vain hekumoimalla sitä, itsesääli lisäsi vuoren syntyä.

Näiden mielenrauhaa ja tasapainon rasittavia kohteita on heti raittiuden alussa alettava kitkemään pois. Ne on tehtävä itselleen, ehkä myös toiselle henkilölle selväksi. Mutta kannattaa harkita mitä tunnetilassa tekee, ne eivät ole aina vuoria

Kirjoittanut

Alkoholisti ei täytä ihanneihmisen tunnusmerkkejä tämä ajatus hyväksytään poikkeuksetta, todellisuus kuitenkin on, että tästä maailmasta ei olo löytynyt eikä löydy ainuttakaan ihmistä joka nämä täydellisen ihanneihmisen tunnusmerkit täyttää. Jokainen ihminen on ainutlaatuinen yksilönä ja jokaisella ihmisellä on omat myönteiset ja kielteiset piirteet, nämä hallitsevat meitä elämässä ja käyttäytymisessä enemmän tai vähemmän voimakkaasti.

 Voidaan mieltää, että jokainen meistä on kuin avoin kirje jota ihmiset lukevat ja tarkkaavat sekä muodostavat käsityksensä meistä. Usein alkoholistin elämäntapa ja huonot tapahtumat vaikuttaa ympäristöön siihen miten meitä kohdellaan ja arvostetaan. Alkoholistin alkaessa raitistumaan, alkoholisti odottaa ympäristön ja ihmisten ajatuksien hänestä myös muuttuvan. Mutta niin vain käy kun ihmiset ovat muodostaneet käsityksensä meistä tämä käsitys hallitsee heidän mielikuvaansa lopun ikäänsä. Ihmisten on vaikea hyväksyä (ymmärtää) sitä , että joku elämässään vaikeuksiin joutunut tai omien ongelmiensa kanssa kamppaileva ihminen voi voittaa vaikeutensa, voittaa ongelmansa ja vapautuneena uutena ihmisenä jatkaa elämäänsä (uudistuneena) heidän keskellä.

Vaikka kuinka alkoholisti näyttää (todistaa muutoksen) omalla uudella elämän tavallaan silti ihmisten on erittäin vaikea muuttaa käsitystään alkoholistista. Kaiken tämän ymmärtää sillä jopa vuosikymmeniä huonoa elämäntapaa viettäneenä alkoholistista jää pinttynyt käsitys muille ihmisille "kyllä se tunnetaan ja tiedetään", ”ei se siitä miksikään muutu, näyttelee vain” jne. Ja näin ihminen joutuu kantamaan lopun ikäänsä sitä leimaa, jonka hän on jossain elämänsä vaiheessa omien virheidensä, ongelmiensa vuoksi saanut.

On tunnettua myös, että "lyödyn lyöjiä" sekä "alas painetun alas painajia" tässä maailmassa riittää. Ennen kaikkea niiden keskuudessa, jotka omasta mielestään ovat elämässään onnistuneet.

Lisäisin, kuinka erehtyvä ihminen saa lahjaksi armon ja anteeksiannon. Minulle riitti useimpien virheellisyyksien paljastuminen, eikä näin ollen ollut syytä kaivaa enemmin näitä ja ruveta analysoimaan löydettäessä niitä. Minulle on aina riittänyt menneiden kärsimysten antamat opetukset, joiden seurauksena tämänkin päivän hyviin tapahtumiin olen päässyt osalliseksi.

Menneestä tiedän kaiken, mutten silti pysty sitä muuttamaan. Tulevaisuudesta en tiedä mitään, mutta silti voin sitä muuttaa ja vaikuttaa siihen. Tämä totuus on lisännyt panostamaan enemmän tulevaisuuteen kuin siihen menneen märehtimiseen. Menneen murheet ja huomisen huolet vievät mieleni kaaokseen ja paniikkiin.

Kirjoittanut

 Minulla alkoholistilla on vääjäämätön tarve raitistumiseni alkaessa, sitä voisi nimittää kuntoutumisen vietiksi. Ehkäpä pelkoni rapistuneesta fyysisestä tilastani saavuttaa tietouteni siinä määrin, että pakottaa johdonmukaiseen liikuntaan. Myös rauhattomuuteni sisäisesti ajaa pakonomaisesti kuntopolulle. Myös voimattomuuteni viihtyä kotona vaimoni sekä lasteni seurassa ajoi kuntopolulle. Tietysti saavutan tervehtymiselleni alkoholismista paremmat lähtökohdat, kun minulla on hyvät fyysiset, sekä henkiset voimavarat.

 Mutta minä alkoholistina pakotan oman elimistöni tekemään niitä urheilumuotoja, joita sen luonnollinen ominaisuus lajia kohtaan vastustaa. Sekä yleensä harrastan pakonomaisesti itse määräämiäni aikoja, enkä kuuntele oman elimistöni signaaleja. Kun juoksen, asetan itselleni uusia tavoitteita. Haluan rikkoa ennätykseni uudelleen ja uudelleen. Juoksen niin lujaa aivan kuin joku ajaisi takaa syödäkseen minut. Joskus primitiivisellä ajalla juostiin henkensä edestä, mutta ei minun sitä enää tarvitse tehdä. Opettelen vain liikkumaan silloin, kun oma kehoni sen mieltää. Alan harrastamaan leikkimielisesti liikuntaa, enkä sekuntikellon määräämään tahtiin.

Pystyn lopultakin saavuttamaan liikunnalleni asettamani todellisen tavoitteen, virkistävän vaikutuksen lisäksi mahdollisuuden kääntää selkäni maailman huolille keskittyessäni inhimillisiin perustekijöihin.

Kirjoittanut

 Kun ajattelen omaa alkoholismiani, mikä tiettävästi on sairaus "tietysti on". Vaikka aikaisemmin olen katkerana sanonut olevani ylpeä ja kiitollinen tästä "taudista" saamieni arvojen rakentumisesta elämääni. Kuitenkin tarkemmin ajatellessani asiaa olisi aivan mieletöntä olla kiitollinen jostakin sairaudesta joka kuluttaa voimavarojani raastavalla tahdilla.

Romanttinen laulun sanoma, "etten päivääkään vaihtaisi pois" jne., omalta kohdaltani en pidä tätä sanomaa minään lujana vakaumuksena sillä minä vaihtaisin kaiken huonon kokemani mahdollisuuden ilmaannuttua. On otettava tähän tarkastelun kohteeksi juomiseni huonot puolet kohdistuen lähimmäisiini saisin tällä vaihtamisella mahdollisuuden poistaa heihin kohdistuvat väärät tekoni.

Tietysti sanomalla pyritään kertomaan, kuinka tämän tuskan kasvattamisen seurauksena on saavutettu määrätty henkinen kasvu, jota kenties ei muuten olisi saanut. Vaihtamiseni kautta minulla olisi aivan samaan kasvuun mahdollisuus, vain toisenlaisin kohtaloin.

 Kyse on vakavasta taudista, joka kuluttaa voimiani koko elämäni ajan. Tämän hyväksyminen on vaatinut minulta suurta nöyryyttä, sillä minä kuulun niihin perusylpeisiin joiden ei kuuluisi saavuttaa tätä sairautta,saavuttaa omalla väärllä elään tavalla. Mutta kohdalleni kasaantuneiden huonojen kokemusten, sekä seuraamusten summa, lisättynä valtava sisäinen tuska on minut pakottanut polvilleen.

Saan olla kuitenkin kiitollinen, ettei minun ole tarvinnut juoda itseäni mielenvikaiseksi, eikä tämän seurauksena joutua hullujen huoneelle. Vaikka käsittääkseni tämä ei ole ollut kaukana.

Muistaessani tänään tuskien määrän pystyn olemaan kompastelematta maailmalla, olen sitten missä tahansa. Harhakuviin tilastani itselläni ei ole varaa.

Kirjoittanut

Alkoholismi ei ole yksistään juovan (juopon) ongelma. Se on sairaus, jolla on laajat vaikutukset koko perheeseen. Alkoholistin (juopon) lapsen elämä pullon varjossa aiheuttaa monenlaisia henkisiä haavoja.

Koin lapsuudessa jatkuvaa epävarmuutta, juopon Isäni seurauksena. Useiden lupauksien toteutumattomuus vaikutti elämääni aloin häpeämään Isääni jopa molempia vanhempiani, kuitenkaan Äitini ei juonut tippaakaan elämänsä aikana. Tuen ja avun puute jota olisin tarvinnut lapsuudessani, kaikki jättivät suuret arvet jälkeensä aikuisikään asti.

Tiedän, että Äitini koki Isäni juomisesta paljon surua ja huolta (pelkoa) paljon turhautuneisuutta ja syyllisyyttä. 

Koin jatkuvaa pahaa oloa en koskaan lapsuudessa osannut (en halunnut) hakea tai odottaa mitään kivaa ja hyvää kohdalleni. Tunsin kuinka perheessämme vallitsi mielipaha ja huonovointisuus. 

Haluan korostaa kuinka tärkeää on alkoholistin oma herääminen, aloittaa raittius itsensä takia, raittius josta perhekin saa nauttia. Raittiuden myötä väistyy syyllisyyden (häpeän) itsesyytösten, vihan sekä inhon tunteet. 

Alkoholisti on itsekäs, ei halua uskoa totuutta voisi jopa sanoa, että on ”raukkamainen pelkuri”. Sivuuttaa läheisten hätähuudot tilastaan, sekä perheen hyvinvoinnista. Rahavaikeudet perheessä on usein juopon seurausta, laskujen maksamattomuus luo suurta ahdistusta perheenjäsenissä. 

Ystäväiseni ole rohkea katso peiliin totuutta silmiin, aloita raittius. Raittiuden tie voi olla pitkä ja kivulias silti sinua ja perhettäsi odottaa täysillä elettävä elämä

Kirjoittanut

- Alkoholi on tuonut alkuaikana vapauttavaa voimaa ja rohkeutta. Olen voinut sen voimasta lähestyä ihmisiä ja toista sukupuolta helpommin

- Jatkuvan juomiseni seurauksena olen alkanut pelätä krapulaa ja alemmuuden tunnetta, itsetuntoni on heikentynyt. Krapulaani sisältyy voimakkaat fyysiset vieroitusoireet ja psyykkinen masennus yhdessä tuntuvat niin ahdistavilta, että etsin mieluummin pakokeinoa ja mielihyvää jatkuvasta kännistä.

- Tekosyynä niille ikäville asioille joita en halunnut käsitellä, mutta ennen kaikkea kokemaani tylsyyteen, kun ei ollut muutakaan tekemistä, tartuin "kaveriini" tuoppiin. Kierre syntyi kovin helposti.

- Sosiaalisuuteni rapistui kännieni myötävaikutuksella, aloin särkeä ihmissuhteitani vaikka minun olisi pitänyt rakentavasti toimia niiden hyväksi. Juominen masensi minua edelleen voimakkaasti ja masennus laittoi minut juomaan aina vain lisää.

- Juodessani minulla oli aina valmiina syy jos toinenkin. lopulta parhaimpia syitä juomiselleni oli masennus johon vetosin toistuvasti. Masennuksestani syntyi pysyvä pakopaikka.

- Ensin kokeillaan ja huomataan että jees tämä on elämää ja kivaa. Lopulta sitä käyttää useisiin tilanteisiin mitkä alkavat tuntua epämiellyttäviltä ja lopulta yksistään siksi että pysyisi mielestään normaalina.

- Mitä pitemmälle olen raittiudessa edennyt, on minulle selvinnyt ajatus juomatavastani. Join sitkeästi, itkin voin pahoin, ahdistuin, minulta vaadittiin todella sitkeää asennetta ennen kuin havaitsin voimakkaan riippuvuuden.

- Kohdallani havaitsin varhaisen toipumisvaiheen kestävän ainakin 6 kuukautta, tässä useimmiten myös retkahtamiseni vaara oli suurin.Tänä aikana taistelin sopeutumismuutosten kourissa, aloin kehittää uusia tapoja kohdata stressi esim. työssä. Opin myös mielialan vaihteluita käsittelemään henkilökohtaisissa suhteissa.

- Monesti uhkailin tehdä itsemurhaa, kauan tämä onnistui, sain rakastamani puolison suunnattomaan hätään, päämääräni saavuttaen. Vuosien päästä puolisoni asettui tyrannia vastaan, ei auttanut vaikka otin köyden käteeni vahvistaakseni uhkailua itsemurhasta. Hän oli jo oppinut, sanoi tee vain, sittenhän sinustakin päästään.
Paljon olen tehnyt raittiuden eteen, nytkin on kauhea kankkunen, tili tyhjä ja naama auki. Vaimo karussa kotonaan, "upeata että on homma hanskassa".

- Kukaan ei ole hyödytön, aina voi olla edes huonona esimerkkinä.

- En saa mitään aikaiseksi, ei ole voimia hoitaa tai tehdä yksinkertaisia juttuja. Joitain ihan pieniä kuten postin haku onnistuu. Yleensä siirrän tietoisesti asiat syrjään ja annan niiden yksinkertaisesti maata.

- Omissa ahdistuneissa ja itseensä taas kerran pettyneissä mietteissä ollaan. Nytkin liian helposti koen, etten ole minnekään tervetullut. Pääsee siitä syystä vähän paremmalla mielellä tuonne sänkyyn viihtymään.

- Ollaan itsellemme lempeitä, ei tuomita vaan annetaan anteeksi. Suunnataan katse kohti uutta ja parempaa.

- Kun mielessäni suljin jonkin avun pois, pitkitin omaa selviytymistäni ja saatoin itseni alttiiksi vaaroille jotka tuhoaisi minut lopullisesti hetkessä.

- Kahleet niitä jotka lujittavat ja sitovat itseni ryyppykavereihin, vain ryyppy eihän niistä muuhun olisikaan kuten ei minustakaan. Kuvitelmani kavereiden olemassaolosta kariutuvat alkaessani raitistumaan, hyvä niin!

- Alkoholismi on vaativa sairaus, se vaatii itseltäni suunnattomia ponnisteluja. Se ei helpota muutamassa kuukaudessa tai viikossa. Alkuaikana tulee tunne kuinka tämä on helppoa, tämän hämäävän tunteen taakse piiloutuu väärä ajattelutapa, olen selviytynyt! Tuohon halpaan olen langennut liian usein, olen tullut huomaamaan kuinka yhtäkkiä ollaan humalassa.

- Kuulun niihin jääräpäisiin alkoholisteihin, jonka seurauksena minulla ei pitäisi olla mitään mahdollisuutta raitistua tai selvitä, ainakin kun katsotaan tilastojen valossa. Koska olen niin monta lukematonta kertaa yrittänyt ja taas epäonnistunut (tänään raitis).

 Saat uskoa, että muutkin kuten sinä ja minä myös useimmat kaltaisemme on kokenut samoja asioita joita tällä hetkellä saatat tuntea sinä, olkoon mitä vain. Vaikka ajattelisit mitä vain, niin tänään joku kaltaisistamme ajattelee juuri samoin. Muista, et ole ainoa alkoholisti etkä ole yksin, helposti niitä ajatuksia tulee! 
 
 
 
Kirjoittanut

Ainainen vihan ja kaunan tunteminen aiheuttaa minulle syvää masennusta ja ahdistuneisuutta. Niistä oli päästävä eroon. Oli opeteltava vihan tunteen sivuuttaminen. Aina kun tunsin vihaa pieninä palasina (tai isoina) muistutin itselleni ettei tämä ahdistuksen omainen ajatus sovi eikä sitä saa hekumoida (ajatella,,ajatella). Kitkin sitä toistuvasti ajattelemalla oikein ja analysoimalla vihan kohteeni. Kaiken lisäksi muistutin itselleni kuinka vahingollista viha on minulle, vaikka vihani olisi oikeutettua. Asioiden huonon tilan takia saatan olla myös ärtynyt ja kohdistan tämän helposti kiukustumiseni seurauksena perheenjäseniin, tuttuihini tai jopa vieraisiin ihmisiin.

Mutta alkaessani hoitamaan huonossa tilassa olevia asioitani ja saavuttamalla onnistumisia, vaikka vain vähäisiäkin, alan saavuttamaan tyyneyttä. Puhdistaessani mieleni saavutan järkkymätöntä tasapainoa ja alan hallitsemaan kiukkuani, sekä suuttumustani. Minulla oli juomiseni seurauksena paljon asioita rempallaan, mitä milloinkin. Olin velkaa kaikkialle, asiani oli huonosti. Maksamattomien laskujen ja huonojen asioiden hoidosta, kasvatin seuraamusten pelossa omaa vihaani. Vihan tunteet leimahti pelon kasvaessa. Kun aloin hoitamaan asioitani tarvitsi minun pelätä vähemmin seuraamuksia, alkoi vihan ja suuttumuksen tuntemuskin häviämään. Kun hoidan asiani parhaalla mahdollisella tavalla ja elän itselleni rehellisesti, ei ole pelättävää joka horjuttaisi tasapainoani.

Kirjoittanut

 Istuessani iltaa tutuiksi tulleiden kaltaisteni (alkoholistien) seurassa, saatan istua heidän kanssaan ravintoloissa, rannoilla, muiden kotona tai vain puistoissa. Siinä seurassa juodessa (alkoholia) olen tapani mukaan kehuskellut muille mukana oleville, kuinka hoidan asioita kotona. Tiedän hyvin etten ole tehnyt mitään kotini ja perheeni hyvin voinnin edistämäksi varastin kaikki vaimoni tekemiset omiksi saavutuksiksi. Vaimoni nämä on joutunut hoitamaan, kuten yleensä kantanut perheen tarpeet ja siihen kuuluvan vastuun.

 Vaimoni on ollut kärsivällinen ja aina odottanut muutosta elämäni tapoihin. Hän on valehdellut lukemattomia kertoja ystäville sekä läheisille ihmisille suojellakseen minun alkoholistin ylpeyttä.

Usein olen saattanut kotini taistelukentäksi suuren raivon vallassa. Kuitenkin aamulla olemme suuren tunteen seurauksena taas kerran tukeneet toisiamme ja sopineet riitamme sylikkäin.

Olen jälleen vannonut vaimolleni lopettavani juomisen ikuisiksi ajoiksi. Hän on uskonut näihin toistuviin valoihin, silloinkin kun muut eivät ole halunneet tai muuten voineet uskoa.

 Vaimoni ei voinut kutsua ystäviä kotiini, koskei tiennyt olinko kykenevä kestämään raittiina kohtaamisen. Yhä harvemmin pystyimme näitä ystävien kohtaamisia sopimaan epäluotettavan käyttäytymiseni vuoksi. Aloimme minun elämäntavan seurauksena eristäytymään muista ihmisistä ja elämään yksin.  

Kirjoittanut

Minä alkoholistina olen omien vaistojeni tukahduttaja, nämä ovat ”tapa tapahtumia” juomisen seuraamuksina, koska alkoholin vaikutuksen alaisena vähättelen omia vaistojani, enkä muutenkaan pystynyt elämään niiden viestien varoituksissa. Haluanhan olla ehdottomasti muita ylevämpi, sekä mahtavampi persoona. Esimerkiksi uimisesta johonkin kaukana olevaan pisteeseen, ilmoittaa vaistoni välittömästi, etten harjaantumattomana sinne voisi mitenkään uida. Mutta humalaisen huuruisissa ajatuksissa en voi olla toista huonompi, näin tietoisesti asetan itseni vaaraan lähtiessäni uimaan toivottomalle matkalle. Tiedämme kuinka paljon vuosittain tapahtuu tämän kaltaisia onnettomuuksia. Nyt raittiinakin ollessani saatan näille vaistoilleni antaa palttua.

 Nämä vaistoni ovat olemassa, enkä niitä voi mitenkään järjellisesti kehittää, mutta tukahduttaa niitä voin omassa sairaudessani. Oikein ollessani uskomaton järjen valon himmeydessä, saatan käteni kuumalle levylle uskomatta todellisuuteen ja järjen tietouteen tämän seurauksesta, enkä myöskään usko oman vaistoni ilmoittamaan pelkoon kuumasta levystä. Nämä vaistonikin kiskovat minua jokaisena päivänä puoleen jos toiseen, mutta niiden kanssa minun on tultava sopusointuun elämässäni. Minun on tehtävä sisäinen rauha vaistojeni kanssa saavuttaakseni onnellisemman elämän.

Kirjoittanut

 Alkoholin käytöllä sekä alkoholismilla oli elämääni tullut pysyvä ja tiedostettava yhteys tajusin hämärästi tämän. Ymmärrykseeni vaikutti lukuisat epämieluisat juomisesta aiheutuneet seuraamukset. Kuitenkin sana alkoholismi ei vain jostakin syystä tunnu koskettavan itseäni seuraamuksista huolimatta, vähättelen tietenkin tapahtumia.  Jotenkin sanassa alkoholismi tai alkoholiongelmainen on jotain niin pelottavaa ja vierasta mitä ei yksinkertaisesti hyväksy itselleen tapahtuneeksi. Juoma-aikana pitäisi vielä hyväksyä alkoholiongelma taudiksi, enkä halua hyväksyä sanaa ”tuho” johon juomiseni on johtanut. Ehkä haluan vain juoda, enkä hyväksyä tosiasioita. 

Usein lähimmäisemme ja päivittäin tapaamamme esim. työkaverit ovat jo huomanneet mihin olemme vajonneet lasi kädessä. Heidän suuri auttamishalukaan ei ole saanut mieltäni kääntymään. Päinvastoin närkästyn jos siitä otetaan puheenaihe. Perheemme on saanut kokea juomisen helvetin, silti kuljen sokeana ja unohdan huonot asiat pian niiden tapahduttua. En ymmärrä tyhmyydessäni ottamaan niistä oppia ja tutkia omaa itseäni rehellisesti mistä juomiseni tapahtumat voisi saada alun. 

Tämän tapaisen elämisen lopputulos yleisimmin on kaiken menettäminen. Jostain syystä näin on tapahduttava, kuten myös itseni kohdalla. Näihin menetyksiin voisi luetella paljon, mutta omiani olisi perhe, ystävät, omaisuus, työpaikka ym. sekä minkä myöhemmin ymmärsin, oman itseni. Useat kaltaiseni on menettänyt vapautensa erilaisten tapahtumien seurauksena. On myös monia todistajia kuinka paljon enemmän saattaa menettää, mutta näitä todistajia emme voi kuulla, sillä he ovat niitä ennenaikaisia poistuneita. Siksi olisikin tärkeää ymmärtää oma tilansa hyvissä ajoin, että pystyisi katkaisemaan itsetuhon tien, sekä aloittamaan pyrkimyksen parempaan elämään. Olisi herättävä katsomaan oman elämänsä totuutta silmiin. Sillä alkoholisti voi olla myös henkilö, jonka juomisesta yleensä on huonoja seuraamuksia. 

Toivon sinun ystäväiseni heräävän todellisuuteen ja katsovan rohkeasti itseäsi peiliin. Niin jouduin kaiken menettäneenä itsekin, aloin nöyrtyä tunnustamaan sanan ”alkoholisti” myös hyväksymään tosiasian, että alkoholismi koskettaa itseäni tavalla jos toisella. On tärkeää herätä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja katkaista itsetuhon tie. Näin tehdessämme yhä nuorempana ja nuorempana saan mahdollisuuden kokea tervehtymisen riemua. Eikä  tarvitse kokea sitä kymmenien vuosien juomisen helvettiäkään. 

Kuten aiemmin puhuin huonoista seuraamuksista ja siitä kuinka ei niitä mitenkään usko tapahtuvan itselleen. Mutta yleensä nämä saattaa olla tosia ennemmin tai myöhemmin juomisemme jatkuessa, sekä pahetessa. Olen itsekin muiden kaverieni kanssa nauranut ystävällemme joka joutui linnaan rattijuopumisen takia, ilkuimme hänelle, että hän pääsee pelaamaan urheiluseura raitaveikkoihin, koska oli urheilumies. Mutta niin vain kävi, että vuosien päästä oli samaisen joukkueen kapteeneja useat ystäväni. Uskomukseni, että minulle ei voi käydä samoin pettää ennemmin tai myöhemmin. Sillä kaikki mitä muille alkoholin väärin käyttäjille tapahtuu, on mahdollista käydä myös minulle. 

Sillä en varmasti ole mikään erikoistapaus vaikka sitä haluaisinkin olla. Lehdissä lukee karmeita kirjoituksia tapahtumista joissa alkoholin vaikutuksen alaisena tehdään hirmutekoja. Kaikki tapahtumat ja seuraamukset joista selvisin kuin koira veräjästä, pitkitti haluani ymmärtää olevani alkoholisti. 

On selvää näin jälkeenpäin tarkastellen rajut seuraukset juomisesta oli niitä tapahtumia jotka herätti ajattelemaan, viimein. Juomisesta seurannut tuska joka palaa sisällämme, yhä voimistuen juomisen jatkuessa. Ajaa vääjäämättömästi tekemään jotain tuhoisaa itsellemme tai ympäristöllemme tai vaihtoehtoisesti etsimään, sekä ottamaan kiireesti avun vastaan. Tätä apua saattaa tulla hyvinkin odottamattomalta taholta. Silloin olisi tärkeää olla valmis ottamaan vastaan tarjottu apu. 

Muista, kuten itsekin lopuksi tein. Aloin kuuntelemaan ystäviäni ja kaltaisiani jotka kertoivat mistä saan avun. Hae ystäväiseni tarjottua apua, se on sinun oljenkortesi jatkaa elämää, eikä ”vain” tuhoutua!

Sivu 1 / 9