Tutustu artikkeleihin, paremman elämän puolesta!

Tyytymättömyys on uuden alku!
Kirjoittanut

 Raittiuden alku vaiheessa tapahtuu tervehtyminen aivan kuin itsestään suurempaa tekemisen tarvetta tapahtumatta, ainoastaan käymällä avun antajalla olkoon mikä vain. Tätä jatkuu tietysti oman aikansa, siis aivan kuin itsestään, mutta tämän jälkeen tuleekin tekemisen hetki joka alkoholistilla vaatii suuria ponnisteluja. Sillä itseä on vaikea saada liikkeelle laiskuuden kytiessä tekemisissä. Alkoholisti on altistuva laiskuuteen, mutta tämä on sitä suurta perintöä sieltä juoma-ajoilta.

 Uskon muutamien raittiiden kuukausien jälkeen retkahtaneiden kuten itsekkin olleen laiskoja, sekä valmistautumattomia ponnisteluihin terveen elämän puolesta, tämän helpon kuin itsestään toipumisen jälkeen. Termin mukaan tämä kuuluisi "ei oltu juotu pohjaan asti". Tällöin tervehtymisen jatkumiselle ominaista tahdonvoimaa ei ollut käytettävissä jolloin turhautuminen tuli ja voitti johtaen lasiin tarttumiseen. Tahdon voima tulee avukseni kun olen tosiaan valmis luopumaan viinasta, sekä olemaan valmis mihin tahansa saavuttaakseni tämän. Ja tähän valmis mihin tahansa kuuluu uudistuminen sisäisesti että ulkoisesti liikehtien. Voin tietenkin ainoastaan omalta kohdaltani sanoa kuinka tärkeää on aluksi käydä aktiivisesti avun tarjoamassa paikassa jonka olen valinnut.

Kirjoittanut

Usein yksin ollessa tulee vääjäämättä ajatuksiin eläminen rakastamansa ihmisen kanssa. Mietteet kuitenkin ovat harhailevia haaveita joiden seurauksena saavutan rauhattomuuden tunteen sisälleni. Yleensä viikonlopun lähestyminen on omiaan saattamaan kehoni rauhattomuuden ja epävarmuuden tilaan. 

Haluni normaaliin toimintaan ihmisten seurassa on houkuttelevaa, siksi mielessäni tyypillisesti kiinnostavat tanssireissut. Yksin minulla on suoranaisia vaikeuksia lähteä tämän kaltaisiin paikkoihin, tunnen suurta epävarmuutta sisälläni näissä paikoissa. Siksi olen riippuvainen toisesta henkilöstä (tukihenkilö, kaverini) jonka seurassa saan kaipaamaani tukea hakiessani muihin kanssaihmisiin kontakteja näissä tanssipaikoissa. Olen tämän tanssipaikan kaltaisissa paikoissa, (joissa niin usein olen väärää elämäntapaani yllä pitänyt juovana alkoholistina), erittäin riippuvainen tukihenkilöstä pysyäkseni raittiina.

Muistan hyvin käydessäni tapani mukaan kahvilla eräässä baarissa. Siellä ollessani muiden iloisten ihmisten parissa, kuunnellessani mukaansa tempaavaa kaunista musiikkia, alkoi todellisuudentajuni hämärtyä sillä mielessäni aloin samaistumaan seuran iloiseen ilmapiiriin, sekä siihen iloon kuuluvaan kaljanjuontiin.

Koin onnellisuutta, sillä alkoi mieltäni painavat murheet häviämään tässä seurassa ja mielentilassani. Onneksi katkesi huuruiset tunteeni, mutta ainoastaan siksi koska olin autolla liikkeellä. Auton ansiosta varmasti en päätynyt juomaan sillä mielentilani alkoi olemaan otollinen pariin kaljaan, jonka makua aloin tuntemaan riittävästi suussani. Nämä tuntemukset taaskin osoittaa vahvasti kuinka olen pelottavan heikoilla tämän kaltaisissa paikoissa.

Ymmärrän osittaisen syynkin tähän kaljanjuonnin himoon, voittaisinhan arkuuteni lähestyä toista sukupuolta tämän ansiosta. Minulla on tosiaan lujasti töitä oman kaipuuni toiseen sukupuoleen oikeaksi rakentamiseksi, etten tarvitsisi viinan voimaa sitä kohdatessani. Uskoakseni olen vieläkin liian herkkä tavatakseni vastakkaisen sukupuolen liian läheisesti, saattaisin rakastua oitis.

Olen alkoholistina äärimmäisyys ihminen otan kaiken turhan vakavasti, etenkin tunteella en järjellä, siksi olen huomannut olevani ”ammattirakastuja” ja tähän tietooni perustuen oma toimintani siellä naismaailmassa on oltava äärimmäisen varovaista. Ettei pääsisi tapahtumaan samoin mitä tähänkin asti on käynyt nimittäin epäonnistuneiden suhteiden myötä. Suhteiden jotka rakentui liian nopeasti, vain sen hetkisen mielentilan mukaan. Minun olisi luotava tarkkailijan roolia näihin kohtaamisiin. 

Kirjoittanut

Olen, alkoholisti tosin raitis, vuosikymmeniä ollut. Minut on erotettu, erottu. Itse olen joutunut kokemaan raittiina saman, retkahdin juovaan alkoholistiin menime yhteen. Onneksi tajusin lyhyessä ajassa mistä oli kyse. Minä annoin kenkää juopolle, en ikinä kadu sitäkään että minut erotettiin, tai minä erosin itse. Huomasin muutaman hankalan vuoden päästä mitä elämä on. Olin vapaa riippuvuuksista, olin vapaa viinan tuskasta, olin löytänyt elämän. Halusin kaikkea, en saanut mitään mitä halusin, se oli pelastukseni.

Itse olin riippuvainen juopossa naisessa (kohtaloni) sitä lämpöä mitä häneltä sain, olin ujo hakeutumaan naisten seuraan. Minulla oli joku jolta sain jotain,,,,Elämä ja tulevaisuus puuttui, mitä on elämä ilman toivoa huomisesta, tulevaisuudesta. Tulevaisuus on minua varten, tämän päivän valinnoilla voin siihen vaikuttaa. Kun erosin, aloin myös muuttamaan itseäni, ajatusmaailmaani. Päätin muuttaa kaikkea, jotta voisin kohdata sen oikean joskus ja antaa hänelle, korvata hänelle väärin elämäni ajan. Valmistin itseäni elämään parisuhteeseen. Tämä valmistautumiseni tuotti tulosta kohtasin ihmisen jonka kanssa olemme eläneet ainutlaatuisen elämän. Haaveilin kaikesta vaikeina aikoina, haaveilin perheestä ja elämästä siinä. Loppujen lopuksi sain perheen ja elämän josta en koskaan osannut edes toivoa enkä haaveilla.

Jokainen valitsee oman tiensä, yleensä molemmat on alkoholistin perheessä jollain tavalla riippuvaisia, aineellisesti, henkisesti, ym. Siksi ero vaikeaa, en siksi kerro että kannustaisin ensimmäiseksi eroamaan, mutta vuodet vierii juopon elämän tavan muutosta odottaen, sitten huomaat, että on aivan sama miten elää, silloin olet menettänyt elämän kipinän, mitä odotettavaa elämältä enää onkaan. 
Rohkeilla valinnoilla joko elämme tai tuhoudumme, muista valinta on sinun. 
Tässä lyhyesti, VOIMAA VALINNOILLE!!!!

Useat jotka eronneet, katkeroituvat kun huomaavat eronneensa myöhään. Eron jälkeen tajuaa, kuinka olisi pitänyt erota jo kauan sitten, KAIKKIEN HYVÄKSI!!! 

Kirjoittanut

 Muistan kuinka usein tuskissani hain kaikenlaisen filosofian ympäriltä lohdutusta omiin tuskiini. Toivoin löytäväni koko sydämelläni näistä lukemistani tiedoista apua olemukseeni. Kuitenkin huomasin inhimillisten voimieni olevan toivottoman heikkoja saavuttaakseni pysyvän rauhan mieleeni. On itsestään selvää ajatellessani näitä etsimiäni filosofointeia, olisi mielestäni kaikki alkoholistit minä mukaanlukien selvinnyt ajat päivät sitten, jos uusi parempi elämänfilosofia olisi riittänyt voittamaan alkoholismin. Minun oli alettava tajuamaan kaikin tavoin olevani voimaton alkoholiin nähden, sekä omaan elämääni. Olen kuitenkin haparoivin ottein tiedostanut oman tarpeeni itseäni korkeamman voiman apuun tulemiseksi. Olen tämän omavoimaisuuden tuloksen nähnyt usein vannottuihin juomisen lopettamisiin, kuitenkin yhä uudelleen nämä aloittaen. Siksi uskonkin löytäessäni itseäni suuremman voiman ongelmieni ratkaisijaksi, olen löytänyt kanavan elämään.

 Kuitenkin aluksi minulla oli ennakkoluuloja tätä voimaa kohtaan, mutta ilmaistessani edes pienimpiä merkkejä halukkuudestani uskoa korkeampaan voimaan, minussa alkoi tapahtumaan merkillisiä asioita, joiden tuloksena tunsin levollisuutta ongelmiini. Kuitenkin kauan elämässäni pidin määrittelemättömänä tätä avuksi tullutta voimaa. Pelkäsin lausua ääneen Jumala sinä olet korkeampi voimani. Pelkoni oli turhaa, sillä ymmärrän kuinka minulle riittää oman itseni tietoinen käsitys Jumalasta, eikä tarvitse ottaa muiden mielipiteitä huomioon tämän käsityksen saamiseksi. Tämä oli minulle pieni askel, mutta tulevalle elämälleni tärkein ottamani askel.

Kirjoittanut

Minulla on juoma-aikana sanoisiko luonteen tai ajatustavan vääristymä, vältin totuutta muuntamalla asioita ja tapahtumia paremmaksi (etenkin huonoja). Ilmeisesti kertoessani ja toimiessani näin kuljen pakoon itseäni mitä olen ollut tai tehnyt (väärin tekeminen). Juoma-aikoina omaa olemusta (elämän tapaa) suojeltiin tehokkaasti näyttelemällä muuta, mitä todellisuudessa olikaan. Tulee jostakin alitajunnasta sellainen pelko (itsesuojeluvietti), että paljastuu koko totuus itsestäni ja tätä varjellakseen alkoholistin valheet pulppuavat moni sanaisena tarinana, sekä  niiden surullisen kuuluisien roolien vetäminen alkaa.

Olen usein keskustellut muiden kaltaisteni ystävien kanssa niistä tempuista, sekä olosuhteista, myöskin tapahtumista juomakentillä. Heillä oli omansa ja minulla hiukan toisenlaisia, mutta yhteinen sävel näissä erilaisissa kohtaloissa oli alkoholismi ja siitä johtuvat seuraamukset. Näissäkin tarinoissa mitä puhuimme erottui näin jälkeenpäin tarkastellen (omissa) se rehellisyys. Asiat täytyi kertoa vääntäen ne huonot asiat kohdaltani paremmiksi jopa lisätä tarinaan koomisuutta häivyttääkseni huomion huonoista kohdista naurulla. Pitäisi ne entisetkin pystyä puhumaan toisille ja etenkin itselleen rehellisesti. Mutta kehitys käy tunnetusti hitaasti itseni kanssa, eihän vuo­sikausia petoksen, valheellisuuden, näyttelemisen, haavemaailman verhoamasta maailmastani yksi kaksi olla "rengas pään päällä".

 

Kirjoittanut

 Minua vaivasi erittäin pitkään sanomattomuus, en kertonut todellisia tuntojani, en ollut kylliksi nöyrä, pelottomuudesta ja rehellisyydestä puhumatta. Jos olin sairaala hoidossa alkoholismistani, en antanut siellä oleville hoitajille mahdollisuutta auttaa itseäni, koska todellinen avautuminen itseltäni puuttui. On erittäin vaikeaa puhua omista salaisista asioista, mutta ollessani rehellinen jollekin, on minulla mahdollisuus elää kauan onnellisena.

 Kautta aikojen on ripittäytyminen ollut eri uskontojen vanha hyväksi koettu tapa. Niin minunkin on tämä oma ripittäytyminen tehtävä jollekin, papille, psykologille, ystävälleni, tehdessäni näin saan todellisen sisäisen rauhan. Minä uskon, ellen pysty omia havaittujani virheellisyyksiä eli vikojani täysin rehellisesti kertomaan jollekulle lähimmäiselleni, en pysty raittiuttani kasvattamaan, sekä pitämään lopullisesti. Nöyrtyessäni tähän tapahtumaan, poistuu lopullinen yksinäisyyden tunne, johon olen joutunut eristäytymään juomiseni seurauksilta.

 Minun juomiseni riistäytyi mielettömäksi, jonka seurauksena ihmiset vetäytyivät seurastani, enkä tämän jälkeen tuntenut kuuluvani mihinkään. En pystynyt lähestymään ujouteni vuoksi ihmisiä saadakseni ystäviä, tämäkin lisäsi haluani tukeutua alkoholiin.

 Paljastaessani itseni ja pahimmatkin ongelmat jotka ovat todellisena vaivana sisälläni jollekin toiselle henkilölle, saavutan täydellisen vapauden tunteen johon liittyy yksinäisyyden katoaminen. Alan taas kerran tuntemaan kuuluvani jonnekin, pystyn ottamaan vastaan anteeksiannon ja myöskin tätä antamaan.

Kirjoittanut

Minulla kuten kaltaisillani alkoholisteilla katkeruus ja kaunan tunteet riepotteli jatkuvasti. Tunsin suurta katkeruutta ja vihan tunnetta yhteen tuhansista kohteista: Minulla kasvoi juoma aikana katkeruus yhteiskuntaa ja siellä järjestyksen valvojiin (poliisiin), harmitti kun jouduin liian usein kohteeksi, ehkä myös herkkyys kohdella minua herkemmin sillä olin tullut tutuksi vuosien varrella tekemisieni seurauksena. Kerran olin erittäin humalassa kävellessäni jalka käytävällä horjahtelin laidasta laitaan, pysähtyi taas kerran poliisi viereeni ja kysyi pysytkö tolpillasi? ”Vastasin en minä mikään nuoralla tanssija ole”. Ovet autosta pamahti auki ja mies sisään vilahti. Tuli putka reissu, luulin heittäväni hyvän vitsin jonka olin jostain kuullut, nämä mielestäni turhat putkareissut lisäsi katkeruuttani järjestyksen valvojia kohtaan.

 Kun lopetin juomisen lopetin myös katkeruuteni poliisia ja muihin järjestystä valvoviin viranomaisia kohtaan. Tein itselleni totuuden mukaisen itsetutkinnan, olin vaikea tapaus olin alkoholisti kaikki kohtaamiset järjestyksen valvojien kanssa oli minun syytäni omien huonojen seuraamusten ansiota, siksi oli helppoa hyväksyä heidät tärkeiksi yhteiskunnassa.

Raittiuden alkumetrillä kävin voimakkaan tunteen vallassa juttelemassa heille ”olivathan tuttuja”, kekskusteltiin kuin mitään koskaan olisi tapahtunut, muita asioita. Itse kysyin juoma aikani tapahtumia, tietenkin itsesäälin vallassa niin tein. Aloitin, "minusta varmaan oli haittaa kun olin aina humalassa jne". Sain vastauksen ettei mitään, eivät kertomansa mukaan olleet pitäneet minua minään riippana, tässä loin itse vuoren elämääni. Normaali mitätön asia mielessäni kasvoi itsestään vain hekumoimalla sitä, itsesääli lisäsi vuoren syntyä.

Näiden mielenrauhaa ja tasapainon rasittavia kohteita on heti raittiuden alussa alettava kitkemään pois. Ne on tehtävä itselleen, ehkä myös toiselle henkilölle selväksi. Mutta kannattaa harkita mitä tunnetilassa tekee, ne eivät ole aina vuoria

Kirjoittanut

 Eräs kirkkaimmista tähdistä juomiseni jatkumiselle, sekä syille on ollut ehdottomasti itsepetos. Minusta tuli puolustuksen mestari itsepetoksen voimasta, kaikkea tekemääni väärää jouduin tämän petoksen voimasta puolustelemaan niin paljon, että saavutin periksi antamattomalle luonteelleni hyvän kasvu alustan. Tietysti omaan sielun peiliin oli vaikeuksia katsoa itsepetoksen hallitessa elämääni. Tämä edesauttoi saavuttamaan syiden siirtämistä muiden harteille, kuin itselleni mihin nämä todellisuudessa olisi kuulunut. Jatkaessani itsepetoksen tietä teen omissa silmissäni itsestäni hölmön, sekä saavutan ympäristöstä lisääntyvää halveksuntaa.

 Kysymykseen mistä tämä itsepetos alkujuurensa oikein saa? Vastaus olisi (ymmärtäminen), että tiedostaisin paremmin koko sanan merkityksen ja pystyisin paremmin korjaamaan tapahtumaa itsessäni. Ehkä? pyrkiessäni pettämään muita alkaa minussa heräämään pelko, että tämä pettäminen paljastuu siksi minun on pyrittävä elämään myös tämän antamani valheellisuuden mukaan sekä olemaan esikuva antamalleni  petokselle. Näin mielestäni olen saavuttanut itsepetoksen rajan.

 Minun olisikin ruvettava elämään itselleni rehellisesti, näin saavutan rehellisyyden muita kohtaan automaationa. Ehdottaisin mittariksi rehellisyyteen itseäni kohtaan, kuinka olen valmis vakuuttamaan toisia olevani jotakin muuta mitä en ole. Kaikkinainen huonon kätkeminen hyvän alle ihmissuhteissani on minulle ominaista itsepetosta. Minun olisikin tästä tekopyhyydestä päästävä päivittäisen tarkkaavaisuuteni perusteella eroon pikimmiten. Lisäisin lopuksi tutuksi tulleen tyyneys rukouksen jonka viisaus sopii lähes kaikkeen alkoholismissa olevaan, myös itsepetokseni voiman hälventämiseen. "Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, mitkä voin ja viisautta erottaa nämä toisistaan".

Väitän, että kaikista pettämisen lajeista itsepetos on tuhoisin.

Kirjoittanut

 Alkoholin käytöllä sekä alkoholismilla oli elämääni tullut pysyvä ja tiedostettava yhteys tajusin hämärästi tämän. Ymmärrykseeni vaikutti lukuisat epämieluisat juomisesta aiheutuneet seuraamukset. Kuitenkin sana alkoholismi ei vain jostakin syystä tunnu koskettavan itseäni seuraamuksista huolimatta, vähättelen tietenkin tapahtumia.  Jotenkin sanassa alkoholismi tai alkoholiongelmainen on jotain niin pelottavaa ja vierasta mitä ei yksinkertaisesti hyväksy itselleen tapahtuneeksi. Juoma-aikana pitäisi vielä hyväksyä alkoholiongelma taudiksi, enkä halua hyväksyä sanaa ”tuho” johon juomiseni on johtanut. Ehkä haluan vain juoda, enkä hyväksyä tosiasioita. 

Usein lähimmäisemme ja päivittäin tapaamamme esim. työkaverit ovat jo huomanneet mihin olemme vajonneet lasi kädessä. Heidän suuri auttamishalukaan ei ole saanut mieltäni kääntymään. Päinvastoin närkästyn jos siitä otetaan puheenaihe. Perheemme on saanut kokea juomisen helvetin, silti kuljen sokeana ja unohdan huonot asiat pian niiden tapahduttua. En ymmärrä tyhmyydessäni ottamaan niistä oppia ja tutkia omaa itseäni rehellisesti mistä juomiseni tapahtumat voisi saada alun. 

Tämän tapaisen elämisen lopputulos yleisimmin on kaiken menettäminen. Jostain syystä näin on tapahduttava, kuten myös itseni kohdalla. Näihin menetyksiin voisi luetella paljon, mutta omiani olisi perhe, ystävät, omaisuus, työpaikka ym. sekä minkä myöhemmin ymmärsin, oman itseni. Useat kaltaiseni on menettänyt vapautensa erilaisten tapahtumien seurauksena. On myös monia todistajia kuinka paljon enemmän saattaa menettää, mutta näitä todistajia emme voi kuulla, sillä he ovat niitä ennenaikaisia poistuneita. Siksi olisikin tärkeää ymmärtää oma tilansa hyvissä ajoin, että pystyisi katkaisemaan itsetuhon tien, sekä aloittamaan pyrkimyksen parempaan elämään. Olisi herättävä katsomaan oman elämänsä totuutta silmiin. Sillä alkoholisti voi olla myös henkilö, jonka juomisesta yleensä on huonoja seuraamuksia. 

Toivon sinun ystäväiseni heräävän todellisuuteen ja katsovan rohkeasti itseäsi peiliin. Niin jouduin kaiken menettäneenä itsekin, aloin nöyrtyä tunnustamaan sanan ”alkoholisti” myös hyväksymään tosiasian, että alkoholismi koskettaa itseäni tavalla jos toisella. On tärkeää herätä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja katkaista itsetuhon tie. Näin tehdessämme yhä nuorempana ja nuorempana saan mahdollisuuden kokea tervehtymisen riemua. Eikä  tarvitse kokea sitä kymmenien vuosien juomisen helvettiäkään. 

Kuten aiemmin puhuin huonoista seuraamuksista ja siitä kuinka ei niitä mitenkään usko tapahtuvan itselleen. Mutta yleensä nämä saattaa olla tosia ennemmin tai myöhemmin juomisemme jatkuessa, sekä pahetessa. Olen itsekin muiden kaverieni kanssa nauranut ystävällemme joka joutui linnaan rattijuopumisen takia, ilkuimme hänelle, että hän pääsee pelaamaan urheiluseura raitaveikkoihin, koska oli urheilumies. Mutta niin vain kävi, että vuosien päästä oli samaisen joukkueen kapteeneja useat ystäväni. Uskomukseni, että minulle ei voi käydä samoin pettää ennemmin tai myöhemmin. Sillä kaikki mitä muille alkoholin väärin käyttäjille tapahtuu, on mahdollista käydä myös minulle. 

Sillä en varmasti ole mikään erikoistapaus vaikka sitä haluaisinkin olla. Lehdissä lukee karmeita kirjoituksia tapahtumista joissa alkoholin vaikutuksen alaisena tehdään hirmutekoja. Kaikki tapahtumat ja seuraamukset joista selvisin kuin koira veräjästä, pitkitti haluani ymmärtää olevani alkoholisti. 

On selvää näin jälkeenpäin tarkastellen rajut seuraukset juomisesta oli niitä tapahtumia jotka herätti ajattelemaan, viimein. Juomisesta seurannut tuska joka palaa sisällämme, yhä voimistuen juomisen jatkuessa. Ajaa vääjäämättömästi tekemään jotain tuhoisaa itsellemme tai ympäristöllemme tai vaihtoehtoisesti etsimään, sekä ottamaan kiireesti avun vastaan. Tätä apua saattaa tulla hyvinkin odottamattomalta taholta. Silloin olisi tärkeää olla valmis ottamaan vastaan tarjottu apu. 

Muista, kuten itsekin lopuksi tein. Aloin kuuntelemaan ystäviäni ja kaltaisiani jotka kertoivat mistä saan avun. Hae ystäväiseni tarjottua apua, se on sinun oljenkortesi jatkaa elämää, eikä ”vain” tuhoutua!

Kirjoittanut

 Kokemukseni mukaan on vain hyväksi itsesäälin aiheuttamat "itkukohtaukset", sillä näiden seurauksena purkautuu sisällämme jotakin sellaista, että pystymme taas katsomaan asioita niiden oikeassa valossa. Kuinka usein olemme tunteneet loukatun ylpeytemme aiheuttamat itsesäälin purkaukset. Taikka vihan tunteen ylenpalttisen hekumoinnin aiheuttaman itsesäälin reaktion ja itkut siitä. Olen itsekin itkenyt itseni itsesäälin johdosta liian usein uneen. Jos en olisi koskaan purkautunut näiden itsesäälin aiheuttamien tuskaisten itkujen seurauksena, en varmasti eläisi tänä päivänä.

 Sanotaan, että ulospäin vuotava haava on helpompi hoitaa (kun sen erottaa). Mutta sisäänpäin vuotavaa ei erota ja on vaikeampi hoitaa. Näin itkiessäni kyyneleeni vuotivat ulospäin ja myöskin tiesin syyn mistä vuotava haavani johtuu. Useimmiten pystyin hillitsemään itkuni tietoni seurauksena.

Itkut purkivat monet vihantunteet, jotka olisi purkaumattomina voineet johtaa ties mihinkä vahingontekoon tahansa.

Sivu 1 / 9