Tutustu artikkeleihin, paremman elämän puolesta!

Tyytymättömyys on uuden alku!
Kirjoittanut

 Meitä ihmisiä on kovin erilaisia voimaamme alkoholiin nähden. Itse olen sairaan heikko, alkoholi on minua voimakkaampi. Siksi en myös kuvittele jonakin päivänä pystyväni kohtuulliseen alkoholin käyttöön. Minulla ei voi olla mitään varausta jos aion selvitä ongelmistani ja kyetä elämään alkoholismini kanssa. Luulottelu, että jonain päivänä alkoholi ei vaikuttaisi minuun turmiollisesti on kitkettävä mielestäni heti alkuun, sillä kerran alkoholisti on aina alkoholisti.

 Olen kuullut ihmisen lujasta tahdosta olla juomatta, jonkun ulkoisen tärkeän asian takia. Voin vain kuvitella miten laadukasta raittiutta tämä pakosta raittiina olo on. Tätä pakkoraittiutta kuulemani ystävän kohdalla oli ollut kunnioittavat vuosikymmenet. Mutta saavuttaessaan päämäärän, jonka oli asettanut pakkojuomattomuudelle, siis asia jonka takia oli ollut juomatta, lakkasi olemasta. Hän antautui harhaluulon valtaan, että kykenisi hallitsemaan alkoholin pitkän raittiutensa jälkeen. Hän oli hetkessä samassa pisteessä, kuin vuosikymmenet taaksepäin alkaessaan silloin pakkoraittiuden.

 Vaikka kuinka yritti kerätä voimavaransa lopettaakseen juomisen, ei onnistunut. Hänen kuvitelmansa pystyä juomaan muiden ihmisten tavoin pitkän itsekurin jälkeen petti pahoin. Hän kuoli hyvin pian kykenemättä alkamaan raittiutta uudestaan. Siis kerran alkoholisti, on aina alkoholisti.

Kirjoittanut

Tuon kaikkein raskaimman asian esille mitä alkoholisti kantaa tämä on vihan tunteet ja toisten (lähimmäisten) alistaminen omaan tahtoon.
Minulla ja muilla juovilla kavereillani oli tyypillistä juomisen jälkeisenä päivänä peitellä huonoja tapahtumia tutuksi tulleella lauseella, ”saatana tuli taas kännissä hölmöiltyä”. Pakenimme humalan taakse piiloon todellisia seuraamuksia. Humala oli puolustus koska olimme siihen tottuneet, kulttuurimme jopa hyväksyy sen.

Selvin päin oli osattava hillitä itseään, mutta jostain kumman syystä patoutumille annettiin vallat humalassa purkautua hillittömästi. Kaikki vihan ja kaunan tunteet räjähtivät humalassa silmittömästi. Usein haukuin ihmiset humalassa kun en muuten osannut selvin päin heitä moittia. Humalassa tunsin voivani näin oikeutetusti tehdä. Olemme lukeneet lehdissä perheen isien pahoinpitelyistä lapsiaan tai vaimojaan kohtaan. Lisäksi kaikki murhat ja tapot useimmiten on tehty silmittömän raivon vallassa. Vihassa piilee suunnaton vaara. Minun on muistettava kuinka vihapäissä lausumani sanat ovat kauheita asioita ja vahingoittavat itseäni äärimmäisen kovasti. Ihmissuhteeni kärsivät käyttäytymiseni seurauksena ja jatkuessaan ajaa minut suureen ja pimeään yksinäisyyteen.

Vihaan liittyy alistaminen omaan tahtoon. Perhettämme pyrimme alistamaan, jos emme heti onnistu saamme raivon ja vihan tuntemukset. Vihan ja raivon käyttäytymiset seuraa aina asioissa joissa emme onnistu alistamaan joitain tai jotain ihmistä tahtoomme. Kun miettii tarkasti, löytää jokainen malleja omasta käyttäytymisestään missä tätä esiintyy. Lapsi kiukuttelee, kun ei saa tahtomaansa esim, karkkia. Kun alamme raitistumaan, on luovuttava perheemme alistamisesta, siirryttävä vuorovaikutteiseen keskusteluun. raitistumisessa tulee päähänpistoja, joiden mukaan perhe joutuu elämään. Raitistuva vie päähänpistojen seurauksena perhettään, sinne tänne. Mutta se on alistamisen väliaikainen korvike. Muutokset tasapainoon tapahtuu loppujen lopuksi nopeasti, KUNHAN teemme työtä sen eteen.

Kirjoittanut

Muistan hyvin useiden raittiiden aikojen katkeamiset, vain salliessa itselleni muutaman ryypyn. Ajattelin, menköön tämä ilta mutta huomenna etsin töitä ja lopetan. Seuraavana päivänä, kun tuska ja ahdinko raastoi sisintäni asioiden ollessa huonosti, tosi huonosti tekemisieni seurauksena, vannoin ettei ikinä viinaa elämääni. Itkin, pidin käsiä ristissä hokien ei enää, ei enää. Unohdin tapahtuman muutaman päivän päästä, juomisen jatkuessa toistamiseen, seurauksien pahetessa kerta kerralta. Se, etteivät asiat ole niin huonosti, etteikö niitä vielä huonommaksi juomalla saa, on totta.

 Yritinkin keinotekoisia asioita luoda helpottamaan raitistumistani, siihen kuului paikkakunnan vaihdot. Tosiasiassa muualle mennessäni pääsin karkuun velkojani, mutta henkiset tuskatilat seurasi itseäni, niitä pakoon en päässyt. Käsittääkseni kaikilla keinotekoisilla syillä ja liikehdinnällä pitkitin vain oman henkisen lopun, eli pohjan löytymistä. Alkaessani olemaan kypsä ja henkisesti väsynyt, siellä oman ”paskakasan” keskellä, alkoi halu muuttaa omaa itseäni eroon viinasta. Tosi on, meidän jokaisen on kuljettava oma suorempi tai kiharaisempi polku sinne ”paskakasan” päälle, mikä on vääjäämätön elämän jossain vaiheessa, ennemmin tai myöhemmin.

Kirjoittanut

 Olen usein miettinyt omaa suhtautumista yhteiskuntaa kohtaan, silloin juodessani. Minä vihasin omassa katkeruudessa niitä yhteiskunnan järjestämiä palveluja sekä tukitoimia  joista minulle ei ollut suoranaista hyötyä. Minä hyväksyin minkä vaan asian kunhan itse hyödyin siitä. Katkeruuteni pohjalla häilyi tietysti, etten saanut aina tahtoani näissä palveluja ylläpitävien  toimipisteissä läpi. Minä tapani mukaan yritin kaikkialla alistaa muita tahtooni jos epäonnistuin siinä, suutuin sekä katkeroiduin. Aloin suorastaan tuntemaan vihaa näitä kohteita kohtaan.

 Ihmettelin tätä ominaista suhtautumistapaa, joka koko ajan lisääntyi juodessani. Mutta tarkastelun kohteeksi onkin otettava olosuhteeni missä vietin aikaani. Sillä ollessani kroonisten valehtelijoiden tai huijarien seurassa vuosia, mihin kuuluu hoitolaitokset täysin omalla erikoisella tavallaan. Näiden kohtaamisten ja kosketusten jälkeen on vain odotettavissa persoonaani kehittyvän krooninen epäluottamus ihmiskuntaa vastaan, sekä itseäni kohtaan, jonka seurauksena myös masennun helposti. Käytöksessäni alkaa yhä enemmän esiintyä kiukkuisuutta, jonka seurauksena on huono kommunikointi kyky muita kohtaan. Siksi oman itseni terveyden kannalta olisikin päästävä tämänkaltaisesta pakkomielteestä eroon tai tuhoutuisin ilman muuta. Mielestäni kannattaisi alkaa etsimään totuutta.

 Totuuden löytämiseen auttaa olemalla itselleen ja muille rehellinen. Ellen löydä totuutta kohdaltani saatan luhistua kaaokseen. Minulle riittää kun löydän oman totuuden asioista. Näin myös alan saavuttamaan oikean suhtautumisen yhteiskuntaa kohtaan, sekä etupäässä itseeni. Totuuden olemassa olo, sekä etsiminen on kulmakiviä elämässäni.

Kirjoittanut

Täällä varmasti kannustetaan kaikkia raittiuteen ja raittiuden aloittamiseen. Tiedän miten kipeää on lukea eroamisesta, erottamisesta sekä avioliiton loppumisesta. Siihen emme kannusta, mutta niitä tapahtuu omista syistä joita täällä myös kerrotaan.

Ystäväiseni, saatat tuntea epäonnistuneesi, olet pitkällä matkalla alkoholismiin. Aloita uusi matka, katkaise entinen huono elämä ja aloita uusi matka raittiina elämälle joka ei epäonnistu.

Apua löytyy niille joilla on särkynyt sydän, pelastus löytyy joilla on murtunut mieli. Tähän pitää uskoa, että löytyy parempi huominen!

Olemme ohittaneet Joulun ja joulun jälkeistä aikaa. On Joulun aikana tapahtunut paljon alkoholistin tekemänä vahinkoa ja tuskaa läheisille ”omille rakkaille”. Joulun aikana annettiin poliisilta ja viranomaisilta raportteja valtavista häiriöistä alkoholistien ”juoppojen” tekemänä. On käsittämätöntä kuinka alkoholisti voi suustaan päästää ”minä rakastan teitä”. Mitä rakkautta on alkoholistilla, vain itsekkyyttä ”rakkautta pulloon”.

Kuten itse tein vuosia Juoppona aviomiehenä ja lasten Isänä, tiedän mitä alkoholisti ajattelee ja toimii. Olemme ”samankaltaisia” kaikki alkoholistit niin Suomessa kuin missä maassa vain maailmassa. Emme ole yksin sairastuneet ja tunne helvetillistä poltetta ja ahdistusta sekä henkisiä tuskia. Koemme omantunnon ahdistusta sillä tiedämme kuinka paljon teemme muille ”pahanoloa”.

On aika hieman kertoa omaa selviytymistä, mistä olen avun saanut. Raitistuminen ei ollut helppoa, tunsin useita vuosia suurta ahdistusta henkistä kipua. Johtui osaltaan suurista menetyksistä suurimpia oli oman perheen menettäminen. Olin myös tehnyt huonoja tekoja moraalittomia ja aineellisia aiheuttaen sivullisille valtavaa tuskaa ja häpeää.

Minun raittiuden alku oli vaikeaa, retkahtelin usein ja aloitin uudelleen juomisen vaikka olin lopettanut juomiseni ja päättänyt raitistua. Tietenkään niiden tapahtuessa tulee häpeä jota koin kun epäonnistuin, minun olisi heti pystyttävä lopettamaan syyllisyyden tunteen lisäävä ajatteleminen retkahtamisen johdosta, sillä tämä edes auttaa kärsimystäni ja lisää ahdistusta.

Asiat eivät ole niin huonosti, etteikö niitä vielä huonommaksi juomalla saa. Minun oli kasattava vähäiset voimani joita sillä hetkellä oli. Tekemilläni asioiden määrällä pelkästään ei ole merkitystä elämässäni, vaan niiden laadulla.

Myös minulla raittiuteni alullepanemisen voimana ja innoittavana lähteenä oli ”pelko”, pelko menettää perheeni. Siis näin myöhemmin ajateltuna ei mikään paras mahdollinen ”syy” alkaa raittius. Ymmärrän ettei minulla ole muita syitä kuin oman itseni vuoksi, minun elämäni. Aloitin liian myöhään raittiuden eteen tapahtuvan työn. Minun olisi pitänyt paljon, paljon aikaisemmin niin tehdä. Olimme ajautuneet niin syvälle alkoholismin kurjuuteen koko sakki, että tekojeni seurauksena avioliittomme päättyi. Muistan vuosikymmenien jälkeen, kuinka katsoin ikkunasta muuttokuormaa joka lähti pihasta vieden rakkaimpani lopullisesti kauas pois. Itkin illalla vuolaasti, itkin vuolaasti useita vuosia itseni uneen.

Tiesin AA-ohjelmasta, koska Isäni oli tämän tuonut meidän pikku paikkakunnalle. Minä vuosikymmeniä tämän jälkeen menin sinne ja huomasin kuinka paljon oli tuttuja. Siis oli helppoa käydä, myös jatkossa. En kuitenkaan onnistunut vaan aloin juomaan usein ja taas aloin raittiuden AA:ssa. Kävin katkoilla muutaman kerran, aloin uskovaiseksi saavuttaakseni raittiuden.

Epäonnistuin kaikissa tekemisissäni kunnes myönsin olevani alkoholisti, sain sisälleni ensi heräämisen hengenelämän alueella. Tämä on tärkeä askel raittiuden tiellä. Se on sanoakseni ensi askel, lahja ensi heräämiselle. Ja saadakseni lisää näitä hengenelämän lahjoja on minun kyettävä jatkamaan raittiuttani. Minun on pystyttävä luopumaan entisestä elämästäni, elämäni joka ei onnistunut, siihen uuteen elämään jolla on mahdollisuus onnistua missä olosuhteissa tahansa.

On tuttua kuinka alkoholistilta (juovalta) puuttuu selkeä ja johdonmukainen ajattelukyky. Siksi myös on mahdotonta odottaa alkoholistin omakohtaista näkemystä alkoholisoituneesta persoonastaan. Siinä kärsisi samalla oma imagokin (rehti, hyvä puoliso), ehkä sitä ei olisi muutenkaan myöntäessään avun tarpeen. Siksi lähimmäisen tarjoama tuki alkoholistille on tärkeää pyrittäessä selvittämään hoidon tai avun mahdollisuus.

Ystäväiseni HAE APUA! kokeile AA:ta tai muita avunlähteitä.

 

Kirjoittanut

 Juodessa usein kuvitteli olevansa erilainen persoona muihin juojiin nähden. Ei halunnut, eikä muutenkaan itseään osannut todenmukaisesti tunnistaa, koska juuri tätä todellista persoonaa välttääkseni join. En uskaltanut olla se oma kurja, sekä rikkirepeytynyt ihminen. En tietenkään pystynyti täydellisesti omaa tilaani koskaan siinä tilassani muutenkaan ymmärtämään.

 On helpompaa näin jälkeenpäin arvailla, sekä ajatella mahdollisemman johdonmukaisesti silloista totuutta olosuhteista. Mutta ilmeistä on oman luulottelun kasvaminen omasta persoonasta ja sen ylivertaisuudesta muihin verrattuna. Sillä luulottelut kasvavasta ystäväpiiristä olivat harhaanjohtavia illuusioita. Toki tämä ensinnäkin muuttui täysin siitä totutusta "perhepiiristä", sinne "katupiiriin", jossa kuvittelin kasvavan tämän "ystävämäärän" oman hienouteni johdosta, myös kuvittelin olevani hyvin seurallinen kaveri.

 Etenkin niissä seurustelutilanteissa naisten kanssa koin tämän viksuuteni olemassa olon hyvin voimakkaana. Mutta näin jälkeenpäin huomioiden sitä huonoa menestystä myös tällä alueella. Ei voi muuta johtopäätöstä tehdä kuin:" kuinka paljon käytettiin minua hyväksi"! Ja tämä totuus on ollut erittäin vaikea hyväksyä. Mutta tämän ymmärrys on auttanut pysyttelemään poissa sieltä sairaasta ympäristöstä, missä nämä silloisen käsitykseni ystävät olivat. He olivat vain ystävällisiä saavuttaen näin perimmäiset tavoitteensa kohdallani saavutettavaksi. Siis siellä olin hyväksikäytön kohteena, enkä sinne ole mitään velkaa. Koska, tämä olikin etupäässä kohdallani yksipuolista tätä asiaa.

Tämä harha, omasta paremmuudesta huonossakin seurassa pitkitti juomistani. Hämäryys oli laskeutunut mieleeni, pelkäsin ja häpesin missä kuljin, illuusio omasta paremmasta persoonasta kuin muut, auttoi pysymään ihmisten halveksivassa seurassa.

Kirjoittanut

Olen alkanut ymmärtämään joidenkin asioiden ja tapahtumien merkitystä kohdallani esimerkiksi kuinka minulle on luotu luja fyysinen terveys, jota olen myös itse saanut vahvistettua urheilun myötä, tätä ei varmasti kaikilla ole. Tämä on niitä pieniä asioita mutta kuitenkin niin suuri asia etten tietoisesti sitä alkoholi nimisellä paholaisella voi tuhota. Tekisin korkeimman voiman tahdon vastaisesti tuhoamalla itseäni juomalla. Haluankin antaa näitä asioita hänen huomaansa etten niitä oma aloitteisesti tuhoaisi, hän hoitaa henkisen tervehtymiseni minulle sopivalla vauhdilla. Sieltä tulee asioita joita en haluaisi kohdata, sekä niitä joita kohtaisin mielelläni.

Silti kaikki kohdalleni tulevat asiat on hyväksyttävä minulle parhaaksi. Lähden siitä, voittamattomia ei ole jos olisi ne yksinkertaisesti johtuisi omasta sairaasta sielusta. Ajatuksissani olen alkanut saavuttamaan suhteellisuuden tajunnut oman raitistumiseni käsitteissä, sillä olen ymmärtänyt todella oman pienuuteni ja voimattomuuteni muuttaa omaa terveyttä tai vastaavasti vauhdittaa sitä. Omavoimaisuuteni on osoittautunut yhdeksi suurimmista tekijöistä, joka on saattanut elämäni perikatoon. Saadessani palautumaan oman uskoni, ymmärrän, että vain oma korkeampi voima voi terveyteni palauttaa. Tämä tietoisuus asiasta alkoi selviään näkymättömän hitaasti, jos sen voisi näin ilmaista. Tällä hetkellä tunnen sisälläni tapahtuman todelliseksi ja aidoksi, tästä onkin mielekästä jatkaa alkoholismi nimisen taudin nujertamiseksi.

Kirjoittanut

 Minun on muistettava, etten ole valmis hetkessä tapahtuvaan muutokseen ”parantumiseen” alkoholsmista, vaan parantuminen vie ennakoitua pidempään. Myös parantumi­sen vauhtiin rakentavasti pystyn omilla oikeilla toimilla elämässäni vaikuttamaan, tämä on syytä pitää mielessä. Ajattelen kuinka pystyn selviämään itse elämän rakentavasta sanomasta, sillä mielestäni minua heikommat ovat selvinneet. Niin, tätä ajatusmallia en halua kasvattaa vaan siitä on päästävä eroon, vertailut muihin eivät sovi missään muodossa elämäni tilanteeseen.

 Mutta muistan erään kaltaiseni kerran sanoneen tavatessamme, että hänkään ei voi antaa periksi viinahimolle ja vaipua sen kuljetettavaksi, sillä jos kerran sinä noin ”hullu” mies olet siitä eroon päässyt miksen minä sitten, näin hän minusta ajatteli siis ”hullu”. Okei, olin hyvä esimerkki huonoudessa.

 

Kirjoittanut

 Olen aikaisemmissa kirjoituksissa puhunut uskosta ym. hengellisyydestä en silti ole uskonnollinen eli uskovainen, uskon silti omaan korkeimpaan voimaan. Tarvitsen hengellistä tietoutta ja omaa uskoa johonkin selviytyäkseni elämästä, sekä saavuttaakseni terveyttä sielulleni. Tähän hengelliseen tapahtumaan asetan rukouksen merkityksen oleelliseksi, sillä ilman sitä olisin itsekin tuuliajolla elämässäni. Siis minun tulee ehdottomasti opetella rukoilemaan myös "oikein". "Oikein" on jokaisen ihmisen omassa tiedossa.

 Lueskellessani lapsena oppimaani iltarukousta aikuiseen ikään asti (siis luen vieläkin) kehittyi tämä vain rutiiniksi tapa tapahtumaksi josta puuttui hengellisyyden ravitseva syvyys. Tarkoitan tällä sitä kuinka saatoin tämän iltarukouksen toimittaa omissa kiireissäni ilman enempiä ajattelematta, koska iltarukous oli muuttunut kohdallani jonkinlaiseksi velvollisuudeksi. Tietenkään näin tehdessäni en rukoillut laisinkaan. Mielestäni minun on sairaudestani huolimatta pystyttävä hiljentymään ja rauhoittamaan ajatukseni jotta pystyisin keskittymään omiin rukouksiini, sekä rukouksen sisältöön. Ilman yksinäisyyteen vetäytymistä en saavuta tarvitsemaani rauhaa toteuttaakseni oikean rukouksen.

 Vaikka sairauteni voimasta koen ulkoisesti olevani yksinäinen, silti hengellisesti en sitä ole. Koska tämä hengellinen yksinäisyys vaatiikin todellista keskittymistä ja minäni hakemista, esimerkkinä jollaisia lapsena olimme ja miksi meidän nyt tulisi tulla. Tähän minulle vieraaseen rauhaan oppimalla edes vähän paneutumaan syvällisemmin alan saavuttamaan tarvitsemaani levollisuutta elämääni. On erittäin hyvä kun opettelen aika ajoin hakemaan itselleni hiljaisuutta ja opettelen keskittymään hiljaisuuden tuomaan yksinäisyyteen ja sitä kautta hengen rauhaan. Oppia rukoilemaan tämän yksinäisyyden syvimmän tason avulla, tehdä sitä aivan kuin keskustella jonkun kolmannen kanssa. Onhan tunnettua kuinka oman sisäisen roskakasan murheineen paljastamalla jollekin toiselle saavutan tyyneyden, siksi rukouksen merkitys omaan mietiskelyyn liitettynä on rauhan tyyssijan löytämistä. Löytäessäni pienenkin rauhan sairaaseen kehooni saavutan lähemmäksi todellisen uskoni parempaan huomiseen ja saaden voimaa kohdata tapahtumat oikein. Minun ongelmana elämässäni oli, etten ymmärtänyt saamieni asioiden merkitystä osuessaan kohdalleni, anoin toistuvasti enemmän kuin, että olisin pysähtynyt miettimään asioiden ja tapahtumien todellista luonnetta.

  •  Tavoittelin voimaa saavuttaakseni valtaa sekä menestystä. Tämän epäinhimillisen kilvoittelun seurauksena sairastuin heikkouteen että ymmärtäisin tottelemisen taidon.
  •  Anoin ikuista terveyttä että voisin urheilu-urallani saavuttaa merkittäviä tekoja. Sairastuttuani menetin urheilu-urani, kuitenkin sain lahjaksi armon jonka avulla voin tehdä parempia tekoja.
  •  Elin ainoastaan rikastuakseni päivä päivältä enemmän, saavuttaakseni sillä pyytämäni onnellisuuden. Sairauteni seurauksena köyhdyin, kuitenkin köyhänä sain lahjan oppia viisautta.
  •  Etsin valtaa saavuttaakseni kunniaa, löysin heikkoutta että tuntisin tarvitsevani uskoa elämään.
  •  Halusin kaikkea enemmän ja enemmän pystyäkseni nauttimaan elämästä, lopulta löysin elämän jotta pystyin nauttimaan kaikesta.

    En koskaan saanut sitä mitä halusin, tämä oli minun pelastukseni.

Kirjoittanut

Usein yksin ollessa tulee vääjäämättä ajatuksiin eläminen rakastamansa ihmisen kanssa. Mietteet kuitenkin ovat harhailevia haaveita joiden seurauksena saavutan rauhattomuuden tunteen sisälleni. Yleensä viikonlopun lähestyminen on omiaan saattamaan kehoni rauhattomuuden ja epävarmuuden tilaan. 

Haluni normaaliin toimintaan ihmisten seurassa on houkuttelevaa, siksi mielessäni tyypillisesti kiinnostavat tanssireissut. Yksin minulla on suoranaisia vaikeuksia lähteä tämän kaltaisiin paikkoihin, tunnen suurta epävarmuutta sisälläni näissä paikoissa. Siksi olen riippuvainen toisesta henkilöstä (tukihenkilö, kaverini) jonka seurassa saan kaipaamaani tukea hakiessani muihin kanssaihmisiin kontakteja näissä tanssipaikoissa. Olen tämän tanssipaikan kaltaisissa paikoissa, (joissa niin usein olen väärää elämäntapaani yllä pitänyt juovana alkoholistina), erittäin riippuvainen tukihenkilöstä pysyäkseni raittiina.

Muistan hyvin käydessäni tapani mukaan kahvilla eräässä baarissa. Siellä ollessani muiden iloisten ihmisten parissa, kuunnellessani mukaansa tempaavaa kaunista musiikkia, alkoi todellisuudentajuni hämärtyä sillä mielessäni aloin samaistumaan seuran iloiseen ilmapiiriin, sekä siihen iloon kuuluvaan kaljanjuontiin.

Koin onnellisuutta, sillä alkoi mieltäni painavat murheet häviämään tässä seurassa ja mielentilassani. Onneksi katkesi huuruiset tunteeni, mutta ainoastaan siksi koska olin autolla liikkeellä. Auton ansiosta varmasti en päätynyt juomaan sillä mielentilani alkoi olemaan otollinen pariin kaljaan, jonka makua aloin tuntemaan riittävästi suussani. Nämä tuntemukset taaskin osoittaa vahvasti kuinka olen pelottavan heikoilla tämän kaltaisissa paikoissa.

Ymmärrän osittaisen syynkin tähän kaljanjuonnin himoon, voittaisinhan arkuuteni lähestyä toista sukupuolta tämän ansiosta. Minulla on tosiaan lujasti töitä oman kaipuuni toiseen sukupuoleen oikeaksi rakentamiseksi, etten tarvitsisi viinan voimaa sitä kohdatessani. Uskoakseni olen vieläkin liian herkkä tavatakseni vastakkaisen sukupuolen liian läheisesti, saattaisin rakastua oitis.

Olen alkoholistina äärimmäisyys ihminen otan kaiken turhan vakavasti, etenkin tunteella en järjellä, siksi olen huomannut olevani ”ammattirakastuja” ja tähän tietooni perustuen oma toimintani siellä naismaailmassa on oltava äärimmäisen varovaista. Ettei pääsisi tapahtumaan samoin mitä tähänkin asti on käynyt nimittäin epäonnistuneiden suhteiden myötä. Suhteiden jotka rakentui liian nopeasti, vain sen hetkisen mielentilan mukaan. Minun olisi luotava tarkkailijan roolia näihin kohtaamisiin. 

Sivu 1 / 9