Tutustu artikkeleihin, paremman elämän puolesta!

Tyytymättömyys on uuden alku!
Kirjoittanut

 Aloitin juomiseni tietoisesti poistaakseni alemmuuden tunteen, sekä vahvistaakseni heikkoa itsetuntoani. Join voimistaakseni kaiken tuntemattoman kohtaamiskykyäni. Lisäksi käsitykseni juomisen kuuluvuudesta aikuisuuteen sekä yhteisöön johon kuuluin antoi riippuvuutta alkoholista. Join kuvitelmiin pääsystä muiden yläpuolelle, koska eivät osanneet nauttia alkoholista loppuun asti. Tietysti elimistöni reagoi ensimmäisiin ryyppyihin rajusti, alkoi huimata, voin pahoin, oksensin ylettömästi. Mutta en halunnut antaa periksi, koska olin saavuttanut juomisen tuntemuksena heikon, mutta silti kiihottavan ylemmyyden tunteen. Vaikka elimistöni ei halunnut tätä myrkkyä pakotin sen ottamaan tätä. Tein juomisestani tapa tapahtuman samoissa paikoissa, melkein samoilla kellon lyömilläkin. Pidin tiukasti kiinni omista juomatavoistani.

 Alkaessani raittiuden raskaan tien, minun olisikin muutettava tätä toistuvaa rutiinia elämässäni. Antaessani mahdollisuuden elimistölleni, sekä sisäiselle elämälleni kokea jotakin uutta, alan saavuttamaan todellista nautintoa ilman alkoholia elämässäni.

Kirjoittanut

Jos perheeni haluaa vapautta, on heidän ehdottomasti vastustettava tyrannia. Tämä vastustaminen seuraa ennemmin tai myöhemmin. Viimeistään silloin kun lapset ovat kasvaneet isoimmiksi ja vahvemmiksi.

Elin lapsuudessa Isäni terrorin alla. Isäni alisti perhettämme kavalasti ja raukkamaisesti, Isäni ei ollut minulle eikä muille perheenjäsenille ”turva”, hän ei pystynyt antamaan minkäänlaista turvallisuuden tunneta, päinvastoin loi pelon ilmapiiriä alistamisen kavalilla keinoilla.

Minun elämä perustui (myös perheeni muiden kohtalo) kaiken kokevana pelkona, pelko on elämässäni suurin syy heikkoon kasvamiseen ”henkisesti” koulunkäynti oli rasittavaa pelkojen ahdistamana.
Isä alisti Äitiäni julmalla tavalla, antoi ymmärtää piilottelemalla tyynynsä alle isoja veitsiä sekä lihanuijia, että seuraukset olisivat pahoja, ellei ole nätisti ja myötäelä alkoholistin tahdon mukaisesti.

Äitini pelkäsi Isääni ja piilotteli aina kun Isä oli humalassa, komero oli Äidin piilopaikka, oli talven kylmät tai kesän kuumat ajat.
Sain minäkin osani jo nuorena lapsena Isän minuun kohdistuvista alistamisista, juoksin karkuun ja piilouduin Äidin tavoin, luin koululäksyjä puuliiterissä oli talvi tai kesäaika.

Kasvaessani ja vahvistuessani urheilun harrastamisen myötä aloin suojelemaan Äitiäni, valvoin lähes kaiket yöt seuratessani Isäni tekemisiä, ettei pääse vahingoittamaan Äitiäni. Tätä jatkui vuosikausia voi vain kuvitella mitä tämän kaltaisesta elämästä seuraa.

Näiden tapahtumien seurauksena Isäni ”kylvi” ikävystymisen, ahdistuksen, masennuksen ja pahan olon siemenen kaikkiin perheenjäseniin.
Kaiken lisäksi aloin vihaamaan Isää sekä häpeämään, en lausunut sanaa ”Isä” pitkälle aikuisuuteen asti. Kasvoin vihaan ja katkeruuteen sekä suureen häpeään kaikki tämä johti huonoon itsetuntoon.

Kerroin Äidille ”jätä” Isä olen kanssasi muutetaan pois, puhuin itkukurkussa usein tästä Äidilleni. Äitini vastasi ”ei Isää voi jättää, Isä tappaa itsensä, yrittäkää lapset elää niin ettette lyö Isää koskaan”. 
Sitten tuli ”pelätty” ja ”odotettu” päivä. Olin vahva nuorukainen ja tulin kotiin silloinkin harjoitussalilta, menin sisälle kuten muinakin päivinä. En nähnyt ketään sisälle astuessani oli hiljaista, astelin kohti omaa huonetta. Säikähdin suunnattomasti huomasin Isäni kuristavan kurkusta Äitiäni, Äidilläni ei ollut elonmerkkejä. Minun viha Isääni kohtaan, sekä halu suojella Äitiäni purkautui, löin Isää leukaan valtavalla voimalla, hän pyörtyi ja kaatui lattialle. Otin Äidin syliin kun hän alkoi virkoamaan tunsin helpottuneisuutta. Mutta mitä Äiti sanoi en ollut uskoa kuulevani Äidin sanomana, ”mitä Isälle sattui onko Isä vahingoittunut”? Huusin Äidille ”anna sen paskan olla, kuolkoot hyvä niin”.

Vapisin vihasta ja pelosta, pelosta mitä Isäni tekisi kun virkoaa.
Tuli seuraava aamu kun Isäni oli nukkunut humalansa ja minä olin lähdössä töihin kun huomasin Isäni istuvan sängyn reunalla ja hierovan leukaa. Isä kysyi mistä hänen leukansa on tullut erittäin kipeäksi? Vastasin että kaatuili humalassa monet kerrat, kaatumisista tullut.

Siitä ei koskaan enempää puhuttu, Isäni muuttui sinä päivänä Äitiäni kohtaan, alkoi kohtelemaan kunnioittavasti ja rakastavasti.
Isälleni suuri kunnioitus, hän ei jatkanut vihaa jotka on vienyt hautaan Isiä lapsia ja Äitejä vaan tyytyi kohtaloonsa järkevästi. Siitä päivästä juttelimme Isäni kanssa paljon kaikenlaisista asioista aloimme olemaan Isä ja poika, päivä oli ”huono” ja ”hyvä”.

Kirjoittanut

 Olen kertonut kuinka minun oli muistutettava itseäni kerta kerran jälkeen olevani alkoholisti ja kuinka tämä rajoitti elämääni eri tavoin. Myös tavatessani kaltaisiani toistimme samoja asioita väsymättömästi omissa keskusteluissamme. Jos halusin oppia uudenlaisen elämäntavan oli minun alettava sinnikkäästi toistamaan parempia uusia asioita itselleni. Oli opittava löytämään asioiden totuus, sekä ruvettava hakemaan tietoisesti tietoa. Näitä löytäessäni oli minun niitä toistettava pystyäkseni nämä hyvät asiat sisäistämään itseeni. Myös minun oli muistutettava itseäni menneen huonoilla asioilla, etten koskaan elämässäni niihin enää lankeaisi.

 Uskon tähän toistamisen voimaan, kuinka sen avulla loppujen lopuksi sisäistän uudet ajatukset mieleeni. Myös kaltaisteni seurassa tämän toistamisen tapahtuma korostuu kerta kerralta. Jos haluan päästä irti huonosta tavasta, toistan yritykseni yhä uudelleen periksi antamatta, lannistumatta hetkeäkään, kunnes toistaminen voittaa huonon elämäntavan. Muistan kuinka lapsena opettelin koululäksyjäni toistamalla lauseita, kunnes opin sen jopa ulkoa. Minä tulen varmasti voittamaan huonot elämäntapani, kunhan jatkan sinnikkäästi hyvien asioiden toistamista. Kun olen päättäväinen oikean asian suhteen, voitan varmasti toistamalla kyllin useasti.

 On kuitenkin muistettava toinenkin puoli, sillä on lähes yhtä tärkeää toistaa mielessään niitä huonoja seuraamuksia kohdallani, että saavuttaisin varoittavan tunteen sisääni. Kohtaamalla tilanne missä minun ei olisi suotavaa olla, varoittaisi minua toistettu huono asia sisältäni ja voisin sopeutua näin oikein kohtaamiseen.

 Joskus minua harmitti toistaminen toistamistaan, häpesin sitä ajoittain kutsumalla sitä jankutukseksi. Onneksi periksi antamaton sitkeyteni tuotti kuitenkin tulosta jonka itsekin havaitsin, tämä lisäsi halukkuuttani jatkamaan oppimistani uudenlaiseen elämään toistamisen avulla.

Ei tarvitse hävetä toistamista minunkaan, sillä toistamisella on ihmiskunta opetettu.
Toistamisessa on voimaa!

Kirjoittanut

Olisi ollut erittäin järkevää lopettaa juominen siihen ensimmäiseen kertaan kun havaitsi alkoholin vahingollisuuden eikä kokea jatkuvaa tuskaa ja ahdistusta, sekä menettää kaikkea. Mutta minun oli, kuten monien kaltaisteni näin vain on tapahduttava mentävä tarpeeksi syvälle henkiseen ahdinkoon. Niin syvälle, että tuntee sisäisen hädän ja ahdistuksen voimasta olevansa tulessa vapisevan ja hikoilevan omaa avuttomuutta. Voin vakuuttaa on niitäkin harvoja yksilöitä jotka ovat pystyneet aikaisessa vaiheessa lopettamaan juomisensa ja aloittamaan raitistumisen riemun heidän ei tarvinnut kokea jopa vuosikymmenien juomisen ”helvettiä”. Minun ahdinkoani lisäsi juomisesta aiheutuneet huonot seuraamukset, näidenkään jälkeen en ymmärtänyt tarvitsevani apua. En koskaan käsittänyt kaaoksen keskelläkään etten yksin koskaan tulisi voittamaan alkoholin tuhoa sisälläni enkä saavuttamaan uudenlaista elämää johon ei alkoholi sisälly.

 Pystyäkseni ottamaan avun vastaan, sekä luomaan raittiudelleni vakaan pohjan oli minun hyväksyttävä olevani alkoholisti ja lisäksi tämä pystyttävä myöntämään muillekin. Ymmärrän tietysti tänään, ettei suinkaan ole ihmisen heikkoutta myöntäessään olevansa alkoholisti, vaan osoittavansa suurta rohkeutta tehdessään näin. Myös tämä rohkeus on oleva pelastus. Kuitenkaan ensimmäisen ”minä olen alkoholisti” lauseen sanominen ei ollut helppoa, vaan yhtä myrkkyä. Tästä lausumastani sanasta ”olen alkoholisti” tuli minun elämäni raunioihin se perusta jolle pystyin rakentamaan uuden elämän. Myöntäessäni epäonnistuneeni elämässäni saavutin hiukan nöyryyden siementä jota myöhemmin tulin tarvitsemaan runsaasti. Tämän nöyryyden oppiminen auttoi sisäisen tulen hiipumiseen, nöyryys syrjäytti epätyydyttävän elämäni. Nöyryyden avulla saavutin ihmissuhteisiin rakentavaa voimaa, ihmissuhteisiin jotka olin omalla itsekkäällä elämälläni tuhonnut totaalisesti.

Minun kurjuuteni alkoi antamaan periksi  tutustuessani edes vähän itseeni, lisäksi opin tämän myötä omat virheeni tunnistamaan. Aloin helpommin suorittamaan päivittäisiä askareita hyväksymällä itseni, opin olemaan ihminen siinä kuin muutkin. Aloin myös saamaan oikeat mittasuhteet sen hetkiseen tilaani, sillä annoin materiaalille yhä vähemmän arvoa. Tämän arvon alentaminen ei mitenkään ollut helppoa, koska jatkuvasti vaatimukset sisältäni pyrki purkautumaan tekoihin sekä ajatuksiin niistä. Opettelin väkisin tyytyväisyyttä elämääni, sillä olihan tilani paljon parempi, kuin aiemmin juodessa. Uskon totuuteen, että juomisen myötä asiani menevät aina vain huonommaksi mitä ne ovat tällä hetkellä. 

Kirjoittanut

 Raittiuden alku vaiheessa tapahtuu tervehtyminen aivan kuin itsestään suurempaa tekemisen tarvetta tapahtumatta, ainoastaan käymällä avun antajalla olkoon mikä vain. Tätä jatkuu tietysti oman aikansa, siis aivan kuin itsestään, mutta tämän jälkeen tuleekin tekemisen hetki joka alkoholistilla vaatii suuria ponnisteluja. Sillä itseä on vaikea saada liikkeelle laiskuuden kytiessä tekemisissä. Alkoholisti on altistuva laiskuuteen, mutta tämä on sitä suurta perintöä sieltä juoma-ajoilta.

 Uskon muutamien raittiiden kuukausien jälkeen retkahtaneiden kuten itsekkin olleen laiskoja, sekä valmistautumattomia ponnisteluihin terveen elämän puolesta, tämän helpon kuin itsestään toipumisen jälkeen. Termin mukaan tämä kuuluisi "ei oltu juotu pohjaan asti". Tällöin tervehtymisen jatkumiselle ominaista tahdonvoimaa ei ollut käytettävissä jolloin turhautuminen tuli ja voitti johtaen lasiin tarttumiseen. Tahdon voima tulee avukseni kun olen tosiaan valmis luopumaan viinasta, sekä olemaan valmis mihin tahansa saavuttaakseni tämän. Ja tähän valmis mihin tahansa kuuluu uudistuminen sisäisesti että ulkoisesti liikehtien. Voin tietenkin ainoastaan omalta kohdaltani sanoa kuinka tärkeää on aluksi käydä aktiivisesti avun tarjoamassa paikassa jonka olen valinnut.

Kirjoittanut

 Olin kauan, kauan sitten oman henkisen tilan luhistumisen seurauksena valtavan tuskan ahdistuksessa, suunnittelin lopullista ja ajattelin ainoaksi vaihtoehdoksi itsemurhaa. Olin fyysisesti väsyksissä nukkumiseni oli kokonaisen kuukauden aikana äärettömän minimaalista, siksi huuruisissa ajatuksissani suunnittelin ainoastaan hiukan nukkuvani, lepääväni kuolleena voimistuen uudelleen nousuun.

 Sittemmin olen ajatellut sitä vääryyttä mitä olisin saattanut itsemurhassa itselleni, sekä elämälleni tehdä. Katsoinkin kuinka olisin tehnyt suuren varkauden ihmiselämälle, sille jolta olin elämän hengen lahjaksi saanut. Luulotteluni, ettei minulla olisi ollut mitään paikkaa elämässä, oli suurta hulluutta. Käsitin palvelevani itsestään elämää, kun olin olemassa. Minua hillitsi ajatuksissani hyvien tulevien töiden merkitystä elämääni, halusin löytää vielä kärsivän ja pyrkiä auttamaan häntä, näin saavutin ajatuksissani voiman elää.

Kuolema oli minulle pimeä toive, suuri myrskyisä haave lohdutukseen, mutta se olisi ollut kaiken loppu.

Kirjoittanut

Muistan hyvin useiden raittiiden aikojen katkeamiset, vain salliessa itselleni muutaman ryypyn. Ajattelin, menköön tämä ilta mutta huomenna etsin töitä ja lopetan. Seuraavana päivänä, kun tuska ja ahdinko raastoi sisintäni asioiden ollessa huonosti, tosi huonosti tekemisieni seurauksena, vannoin ettei ikinä viinaa elämääni. Itkin, pidin käsiä ristissä hokien ei enää, ei enää. Unohdin tapahtuman muutaman päivän päästä, juomisen jatkuessa toistamiseen, seurauksien pahetessa kerta kerralta. Se, etteivät asiat ole niin huonosti, etteikö niitä vielä huonommaksi juomalla saa, on totta.

 Yritinkin keinotekoisia asioita luoda helpottamaan raitistumistani, siihen kuului paikkakunnan vaihdot. Tosiasiassa muualle mennessäni pääsin karkuun velkojani, mutta henkiset tuskatilat seurasi itseäni, niitä pakoon en päässyt. Käsittääkseni kaikilla keinotekoisilla syillä ja liikehdinnällä pitkitin vain oman henkisen lopun, eli pohjan löytymistä. Alkaessani olemaan kypsä ja henkisesti väsynyt, siellä oman ”paskakasan” keskellä, alkoi halu muuttaa omaa itseäni eroon viinasta. Tosi on, meidän jokaisen on kuljettava oma suorempi tai kiharaisempi polku sinne ”paskakasan” päälle, mikä on vääjäämätön elämän jossain vaiheessa, ennemmin tai myöhemmin.

Kirjoittanut

 Yksinäisyyden tunne, sekä siitä johtuva eristäytyminen seurasi omia tekemisiä. Olin hyvä menettämään ystäviäni, menetysten seurauksena aloin elämään todella yksin. Aloin tuntemaan yksinäisyyttä vaikka ympärilläni oli muitakin ihmisiä, joilla vielä oli rakkautta minulle antaa. Oman jääräpäisyyden takia, sekä lujan itsepäisyyden seurauksena aloin myös menettämään näitä viimeisiä ystävän rippeitä.

Joutuessani eristäytymään pystymättä lähestymään kanssa ihmisiä, aloin kaikenlaisen rehentelyn. Yleensä tein tätä epämääräisessä seurassa kaikenlaisen huonon asian kerskailuilla, annoin ymmärtää, että olisin tehnyt kaikkea todella typerää. Yritin näin epätoivoisesti haalia ystäviä ympärilleni. Käytin paljon alistamista ja määräämistä nujertaakseni heidät, joskus yritin alistua heidän tahtoonsa saavuttaakseni ystävän.

 Saadakseni myötätuntoa ja huomiota kohdalleni valehtelin omia asioita ja tekemisiä runsaasti. Olen joskus ajatuksissani ihmetellyt tätä ihmeellistä käyttäytymistä tehdessäni itsestäni tietoisesti näillä kerskailuilla ja huonoilla käyttäytymisillä todellisen hylkiön. Kuvittelin saavani niillä ylistystä ”kovasta jätkästä”, jonka kaverina kannattaa olla. Kuitenkaan koskaan pääsemättä perille, jouduin viimein kohtaamaan lopullisen eristäytymisen ja yksinäisyyden. Aivan kuin ympärilläni ei olisi ollut yhtään kaltaistani mielipuoltakaan, olihan niitäkin kuulijoita, mutta vain sen hetken, kuin ostamani viina riitti.

Myös tässä lyhyessä hämäryydessä sain kokea omalla omituisella tavallani ystävyyttä, joka oli myös yhtä hämärää, sekä omalaatuista, kuin tapani hankkia sitä.

Kirjoittanut

 Sinä päivänä, kun myönsin olevani alkoholisti, sain sisälleni ensi heräämisen hengenelämän alueella. Tämä on tärkeä askel raittiuden tiellä. Se on sanoakseni ensi askel, lahja ensi heräämiselle. Ja saadakseni lisää näitä hengenelämän lahjoja on minun kyettävä jatkamaan raittiuttani. Minun on pystyttävä luopumaan entisestä elämästäni, elämäni joka ei onnistunut, siihen uuteen elämään jolla on mahdollisuus onnistua missä olosuhteissa tahansa.

 Sille elämän muutokselle ei ole ratkaisevaa onko minulla aineellista menestystä tai epäonnea, eikä ole riippuvuutta ilon tai tuskan vaikutuksiin. Sillä olen saanut avata suuren mahdollisuuksien oven elämälleni tällä omalla heräämiselläni. Mutta minun on jatkettava omaa heräämistäni saadakseni jatkaa mahdollisuuksien elämää. Tätä heräämisen jatkumista auttaa suurelta osin keskustelut kaltaisteni kanssa tai siellä mistä apua haluan ottaa, nimenomaan ”haluan”! 

Omalla heräämisellä tarkoitan tässä yhteydessä elämäntäyteisyyden tilaa, tilaa joka on elinvoimaista sekä lujaa psyykettä jolla saavutan myönteisiä tunteita sekä selkeää mieltä, herääminen vapauttaa pelon terrorista joka vainoaa herkeämättä.

Kirjoittanut

 Turhautumisen myötä omaan raittiuden hoitamiseen saatan pettyä etenkin suuriin odotuksiin raittiuden mielekkyydestä ja ottaa ryypyn. Sillä kaltaisteni kavereiden seurassa toistuu lause "raittius luo mielekkyyttä elämään". Mutta tämän mielekkyyden luomme jokainen itse omalla panoksella niin ulkoisesti, kuin sisäisesti, myös ajan merkitys huomioiden. Siis, on hyvin tärkeää saada itsensä liikkeelle myös ulkoisesti ja mennä sinnekin missä ei aiemmin ole ollut tai käynyt. Kiinnostusta tulisi herättää itsessäni kaikkeen uuteen. Uusia harrastuksia, vanhoilla ei paljolti pääse eteenpäin sillä nekin kuuluu siihen tapa tapahtumaan, alettava liikkua toisilla alueilla hyppimällä aitojen ylitse!

  Sillä niin kuin aiemmin ajattelin ja kerroin on hyvin tärkeää, että sisäisen kasvun myötä myös ulkoinen olosuhde kehittyy. Näin näiden kahden eteneminen luo sitä elämän mielekkyyttä. Jos yksi alue kehittyy ainoastaan alkaa järjestelmä ontumaan, koska osa alueesta on sairaana eikä kehity (parane). Ontumisen myötä saavutan tuskatilat.

 Voisi verrata, kun jalassani on piikki joudun ontumaan jalkaani on ilmaantunut sairas kohta (alue). Hoitaessani asian kuntoon ottamalla piikin pois saavutan jälleen kävely rytmin. Näin myös saan elämän rytmin kasvattaessani ulkoista, sekä sisäistä tapahtumaa käsi kädessä. Usein kuvitellaan että rahalla saavutetaan helpommin miellyttävät olotilat niin henkisesti kuin fyysisestikin, tähän alkuaikana uskoin myös minä, olin kadottanut täydellisesti todellisuuden tajun.

Sivu 1 / 8