Tutustu artikkeleihin, paremman elämän puolesta!

Tyytymättömyys on uuden alku!

Näytetään nimikkeet avainsanan mukaan: nöyryys

lauantai, 09 kesäkuu 2018 20:10

Kaiken menettänyt, nöyryys sydämessä

Ymmärsin tulikivenkatkuisessa taistelussani terveen elämäntavan puolesta, myös itseni hyvittämisen tärkeyden. Olihan minunkin saatava tuloksista nautintoa. Tämä liittyi äärimmäisen pieniin asioihin, ei siis mitään vanhaa autoa vaihdettu parempaan uuteen.

Muistan vieläkin vuosikymmenien jälkeen, kuinka ainoa omaisuuteni oli ranteessa, olinhan juuri ostanut komean huippu merkkisen kellon. Tätä katselin vähän väliä kävellessäni kotikulmani mäkeä ylös. Tunteeni myllersi sisälläni mielettömästi, olin tyytyväinen, toisaalta tuli hetkittäin ahneuteni ja piti ajatukseni uudessa autossa, tämäkin pitäisi saada. Mutta meni monia raittiita vuosia ennen kuin sen sain. 

 Olin vaipunut niin alas myös aineellisuudessa juomiseni seurauksena, että pystyin tuntemaan onnen täyttymystä saadessani kellon. Tämä on aina muistuttanut minua kuinka pienistä asioista elämäni koostuu ja kuinka niistä minun pitää olla onnellinen.

Kuitenkin alitajunnassani uskoin kohdalleni osuvan jotain ”suurta”, kunhan jatkan sinnikkäästi oman itseni kasvattamista. Uskoin tähän ”suuren” osumiseen niin voimakkaasti, että on mahdotonta kertoa sen voimakkuutta, mutta mielestäni ”normaali” ihminen ei sitä koe, eikä ymmärrä elämänsä aikana juuri lainkaan. Siksi ei ymmärrä, koska hänen ei ole ollut tarve laskeutua elämän alkukantaisille juurille sille biologiselle tasolle, jolle alkoholistina olen vajonnut niin henkisesti kuin aineellisestikin.

 Vain menetettyään kaiken, voi tuntea tämän paremman ”huomisen uskon” voiman. Minun oli paremman huomisen toivon keskelläkin pidettävä itseni hyvin nöyränä, etten alkanut haaveilemaan liian suurista ja mahdottomista asioista. Nöyryyteni riitti hyväksymään kohdalleni pienen huoneen, jossa pystyin väsyneenä nukkumaan.

Nöyryyteni lisäsi kiitollisuuttani pieniin onnistumisiin kohdallani. Nöyryys turvasi tulevaisuuden kohdalleni.

Julkaistu kategoriassa Alkoholiongelma
lauantai, 25 maaliskuu 2017 16:20

Tutustua uusiin asioihin

 Kaikkeen uuteen tekemiseen oli paneuduttava tarmolla. Uuteen siksi, etten osannut vanhoihin totuttuihin asioihin paneutua täydellä tarmolla, että olisin saanut niistä tekemisen ja onnistumisen täyttymystä. Saamattomuuteni oli hirveätä, pieniinkään askareisiin ei ollut liikkeelle saavaa voimaa. Ehkä omat vaatimukseni aiheutti lamaannusta mielessäni. Paljon helpompi oli märehtiä menneen murheilla ja huomisen huolilla. Nämä murheet tekisivät jatkuessaan tuhoja sisälleni, näin rupesin ajattelemaan. Niistä olisi päästävä eroon, mutta miten? Nämä murheet lisäsivät omaa ahdistuneisuutta ja häpeää, lietsoin sitä omissa ajatuksissani tunti tunnilta. Aloin olemaan siinä pisteessä etten kehdannut mennä ihmisten ilmoille, kuin yöllä liikkuen. Tietysti liikuin päivälläkin, mutta ainoastaan niiden asioiden toimissa mitkä oli ehdottoman pakkoja. Kaiken menneen hyväksyminen oli suoritettava heti! 

 Minun oli alettava tutustumaan itseeni, en koskaan käsittänyt omaan itseeni tutustumisen tärkeyttä, joka puute osaltaan pitkitti minunkin nöyrtymistä. Elinhän suurten ennakkoluulojen vallassa enkä näiden asenteiden voimasta nähnyt itsessäni vikoja vaan muut ihmiset olivat syypäitä huonoihin seuraamuksiin ja omasivatkin mielestäni paljon henkilökohtaisia vikoja. 

 Tietysti minun oli yritettävä hyväksyä myös itseni kantavan näitä vikoja, sekä pyrkiä lopettamaan etsiminen muista näitä. Mutta, minulle tekopyhälle alkoholistille joka olen ylpeyden hurskautta kantanut vuosikausia, vaaditaankin todellista sulamista. 

Julkaistu kategoriassa Alkoholiongelma
lauantai, 05 marraskuu 2016 14:47

Muutokseen pyrkiminen

Alkoholistina olen mieluiten (tietysti) nopeasti oppimisen tiellä, kuin sen todellisen ajattelevan (kärsivällisen) tien joka mielestäni on järisyttävän hidasta. Olen kärsimätön koska en ymmärrä omaa tuskaista ja ahdistavaa tilaani. Saattaahan olla, että olen juuri avannut sydämessäni portin nöyryydelle myöntämällä olevani alkoholisti. Siihen on ajanut asiat joita edelläkin mainittu todellinen pelko, tuska, sekä yleensä suuri ahdistuneisuus sisälläni.

Näin olen myös avannut portin täydelliselle muutokselle elämässäni jota minun ei tulisi pelätä. Ainoastaan minun tulisi erottaa kaksi tapahtumaa toisistaan, muutokset huonompaan ja muutokset parempaan.

Kun olen saavuttanut tietoisen halun muutokselle, en pysty olemaan paikoillani ja odottaa pelkästään muutoksen tapahtuvan, sillä uudenlaisen elämän liekki sytyttää itseni uudenlaiseen liikehdintään.  Muistan: oman kasvuni oleellinen sisältö on muuttua parempaan, mutta siitä tulevaa vastuuta on myös minun oltava valmis kantamaan varauksetta. 

Julkaistu kategoriassa Alkoholiongelma
sunnuntai, 16 elokuu 2015 14:46

Köyhyys voi olla rikkaus

 Alkoholistina hakeuduin (ajauduin) mieluummin oikopolkujen kautta omiin päämääriini (tietenkin laiskuuttani), myös oma vastuun pakoileminen vaikutti päämääriin pääsemiseen. Suhteeni vaurauteen siis rahaan, sekä maallisen omaisuuden kasvattamiseen on liian ahnemielinen. 

 Siksi vastapainoksi haluaisin lohdutella itseäni oikeaoppisesti köyhyydestä, koska huonon nurja puoli on hyvä. Eiköhän tämän perusteella löydy köyhyydestäkin hyviä puolia, kun tarkkaavaisesti miettii. Siis köyhyydellä on varmasti omat rikkautensa, joita minunkin tulisi rakastaa.

  • Nöyryyteni on suuri hyve, minulle riittää yksi huone lepooni.
  • Köyhyydessäni ei tarvitse pelätä rosvoja tai varkaita, köyhyyteni siis lisää turvallisuuttani.
  • Köyhänä en halua himoita maallista, siksi elänkin iloisena enkä ylpeänä.
  • Köyhyyteni antaa kuitenkin mahdollisuuden elää täydellisesti. 

 Elämäni rikkaus on sisälläni sieltä rikkauteni loiste palaa näkyvästi myös ulospäin. Vaikka olisin kuinka köyhä, silti rikkaimmatkaan eivät pystyisi ostamaan minua.

Julkaistu kategoriassa Alkoholiongelma
Avainsanat
maanantai, 20 heinäkuu 2015 00:24

Katkeruus,este tyyneydelle

 Alkoholistina on vaikeata käsittää kuinka vaikeuksista tulee loppujen lopuksi suuri varallisuus itsellemme. Kaiken katkeruuden keskellä olen tähän suhtautumistapaan kerta kerran jälkeen kompastunut, sillä minulta puuttui todellinen nöyrtyminen. Alkaessani näkemään alkoholin aiheuttaman tuhon itsessäni ja ymmärtämään kuinka elämäni tämän seurauksena tulisi olemaan kuin vaikea taival aloin ymmärtämään nöyryyden merkityksen tulevassa elämässäni, sillä nöyryyden kautta saavutan tyyneyden. 

 Tämän nöyryyden hallitseminen itsessäni lisää tätä aiemmin mainittua varallisuutta, mitä olen tietämättäni kerännyt taistellessani vaikeuksien kanssa. Katkeruuden hedelmä peittää kaiken hyvän oraan alleen, siksi siitä minunkin olisi toden teolla päästävä eroon ja pysyvästi. Katkeruus on pysyvä este nöyryydelle ja sitä kautta tyyneydelle.

Julkaistu kategoriassa Alkoholiongelma
maanantai, 20 heinäkuu 2015 00:16

"Korkein voimani" tapahtukoon tahtosi

 Useasti sairaudessani luulin olevani kovinkin nöyrä, vaikken sitä todellisuudessa ollutkaan. Katsoinkin uskontoon suhtautumiseni olleen hyvin vakavaa, vaikka myöhemmin ymmärsin olleeni asiassa aivan liian pintapuolinen. Koin todellisuudessa vain kovia tunnekuohuja ja näiden voimassa ajauduin useisiin uskonnollisiin tilaisuuksiin. Petin itseäni olin hakevinani "korkeimman voimani" armoa, sillä oman uskoni laadulla on ainoastaan merkitys, ei sen määrällä, jota itsepintaisesti yritin sairaudessani lisätä.

 En ymmärtänyt puhdistaa sisintäni, jotta "korkeimman voimani" armo olisi voinut kulkea sisääni. En ollut koskaan tutkiskellut itseäni, enkä hyvittänyt ihmisille joille olin aiheuttanut vahinkoa. En tehnyt mitään, ellen saanut siitä palkkiota. En ollut osannut rakastaa lähimmäisiäni, enkä "korkeampaa voimaani" oikealla tavalla.

 Olin aina rukouksissani pyytänyt tapahtumia sen sijaan, että olisin pystynyt lausumaan, tapahtukoon sinun tahtosi. Vain todella nöyrtyessäni avaan tien "korkeimman voimani" armolle. Näin saan suuren mahdollisuuden mielen terveyden palautumiselle.

Julkaistu kategoriassa Alkoholiongelma
Avainsanat
sunnuntai, 19 heinäkuu 2015 18:44

Myönsin voimattomuuteni

 Myönsin viimeinkin olevani voimaton alkoholiin nähden, ymmärsin tilani olevan sellainen, etten kykenisi siitä omin voimin selviytymään. Tulisin tarvitsemaan pitkään tukea, läheisiltäni ja ystäviltäni.

 Minä olin sitkeää tekoa en ollut valmis myöntämään olevani tappiolla alkoholiin nähden. Koko tämä ajatus loi sisälläni outoja väreitä ja sekaisiakin tuntemuksia, vaistoni alkoi vastustamaan tätä ajatusta kokonaisuudessaan. En pystyisi ikinä hyväksymään ajatusta, kuinka itse olen saattanut lasi kädessä tilani suuren pakkomielteen ajamaksi ja siitä selviytyäkseni, ajautuisin riippuvaiseksi muiden apuun (kuten muissakin sairauksissa).

 On vaikeata edes ajatuksissa löytää samankaltaista elämän mullistusta joka olisi johtanut perinpohjaiseen vararikkoon (menettänyt kaiken) mihin olen päätynyt alkoholisoiduttuani perinpohjin. Olen menettänyt itsekunnioitukseni, sekä tahdonvoimani joiden avulla pystyisin vastustamaan suurta juomahimoa. Kuitenkin hakeuduttuani avunlähteisiin ja siellä olevien ihmisten seuraan alan näkemään sielullista romuttumistani aivan uudenlaisesta näkökulmasta. Näiden tapaamisten jälkeen alan todella ymmärtämään mahdollisuuteni selviytyä myöntämällä joutuneeni tappiolle, pystyn ottamaan ensiaskeleen toipumista ja todellista elämää kohden. Olen huomannut, sekä myös tuntenut, kuinka myöntämällä oman heikkouden se muuttuukin kovaksi pohjaksi rakentaa uudenlainen elämä.

 Olen tarkkaavaisesti yrittänyt muistella tapahtumaa, joka minut olisi saanut raottamaan alkoholisoitunutta pimeän elämäni ovea, että sinne pääsi uudenlaisen elämän valo. On aivan selvää tätä valoa ei saavuta ilman todellista nöyrtymistä tosiasian edessä, että olen epäonnistunut omissa pyrkimyksissäni voittamaan alkoholin voiman. 

Mutta oma käsitykseni omasta tilastani tuskin olisi riittänyt nöyrtymiseni alkamiselle, tieto tilastani oli tultava muiden kertomana. Käsitän ettei oma tahtoni riittäisi voittamaan juomahimoani. Olenkin käsittänyt näin jälkeenpäin, etten koskaan olisi selvinnyt alkoholismistani ilman ulkoapäin tulevaa apua.

Julkaistu kategoriassa Alkoholiongelma
lauantai, 18 heinäkuu 2015 15:01

Ripittäytyminen, oma avautuminen

 Minua vaivasi erittäin pitkään sanomattomuus, en kertonut todellisia tuntojani, en ollut kylliksi nöyrä, pelottomuudesta ja rehellisyydestä puhumatta. Jos olin sairaala hoidossa alkoholismistani, en antanut siellä oleville hoitajille mahdollisuutta auttaa itseäni, koska todellinen avautuminen itseltäni puuttui. On erittäin vaikeaa puhua omista salaisista asioista, mutta ollessani rehellinen jollekin, on minulla mahdollisuus elää kauan onnellisena.

 Kautta aikojen on ripittäytyminen ollut eri uskontojen vanha hyväksi koettu tapa. Niin minunkin on tämä oma ripittäytyminen tehtävä jollekin, papille, psykologille, ystävälleni, tehdessäni näin saan todellisen sisäisen rauhan. Minä uskon, ellen pysty omia havaittujani virheellisyyksiä eli vikojani täysin rehellisesti kertomaan jollekulle lähimmäiselleni, en pysty raittiuttani kasvattamaan, sekä pitämään lopullisesti. Nöyrtyessäni tähän tapahtumaan, poistuu lopullinen yksinäisyyden tunne, johon olen joutunut eristäytymään juomiseni seurauksilta.

 Minun juomiseni riistäytyi mielettömäksi, jonka seurauksena ihmiset vetäytyivät seurastani, enkä tämän jälkeen tuntenut kuuluvani mihinkään. En pystynyt lähestymään ujouteni vuoksi ihmisiä saadakseni ystäviä, tämäkin lisäsi haluani tukeutua alkoholiin.

 Paljastaessani itseni ja pahimmatkin ongelmat jotka ovat todellisena vaivana sisälläni jollekin toiselle henkilölle, saavutan täydellisen vapauden tunteen johon liittyy yksinäisyyden katoaminen. Alan taas kerran tuntemaan kuuluvani jonnekin, pystyn ottamaan vastaan anteeksiannon ja myöskin tätä antamaan.

Julkaistu kategoriassa Alkoholiongelma
lauantai, 18 heinäkuu 2015 10:52

Myönsin voimattomuuteni alkoholiin nähden

Myönsin viimeinkin olevani voimaton alkoholiin nähden, ymmärsin tilani olevan sellainen, etten kykenisi siitä omin voimin selviytymään. Tulisin tarvitsemaan pitkään tukea, läheisiltäni ja ystäviltäni.

 Minä olin sitkeää tekoa en ollut valmis myöntämään olevani tappiolla alkoholiin nähden. Koko tämä ajatus loi sisälläni outoja väreitä ja sekaisiakin tuntemuksia, vaistoni alkoi vastustamaan tätä ajatusta kokonaisuudessaan. En pystyisi ikinä hyväksymään ajatusta, kuinka itse olen saattanut lasi kädessä tilani suuren pakkomielteen ajamaksi ja siitä selviytyäkseni, ajautuisin riippuvaiseksi muiden apuun (kuten muissakin sairauksissa).

 On vaikeata edes ajatuksissa löytää samankaltaista elämän mullistusta joka olisi johtanut perinpohjaiseen vararikkoon (menettänyt kaiken) mihin olen päätynyt alkoholisoiduttuani perinpohjin. Olen menettänyt itsekunnioitukseni, sekä tahdonvoimani joiden avulla pystyisin vastustamaan suurta juomahimoa. Kuitenkin hakeuduttuani avunlähteisiin ja siellä olevien ihmisten seuraan alan näkemään sielullista romuttumistani aivan uudenlaisesta näkökulmasta. Näiden tapaamisten jälkeen alan todella ymmärtämään mahdollisuuteni selviytyä myöntämällä joutuneeni tappiolle, pystyn ottamaan ensiaskeleen toipumista ja todellista elämää kohden. Olen huomannut, sekä myös tuntenut, kuinka myöntämällä oman heikkouden se muuttuukin kovaksi pohjaksi rakentaa uudenlainen elämä.

 Olen tarkkaavaisesti yrittänyt muistella tapahtumaa, joka minut olisi saanut raottamaan alkoholisoitunutta pimeän elämäni ovea, että sinne pääsi uudenlaisen elämän valo. On aivan selvää tätä valoa ei saavuta ilman todellista nöyrtymistä tosiasian edessä, että olen epäonnistunut omissa pyrkimyksissäni voittamaan alkoholin voiman. 

Mutta oma käsitykseni omasta tilastani tuskin olisi riittänyt nöyrtymiseni alkamiselle, tieto tilastani oli tultava muiden kertomana. Käsitän ettei oma tahtoni riittäisi voittamaan juomahimoani. Olenkin käsittänyt näin jälkeenpäin, etten koskaan olisi selvinnyt alkoholismistani ilman ulkoapäin tulevaa apua.

Julkaistu kategoriassa Alkoholiongelma