Tutustu artikkeleihin, paremman elämän puolesta!

Tyytymättömyys on uuden alku!
Kirjoittanut

 Alkoholismi on sama, olkoon aikakausi mikä tahansa, tästä olemme lukeneet ja todenneet tälläkin sivustolla aikaisemmin. Myös suvun sisällä toistuva alkoholismi saattaa esiintyä täysin samanlaisena. Noin 60 vuotta sitten tästä 18.10.2014 päivästä laskien erään sen ajan alkoholisti oli oman raittiutensa alussa, sekä silloin Suomeen viriävän AA-kerho toiminnan erään ryhmän uranuurtajia. Haluan erään hänen (poistunut keskuudestamme) kirjoituksen julkaista tässä sellaisena, kuin tämä on silloin vuosikymmeniä sitten ollut sekä palvellut vielä kärsiviä alkoholisteja. Tästä kirjoituksesta tunnistamme, että tauti on varmasti sama, olkoon aikakausi mikä vain! 

"Alku aina hankala, mutta lopussa kiitos seisoo", sanoo vanha sananlasku. Tämän me alkoholistit olemme oppineet tuntemaan. Kaltaisteni seurassa opimme muutamien sanojen ratkaisevan merkityksen omaan itseemme. Minulle näitä ovat agnostikko, nöyryys, usko, hyväksyminen, myönteisyys, päämäärä, jne.

Ottaessani ensiaskeleita kaltaisteni seuran tiellä, sekoitin alun ja lopun toisiinsa. En tiennyt, mistä päästä lähteä raitistumaan. Mieluummin lähdin lopusta kuin alusta, koska se oli olevinaan miellyttävämpää. En kuitenkaan pystynyt laittamaan pistettä perään ja aina oli palattava takaisin lähtökohtaan: ensimmäiseen askeleeseen. Tarvittiin noin viisi vuotta ongelmajuopon elämää, ennen kuin pystyin hyväksymään ensimmäisen askeleen merkityksen. Olin agnostikko, epäilijä.

Tingin viimeiseen asti. Jos yksi sadasta ehdotti, et ole alkoholisti, hyväksyin tämän. Nuo muut yhdeksänkymmentäyhdeksän olivat kaistapäitä, hulluja, jotka punoivat juonia pääni menoksi. Olihan joukossa sentään yksi viisas!

Tietysti halusin itselleni hyvää, halusin raittiutta, mutta todellisuudessa petin itseäni, pakenin alkuperäistä omaa minääni. En halunnut titteliä: alkoholisti. Minussa tuli esiin tuo alkoholistille ominainen piirre, kaksitahoisuus. Halusin juoda ja hyväksyin viinan pätevänä yleislääkkeenä ja elämän eliksiirinä, mutta kuitenkin vihasin sitä.

Kaltaisteni sanastosta putkahti esiin sanat: vilpitön halu, nöyryys. Näitä koetin sovelluttaa omaan itseeni. Myös ajatus: oman itseni takia.

Eletty alkoholistin elämä, jonka havaintovälineenä oli viinalasi, pystyin tekemään oikean taudin määrityksen itsestäni. Minä, herra ja hidalgo, luomakunnan kruunu, miehinen mies, joina itseäni pidin, oli voitettu. Tuo viina, joka lasissa oli kemialliselta koostumukseltaan vain hiukan vettä, happea, ja alkoholia, pani tuon miehisen miehen polvilleen, orjaksi. Tupakkamiehenä voin myös tälläkin linjalla havainnollistaa oman voimattomuuteni.

Mitä minun on ajatteleminen itsestäni? Kuinka korkealle arvostan oman voimani? Kuinka paljon pystyn kerskumaan omista ansioistani voidakseni sanoa, olen raitis. Vilpitön halu, avain kaltaisteni seuraan, siinä ainoa ansioni, jonka pystyn lukemaan omasta itsestäni lähteväksi.

Ohjelman voisin tulkita myös kahdella sanalla: kielteisyydestä myönteisyyteen. Myönteisyys auttaa minua hyväksymään nöyryyden avulla sanan voimattomuus. Tämä voimattomuus on taannut minulle pysyvän jäsenyyden kaltaisteni seuraan. Voimattomuus on tärkein tuntemani sana ensimmäisessä askeleessa ja se on auttanut minua hyväksymään toisen askeleen ehdottaman itseäni korkeamman voiman. Eikä tämä voima ole minulle enää pelkkä käsite. Itse en ole korkeampi voima, mutta tämä voima löytyy minusta. SE asuu ja vaikuttaa tänä päivänä minussa, ei kuolleena, utopistisena, vaan elävänä voimana.

Paljon kuulee kaltaisteni keskuudessa arvosteltavan eri askeleiden tärkeyttä. Itse tunnen tuon ensimmäisen askeleen parhaimpana, koska se oikein itseeni sovellettuna auttaa hyväksymään varsinaisen parantavan ohjelman. Mitä paremmin tunnen itseni ja voimattomuuteni, sitä paremmat mahdollisuudet minulla on mennä eteenpäin ja hyväksyä toinenkin askel.

Myönteisyys auttaa minua hyväksymään terveeltä pohjalta sanan "epäilijä". Tämä epäilijä minussa on auttanut perinpohjaisuuteen.

Vasta-alkajana hyväksyin kaikki päätä pahkaa, eikä ihmekään, olinhan juuri äsken ottanut hirttosilmukan kaulastani, joten kaltaisteni tarjoama ohjelma oli jotakin sanoin kuvaamattoman ihmeellistä. Olin valmis evankelista. Myöhemmin tuo agnostikko heräsi minussa. Oli vedettävä sanat takaisin, olisin muka kerta heitolla raitis.

Löin päätä seinään yrittämällä ammattilaisena raitistaa kaikki alkoholistit. Unohdin tärkeimmän, löin itseni laimin. Jälleen oli palattava alkuperäiseen omaan minääni. Paljastui totuus, oman itseni takia. Omistin oman elämänfilosofiani, löysin oman tieni, oman päämääräni. Olen yksi miljoonista, olen lopultakin pieni tekijä maailmankaikkeudessa. En pysty olemaan maailmanparantaja. Jäljelle jää vain pieni tehtävä, jonka pystyn läpi viemään. Se on: oman itseni raitistaminen

Meillä on iskulause: elä ja anna elää. Juovana alkoholistina, valtavien itsesyytösten vallassa, tunsin itseni sarvipäänä kehnona, ja esim. vaimoni sitä vastoin oli enkeli siipien kanssa. Myöhemmin tämä käsityskanta sai terveemmän pohjan. Jos välttämättä haluan löytää toisesta ihmisestä huonoja puolia, löydän niitä varmasti ja näin ne hyvätkin ominaisuudet peittyvät kielteisyyden esiripun taakse. Palkkioksi tästä saan sisimpääni katkeruuden siemenen, olen itsekeskeinen, omahyväinen lurjus.

Ne monet takapotkut, joita olen itse itselleni aiheuttanut, ovat karaisseet kaltaisteni tiellä. Ei kaltaisteni seura ole paratiisia varten, vaan se kasvattaa kohtaamaan tyynesti, sekä ilot, että vastoinkäymiset. Kaiken mitä arki eteemme tuo.

Juovana alkoholistina elin paratiisissa ja kukkaterhoissa ja heitin vastenmieliset asiat taakse. Oli helppo sanoa, manjaana, kyllä huomenna asiat järjestyy.

Alkoholistina olen lyhytjännitteinen, siksi minulle ehdotetaan 24-tunnin ohjelmaa. On olemassa kaksi vaarallista päivää viikossa, joihin aina kompastuin. Ne ovat eilinen ja huominen. Jos teen tänään virheitä, ehkä voin ne vielä samana päivänä korjata, pystyn ne ainakin sellaisinaan hyväksymään ja mikä parhainta, raittius on ainakin säilynyt, siitä jos mistään voin olla kiitollinen.

En liioin voi rakentaa raittiutta vaikka tänään olenkin raitis, että olisin sitä huomenna. Huominen päivä tulee, tahdoin tai en, aivan samanlaisena kuin tämäkin päivä, siksi on eväät oltava entisenkaltaiset. Pystyn elämään vain menevässä hetkessä, otan siitä irti, mitä saan. Eilinen on mennyt, huomista ei vielä ole tullut, kenties sitä ei koskaan tulekaan."

Kirjoittanut

 Minun suuri halu ja usko omiin mahdollisuuksiini päästä alkoholin raastavasta otteesta, ei koskaan saisi loppua. Ei edes silloin, kun olen oman raittiuteni alkuvaiheessa retkahtanut ja alkanut uudelleen juomaan, vaikka olin jo lopettanut juomisen. Minun olisi heti pystyttävä lopettamaan syyllisyyden tunteen lisäävä ajatteleminen retkahtamisen johdosta sillä tämä edes auttaa kärsimystäni ja lisää ahdistusta.

Kohdallani retkahtaminen on vaikeamman tien kulkemista mutta tärkeämpää minulle kuitenkin on kova yrittäminen, sillä ei kukaan vaadi minua onnistumaan. Minun olisi saatava suuri häpeän tunne epäonnistuttuani tavoitteessani pois ahdistamasta itseäni. Etsittävä sitä rohkeutta itsestäni, että pystyisin palaamaan sinne avun antajien ja läheisteni seuraan nöyrällä asenteella uuteen alkuun.

Siis, en saisi kasata suurten menetyksieni taakkaa ajatuksissani, retkahtamisen johdosta. Olin raittiina ajan jona sain kokea paljon hyvää. Ei se mennyt hukkaan vaikka näin uskoinkin heti retkahtamisen jälkeen.

Asiat eivät ole niin huonosti ettei niitä vielä huonommaksi juomalla saa. Siksi tästä eteen päin niillä voimilla mitä minulla tässä hetkessä on. Tekemilläni asioiden määrällä pelkästään ei ole merkitystä elämässäni, vaan niiden laadulla.

Retkahtamiseni jälkeen on turha kasata vuoria tiellensä, eivät ne kuitenkaan niitä ole, vaikka kuinka sairaudessaan näitä harhakuvitelmia luokin.

Kirjoittanut

Alkoholistin hoitoon hakeminen 

Alkoholistin itsensä oma-aloitteinen hoitoon tai ylipäätään avun hakeutumiseen on erittäin epätodennäköistä missään olosuhteissa. Siihen on tultava sivullisilta oma näkemys hoidon tarpeesta.

 On tuttua kuinka alkoholistilta (juovalta) puuttuu selkeä ja johdonmukainen ajattelukyky. Siksi myös on mahdotonta odottaa alkoholistin omakohtaista näkemystä alkoholisoituneesta persoonastaan. Siinä kärsisi samalla oma imagokin (rehti, hyvä mies), ehkä sitä ei olisi muutenkaan myöntäessään avun tarpeen. Siksi lähimmäisen tarjoama tuki alkoholistille on tärkeää pyrittäessä selvittämään hoidon tai avun mahdollisuus. Tämänkaltaisissa tilanteissa missä lähimmäisen avunanto on intensiivistä alkoholisti tuntee itsensä enemmän tai vähemmän tärkeäksi, sekä hemmotelluksi. Nämä tuntemukset tietenkin avaavat paremmin ovet alkoholistin sisälle.

Olen monasti miettinyt omaa tilaani silloin kaikkein pahimpina juoma-aikoinani, onko minulla ollut minkäänlaista edes hämärää mielikuvaa omasta sairaasta tilastani taikka avun tarpeestani? Uskon tätä olleen ainoastaan huonojen seuraamusten muodossa, jotka saivat ajatuksissani pienen mahdollisuuden löytää vikaa olemassa olevasta persoonastani. Tähän huonoihin seuraamuksiin pitää laskea myös moraalisesti arveluttavat teot.

 Olen alkoholistina erittäin riippuvainen kaikesta tuellisesta tapahtumasta joka kohdistuu itseeni. Takerrun tähän yhä helpommin toistuvasti ellei sitä muulla tavalla katkaista toisten aloitteesta. Siksi avun hakemista alkoholistille tukihenkilön seurassa on pidettävä ainutlaatuisena hetkenä, mistä on mahdollista tuottaa hedelmää pitemmällä aikavälillä. Kun alkoholistin hoitoon tai avun saantiin on alkuun panevana joku muu, säilyttää hän oman machonsa mikä on hänelle käsittämättömän tärkeää. Siksi myös saattaa ensimmäinen kosketus avunantajan luona tuntua olevan hyödytön alkoholistin kielteisen, sekä vähättelevän asennoitumisen seurauksena. Kuitenkin tämä tuottaa alkoholistille pelkojen, sekä ahdistusten vapautumista hetkeksi. Vaikka tämä hetki olisi kuinka lyhyt alkaa alkoholisti kaipaamaan tätä vierasta tuntemusta sisällään. Paluu tapahtuu ennemmin tai myöhemmin ja kaiken kunniaksi alkoholistin itsensä oma-aloitteisesti tekemänä, sillä aiemmin kylvetty siemen on alkanut itämään ja sadon korjuu lähestyy.

 Muistan hyvin niitä useita omakohtaisia kokemuksia tukiessani vielä juovia alkoholisteja. Sain erääseenkin opiskelutoveriini kosketuksen tämän potiessa kovia henkisiä tuskia juomisensa jälkeisinä päivinä. Hänenkin kohdallaan rahan menettäminen loi niitä itselleni myös tutuksi tulleita ahdistuksia. Olin silloin jo kauan sitten kirjoittanut joitakin muistiinpanoja alkoholismistani ja näytin hänelle näitä. Samalla kävimme haparoivaa keskustelua asian tiimoilta, mutta tunnetusti hänkin alkoholistina oli sulkeutunut. Mutta hänen avautumisensa kävi helpommin tämän kirjoitukseni kautta. Saavutin jonkinlaisen luottamuksen ja käytin tätä hyväkseni tarjoamalla tukeani jos hän hakeutuu sinne mistä apua olisi saatavilla hänen ongelmaansa. Pääsimme todella niin pitkälle, että hän henkisen tuskan voimasta taipui esittämääni avun mahdolliseen saantiin määrätystä paikasta. Sovimme sinne menosta samana iltana ja lupauduin olemaan mukana, sillä ilman hänen seurassaan olemistani olisi hänkin jäänyt menemättä kyseiseen paikkaan. Kun olimme paikassa käyneet, kysyinkin häneltä mielipidettä kokemastaan? Jotenkin näillä sanoilla tuli vastaus, "en välttämättä tarvitse apua kunhan halusin vain nähdä paikan sinunkin mieliksi".

 Hän kokemukseni mukaan sai ensi käynniltään suuren lohdutuksen sisäänsä, että sairaudessaan palautui omavoimaisuuteen hallita juominen. Tiedän kylväneeni ystävääni tiedon siemenen mistä apua saadaan ahdistukseen ja alkoholiongelmaan. En ole nähnyt henkilöä tapahtumien jälkeen, sillä lähdin onneani etsimään toiselle paikkakunnalle.

Tiedämme kokemuksesta miten esimerkki koskettaa meitä. Ystäväiseni jos olet vielä juova alkoholisti, ota vakavammin avun vastaanottaminen. Tämä apu voi pelastaa sinut ja läheisesi suurilta menetyksiltä.
Kirjoittanut

 Omassa yksinäisyydessä pohtimalla sekä miettimällä omia vikojani. Kuitenkin näin ainaisesti yksin tehdessäni, saatan menettää oman objektiivisuuteni ja minulla jää ehkä huomaamatta monia pieniä vikoja kohdallani. Pyrkimykseni on kuitenkin saavuttaa "todellinen" nöyryys, siksi minun on etsittävä ja kohdattava aina ensin omat vikani.

 Olen elänyt elämäni suuren ja valtaisan itsepetoksen syövereissä. Siksi en myös tämän tiedon ymmärtävänä saa alkaa luulemaan, ettei itsepetos olisi sekoittamassa omien vikojen tarkastelussa. Vaikka kuinka myönnän vikani huomattuani tämän, saattaa se olla perustellusti vain osittainen itsepetoksen vaikutuksesta. Todelliseen ja rehelliseen tulokseen pääsen ainoastaan kertomalla sen omalle korkeimmalle voimalleni, jonka myös annan vikani korjata.

Haluan kuitenkin kertoa tämän myös kolmannelle henkilölle, hänen kanssaan vuorovaikutteinen keskustelu omista vioistani, antaa minulle mahdollisuuden johdonmukaiseen ajatteluun, ehdottomaan rehellisyyteen, sekä aitoon nöyryyteen.

Kirjoittanut

 Muistan, kuinka useiden viikkojen juomisen jälkeen olin menettänyt suuren summan rahaa, tämä sama toistui toistamistaan. Olin todella masentunut laskuhumalan aikana ja soitin veljelleni viimeisillä rahoillani kertoakseni, kuinka tämä oli kaiken loppu ja olin päättänyt mennä Vesijärveen syksypimeän turvissa. Kiittelin veljeäni kaikesta, nuoruutemme yhteisistä hetkistä ja kaikista niistä asioista joita hän oli joutunut puolestani tekemään. Ylistin sitä hyvää kun minunlaista "paskaa" ei ole kenenkään riesana hukuttautumiseni jälkeen. Itkin vuolaasti ja sain veljeni myöskin itkemään oman "aitouteni" seurauksena. Kun suljin puhelimen, vajaan minuutin päästä pyyhin kyyneleet ja suuntasin kavereita kohti joilla tiesin olevan juomista. Mutta veljelläni ei ollut yhtä nopeaa palautumista vaan hän lähti hätääntyneenä minua etsimään toisesta kaupungista asti. Näitä esimerkkejä olisi paljon, mutta uskon sinun tunnistaneen samoja fiiliksiä jo nyt, ettei enempiä kertomuksia tarvita.    

Kirjoittanut

 Rakkaudesta ei varmasti puhuta tarpeeksi, koska itse olen siihen arka paneutumaan syvällisesti. Minkä lailla olen tämän sanan käsittänyt ja olenko tosiaan pystynyt näyttämään tämän toiselle, sekä lähimmäisille. Sillä käsitykseni mukaan siihen sisältyy myös lähimmäisen rakkaus. Kuinka usein tämä lähimmäisen rakkaus on saanut väistyä, kun tilalle on tullut kateus. Olenko omaa ystävääni rakastanut rohkeasti näyttäen kaiken helliä halauksia, pieniä suukkoja poskelle, käsistä pitämistä, kauniita sanoja? Ei, tämä on ollut pelokasta, myös käsitykseni mukaan sukupuoliasiat kuuluivat likaiseen ja luonnottomaan kategoriaan joista ei voinut keskustella.

Tänä päivänä tarkastellessani itseäni ymmärrän katkerasti, kuinka paljon ystäväni ja myös itse jäin vaille rakkautta mitä en osannut antaa. Haluankin korvata puutteen itsessäni kasvattamalla oikeata kohtaamista tällä alueella sille tulevalle (puolisolleni). Kuinka usein huomasin helpommaksi rakastaa sitä vierasta jota pidin hyvänä, kuin omaa ystävää mitä todella rakastin. En ikinä pystynyt rakastamaan, rakastamisen jälkeen. Tiedän nyt mitenkä kieroutunut ja keskenkasvuinen olen tälläkin alueella. Sukunimeni saisi olla kieroutuma, eikä (nykyinen). Tuntuu kuin kierous olisi niin voimakas, että kusikin tekee kaksois-salkkovia.

 Eihän Jumala luonut sukupuoliviettiä itsekkääksi, siitä olisi pystyttävä nauttimaan rohkeasti, sekä antamaan lämpöä toisellekin. Uskoisin vasta sitten pystyväni rakastamaan toista ihmistä, sekä lähimmäistäni kunhan opin rakastamaan ja hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. En saa hävetä ulkomuotoani jolla ei ole mitään merkitystä. Tiedän että rakkaus lähtee sisältäni, kunhan saan siellä järjestyksen aikaan, näkyy se myös ulospäin. Kuinka usein voisikaan osoittaa pieniä ponnistuksia vaativia tekoja tuodakseni toiselle mielihyvää näyttämällä omaa rakkautta. Muistamalla merkkipäivänä, sekä yllättää myös muuna aikana esim. kukilla. Sehän merkitsee naiselle, miksei miehellekin erittäin paljon. Joskus pystyisi puhumaan helliä sanoja, sekä lauseita, ilman että kaipaa kiitosta. Kuinka meitä ennen eläneet ja alkukantaiset ihmiset rakensivat rakkaudenjumalattaria, sekä temppeleitä. Heidän elämänsä riippui lähimmäisestä ja yhteenkuuluvuudesta. He pystyivät elämään luonnonmukaisen rakkauden voimasta, sekä myös pystyivät näyttämään tämän lähimmäisellekin. Se oli heidän elinehtonsakin. Meidän yhteiskunta rakentuu, sekä kasvattaa erilleen vetäytymään sulkeutumaan omiin kuoriimme. Emme välitä mitä ympärillämme tapahtuu, siksi elämämme jääkin suppeaksi, emmekä opi mitään uutta.

Toisen sukupuolen kaivattuja kohtaamisia:

 Olen aina ollut arka, sekä varovainen lähestyessäni toista sukupuolta pelkään suunnattomasti hylkäämisen tapahtumista kohdattaessa. Uskaltaessani ruveta ottamaan riskejä tälläkin alueella, enkä alituiseen pelkäämään ennakkoon rukkasista, sillä siinä on ainoastaan kaksi mahdollisuutta tulla hylätyksi tai hyväksytyksi, kumpikaan ei ole paha asia. Yllätyksekseni kohtaamista tavoitteleva yritykseni voi olla hyväksyttävää toiselta puolelta. Sellainen luonnollinen odottamaton lähentyminen on ravitsevaa, vältän tuskaiset pettymykset sekä mustasukkaisuuden aiheuttamat tuskat, kun en pyri väkisin tavoitteeseen. Siksi juuri tanssipaikoilla tällainen luonnollinen oleminen on minulta puuttunut, sillä olen esiintynyt, sekä tuntenut olevani kuin soitimella. Siis osallistuin tanssi-iltoihin pingottuneena vain yhtä metsästystä varten. En osannut lähteä aito ilo sydämessäni ja osallistua vapauttavaan tanssin huumaan. Näillä toimilla olisi mahdollisuus tavata vahingossa lämmin rakentava suhde kaipaamaani toiseen sukupuoleen.

Kirjoittanut

 Olen kertonut kuinka minun oli muistutettava itseäni kerta kerran jälkeen olevani alkoholisti ja kuinka tämä rajoitti elämääni eri tavoin. Myös tavatessani kaltaisiani toistimme samoja asioita väsymättömästi omissa keskusteluissamme. Jos halusin oppia uudenlaisen elämäntavan oli minun alettava sinnikkäästi toistamaan parempia uusia asioita itselleni. Oli opittava löytämään asioiden totuus, sekä ruvettava hakemaan tietoisesti tietoa. Näitä löytäessäni oli minun niitä toistettava pystyäkseni nämä hyvät asiat sisäistämään itseeni. Myös minun oli muistutettava itseäni menneen huonoilla asioilla, etten koskaan elämässäni niihin enää lankeaisi.

 Uskon tähän toistamisen voimaan, kuinka sen avulla loppujen lopuksi sisäistän uudet ajatukset mieleeni. Myös kaltaisteni seurassa tämän toistamisen tapahtuma korostuu kerta kerralta. Jos haluan päästä irti huonosta tavasta, toistan yritykseni yhä uudelleen periksi antamatta, lannistumatta hetkeäkään, kunnes toistaminen voittaa huonon elämäntavan. Muistan kuinka lapsena opettelin koululäksyjäni toistamalla lauseita, kunnes opin sen jopa ulkoa. Minä tulen varmasti voittamaan huonot elämäntapani, kunhan jatkan sinnikkäästi hyvien asioiden toistamista. Kun olen päättäväinen oikean asian suhteen, voitan varmasti toistamalla kyllin useasti.

 On kuitenkin muistettava toinenkin puoli, sillä on lähes yhtä tärkeää toistaa mielessään niitä huonoja seuraamuksia kohdallani, että saavuttaisin varoittavan tunteen sisääni. Kohtaamalla tilanne missä minun ei olisi suotavaa olla, varoittaisi minua toistettu huono asia sisältäni ja voisin sopeutua näin oikein kohtaamiseen.

 Joskus minua harmitti toistaminen toistamistaan, häpesin sitä ajoittain kutsumalla sitä jankutukseksi. Onneksi periksi antamaton sitkeyteni tuotti kuitenkin tulosta jonka itsekin havaitsin, tämä lisäsi halukkuuttani jatkamaan oppimistani uudenlaiseen elämään toistamisen avulla.

Ei tarvitse hävetä toistamista minunkaan, sillä toistamisella on ihmiskunta opetettu.
Toistamisessa on voimaa!

Kirjoittanut

 Juodessa usein kuvitteli olevansa erilainen persoona muihin juojiin nähden. Ei halunnut, eikä muutenkaan itseään osannut todenmukaisesti tunnistaa, koska juuri tätä todellista persoonaa välttääkseni join. En uskaltanut olla se oma kurja, sekä rikkirepeytynyt ihminen. En tietenkään pystynyti täydellisesti omaa tilaani koskaan siinä tilassani muutenkaan ymmärtämään.

 On helpompaa näin jälkeenpäin arvailla, sekä ajatella mahdollisemman johdonmukaisesti silloista totuutta olosuhteista. Mutta ilmeistä on oman luulottelun kasvaminen omasta persoonasta ja sen ylivertaisuudesta muihin verrattuna. Sillä luulottelut kasvavasta ystäväpiiristä olivat harhaanjohtavia illuusioita. Toki tämä ensinnäkin muuttui täysin siitä totutusta "perhepiiristä", sinne "katupiiriin", jossa kuvittelin kasvavan tämän "ystävämäärän" oman hienouteni johdosta, myös kuvittelin olevani hyvin seurallinen kaveri.

 Etenkin niissä seurustelutilanteissa naisten kanssa koin tämän viksuuteni olemassa olon hyvin voimakkaana. Mutta näin jälkeenpäin huomioiden sitä huonoa menestystä myös tällä alueella. Ei voi muuta johtopäätöstä tehdä kuin:" kuinka paljon käytettiin minua hyväksi"! Ja tämä totuus on ollut erittäin vaikea hyväksyä. Mutta tämän ymmärrys on auttanut pysyttelemään poissa sieltä sairaasta ympäristöstä, missä nämä silloisen käsitykseni ystävät olivat. He olivat vain ystävällisiä saavuttaen näin perimmäiset tavoitteensa kohdallani saavutettavaksi. Siis siellä olin hyväksikäytön kohteena, enkä sinne ole mitään velkaa. Koska, tämä olikin etupäässä kohdallani yksipuolista tätä asiaa.

Tämä harha, omasta paremmuudesta huonossakin seurassa pitkitti juomistani. Hämäryys oli laskeutunut mieleeni, pelkäsin ja häpesin missä kuljin, illuusio omasta paremmasta persoonasta kuin muut, auttoi pysymään ihmisten halveksivassa seurassa.

Kirjoittanut

 Olin juomatavoiltani hillitön. Halusin aina juoda lasini tyhjäksi en koskaan pystynyt jättämään siihen tippaakaan. Pyrin aina turvaamaan oman annokseni juomista, jos pullo kiersi mieheltä miehelle otin varmuuden vuoksi pitkän ryypyn saadakseni humalaan johtavan määrän varmasti. Pelkäsin aina, ettei alkoholi riitä olin missä vain. Join silloinkin, kun sitä ei olisi sopinut tehdä missään nimessä. Hamstrasin juomia turvatakseni seura­avan päivän humalan ja juomat. Piilotin niitä toisilta, kävin silti itse salaa ottamassa ryyppyjä. Olin aina viimeisten juhlijoiden joukossa. Tapani oli aina keksiä syitä jatkaa juhlimista, sekä juomista.

 En koskaan osannut sanoa ei, kun oli kysymyksessä alkoholin nauttiminen. En tietenkään halunnut tätä sanoa, syiden takia joita luettelinkin edellä useita. Muistan toistuvia kertomani kaltaisia tapahtumia istuessani kaljabaarissa, silti siellä istuessani tiesin kotiini tulevan vieraita juhlimaan lapseni syntymäpäivää. Sillä tämä oli tavanomaista ystäväpiirissämme silloin. Halusin tieten tahtoen mennä pohjustamaan kuntoani ennen vieraiden tuloa. Koska, pelkäsin varaamani juoman loppuvan kuitenkin kesken. Malttini lopettaa juominen kohtuuteen oli mahdoton tehtävä minulle. Sainkin useita välisoittoja kotoani, kun vieraat odottivat isäntää seurakseen. Usein toistui tapahtuma kun sitten valomerkin jälkeen astelin juhlapaikalle, ei vieraita ollutkaan myöhäisen ajankohdan takia.

Olin saapunut myöhässä kuten tavallista, sain kohdata koskemattomana varaamani juhlajuomat, iloitsin siitä.

Kirjoittanut

 Minulle oli tapahduttava todella kielteisiä ja vahingollisia asioita, sekä tapahtumia ennen kuin aloin ymmärtämään alkoholin olevan näihin osallisena. On käsittämätöntä kuinka paljon täytyy tapahtua oman käsityksen heräämiseen omasta surkeasta tilasta. Saamme lukea lehdistä traagisia murhenäytelmiä alkoholistin (humalaisen) aiheuttamana, lehdet ovat näitä ”pullollaan”. Itsenikin oli menetettävä lähestulkoon kaikki olemassa oleva, ennen kuin havahduin. Mutta havahduin haparoiden, sillä ensimmäisen todellisen tilanteen ymmärtämisen jälkeen silti koettelin alkoholin tuomaa lohdutusta.

 Olen, kuten monet muutkin kaltaiseni päässyt alkoholin määräävästä asemasta elämästäni, vain useiden ”retkahtamisieni” jälkeen. ”Retkahtaminen” tarkoittaa juomista, juomisen alkamista vaikka olin jo lopettanut tämän. Lankesin toistuvasti, mutta silti yritin sinnikkäästi ja periksi antamattomasti voittaa alkoholin voiman yhä uudestaan ja uudestaan. Tämä tie kuluttaa voimia ja saattaa oman elämäni jatkuvaan vaaraan kaikesta mahdollisesta pahasta jota alkoholistille voi sattua.

 Minulla raittiuteni alullepanemisen voimana ja innoittavana lähteenä oli ”pelko”, pelko menettää perheeni. Siis näin myöhemmin ajateltuna ei mikään paras mahdollinen ”syy” alkaa raittius. Ymmärrän ettei minulla ole muita syitä kuin oman itseni vuoksi, minun elämäni. Elämäni jota olen tietoisesti kuluttanut alkoholin voimalla, voimalla johon ei löydy vertailukohtaa. Vaikka minulla olisi syöpä, taistelisin oman elämäni puolesta, mutta alkoholistina (juovana) annan alkoholin voimalle itse vielä vauhtia kun en yritäkään taistella vastaan, vaan vauhditan tuhoani omalla leväperäisellä suhtautumisella viinaan ja sen käyttöön.

Sivu 1 / 9