Tutustu artikkeleihin, paremman elämän puolesta!

Tyytymättömyys on uuden alku!
Kirjoittanut

 Olen ainainen tekemisien ja toimieni siirtojen kuningas. Mutta, ymmärrän mitä nämä niin kutsutut siirrot saa aikaan. Nämä saa taantumuksen aikaan omassa henkisessä kehityksessäni. Sillä aina kauempana tulee olemaan se valmius rikkaaseen elämään nähden, jota yritän hakea. Minä ymmärrän, että minun sisälläni on se suuri elämän syke ja valkeus. Ja tämän löytämiseen ei raha eikä muukaan aineellinen auta. Siksi minun olisi ymmärrettävä, ettei tämän löytämisen työ maksa minulle mitään.

 Olen niin usein rakentanut ulkoisen kulissin vaatimukset tämän sisäisen elämän eteen. Enhän toki ole voinut silloin rakentaa, että löytää oikeata sisäistä elämääni. Tämän ulkoisen kulissin on väistyttävä, sillä tätä linjaa noudattaessani olen myös elämän näyttelijä, päätähti valheellisella pohjalla olevassa elämässäni. En halua, eikä tarvitse niitä rooleja vetää, joita tein viettäessäni väärää elämän tapaa. Nämä roolit ovat kuluttavia ja aina viemässä väärälle polulle elämässäni.

Kirjoittanut

 Olin kauan, kauan sitten oman henkisen tilan luhistumisen seurauksena valtavan tuskan ahdistuksessa, suunnittelin lopullista ja ajattelin ainoaksi vaihtoehdoksi itsemurhaa. Olin fyysisesti väsyksissä nukkumiseni oli kokonaisen kuukauden aikana äärettömän minimaalista, siksi huuruisissa ajatuksissani suunnittelin ainoastaan hiukan nukkuvani, lepääväni kuolleena voimistuen uudelleen nousuun.

 Sittemmin olen ajatellut sitä vääryyttä mitä olisin saattanut itsemurhassa itselleni, sekä elämälleni tehdä. Katsoinkin kuinka olisin tehnyt suuren varkauden ihmiselämälle, sille jolta olin elämän hengen lahjaksi saanut. Luulotteluni, ettei minulla olisi ollut mitään paikkaa elämässä, oli suurta hulluutta. Käsitin palvelevani itsestään elämää, kun olin olemassa. Minua hillitsi ajatuksissani hyvien tulevien töiden merkitystä elämääni, halusin löytää vielä kärsivän ja pyrkiä auttamaan häntä, näin saavutin ajatuksissani voiman elää.

Kuolema oli minulle pimeä toive, suuri myrskyisä haave lohdutukseen, mutta se olisi ollut kaiken loppu.

Kirjoittanut

 Olen elämässäni hukannut paljon kaikenlaista mukavaa, koska olen pelännyt tekeväni erehdyksiä. Hakeuduin mieluummin joukkueurheilun pariin pelätessäni erehdyksien kautta tulevia häviöitä yksilö lajissa. Alkoholistina arkuuteni epäonnistumisiin on lujana kosketuksena kaiken uuden yrittämisen tiellä. Epäonnistumisen pelossa en pysty kokeilemaan, sekä opettelemaan mitään uutta, vaikka olisin siitä kiinnostunutkin. Alkoholistina minun pitää raittiuteni alussa, miksei myös edetessä, pyrkiä etsimään kaikkea mielekästä tekemistä. Nämä uudet kokemukset rakentavat raittiuden mielekkyyttä.

 Ehkäpä olen juonut niin kauan, että ammattini on unohtunut itseltäni tai taidot ovat muuten ruostuneet. Miksi minun olisi pelättävä uuden työn epäonnistumista jos tätä minulle tarjotaan. En pysty mitään oppimaan, ellen ole valmis epäonnistumaan alussa. Minun on vain rohkeasti kasattava itseni ja noustava uudelleen yrittämään epäonnistumisen jälkeen, minun ei tarvitse hävetä tai muuten kaihtaa omaa epäonnistumista. Jos jatkan tätä epäonnistumisen pelossa elämistä saavutan varmasti passiivisen elämän tavan. Saavutan epäonnistumisen pelosta, onnistumisen pelon, jollen etsi mitään uutta.

 Raittiuttani tarpeeksi saatuani halusin ostaa tietokoneen, vaikka en ymmärtänyt siitä mitään. Mutta tarvitsin työni puolesta tätä tietokonetta, joten päätin hankia tämän siitä huolimatta. Menin liikkeeseen jossa laitteita myytiin, myyjä tiedusteli koneen ominaisuuksia joita tarvitsin työssäni. Minä kerroin, etten ymmärtänyt laitteesta yhtään mitään. Hänen katseensa kertoi minulle, kuinka olin tosi hölmö, hankkia kone vaikkei ymmärtänyt siitä mitään. Maksoihan hankkimani laitekin niin paljon, ettei sitä kenenkään pitäisi hankkia huvikseen. Mutta kone hankittiin ja monien tuskien, sekä epäonnistumisien kautta opin koneen täydellisen käytön. En saanut apua mistään opin tämän järkähtämättömän periksi antamattoman tahtoni kautta oppia jotakin uutta. Kun sitten vuosien päästä menin samaan liikkeeseen vaihtamaan konetta tehokkaampaan uuteen. Myyjä tuli ovelle vastaan tervehtien, sekä lausuen kuinka piti minua ensimmäistä konetta hankkiessani ajattelemattomana. Mutta jatkoi antavansa kunnioituksen oppimalleni asialle oman periksi antamattomuuteni vuoksi.

 Minä en pelännyt silloinkaan olemista vasta-alkajana. Tämä onkin suurempia pelkoja aikuisiän koulussa, joutua vasta-alkajaksi, minun alkoholistin perusylpeys ei tahdo tätä kestää. Siksi minun pitääkin kasvattaa itseäni kohtaamaan tuntematon uusi asia pelottomasti, se on tarkoitettu vain minua varten, sillä en anna niin paljon painoa menestymiselle, mitä yritänkään.

Kirjoittanut

Olen aina kokenut voimakkaana sellaiset kuolemattomat lauseet, jonkun nimekkään ihmisen lausumana. Kaikenlainen filosofointi ja sen ympäriltä tietoinen voiman hakeminen omaan avuttomaan tilaani kohdistuen ei kuitenkaan tuottanut tulosta. Vaan minulle alkoi selviämään, etten voinut yksistään onnistua näiden aforismien ja filosofointien toistuvien yritysten jälkeen. Aloin ymmärtämään, ettei näiden lauseiden voima riitä muutoksen tapahtumiseen itsessäni. Havaitsin kokevani suurta voiman puutetta, jonka avulla olisin saanut elää. Tutkiessani tilannetta rehellisesti ja avoimesti ymmärsin, etten missään olosuhteissa itse omin voimin tähän kykene vaan sen on oltava itseäni suurempi voima jonka avulla pystyn elämään.

Tämä voima antaa minulle etsimäni elämän avaimen jolla voin avata oven kauan etsimääni elämän lähteelle. Sieltä saan ammentaa itselleni sopivat eväät matkalleni uuteen elämään. En milloinkaan tielläni saa hukata tätä itseäni suurempaa voimaa muutoin menetän avaimen elämään. 

Elämään kuuluu useita erilaisia paikkoja sen mukaan myös tilanteita joihin minun pitäisi suhtautua "normaalisti". Kuitenkin minulle on suuria vaikeuksia kohdata tilanteet joissa on alkoholi jollain tapaa esillä. Näihin varmasti törmään omassa elämässä, sillä kaikkia paikkoja ei voi kiertää missä tätä ainetta on esillä. Olen kuitenkin alkuvaiheessa (raittius) määrätietoisesti tämän aineen kohtaamista välttänyt. En ole mennyt sinne missä olen tiennyt tätä olevan. Olen joutunut eristäytymään tietoisesti, mutta olkoon hyväksyttävää alkuunsa.

En pysty karttamaan tätä kohtaamista ellen tosiaan eristäydy elämältä sillä kohtaan varmasti asian päivittäin jollain tavalla. Jos minulla on ainainen pelko aloittaa juominen kohdatessani tapahtuman jossa on alkoholia tarjolla. On minussa todella jotain pielessä oman hengenelämäni alueella, oma alkoholistinen mieli on iskostunut päällimmäiseksi. Minun on alettava rakentamaan elämäni rakennuspalikoilla uutta, että pystyisin tämän kohtaamisen vaivatta tehdä. Sillä tähän on pystyttävä ennemmin tai myöhemmin.

Kirjoittanut

Myönsin viimeinkin olevani voimaton alkoholiin nähden, ymmärsin tilani olevan sellainen, etten kykenisi siitä omin voimin selviytymään. Tulisin tarvitsemaan pitkään tukea, läheisiltäni ja ystäviltäni.

 Minä olin sitkeää tekoa en ollut valmis myöntämään olevani tappiolla alkoholiin nähden. Koko tämä ajatus loi sisälläni outoja väreitä ja sekaisiakin tuntemuksia, vaistoni alkoi vastustamaan tätä ajatusta kokonaisuudessaan. En pystyisi ikinä hyväksymään ajatusta, kuinka itse olen saattanut lasi kädessä tilani suuren pakkomielteen ajamaksi ja siitä selviytyäkseni, ajautuisin riippuvaiseksi muiden apuun (kuten muissakin sairauksissa).

 On vaikeata edes ajatuksissa löytää samankaltaista elämän mullistusta joka olisi johtanut perinpohjaiseen vararikkoon (menettänyt kaiken) mihin olen päätynyt alkoholisoiduttuani perinpohjin. Olen menettänyt itsekunnioitukseni, sekä tahdonvoimani joiden avulla pystyisin vastustamaan suurta juomahimoa. Kuitenkin hakeuduttuani avunlähteisiin ja siellä olevien ihmisten seuraan alan näkemään sielullista romuttumistani aivan uudenlaisesta näkökulmasta. Näiden tapaamisten jälkeen alan todella ymmärtämään mahdollisuuteni selviytyä myöntämällä joutuneeni tappiolle, pystyn ottamaan ensiaskeleen toipumista ja todellista elämää kohden. Olen huomannut, sekä myös tuntenut, kuinka myöntämällä oman heikkouden se muuttuukin kovaksi pohjaksi rakentaa uudenlainen elämä.

 Olen tarkkaavaisesti yrittänyt muistella tapahtumaa, joka minut olisi saanut raottamaan alkoholisoitunutta pimeän elämäni ovea, että sinne pääsi uudenlaisen elämän valo. On aivan selvää tätä valoa ei saavuta ilman todellista nöyrtymistä tosiasian edessä, että olen epäonnistunut omissa pyrkimyksissäni voittamaan alkoholin voiman. 

Mutta oma käsitykseni omasta tilastani tuskin olisi riittänyt nöyrtymiseni alkamiselle, tieto tilastani oli tultava muiden kertomana. Käsitän ettei oma tahtoni riittäisi voittamaan juomahimoani. Olenkin käsittänyt näin jälkeenpäin, etten koskaan olisi selvinnyt alkoholismistani ilman ulkoapäin tulevaa apua.

Kirjoittanut

 Aloitin juomiseni tietoisesti poistaakseni alemmuuden tunteen, sekä vahvistaakseni heikkoa itsetuntoani. Join voimistaakseni kaiken tuntemattoman kohtaamiskykyäni. Lisäksi käsitykseni juomisen kuuluvuudesta aikuisuuteen sekä yhteisöön johon kuuluin antoi riippuvuutta alkoholista. Join kuvitelmiin pääsystä muiden yläpuolelle, koska eivät osanneet nauttia alkoholista loppuun asti. Tietysti elimistöni reagoi ensimmäisiin ryyppyihin rajusti, alkoi huimata, voin pahoin, oksensin ylettömästi. Mutta en halunnut antaa periksi, koska olin saavuttanut juomisen tuntemuksena heikon, mutta silti kiihottavan ylemmyyden tunteen. Vaikka elimistöni ei halunnut tätä myrkkyä pakotin sen ottamaan tätä. Tein juomisestani tapa tapahtuman samoissa paikoissa, melkein samoilla kellon lyömilläkin. Pidin tiukasti kiinni omista juomatavoistani.

 Alkaessani raittiuden raskaan tien, minun olisikin muutettava tätä toistuvaa rutiinia elämässäni. Antaessani mahdollisuuden elimistölleni, sekä sisäiselle elämälleni kokea jotakin uutta, alan saavuttamaan todellista nautintoa ilman alkoholia elämässäni.

Kirjoittanut

 Kävin tapani mukaan kahvilla eräässä baarissa, tavaksi käynti oli muuttunut kun yksinäissyyttäni kotoa pakenin sinne kahvilaan. Siellä ol­lessani muiden ”iloisten” ihmisten parissa, sekä  kuunnellen mukaansa tempaavaa kaunista musiikkia, alkoi todellisuudentajuni hämärtymään, sillä mielessäni aloin samaistu­maan seuran iloiseen ilmapiiriin, sekä tietysti kaljanjuontiin. Koin onnellisuutta alkoihan mieltäni painavat murheet kaikkoamaan tässä hämärässä mielentilassa. Onneksi katkesi hu­uruiset tunteeni haaveista ja onnellisuudesta, mutta ainoastaan siksi koska olin autolla liikkeellä. Auton ansiosta varmasti en päätynyt juo­maan, sillä mielentilani alkoi olemaan otollinen pariin kal­jaan jonka makua aloin tuntemaan riittävästi suussani.

Nämä tuntemukset jälleen kerran  osoittaa vakuuttavasti kuinka olen heikoilla tämän kaltaisissa paikoissa.

 

Kirjoittanut

Saammeko varmasti apua, apua on luvattu, hallituksen lupaukset on otettava vakavasti (koronavirustilanne) ei riitä, että poliisi koputtaa ovelle. Sekin on tarpeellista joissain tapauksissa, mutta onko apu lähellä, kun perhe ja juova puoliso tarvitsee apua. Mihin voin ottaa yhteyttä, saako ylipäätään apua, jota ongelmainen perhe tarvitsee. Meillä on varmasti aika jolloin poliisi on toistuvasti vieraamme ja ainut apu, tämä tarve lisääntyy ja tapahtumat pahenee ongelmaisessa kodissa, voisi tätä kotia kutsua ”kidutuskammioksi”.

Joskus kauan sitten nuorempana kävelin illalla kotiin töistä, vastaan asteli hento nainen. Kun kohtasimme näin, kuinka hänet oli hakattu todella pahasti. Otin hänet syliini, nainen nyyhkytti ja vapisi, kerroin että hänellä ei ole mitään hätää, olen kanssasi en mene minnekään. Kysyin tietenkin mitä sinulla on tapahtunut, nainen pyöritti päätä ja jatkoi nyyhkyttämistä. Jatkoin koska tiesin, että nyt todella apu on tarpeen, kysyin soitanko poliisin ja ambulanssin? Yllättäen loukkaantunut nainen sanoi, ei tämä ole sitä miltä näyttää, hän sanoi, putosin portaat. Sanoin vihaisena, putosit vaikka ”lentokoneesta” soitan sinulle avun, olen turvanasi, kunnes apu saapuu. Loukkaantunut nainen otti minusta kiinni ja painoi itsensä rintaani vasten, tuli siinä kyynel myös minulle tunsin suurta surua.

En koskaan tavannut tätä henkilöä, mutta annoin hetken hänelle turvaa, jota hän kaipasi. Kun poliisit tulivat ja ambulanssi, ei loukkaantunut nainen halunnut irrottaa otetta minusta. Hän oli löytänyt turvan eikä halunnut menettää sitä. Nytkin muistellessani hetkeä, hetkeä joka piirtyy muistissani tarkasti, tulee kyyneleet sitä ajatellessa.

Etsikää turvaa, turva varmasti löytyy yhdessä tai erikseen!

Paljon rakkautta koteihin, "anna rakkautta niin saat sitä myös itse". "rakasta itseäsi, että osaat rakastaa muita"!

Kirjoittanut

Alkoholistin hoitoon hakeminen 

Alkoholistin itsensä oma-aloitteinen hoitoon tai ylipäätään avun hakeutumiseen on erittäin epätodennäköistä missään olosuhteissa. Siihen on tultava sivullisilta oma näkemys hoidon tarpeesta.

 On tuttua kuinka alkoholistilta (juovalta) puuttuu selkeä ja johdonmukainen ajattelukyky. Siksi myös on mahdotonta odottaa alkoholistin omakohtaista näkemystä alkoholisoituneesta persoonastaan. Siinä kärsisi samalla oma imagokin (rehti, hyvä mies), ehkä sitä ei olisi muutenkaan myöntäessään avun tarpeen. Siksi lähimmäisen tarjoama tuki alkoholistille on tärkeää pyrittäessä selvittämään hoidon tai avun mahdollisuus. Tämänkaltaisissa tilanteissa missä lähimmäisen avunanto on intensiivistä alkoholisti tuntee itsensä enemmän tai vähemmän tärkeäksi, sekä hemmotelluksi. Nämä tuntemukset tietenkin avaavat paremmin ovet alkoholistin sisälle.

Olen monasti miettinyt omaa tilaani silloin kaikkein pahimpina juoma-aikoinani, onko minulla ollut minkäänlaista edes hämärää mielikuvaa omasta sairaasta tilastani taikka avun tarpeestani? Uskon tätä olleen ainoastaan huonojen seuraamusten muodossa, jotka saivat ajatuksissani pienen mahdollisuuden löytää vikaa olemassa olevasta persoonastani. Tähän huonoihin seuraamuksiin pitää laskea myös moraalisesti arveluttavat teot.

 Olen alkoholistina erittäin riippuvainen kaikesta tuellisesta tapahtumasta joka kohdistuu itseeni. Takerrun tähän yhä helpommin toistuvasti ellei sitä muulla tavalla katkaista toisten aloitteesta. Siksi avun hakemista alkoholistille tukihenkilön seurassa on pidettävä ainutlaatuisena hetkenä, mistä on mahdollista tuottaa hedelmää pitemmällä aikavälillä. Kun alkoholistin hoitoon tai avun saantiin on alkuun panevana joku muu, säilyttää hän oman machonsa mikä on hänelle käsittämättömän tärkeää. Siksi myös saattaa ensimmäinen kosketus avunantajan luona tuntua olevan hyödytön alkoholistin kielteisen, sekä vähättelevän asennoitumisen seurauksena. Kuitenkin tämä tuottaa alkoholistille pelkojen, sekä ahdistusten vapautumista hetkeksi. Vaikka tämä hetki olisi kuinka lyhyt alkaa alkoholisti kaipaamaan tätä vierasta tuntemusta sisällään. Paluu tapahtuu ennemmin tai myöhemmin ja kaiken kunniaksi alkoholistin itsensä oma-aloitteisesti tekemänä, sillä aiemmin kylvetty siemen on alkanut itämään ja sadon korjuu lähestyy.

 Muistan hyvin niitä useita omakohtaisia kokemuksia tukiessani vielä juovia alkoholisteja. Sain erääseenkin opiskelutoveriini kosketuksen tämän potiessa kovia henkisiä tuskia juomisensa jälkeisinä päivinä. Hänenkin kohdallaan rahan menettäminen loi niitä itselleni myös tutuksi tulleita ahdistuksia. Olin silloin jo kauan sitten kirjoittanut joitakin muistiinpanoja alkoholismistani ja näytin hänelle näitä. Samalla kävimme haparoivaa keskustelua asian tiimoilta, mutta tunnetusti hänkin alkoholistina oli sulkeutunut. Mutta hänen avautumisensa kävi helpommin tämän kirjoitukseni kautta. Saavutin jonkinlaisen luottamuksen ja käytin tätä hyväkseni tarjoamalla tukeani jos hän hakeutuu sinne mistä apua olisi saatavilla hänen ongelmaansa. Pääsimme todella niin pitkälle, että hän henkisen tuskan voimasta taipui esittämääni avun mahdolliseen saantiin määrätystä paikasta. Sovimme sinne menosta samana iltana ja lupauduin olemaan mukana, sillä ilman hänen seurassaan olemistani olisi hänkin jäänyt menemättä kyseiseen paikkaan. Kun olimme paikassa käyneet, kysyinkin häneltä mielipidettä kokemastaan? Jotenkin näillä sanoilla tuli vastaus, "en välttämättä tarvitse apua kunhan halusin vain nähdä paikan sinunkin mieliksi".

 Hän kokemukseni mukaan sai ensi käynniltään suuren lohdutuksen sisäänsä, että sairaudessaan palautui omavoimaisuuteen hallita juominen. Tiedän kylväneeni ystävääni tiedon siemenen mistä apua saadaan ahdistukseen ja alkoholiongelmaan. En ole nähnyt henkilöä tapahtumien jälkeen, sillä lähdin onneani etsimään toiselle paikkakunnalle.

Tiedämme kokemuksesta miten esimerkki koskettaa meitä. Ystäväiseni jos olet vielä juova alkoholisti, ota vakavammin avun vastaanottaminen. Tämä apu voi pelastaa sinut ja läheisesi suurilta menetyksiltä.
Kirjoittanut

 Eräs kirkkaimmista tähdistä juomiseni jatkumiselle, sekä syille on ollut ehdottomasti itsepetos. Minusta tuli puolustuksen mestari itsepetoksen voimasta, kaikkea tekemääni väärää jouduin tämän petoksen voimasta puolustelemaan niin paljon, että saavutin periksi antamattomalle luonteelleni hyvän kasvu alustan. Tietysti omaan sielun peiliin oli vaikeuksia katsoa itsepetoksen hallitessa elämääni. Tämä edesauttoi saavuttamaan syiden siirtämistä muiden harteille, kuin itselleni mihin nämä todellisuudessa olisi kuulunut. Jatkaessani itsepetoksen tietä teen omissa silmissäni itsestäni hölmön, sekä saavutan ympäristöstä lisääntyvää halveksuntaa.

 Kysymykseen mistä tämä itsepetos alkujuurensa oikein saa? Vastaus olisi (ymmärtäminen), että tiedostaisin paremmin koko sanan merkityksen ja pystyisin paremmin korjaamaan tapahtumaa itsessäni. Ehkä? pyrkiessäni pettämään muita alkaa minussa heräämään pelko, että tämä pettäminen paljastuu siksi minun on pyrittävä elämään myös tämän antamani valheellisuuden mukaan sekä olemaan esikuva antamalleni  petokselle. Näin mielestäni olen saavuttanut itsepetoksen rajan.

 Minun olisikin ruvettava elämään itselleni rehellisesti, näin saavutan rehellisyyden muita kohtaan automaationa. Ehdottaisin mittariksi rehellisyyteen itseäni kohtaan, kuinka olen valmis vakuuttamaan toisia olevani jotakin muuta mitä en ole. Kaikkinainen huonon kätkeminen hyvän alle ihmissuhteissani on minulle ominaista itsepetosta. Minun olisikin tästä tekopyhyydestä päästävä päivittäisen tarkkaavaisuuteni perusteella eroon pikimmiten. Lisäisin lopuksi tutuksi tulleen tyyneys rukouksen jonka viisaus sopii lähes kaikkeen alkoholismissa olevaan, myös itsepetokseni voiman hälventämiseen. "Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, mitkä voin ja viisautta erottaa nämä toisistaan".

Väitän, että kaikista pettämisen lajeista itsepetos on tuhoisin.

Sivu 1 / 9