Tutustu artikkeleihin, paremman elämän puolesta!
Tuon kaikkein raskaimman asian esille mitä alkoholisti kantaa tämä on vihan tunteet ja toisten (lähimmäisten) alistaminen omaan tahtoon.
Minulla ja muilla juovilla kavereillani oli tyypillistä juomisen jälkeisenä päivänä peitellä huonoja tapahtumia tutuksi tulleella lauseella, ”saatana tuli taas kännissä hölmöiltyä”. Pakenimme humalan taakse piiloon todellisia seuraamuksia. Humala oli puolustus koska olimme siihen tottuneet, kulttuurimme jopa hyväksyy sen.
Selvin päin oli osattava hillitä itseään, mutta jostain kumman syystä patoutumille annettiin vallat humalassa purkautua hillittömästi. Kaikki vihan ja kaunan tunteet räjähtivät humalassa silmittömästi. Usein haukuin ihmiset humalassa kun en muuten osannut selvin päin heitä moittia. Humalassa tunsin voivani näin oikeutetusti tehdä. Olemme lukeneet lehdissä perheen isien pahoinpitelyistä lapsiaan tai vaimojaan kohtaan. Lisäksi kaikki murhat ja tapot useimmiten on tehty silmittömän raivon vallassa. Vihassa piilee suunnaton vaara. Minun on muistettava kuinka vihapäissä lausumani sanat ovat kauheita asioita ja vahingoittavat itseäni äärimmäisen kovasti. Ihmissuhteeni kärsivät käyttäytymiseni seurauksena ja jatkuessaan ajaa minut suureen ja pimeään yksinäisyyteen.
Vihaan liittyy alistaminen omaan tahtoon. Perhettämme pyrimme alistamaan, jos emme heti onnistu saamme raivon ja vihan tuntemukset. Vihan ja raivon käyttäytymiset seuraa aina asioissa joissa emme onnistu alistamaan joitain tai jotain ihmistä tahtoomme. Kun miettii tarkasti, löytää jokainen malleja omasta käyttäytymisestään missä tätä esiintyy. Lapsi kiukuttelee, kun ei saa tahtomaansa esim, karkkia. Kun alamme raitistumaan, on luovuttava perheemme alistamisesta, siirryttävä vuorovaikutteiseen keskusteluun. raitistumisessa tulee päähänpistoja, joiden mukaan perhe joutuu elämään. Raitistuva vie päähänpistojen seurauksena perhettään, sinne tänne. Mutta se on alistamisen väliaikainen korvike. Muutokset tasapainoon tapahtuu loppujen lopuksi nopeasti, KUNHAN teemme työtä sen eteen.
Sinä päivänä, kun myönsin olevani alkoholisti, sain sisälleni ensi heräämisen hengenelämän alueella. Tämä on tärkeä askel raittiuden tiellä, yksi tärkeimmistä. Se on sanoakseni ensi askel, lahja ensi heräämiselle. Ja saadakseni lisää näitä hengenelämän lahjoja on minun kyettävä jatkamaan raittiuttani. Minun on pystyttävä luopumaan entisestä elämästäni, elämäni joka ei onnistunut, siihen uuteen elämään jolla on mahdollisuus onnistua missä olosuhteissa tahansa. Nimenomaan missä tahansa olosuhteissa!
Tulevalle elämän muutokselle ei ole ratkaisevaa onko minulla aineellista menestystä tai epäonnea, ei myöskän ole riippuvuutta ilon tai tuskan vaikutuksiin. Sillä olen saanut avata suuren mahdollisuuksien oven elämälleni tällä omalla heräämiselläni. Mutta minun on jatkettava omaa heräämistäni saadakseni jatkaa mahdollisuuksien elämää. Tätä heräämisen jatkumista auttaa suurelta osin kanssa käymiset kavereitteni seurassa. Myös oppia olemaan yksin omien ajatusten kanssa, oppia olemaan hiljaisuudessa.
- Alkoholi on tuonut alkuaikana vapauttavaa voimaa ja rohkeutta. Olen voinut sen voimasta lähestyä ihmisiä ja toista sukupuolta helpommin
- Jatkuvan juomiseni seurauksena olen alkanut pelätä krapulaa ja alemmuuden tunnetta, itsetuntoni on heikentynyt. Krapulaani sisältyy voimakkaat fyysiset vieroitusoireet ja psyykkinen masennus yhdessä tuntuvat niin ahdistavilta, että etsin mieluummin pakokeinoa ja mielihyvää jatkuvasta kännistä.
- Tekosyynä niille ikäville asioille joita en halunnut käsitellä, mutta ennen kaikkea kokemaani tylsyyteen, kun ei ollut muutakaan tekemistä, tartuin "kaveriini" tuoppiin. Kierre syntyi kovin helposti.
- Sosiaalisuuteni rapistui kännieni myötävaikutuksella, aloin särkeä ihmissuhteitani vaikka minun olisi pitänyt rakentavasti toimia niiden hyväksi. Juominen masensi minua edelleen voimakkaasti ja masennus laittoi minut juomaan aina vain lisää.
- Juodessani minulla oli aina valmiina syy jos toinenkin. lopulta parhaimpia syitä juomiselleni oli masennus johon vetosin toistuvasti. Masennuksestani syntyi pysyvä pakopaikka.
- Ensin kokeillaan ja huomataan että jees tämä on elämää ja kivaa. Lopulta sitä käyttää useisiin tilanteisiin mitkä alkavat tuntua epämiellyttäviltä ja lopulta yksistään siksi että pysyisi mielestään normaalina.
- Mitä pitemmälle olen raittiudessa edennyt, on minulle selvinnyt ajatus juomatavastani. Join sitkeästi, itkin voin pahoin, ahdistuin, minulta vaadittiin todella sitkeää asennetta ennen kuin havaitsin voimakkaan riippuvuuden.
- Kohdallani havaitsin varhaisen toipumisvaiheen kestävän ainakin 6 kuukautta, tässä useimmiten myös retkahtamiseni vaara oli suurin.Tänä aikana taistelin sopeutumismuutosten kourissa, aloin kehittää uusia tapoja kohdata stressi esim. työssä. Opin myös mielialan vaihteluita käsittelemään henkilökohtaisissa suhteissa.
- Monesti uhkailin tehdä itsemurhaa, kauan tämä onnistui, sain rakastamani puolison suunnattomaan hätään, päämääräni saavuttaen. Vuosien päästä puolisoni asettui tyrannia vastaan, ei auttanut vaikka otin köyden käteeni vahvistaakseni uhkailua itsemurhasta. Hän oli jo oppinut, sanoi tee vain, sittenhän sinustakin päästään.
Paljon olen tehnyt raittiuden eteen, nytkin on kauhea kankkunen, tili tyhjä ja naama auki. Vaimo karussa kotonaan, "upeata että on homma hanskassa".
- Kukaan ei ole hyödytön, aina voi olla edes huonona esimerkkinä.
- En saa mitään aikaiseksi, ei ole voimia hoitaa tai tehdä yksinkertaisia juttuja. Joitain ihan pieniä kuten postin haku onnistuu. Yleensä siirrän tietoisesti asiat syrjään ja annan niiden yksinkertaisesti maata.
- Omissa ahdistuneissa ja itseensä taas kerran pettyneissä mietteissä ollaan. Nytkin liian helposti koen, etten ole minnekään tervetullut. Pääsee siitä syystä vähän paremmalla mielellä tuonne sänkyyn viihtymään.
- Ollaan itsellemme lempeitä, ei tuomita vaan annetaan anteeksi. Suunnataan katse kohti uutta ja parempaa.
- Kun mielessäni suljin jonkin avun pois, pitkitin omaa selviytymistäni ja saatoin itseni alttiiksi vaaroille jotka tuhoaisi minut lopullisesti hetkessä.
- Kahleet niitä jotka lujittavat ja sitovat itseni ryyppykavereihin, vain ryyppy eihän niistä muuhun olisikaan kuten ei minustakaan. Kuvitelmani kavereiden olemassaolosta kariutuvat alkaessani raitistumaan, hyvä niin!
- Alkoholismi on vaativa sairaus, se vaatii itseltäni suunnattomia ponnisteluja. Se ei helpota muutamassa kuukaudessa tai viikossa. Alkuaikana tulee tunne kuinka tämä on helppoa, tämän hämäävän tunteen taakse piiloutuu väärä ajattelutapa, olen selviytynyt! Tuohon halpaan olen langennut liian usein, olen tullut huomaamaan kuinka yhtäkkiä ollaan humalassa.
- Kuulun niihin jääräpäisiin alkoholisteihin, jonka seurauksena minulla ei pitäisi olla mitään mahdollisuutta raitistua tai selvitä, ainakin kun katsotaan tilastojen valossa. Koska olen niin monta lukematonta kertaa yrittänyt ja taas epäonnistunut (tänään raitis).
Saat uskoa, että muutkin kuten sinä ja minä myös useimmat kaltaisemme on kokenut samoja asioita joita tällä hetkellä saatat tuntea sinä, olkoon mitä vain. Vaikka ajattelisit mitä vain, niin tänään joku kaltaisistamme ajattelee juuri samoin. Muista, et ole ainoa alkoholisti etkä ole yksin, helposti niitä ajatuksia tulee!
Minulle oli tapahduttava todella kielteisiä ja vahingollisia asioita, sekä tapahtumia ennen kuin aloin ymmärtämään alkoholin olevan näihin osallisena. On käsittämätöntä kuinka paljon täytyy tapahtua oman käsityksen heräämiseen omasta surkeasta tilasta. Saamme lukea lehdistä traagisia murhenäytelmiä alkoholistin (humalaisen) aiheuttamana, lehdet ovat näitä ”pullollaan”. Itsenikin oli menetettävä lähestulkoon kaikki olemassa oleva, ennen kuin havahduin. Mutta havahduin haparoiden, sillä ensimmäisen todellisen tilanteen ymmärtämisen jälkeen silti koettelin alkoholin tuomaa lohdutusta.
Olen, kuten monet muutkin kaltaiseni päässyt alkoholin määräävästä asemasta elämästäni, vain useiden ”retkahtamisieni” jälkeen. ”Retkahtaminen” tarkoittaa juomista, juomisen alkamista vaikka olin jo lopettanut tämän. Lankesin toistuvasti, mutta silti yritin sinnikkäästi ja periksi antamattomasti voittaa alkoholin voiman yhä uudestaan ja uudestaan. Tämä tie kuluttaa voimia ja saattaa oman elämäni jatkuvaan vaaraan kaikesta mahdollisesta pahasta jota alkoholistille voi sattua.
Minulla raittiuteni alullepanemisen voimana ja innoittavana lähteenä oli ”pelko”, pelko menettää perheeni. Siis näin myöhemmin ajateltuna ei mikään paras mahdollinen ”syy” alkaa raittius. Ymmärrän ettei minulla ole muita syitä kuin oman itseni vuoksi, minun elämäni. Elämäni jota olen tietoisesti kuluttanut alkoholin voimalla, voimalla johon ei löydy vertailukohtaa. Vaikka minulla olisi syöpä, taistelisin oman elämäni puolesta, mutta alkoholistina (juovana) annan alkoholin voimalle itse vielä vauhtia kun en yritäkään taistella vastaan, vaan vauhditan tuhoani omalla leväperäisellä suhtautumisella viinaan ja sen käyttöön.
Olisi ollut erittäin järkevää lopettaa juominen siihen ensimmäiseen kertaan kun havaitsi alkoholin vahingollisuuden eikä kokea jatkuvaa tuskaa ja ahdistusta, sekä menettää kaikkea. Mutta minun oli, kuten monien kaltaisteni näin vain on tapahduttava mentävä tarpeeksi syvälle henkiseen ahdinkoon. Niin syvälle, että tuntee sisäisen hädän ja ahdistuksen voimasta olevansa tulessa vapisevan ja hikoilevan omaa avuttomuutta. Voin vakuuttaa on niitäkin harvoja yksilöitä jotka ovat pystyneet aikaisessa vaiheessa lopettamaan juomisensa ja aloittamaan raitistumisen riemun heidän ei tarvinnut kokea jopa vuosikymmenien juomisen ”helvettiä”. Minun ahdinkoani lisäsi juomisesta aiheutuneet huonot seuraamukset, näidenkään jälkeen en ymmärtänyt tarvitsevani apua. En koskaan käsittänyt kaaoksen keskelläkään etten yksin koskaan tulisi voittamaan alkoholin tuhoa sisälläni enkä saavuttamaan uudenlaista elämää johon ei alkoholi sisälly.
Pystyäkseni ottamaan avun vastaan, sekä luomaan raittiudelleni vakaan pohjan oli minun hyväksyttävä olevani alkoholisti ja lisäksi tämä pystyttävä myöntämään muillekin. Ymmärrän tietysti tänään, ettei suinkaan ole ihmisen heikkoutta myöntäessään olevansa alkoholisti, vaan osoittavansa suurta rohkeutta tehdessään näin. Myös tämä rohkeus on oleva pelastus. Kuitenkaan ensimmäisen ”minä olen alkoholisti” lauseen sanominen ei ollut helppoa, vaan yhtä myrkkyä. Tästä lausumastani sanasta ”olen alkoholisti” tuli minun elämäni raunioihin se perusta jolle pystyin rakentamaan uuden elämän. Myöntäessäni epäonnistuneeni elämässäni saavutin hiukan nöyryyden siementä jota myöhemmin tulin tarvitsemaan runsaasti. Tämän nöyryyden oppiminen auttoi sisäisen tulen hiipumiseen, nöyryys syrjäytti epätyydyttävän elämäni. Nöyryyden avulla saavutin ihmissuhteisiin rakentavaa voimaa, ihmissuhteisiin jotka olin omalla itsekkäällä elämälläni tuhonnut totaalisesti.
Minun kurjuuteni alkoi antamaan periksi tutustuessani edes vähän itseeni, lisäksi opin tämän myötä omat virheeni tunnistamaan. Aloin helpommin suorittamaan päivittäisiä askareita hyväksymällä itseni, opin olemaan ihminen siinä kuin muutkin. Aloin myös saamaan oikeat mittasuhteet sen hetkiseen tilaani, sillä annoin materiaalille yhä vähemmän arvoa. Tämän arvon alentaminen ei mitenkään ollut helppoa, koska jatkuvasti vaatimukset sisältäni pyrki purkautumaan tekoihin sekä ajatuksiin niistä. Opettelin väkisin tyytyväisyyttä elämääni, sillä olihan tilani paljon parempi, kuin aiemmin juodessa. Uskon totuuteen, että juomisen myötä asiani menevät aina vain huonommaksi mitä ne ovat tällä hetkellä.
Olen ollut niitä ihmisiä, joka olen sairaudessani etsinyt tietoisesti muista ihmisistä heidän omaavia vikoja, tietysti oman näkemykseni perusteella. Kun keskustelin jonkun ihmisen kanssa, ei mennyt aikaakaan, kun huomasin inhoavani tätä. Jostain käsittämättömästä syystä kärsivällisyyteni ja suvaitsevaisuuteni vain loppui, enkä sietänyt häntä, en pitänyt myös hänen käyttäytymisestään keskustelun aikana.
Aloin tarkkaavaiseksi hänen kohdallaan löytääkseni lisää vikoja hänestä. Tämän seurauksena aloin jopa tuntemaan vihan tunteita häntä kohtaan. Sain vaivoin karistettua nämä tuskaiset ajatukset ja tunteet, etenkin vihan tunteet. Halveksuntani lisääntyi häntä kohtaan käsittämättömästä syystä, syystä mitä en täysin ymmärrä vieläkään.
Ehkä tärkein syy on ollut omassa suvaitsevaisuudessani, sillä en ole koskaan voinut avautua ihmisille, jotka ovat olleet minua viisaampia ja lukeneempia, sekä omanneet suuremman tiedon pohjan. Lisäksi olin kateellinen heitä kohtaan mitä he sitten edustivat. Alkaessani lisäämään kärsivällisyyttä ja ymmärtämään erilaisuuden rikkauden aloin kohtaamaan näitä ihmisiä avoimemmin keskusteluissamme.
Minun on tärkeätä muistaa toisesta ihmisestä. Vaikka hän ei mielestäni tiedä paljoa en saa pilkata ja nauraa hänelle edes omissa ”likaisissa” ajatuksissa, sillä hän myös tietää asioita mistä minä en tiedä puolestani yhtään mitään.
Olen alkoholistina ajatusmaailmani orja, sillä minä teen tämän vääristyneen ajatteluni seurauksena uskomattomia asioita. Myös näiden ajatuksieni tapahtumien seuraamuksiin pääsen oman lyhytjännitteisyyden ansiosta. Eräs vertaus näihin ajatusteni häiritseviin puoliin elämässäni kuvaa osaltaan miten karmeata alkoholistin ”kontrolloimaton” ajatusmaailma saa aikaan.
Voisi kuvitella, kuinka matkallani olisi autostani loppunut jäähdytysvesi, myös jokainen autoa käyttävä ymmärtää tämän veden tärkeyden. Huomatessani olevani lähellä maalaistaloa pysäköin auton tienreunaan. Otan kanisterin takakontista, joka minulla on varalla kaikkea epämiellyttävää yllätystä varten mukanani. Katson taloa kohti, jossa ei näy liikettä.
Ajattelen kuinka sieltä saan ilman muuta tarvitsemani veden autooni. Lähdenkin astelemaan taloa kohti, pysähdyn äkisti miettien, eihän siellä ole edes ketään kotona turhaan sinne asti kävelisin ja käännyn takaisin. Muutaman askeleen jälkeen pysähdyn omissa ajatuksissani päätellen, että on mentävä katsomaan onko ketään kotona saadakseni avun, ja heidän avulla pääsen jatkamaan matkaani.
Näin lähden jälleen taloa kohti, ollessani hyvin lähellä järkytyn ajatuksissani, mitenkä minä kulkuri ja tuntematon voisin vettä saada. Näin käännyn suruissani takaisin. Sitten ajatuksissani välähtää kuin salama kirkkaalta taivaalta. Alan ymmärtämään että minun on tavattava asukas varmistuakseni vedestä. Sekä näkisin onko tosiaan kotona ketään. Ellei ihmisiä olisi kotona, voisin hyvin kaivosta sitä ammentaa ilman, että tuntisin tekeväni suurempaa rikosta.
Siksi olen taas kääntynyt kohti taloa, sekä päättänyt viedä asiani loppuun. Olenkin jo ulko-oven kohdalla kohottanut käteni koputtaakseni, mutta sitten saan ajatuksiini käsityksen, etteivät asukkaat vettä kuitenkaan anna suuttuvat vain kun häiritsen pyhäpäivänä. Tämän ajattelutapani seurauksena suutun huutaen ovelle päin, pidä saatanan pihi asukas vetesi en minä sitä tarvitse! Lähden samalla astelemaan kohti autoa, ilman pelastavaa vettä. Enkä varmasti huutoni jälkeen sitä saisikaan.
Tämän tapahtuman seurauksena jäi minulle suuri ongelma, joka oli ratkeamassa ennen ajatusmaailmani petosta. Tämän ajatusleikin seurauksena voisi kutsua alkoholistin elämän tapaa seuraavasti. Miten ajattelen, saatan myös elää. Lisäksi tämäkin ajatusleikki osoittaa todeksi, torjutuksi tulemisen pelon mitä alkoholistina poden kaikilla elämäni alueilla.
Voidaanko puhua todella rakkaudesta juovan puolison käytöksen seurauksena. Elämä on mahdotonta alkoholistin kodissa, siellä on pahaa mieltä, ahdistusta, itsekunnioituksen puutetta ym. näitä tuntee muut perheenjäsenet toistuvasti lähes päivittäin, alkoholistin perhe on murheen murtama. Alkoholistista muut perheenjäsenet kantavat huolta (alkoholistin tekemisistä) pelon sekaisin tuntein, vuodesta vuoteen.
Perheenjäsenet ovat alkoholistin seurassa kadottamassa tuntemukset rakkauden iloista tai katkerista suruista. Alkoholistin seurassa koetut ja jaetut tunteet eivät ole aitoja. Mitään aitoa kontaktia ei voi syntyä, koska aistit ovat tylsistyneet.
Alkoholistin elämän tapa on julmaa, alkoholisti keksii tekosyitä juomiselleen erilaisia verukkeita ja selityksiä, toistuvien selitysten seurauksena ne muuttuvat vähitellen puhtaiksi valheiksi. Kokemusten mukaan alkoholisti ei halua puhua viinasta, vaan välttää kaikin tavoin joutumista sellaisiin keskusteluihin.
Alkoholisti perheessä muuttaa muiden perheenjäsenten mielialaa, mielialamme huononee jatkuvasti ja koemme yhä vähemmän ja vähemmän tekemiämme toimintoja miellyttävinä.
Usein meillä alkoholisteilla tulee itsemurhan ajatuksia päästäksemme kaikenlaisista tuskista ja epäonnistumisista, alkoholisti ei mitenkään pysty ymmärtämään, että myös muu perheenjäsen saattaa ajatella samoin voimien ja elämän halun loputtua jotka alkoholistin elämän tapa on vienyt, karmivaa totuutta!
Alkoholisoitunutta omaistaan voi kaikesta huolimatta rakastaa, viha yleensä kohdistuu hänen tekojaan kohtaan. Päihteiden takana on kaikille perheenjäsenille tärkeä ja arvokas ihminen.
Mutta tosiasia on alkoholistin seurassa elämistä vuodesta vuoteen ei voi kokea mitään hyvää vaan kasvavaa epämieluista elämää. Kun haaveilet hyvästä elämästä ilman alkoholistia tai ilman alkoholia. Et jatkuvan alkoholistin elämän tavassa mukana olleena pysty haaveilemaan niin hyvästä elämästä, kuin se todellisuudessa on!
Kerron erittäin surullisen tarinan, tämä tarina on tosi. Toivottavasti auttaa alkoholistia ja läheisiä tekemään oikeita valintoja!
Tässä tarinassa kerrottu puoliso (nainen) ei koskaan käyttänyt alkoholia. Mutta toinen puoliso (mies) käytti koko elämänsä ajan juoden viikoittain enemmän tai vähemmän. Perheessä oli lapsia, kaikki kasvoivat alkoholistin piinassa ja sekasorrossa.
Perheen Äiti oli joutunut tarkkailuun sairaalaan, paljon aikaisemminkin tapahtuneiden oireiden takia. Pieni paikkakunta ei pystynyt tutkimaan tätä henkilöä vaan siirsi ison kaupungin tunnettuun erikoissairaalaan. Tutkimukset eivät olleet kiireellisiä, ainoastaan normaaleja tehtäviä, mitä aikaisemminkin oli potilaalle tehty, oireet olivat vanhan ihmisen kokemia ruuansulatushäiriöitä, jotka olivat aina silloin tällöin kivuliaita ja aiheutti avun hakemisen.
Sairaalassa ollessaan vanhus kantoi huolta ja pelkäsi pahinta alkoholisti puolisostaan, stressi oli vuosikymmenien aikana kasvanut vakavaksi, jopa aiheuttaen fyysisiä ongelmia (sairautta).
Minullekin tuli tieto, että voisin vanhusta käydä katsomassa. Kävinkin ja kaikki oli ihan kuten ennenkin ei mitään päälle näkyvää ainoastaan oli huolissaan puolisostaan, pärjääkö tämä kotona (pelkäsi juomista). Juttelimme kuten ennenkin keskustelussa vanhus kertoi, kuinka pääsee muutaman päivän päästä kotiin, kun ensin muutama koe otettu.
Sitten saimme ilmoituksen, että vanhuksen tilassa on tapahtunut jyrkkä terveydellinen muutos, kunto oli huonontunut. Menimme tiedon saatuamme häntä katsomaan ja todella muutos oli valtava, aloimme pelkäämään, ettei vanhus enää tervehdy ollenkaan.
Saimme tiedon vanhuksen pois nukkumisesta, viimeisen käynnin jälkeen vanhus nukkui pois. Olimme surussamme hämmästyneitä, kyselimme että mihin vanhus menehtyi? Mikä oli pois lähdön syy (kuoleminen), mitään sairautta meillä (perheeni) ei ollut tiedossa.
Pian saimme kutsun sairaalasta, jossa vanhus oli hoidettavana kokoukseen, kokouksen syyksi kerrottiin, että käsitellään kuoleman syytä ja vanhuksen elämää yleensä. Olimme ihmeissämme kutsusta?
Päädyimme tapaamiseen missä oli muutama lääkäri ja sairaanhoitaja, kokouksessa ei kerrottu mistään kuolemaan johtaneista terveydellisistä syistä. Sairaalassa oli 32 lääkäriä pitänyt palaveria näiden syiden löytymiseen, vaan eivät löytäneet yhteistä tekijää kuolemalle.
Tämän takia meidät oli kutsuttu olisiko meillä jokin arvio tähän vanhuksen terveyden luhistumiseen, kerroin kuinka olen varma, että vanhus ”heitti hanskat naulaan” ei halunnut elää pidempään. Kokouksen osanottajat eivät hämmästynyt, vaan kertoi että on alettu ymmärtämään tämän kaltaisten tapausten perusteella, kuinka tapahtuma on mahdollista, josta juuri kerroin heille.
Nyt kerron mitä alkoholisti voi saada toisen puolison tai läheisten elämän haluun. Sairasta vanhusta meni katsomaan juova puoliso, puoliso oli erittäin humalassa katsomaan mennessään. Voi vain kuvitella sairaan puolison ajatuksista mitä käynnistä seurasi.
Alkoholisti vei tältä sairaalta vanhukselta sillä hetkellä elämän halun, halun joka ei korjaantunut. Vanhus oli ruvennut itkemään juopon tullessa käynnille humalassa, oli sanonut ”nyt tämä riittää” ja oli erittäin vihainen. Sairas vanhus ei ollut koskaan ollut humalassa itse, eikä pahaa sanonut tai pahaa tehnyt muille.
Alkoholisti, juoppo aiheutti puolisonsa ennenaikaisen väsymisen elämään. Lapset oli usein sanonut eroa juoposta, olemme kanssasi sinulla ei ole mitään hätää olemme turvanasi. Kuitenkaan ei halunnut koska pelkäsi että juova puoliso tappaa itsensä erottuaan.
Voimme vain miettiä mitä sairas vanhus ajatteli menneestä, joka varmasti kävi hänen ajatuksissa olen myös varma, että katui mitä jäi tekemättä, oliko elämä elämisen arvoista juopon kanssa?
”Eroaminen on vaikeaa en siksi kerro, että kannustaisin ensimmäiseksi eroamaan, mutta vuodet vierivät juopon elämän tavan muutosta odottaen sitten huomaat, että on aivan sama miten elää, silloin olet menettänyt elämän kipinän, mitä odotettavaa elämältä enää onkaan.”
Ystäväiseni jos jaksoit lukea tämän ajatuksella, oletko vielä juova alkoholisti? hakeudu avun piiriin ja aloita raittius, joka tukee itse ”elämää”
Myös minä kuuluin niihin alkoholisteihin jotka olivat "kokopäivän" juojia. Onneksi en kuitenkaan jaksanut tätä suorittaa vuosikymmeniä kuten monet kaltaiseni tekivät. Tämän ainaisen juomisen seurauksena vieraannuin normaali elämästä ja etenkin työn tekemisestä pelottavan syvälle. Olen alkoholistina laiskuuteen tukeutuva ja jopa hakeutuva ihminen, se on minulle jokapäiväistä nautin siitä, enkä luopuisi siitä mielelläni lainkaan. Kuitenkin ottaessani vastuun omasta elämästäni, tulee minulle työkin velvollisuudeksi.
Työn avulla parannan oman elämäni tasoa, tasoa jota mielelläni haaveilen omistavani. Olin juonut niin kauan, että ammattini oli mielestäni unohtunut, en myös uskonut niitä taitoja enää minulla olevan. Pelkäsin minulle tarjottavan työn osaamista, myös pelkäsin uudessa työssäni kuitenkin epäonnistuvani.
Ei ollut helppoa ymmärtää, etten pystyisi mitään oppimaan, ellen ole valmis epäonnistumaan alussa. Minun olisi vain rohkeasti kasattava itseni ja noustava uudelleen yrittämään epäonnistuttuani, minun ei tarvitsisi hävetä tai muuten kaihtaa omaa epäonnistumistani. Jos jatkan tätä epäonnistumisen pelossa elämistäni saavutan passiivisen elämän, enkä ikinä hakeutuisikaan työ elämään. Muistan kuinka vapisin ja hikoilin käsistäni ja kainaloistani ollessani työhaastattelussa. Haastattelu oli vielä kovempi painajainen kuin itse työ sitten oli. Työni opin erittäin lyhyessä ajassa, tulin tunti tunnilta työssäni varmemmaksi ja varmemmaksi.
Minä pyrin työssäni täydellisyyteen mutta uskon ettei sitä työnantajani kuitenkaan sataprosenttisesti edes odottanut. Hän hyväksyi minut mahdollisena vasta-alkajana. Jota itse pelkäsin turhaan. Tämä onkin suurempia pelkoja aikuisiän koulussa, joutua vasta-alkajaksi, minun alkoholistin perusylpeys ei tahdo tätä kestää. Siksi minun pitääkin kasvattaa itseäni kohtaamaan tuntematon uusi työ pelottomasti, tämä työ on tarkoitettu vain minua varten, sillä en anna niin paljon painoa menestymiselle, mitä yritänkään. Myös saatuani työtä auttaa se osaltaan syrjäyttämään epätyydyttävän elämäni.
Olen laiskuuden lumoissa tehnyt itselleni kysymyksiä miksi hakeudun kaltaisteni seuraan apua hakemaan raunioina olevaan elämääni. Laiskuuteni saattaisi olla este avun hakemiseen kuten niin usein on tapahtunut. Tähän omaan kysymykseen olen pyrkinyt vastaamaan erilaisilla omilla käsityksillä asiasta.
- Minä tiedostan selvästi oman juomiseni seuraamukset mihin tämä on johtanut. Siksi minulle alkoholistille raittius on ainoa mahdollinen tie elämään. Tämän raittiuden jatkuvuutta, sekä kehittymistä haen sieltä.
- Lisäksi lopetettuani juomisen alkoi pelot vaivaamaan, sekä valtavat henkiset tuska tilat.
- Yksi pelko, joka kohdallani vaivasi ylitse muiden oli yksinäisyyden pelko. Mutta astuessani kaltaisteni seuraan aloin tuntemaan kuuluvani jonnekin, minut hyväksyttiin juuri sellaisena kuin olin, enkä ollut tällöin yksin. Tämä oli ensimmäinen vahva osoitus kaltaisteni voimasta, sillä tämän pelon myöhäisemmät ilmenemiset ovat olleet varsin heikkoja.
- Jatkaakseni, tiedän elämäni olevan sisälläni ja löytääkseni tämän, minun on opittava tuntemaan itseäni, vaikka vain vähän. On todella suurta elämisen taitoa tuntea itseään. Minun on opittava sysäämään laiskuus syrjään, jotta pystyisin tekemään rakentavia asioita kohdallani. Elämä on tekemistä! Näihin ajatuksiini haen tukea kaltaisteni seurasta.
- Minun on opittava rakastamaan itseäni, että pystyisin myös muita ympärilläni rakastamaan. Minun on opittava tuntemaan itseni hyödyksi, jotta tuntisin eläväni. Minun on myös opittava tajuamaan, että olen tarpeellinen tämän maailman kokonaisuudessa, osana sitä. Myös näihin totuuksiin haen vahvistusta kaltaisteni seurasta.
Minulla kehittyi juodessani valtava määrä riippuvuussuhteita, mutta tänä päivänä yksi hyväksyttävä on kaltaisteni seura, tämä riippuvuus on ainoa pysyvä tie raittiuteen, sekä elämään.
Lue lisää ...
Joskus kauan sitten kumppanin kanssa iltaa yhdessä viettäessä, tästä illasta syntyi eron siemen. Jouduin tuska sisälläni seuraamaan toisen tekemisiä alkoholismi nimisen sairauden vaikutuksesta. Sillä myös minä vaikka olen itse alkoholisti, tosin jonkin aikaa ollut raittiina olen elänyt jonkinlaisen ympyrän omassa elintilassani, koska nyt omalle kohdalleni on kohtalo luonut samat puitteet kuin aiemmin joku muu on kokenut samat asiat minun aiheuttamanani. Sain tilaisuuden jos tulevaa kokemustani niinkin voisi edes leikillään kutsua, katsoa alkoholistin elämän peiliin toisen esittäessä itseäni elävässä muodossa.
Läksimme toiselle paikkakunnalle oikein tanssiravintolaan iltaa viettämään. En ymmärrä miksi siihen edes suostuin? Mielessäni ajattelin tähän suostuessani kokevani jotakin uutta kaveristani (olin utelias) toimiessaan näissä paikoissa. Sitä uutta sitten tulikin kroppakaupalla oikein mielipahojen kera. Muutaman viinalasin jälkeen kaverini alkoi näyttämään merkkejä kuinka hyvin omaksui tämän valheellisen elämänmuodon.
Hän alkoi suhtautumaan minuun välinpitämättömästi koska olin jonkinlainen este hänen viihtymiselleen täällä. Kiinnostuksensa minua kohtaan hälveni jokaisen rokin jälkeen tasaisesti. Hänen kiinnostuksensa muita miesasiakkaita kohtaan virkistyi sitä mukaan kun jokin vain ilmaisi hänelle miellyttäviä asioita. Näillä herroilla lieneekin ainoastaan kiinnostus sinne viihdyttämisen puolelle, mutta kaverini piti heitä kivoina muutaman lipevän lauseen jälkeen. Minusta alkoi tuntua, kuinka hän oli joillekin vieraille miehille jopa helppo nakki.
Olikin tuskallista seurata vierestä, mitä enemmän hän joi, viinaa litki jatkuvasti, sitä sairaammaksi teot tuli. Tyypillinen suhtautuminen häneltä viimeinkin tuli kun hän lausui kylmästi minulle, että saisin painua vaikka helvettiin sillä hän aikoo jäädä sinne. Tämä oli sitä mitä aikaisemmin sanoin, aloin olemaan este hänen vapaudelleen, joka kasvoi kasvamistaan juomien tyhjetessä. Huomasin pöydässä istuessamme kuinka hänen kauneutensa alkoi rupsahtamaan alkoholin määrän myötä. En voi sanoa hänen olleen kaunis näky missään muodossa. Kuitenkin hän käyttäytyi hyvin äänekkäästi, koska tyhmyyttään halusi kuitenkin esittää kapakan kauneinta ja fiksuinta naista. Tämä kokemus olikin jotakin käsittämättömän hirveää, aloin mietteissäni muistelemaan, kuinka itse olin samanlainen käytökseltäni ollut samanlaisissa tilanteissa ja paikoissa.
Viereisissä pöydissä muutkin jotka olivat hiukan maistaneita, silti kiinnitti epäterveeseen käyttäytymiseen huomion, joka tapahtui meidän pöydässä kaverini ollessa päätähti. Itselläni aika alkoi käydä jopa niin vaikeaksi, että kävi ryyppykin mielessäni mutta voitin ajatuksen helposti verratakseni tapahtumaa juuri sillä hetkellä siellä, sillä olisin varmasti samanlaisen sairaan paskan keskipisteessä ottaessani tämän ryypyn. Olisin pystynyt loppujen lopuksi jättämään hänet sinne kapakkaan, mutta odotin ystävyytemme tähden, en voinut jättää häntä helpoksi saaliiksi. Se kuinka pullon ote ja siihen liittyvä elämä on ottanut lujan otteen hänestä niin kuin minustakin joskus aikoinaan. Vaatiikin se romahdusta myös häneltä huomatakseen oman pienuutensa, sekä nähdäkseen kahlaavansa paskakasassa.
Kuinka usein itsekin krapulassa vannoin sen olleen viimeinen kerta ja kuinka usein aloin uudelleen. Yleensä alkoholisti tulee huomaamaan asiat kohdaltaan vasta sitten, kun ne todellisuudessa ovat jopa myöhäistä. Uskonkin tähän totuuteen nojautuen, kun olen pois hänen elämästään. Siihen havahduttuaan alkaa hänellä yrittämiskipinä löytymään oman etunsa vuoksi. Toivon sitä kaikkien vaikeuksienkin jälkeen sillä osaan ymmärtää häntä omien kohtaloideni kautta siksi vain ystävänä sallin hänelle paremman huomisen.
Olen joskus kirjoittanut valinnoista jotka edesauttaa omaa raittiuttani, myös niistä kipeistä valinnoista joita joutuu tekemään. Nytkin joudun ratkaisemaan edellä kertomani asian johdosta kohdallani olevan ihmissuhteen tärkeyden. Sillä itse katson olevan tärkeää oman raittiuteni jatkuvuudelle, että olisin erossa tästä suhteesta, sillä en varmasti kykene rakentamaan raitista elämääni näissä raskaissa yhteyksissä joita alkoholisti kaverini aiheuttaa.
Tiedän kuinka pitkä matka on raitistua ja kuinka vaikeaa se on. Koska kaverillani ei ole raittiuden kokemusta voisin kuvitella häneltä vievän vuosia kuntoutumiseen, kunhan ensin aloittaisi raittiuden eteen tekevän työn.
Siis on riski jäädä katsomaan hänen olematonta raitistumistaan, olisikin eri asia jos hän olisi ollut raittiina ja näin aloittanut tämän toipumisensa. Tämä valinta jonka nyt olen joutunut tekemään, on raskas koska kuitenkin itselläni on suhteessa osittain riippuvuus suhdekin, mutta näin tulee käymään, että tulen jättämään hänet oman terveyteni takia.
Myös aikoinani (kauan sitten) tässä kirjoittamani valinnan seurauksena läksin eri teille kaveristani ja varmasti olin päätynyt oikeaan ratkaisuun jonka myöhempi elämäni on osoittanut. Kuitenkaan tämänkaltaisten ratkaisujen teko alkoholistille ei ole helppoa koska yleisimmin tekee väärän valinnan, johtuen omista kuvitelmista kuinka muualla ja jopa toisen henkilön kanssa olisi helpompaa, sekä parempaa elämistä. Valinnoissa kuten elämässäkin on riskinsä on vain uskallettava ottaa askeleita näitä kohti, silti muistettava, kuinka tuuleen kylvämällä saan myrskyä niittää
Olen alkanut ymmärtämään joidenkin asioiden ja tapahtumien merkitystä kohdallani esimerkiksi kuinka minulle on luotu luja fyysinen terveys, jota olen myös itse saanut vahvistettua urheilun myötä, tätä ei varmasti kaikilla ole. Tämä on niitä pieniä asioita mutta kuitenkin niin suuri asia etten tietoisesti sitä alkoholi nimisellä paholaisella voi tuhota. Tekisin korkeimman voiman tahdon vastaisesti tuhoamalla itseäni juomalla. Haluankin antaa näitä asioita hänen huomaansa etten niitä oma aloitteisesti tuhoaisi, hän hoitaa henkisen tervehtymiseni minulle sopivalla vauhdilla. Sieltä tulee asioita joita en haluaisi kohdata, sekä niitä joita kohtaisin mielelläni.
Silti kaikki kohdalleni tulevat asiat on hyväksyttävä minulle parhaaksi. Lähden siitä, voittamattomia ei ole jos olisi ne yksinkertaisesti johtuisi omasta sairaasta sielusta. Ajatuksissani olen alkanut saavuttamaan suhteellisuuden tajunnut oman raitistumiseni käsitteissä, sillä olen ymmärtänyt todella oman pienuuteni ja voimattomuuteni muuttaa omaa terveyttä tai vastaavasti vauhdittaa sitä. Omavoimaisuuteni on osoittautunut yhdeksi suurimmista tekijöistä, joka on saattanut elämäni perikatoon. Saadessani palautumaan oman uskoni, ymmärrän, että vain oma korkeampi voima voi terveyteni palauttaa. Tämä tietoisuus asiasta alkoi selviään näkymättömän hitaasti, jos sen voisi näin ilmaista. Tällä hetkellä tunnen sisälläni tapahtuman todelliseksi ja aidoksi, tästä onkin mielekästä jatkaa alkoholismi nimisen taudin nujertamiseksi.
Kun sain raittiudelleni jatkuvuutta kuulin usein kaltaisteni keskusteluissa viittauksia hengellisen heräämisen ympäriltä. Tämä yksinkertaisesti alkuaikoina mykisti itseni, koska en käsittänyt asiaa lainkaan. Kuitenkin annoin ystävieni ymmärtää, että tiedän hengellisen heräämisen merkityksen, niin ei kuitenkaan ollut. Näin tutustuin moniin muihinkin asioihin, peitellen omaa ymmärtämättömyyttä. Tietysti raittiuteni ja henkisen kasvun myötä, sekä suuresta halusta tutustua asioihin joita en ymmärtänyt, aloin etsiä totuutta. Totuuden löytämiseen on ollut suureksi avuksi kuuntelemisen lahja. Tämä lahja oli itselläni kadoksissa juoma-aikana, sillä halusin aina alistaa kaiken omaan tahtooni.
"Hengellinen herääminen" lause on minua puhuttanut paljon. Itse olen miettinyt, onko minulla vähääkään tätä ja mitä se olisi kohdallani? Uskon olevani oikealla tiellä ja omaavani hengellistä heräämistä niin paljon, että voin tiedon avulla kasvattaa sitä lisää.
Sillä jos olen avonainen ulospäin, olen rehellinen itselleni, ja ymmärrän, että elämä on sisälläni. Elämä joka haluaa tulla ulos, purkautua elämään,, Siksi tapahtumaa on minun autettava poistamalla estoja; pelkoja, kateutta, vihaa ym. jotka ovat suuria esteitä elämäni valon tiellä. Saavuttamalla tyyneyttä, sekä sisäistä rauhaa avaamalla itseni ulospäin saavutan myös tätä nk. hengellistä heräämistä.
Ymmärtääkseni hengellinen herääminen on opittua oikeata elämän tapaa, joka on saavuttanut itsessäni jonkin asteisen vakiintumisen. Tietämykseni, sekä oppini omasta itsestäni on, (ellei minulla ole kykyä kuunnella muita) varmasti hengellisestä heräämisestä kaukana.
Sillä uskoakseni tie parantumiselle alkaa kuuntelun vaikeasta, mutta arvokkaasta taidosta.
On yksinkertaisia sekä vähäpätöisiä suhtautumistapoja arkipäivän elämässä asioihin jotka luovat ristiriitoja puolisoiden välillä. Minun tulisi oppia rauhoittumaan, tämän avulla säilyttäisin rakkauden helpommin. Kun rauhoitun vähenee tunteiden tulvimisen aiheuttamat kommunikointi vaikeudet toiseen osapuoleen, puolisooni. Rauhoittumisen seurauksena pystyn ottamaan vastaan neuvoja, sekä tietysti rakkautta.
Minun on lisättävä puolisoni arvostusta, ylistämistä, sekä ihailua sillä nämä kuuluvat myös avioliittoon. Edes hivenen kohdistamalla näitä asioita puolisolle saavutetaan varmasti pitkäaikaista vaikutusta puolisoiden väliselle kemialle. Oppia hyväksymään oma puoliso sellaisena kuin hän itsenään elää. Hyväksyminen edellyttää omaa asennoitumista puolisooni, kuin asettuisin hänen asemaansa kuvitelmissani. Näin ymmärrän paremmin miltä hänestä tuntuu ja minkä vuoksi. Pystyn ottamaan vastuun asioista puolisoni näkökulman mukaisesti, näin on helpompi pyytää anteeksi ollessani selvästi väärässä.
Näitä yleviä asioita tulisi minun harjoittaa jatkuvasti kunnes niistä tulee pysyviä, kuin toinen luonto. Päämääränä on kyetä rauhoittumaan ja hyväksyä puolisoni automaattisesti jopa keskellä myrskyisintä riitaa. Muistan silti, riiteleminen on joskus terveintä tapaa mitä aviopari voi tehdä liittonsa hyväksi.
Tervetuloa seuraamme myös sosiaalisessa mediassa. Pyrimme tarjoamaan siellä erilaisia näkökulmia alkoholiongelmaan, alkoholismiin ja alkoholistin käyttäytymiseen. Tykkää meistä Facebookissa