Tutustu artikkeleihin, paremman elämän puolesta!

Tyytymättömyys on uuden alku!
Kirjoittanut

 Raittiuteni alussa, kun olin saavuttanut ymmärryksen olevani alkoholisti ja alkaessani toimimaan saavuttaakseni raittiutta. Minä tunsin olevani olosuhteiden vanki, lisäksi mieleni oli kieroutunut ja osittain varmasti lamaantunutkin. Myös rutiininomainen elämäni kahlitsi minua, sekä aiheutti mitä raskainta masentumista. Vaikka tarkoituksenani olikin elää vain sitä hetkeä, en saisi unohtaa toivoa. Voin alkaa elämäni aamuisin tulevaisuuteeni suhtautumalla toiveikkaasti ja myönteisesti. Uskon tällä suhtautumistavalla olevan siunausta, sillä varmasti saavutan oleville hetkille enemmän tarkoitusta.

 Minun toivoni tai voisi ilmeisesti vaihtoehtoisesti sanoa itseluottamus, sillä nämä mielestäni kulkee käsi kädessä. Näin ymmärrän paremmin toivon merkityksen elämässäni, kun ymmärrän aiemmilta itsetutkiskelun matkoilta itseluottamuksen merkityksen elämässäni. Tätä toivoa tarvitsen vahvistamaan uskoa kykyyni parantamaan vallitsevan elämänlaatuni, joka juomiseni jäljiltä onkin raunioina, niin henkisesti kuin aineellisesti. Tietysti edetessäni asioissa ja näiden molempien toivon ja itseluottamuksen tullessa tarkastelun kohteeksi, mitä edelläkin olen näistä kuvannut. Voisin erottaa näistä myös henkisten, sekä tekemisen arvojen perusteella, sillä mielestäni toivo elää sisälläni ja on etupäässä tällöin henkisiä arvoja, taas itseluottamusta en saavuta muuten kuin tekemällä asioita ja myös onnistumalla niissä.

 Yksinkertaisesti halutessani korjata oman rauniokasani uudelleen en missään vaiheessa saa heittää toivoani, sillä mikään ei kuitenkaan ole toivotonta kohdallani. Alkaessani tekemään kaikkea uutta ja näiden myötä kokemaan tyydytyksen tunnetta ilman pelkoja, sillä toivon tieltä väistyy epätyydyttävä elämäni määrätietoisesti ponnistellessani kohti menestystä.

Tämän uuden toivon ansiosta pystyn menestymisestä rikastumaan ilman, että kantaisin ainaisia pelkoja kohdatessani  niitä.

Kirjoittanut

 Alkoholin käytöllä sekä alkoholismilla oli elämääni tullut pysyvä ja tiedostettava yhteys tajusin hämärästi tämän. Ymmärrykseeni vaikutti lukuisat epämieluisat juomisesta aiheutuneet seuraamukset. Kuitenkin sana alkoholismi ei vain jostakin syystä tunnu koskettavan itseäni seuraamuksista huolimatta, vähättelen tietenkin tapahtumia.  Jotenkin sanassa alkoholismi tai alkoholiongelmainen on jotain niin pelottavaa ja vierasta mitä ei yksinkertaisesti hyväksy itselleen tapahtuneeksi. Juoma-aikana pitäisi vielä hyväksyä alkoholiongelma taudiksi, enkä halua hyväksyä sanaa ”tuho” johon juomiseni on johtanut. Ehkä haluan vain juoda, enkä hyväksyä tosiasioita. 

Usein lähimmäisemme ja päivittäin tapaamamme esim. työkaverit ovat jo huomanneet mihin olemme vajonneet lasi kädessä. Heidän suuri auttamishalukaan ei ole saanut mieltäni kääntymään. Päinvastoin närkästyn jos siitä otetaan puheenaihe. Perheemme on saanut kokea juomisen helvetin, silti kuljen sokeana ja unohdan huonot asiat pian niiden tapahduttua. En ymmärrä tyhmyydessäni ottamaan niistä oppia ja tutkia omaa itseäni rehellisesti mistä juomiseni tapahtumat voisi saada alun. 

Tämän tapaisen elämisen lopputulos yleisimmin on kaiken menettäminen. Jostain syystä näin on tapahduttava, kuten myös itseni kohdalla. Näihin menetyksiin voisi luetella paljon, mutta omiani olisi perhe, ystävät, omaisuus, työpaikka ym. sekä minkä myöhemmin ymmärsin, oman itseni. Useat kaltaiseni on menettänyt vapautensa erilaisten tapahtumien seurauksena. On myös monia todistajia kuinka paljon enemmän saattaa menettää, mutta näitä todistajia emme voi kuulla, sillä he ovat niitä ennenaikaisia poistuneita. Siksi olisikin tärkeää ymmärtää oma tilansa hyvissä ajoin, että pystyisi katkaisemaan itsetuhon tien, sekä aloittamaan pyrkimyksen parempaan elämään. Olisi herättävä katsomaan oman elämänsä totuutta silmiin. Sillä alkoholisti voi olla myös henkilö, jonka juomisesta yleensä on huonoja seuraamuksia. 

Toivon sinun ystäväiseni heräävän todellisuuteen ja katsovan rohkeasti itseäsi peiliin. Niin jouduin kaiken menettäneenä itsekin, aloin nöyrtyä tunnustamaan sanan ”alkoholisti” myös hyväksymään tosiasian, että alkoholismi koskettaa itseäni tavalla jos toisella. On tärkeää herätä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja katkaista itsetuhon tie. Näin tehdessämme yhä nuorempana ja nuorempana saan mahdollisuuden kokea tervehtymisen riemua. Eikä  tarvitse kokea sitä kymmenien vuosien juomisen helvettiäkään. 

Kuten aiemmin puhuin huonoista seuraamuksista ja siitä kuinka ei niitä mitenkään usko tapahtuvan itselleen. Mutta yleensä nämä saattaa olla tosia ennemmin tai myöhemmin juomisemme jatkuessa, sekä pahetessa. Olen itsekin muiden kaverieni kanssa nauranut ystävällemme joka joutui linnaan rattijuopumisen takia, ilkuimme hänelle, että hän pääsee pelaamaan urheiluseura raitaveikkoihin, koska oli urheilumies. Mutta niin vain kävi, että vuosien päästä oli samaisen joukkueen kapteeneja useat ystäväni. Uskomukseni, että minulle ei voi käydä samoin pettää ennemmin tai myöhemmin. Sillä kaikki mitä muille alkoholin väärin käyttäjille tapahtuu, on mahdollista käydä myös minulle. 

Sillä en varmasti ole mikään erikoistapaus vaikka sitä haluaisinkin olla. Lehdissä lukee karmeita kirjoituksia tapahtumista joissa alkoholin vaikutuksen alaisena tehdään hirmutekoja. Kaikki tapahtumat ja seuraamukset joista selvisin kuin koira veräjästä, pitkitti haluani ymmärtää olevani alkoholisti. 

On selvää näin jälkeenpäin tarkastellen rajut seuraukset juomisesta oli niitä tapahtumia jotka herätti ajattelemaan, viimein. Juomisesta seurannut tuska joka palaa sisällämme, yhä voimistuen juomisen jatkuessa. Ajaa vääjäämättömästi tekemään jotain tuhoisaa itsellemme tai ympäristöllemme tai vaihtoehtoisesti etsimään, sekä ottamaan kiireesti avun vastaan. Tätä apua saattaa tulla hyvinkin odottamattomalta taholta. Silloin olisi tärkeää olla valmis ottamaan vastaan tarjottu apu. 

Muista, kuten itsekin lopuksi tein. Aloin kuuntelemaan ystäviäni ja kaltaisiani jotka kertoivat mistä saan avun. Hae ystäväiseni tarjottua apua, se on sinun oljenkortesi jatkaa elämää, eikä ”vain” tuhoutua!

Kirjoittanut

Vaipua alas (pohjalle) voisi kutsua biologiselle tasolle:

Kaikki tiedämme kohtalon joka on läpikäytävä, kun emme hakeneet apua alkoholiongelmaan, mikä pahinta sitä myös minulle tarjottiin monesta suunnasta. Olin "hullu" sillä terveyteni henkisesti ja voimavarani olisivat olleet hyvät ottaessani hyvissä ajoin apua vastaan. Kuinka vaikeaa on aloittaa raittius kaiken menettäneenä syvän masennuksen tilassa. Siksi raittius pitää alkaa ennen kohtalokkaita tapahtumia juomisen seurauksina.

Kuinka paljon vähemmällä pääsee kun alkaa raittiuden aikaisessa vaiheessa, no ei sitä pysty vertamaan tai ajattelemaan ennen kuin on luhistunut pullon voimassa mielen harmauteen.

Olin vaipunut niin alas myös aineellisuudessa juomiseni seurauksena, että pystyin tuntemaan onnen täyttymystä saadessani kellon. Tämä on aina muistuttanut minua kuinka pienistä asioista elämäni koostuu ja kuinka niistä minun pitää olla onnellinen.

Olin menettänyt perheeni, omaisuuteni myös häämöttävän urheilu-urani, olin hyljeksitty ihminen. Minuakin taputeltiin selkään urheilumenestyksen takia. Kaikki oli lyhyt aikaista myös perheonni jota sain kokea.

Olin todella hyljeksitty, uskokaa tai älkää minulla oli paikkakunnan joka kahvilaan ja baariin "ikuinen porttikielto". Sain katsella kaukaa niitä tuttuja joiden kanssa vuosikausia vietimme yhteisiä hetkiä milloin mistäkin syystä.

Aloin kokemaan yksinäisyyttä jota aina pelkäsin, olin niin hyljetty että kävelin yöllä ulkona, rakastin kovia pakkasia. Muistan vieläkin kuinka hanki jalan alla natisi ja kitisi, olin yksin pimeässä yössä.

Minä aloin yksinäisyydessä kasvattamaan uskoa, uskoin kohdalleni osuvan jotain ”suurta”, kunhan jatkan sinnikkäästi oman itseni kasvattamista. Uskoin tähän ”suuren” osumiseen niin voimakkaasti, että on mahdotonta kertoa sen voimakkuutta.

Muiden on vaikea käsittää paremman huomisen toivoa, siksi ei ymmärrä, koska hänen ei ole ollut tarve laskeutua elämän alkukantaisille juurille sille biologiselle tasolle, jolle alkoholistina olen vajonnut niin henkisesti kuin aineellisestikin.

Vain menetettyään kaiken, voi tuntea tämän paremman ”huomisen uskon” voiman. Minun oli paremman huomisen toivon keskelläkin pidettävä itseni hyvin nöyränä, etten alkanut haaveilemaan liian suurista ja mahdottomista asioista. Nöyryyteni riitti hyväksymään kohdalleni pienen huoneen, jossa pystyin väsyneenä nukkumaan. Nöyryyteni lisäsi kiitollisuuttani pieniin onnistumisiin kohdallani. Nöyryys turvasi tulevaisuuden kohdalleni.

ALOITA YSTÄVÄISENI RAITTIUS! älä menetä kaikkea......

Kirjoittanut

Alkoholistina olen mieluiten (tietysti) nopeasti oppimisen tiellä, kuin sen todellisen ajattelevan (kärsivällisen) tien joka mielestäni on järisyttävän hidasta. Olen kärsimätön koska en ymmärrä omaa tuskaista ja ahdistavaa tilaani. Saattaahan olla, että olen juuri avannut sydämessäni portin nöyryydelle myöntämällä olevani alkoholisti. Siihen on ajanut asiat joita edelläkin mainittu todellinen pelko, tuska, sekä yleensä suuri ahdistuneisuus sisälläni.

Näin olen myös avannut portin täydelliselle muutokselle elämässäni jota minun ei tulisi pelätä. Ainoastaan minun tulisi erottaa kaksi tapahtumaa toisistaan, muutokset huonompaan ja muutokset parempaan.

Kun olen saavuttanut tietoisen halun muutokselle, en pysty olemaan paikoillani ja odottaa pelkästään muutoksen tapahtuvan, sillä uudenlaisen elämän liekki sytyttää itseni uudenlaiseen liikehdintään.  Muistan: oman kasvuni oleellinen sisältö on muuttua parempaan, mutta siitä tulevaa vastuuta on myös minun oltava valmis kantamaan varauksetta. 

Kirjoittanut

 Turhautumisen myötä omaan raittiuden hoitamiseen saatan pettyä etenkin suuriin odotuksiin raittiuden mielekkyydestä ja ottaa ryypyn. Sillä kaltaisteni kavereiden seurassa toistuu lause "raittius luo mielekkyyttä elämään". Mutta tämän mielekkyyden luomme jokainen itse omalla panoksella niin ulkoisesti, kuin sisäisesti, myös ajan merkitys huomioiden. Siis, on hyvin tärkeää saada itsensä liikkeelle myös ulkoisesti ja mennä sinnekin missä ei aiemmin ole ollut tai käynyt. Kiinnostusta tulisi herättää itsessäni kaikkeen uuteen. Uusia harrastuksia, vanhoilla ei paljolti pääse eteenpäin sillä nekin kuuluu siihen tapa tapahtumaan, alettava liikkua toisilla alueilla hyppimällä aitojen ylitse!

  Sillä niin kuin aiemmin ajattelin ja kerroin on hyvin tärkeää, että sisäisen kasvun myötä myös ulkoinen olosuhde kehittyy. Näin näiden kahden eteneminen luo sitä elämän mielekkyyttä. Jos yksi alue kehittyy ainoastaan alkaa järjestelmä ontumaan, koska osa alueesta on sairaana eikä kehity (parane). Ontumisen myötä saavutan tuskatilat.

 Voisi verrata, kun jalassani on piikki joudun ontumaan jalkaani on ilmaantunut sairas kohta (alue). Hoitaessani asian kuntoon ottamalla piikin pois saavutan jälleen kävely rytmin. Näin myös saan elämän rytmin kasvattaessani ulkoista, sekä sisäistä tapahtumaa käsi kädessä. Usein kuvitellaan että rahalla saavutetaan helpommin miellyttävät olotilat niin henkisesti kuin fyysisestikin, tähän alkuaikana uskoin myös minä, olin kadottanut täydellisesti todellisuuden tajun.

Kirjoittanut

 Alkoholistina on vaikeata käsittää kuinka vaikeuksista tulee loppujen lopuksi suuri varallisuus itsellemme. Kaiken katkeruuden keskellä olen tähän suhtautumistapaan kerta kerran jälkeen kompastunut, sillä minulta puuttui todellinen nöyrtyminen. Alkaessani näkemään alkoholin aiheuttaman tuhon itsessäni ja ymmärtämään kuinka elämäni tämän seurauksena tulisi olemaan kuin vaikea taival aloin ymmärtämään nöyryyden merkityksen tulevassa elämässäni, sillä nöyryyden kautta saavutan tyyneyden. 

 Tämän nöyryyden hallitseminen itsessäni lisää tätä aiemmin mainittua varallisuutta, mitä olen tietämättäni kerännyt taistellessani vaikeuksien kanssa. Katkeruuden hedelmä peittää kaiken hyvän oraan alleen, siksi siitä minunkin olisi toden teolla päästävä eroon ja pysyvästi. Katkeruus on pysyvä este nöyryydelle ja sitä kautta tyyneydelle.

Kirjoittanut

- Alkoholi on tuonut alkuaikana vapauttavaa voimaa ja rohkeutta. Olen voinut sen voimasta lähestyä ihmisiä ja toista sukupuolta helpommin

- Jatkuvan juomiseni seurauksena olen alkanut pelätä krapulaa ja alemmuuden tunnetta, itsetuntoni on heikentynyt. Krapulaani sisältyy voimakkaat fyysiset vieroitusoireet ja psyykkinen masennus yhdessä tuntuvat niin ahdistavilta, että etsin mieluummin pakokeinoa ja mielihyvää jatkuvasta kännistä.

- Tekosyynä niille ikäville asioille joita en halunnut käsitellä, mutta ennen kaikkea kokemaani tylsyyteen, kun ei ollut muutakaan tekemistä, tartuin "kaveriini" tuoppiin. Kierre syntyi kovin helposti.

- Sosiaalisuuteni rapistui kännieni myötävaikutuksella, aloin särkeä ihmissuhteitani vaikka minun olisi pitänyt rakentavasti toimia niiden hyväksi. Juominen masensi minua edelleen voimakkaasti ja masennus laittoi minut juomaan aina vain lisää.

- Juodessani minulla oli aina valmiina syy jos toinenkin. lopulta parhaimpia syitä juomiselleni oli masennus johon vetosin toistuvasti. Masennuksestani syntyi pysyvä pakopaikka.

- Ensin kokeillaan ja huomataan että jees tämä on elämää ja kivaa. Lopulta sitä käyttää useisiin tilanteisiin mitkä alkavat tuntua epämiellyttäviltä ja lopulta yksistään siksi että pysyisi mielestään normaalina.

- Mitä pitemmälle olen raittiudessa edennyt, on minulle selvinnyt ajatus juomatavastani. Join sitkeästi, itkin voin pahoin, ahdistuin, minulta vaadittiin todella sitkeää asennetta ennen kuin havaitsin voimakkaan riippuvuuden.

- Kohdallani havaitsin varhaisen toipumisvaiheen kestävän ainakin 6 kuukautta, tässä useimmiten myös retkahtamiseni vaara oli suurin.Tänä aikana taistelin sopeutumismuutosten kourissa, aloin kehittää uusia tapoja kohdata stressi esim. työssä. Opin myös mielialan vaihteluita käsittelemään henkilökohtaisissa suhteissa.

- Monesti uhkailin tehdä itsemurhaa, kauan tämä onnistui, sain rakastamani puolison suunnattomaan hätään, päämääräni saavuttaen. Vuosien päästä puolisoni asettui tyrannia vastaan, ei auttanut vaikka otin köyden käteeni vahvistaakseni uhkailua itsemurhasta. Hän oli jo oppinut, sanoi tee vain, sittenhän sinustakin päästään.
Paljon olen tehnyt raittiuden eteen, nytkin on kauhea kankkunen, tili tyhjä ja naama auki. Vaimo karussa kotonaan, "upeata että on homma hanskassa".

- Kukaan ei ole hyödytön, aina voi olla edes huonona esimerkkinä.

- En saa mitään aikaiseksi, ei ole voimia hoitaa tai tehdä yksinkertaisia juttuja. Joitain ihan pieniä kuten postin haku onnistuu. Yleensä siirrän tietoisesti asiat syrjään ja annan niiden yksinkertaisesti maata.

- Omissa ahdistuneissa ja itseensä taas kerran pettyneissä mietteissä ollaan. Nytkin liian helposti koen, etten ole minnekään tervetullut. Pääsee siitä syystä vähän paremmalla mielellä tuonne sänkyyn viihtymään.

- Ollaan itsellemme lempeitä, ei tuomita vaan annetaan anteeksi. Suunnataan katse kohti uutta ja parempaa.

- Kun mielessäni suljin jonkin avun pois, pitkitin omaa selviytymistäni ja saatoin itseni alttiiksi vaaroille jotka tuhoaisi minut lopullisesti hetkessä.

- Kahleet niitä jotka lujittavat ja sitovat itseni ryyppykavereihin, vain ryyppy eihän niistä muuhun olisikaan kuten ei minustakaan. Kuvitelmani kavereiden olemassaolosta kariutuvat alkaessani raitistumaan, hyvä niin!

- Alkoholismi on vaativa sairaus, se vaatii itseltäni suunnattomia ponnisteluja. Se ei helpota muutamassa kuukaudessa tai viikossa. Alkuaikana tulee tunne kuinka tämä on helppoa, tämän hämäävän tunteen taakse piiloutuu väärä ajattelutapa, olen selviytynyt! Tuohon halpaan olen langennut liian usein, olen tullut huomaamaan kuinka yhtäkkiä ollaan humalassa.

- Kuulun niihin jääräpäisiin alkoholisteihin, jonka seurauksena minulla ei pitäisi olla mitään mahdollisuutta raitistua tai selvitä, ainakin kun katsotaan tilastojen valossa. Koska olen niin monta lukematonta kertaa yrittänyt ja taas epäonnistunut (tänään raitis).

 Saat uskoa, että muutkin kuten sinä ja minä myös useimmat kaltaisemme on kokenut samoja asioita joita tällä hetkellä saatat tuntea sinä, olkoon mitä vain. Vaikka ajattelisit mitä vain, niin tänään joku kaltaisistamme ajattelee juuri samoin. Muista, et ole ainoa alkoholisti etkä ole yksin, helposti niitä ajatuksia tulee! 
 
 
 
Kirjoittanut

Voidaanko puhua todella rakkaudesta juovan puolison käytöksen seurauksena. Elämä on mahdotonta alkoholistin kodissa, siellä on pahaa mieltä, ahdistusta, itsekunnioituksen puutetta ym. näitä tuntee muut perheenjäsenet toistuvasti lähes päivittäin, alkoholistin perhe on murheen murtama. Alkoholistista muut perheenjäsenet kantavat huolta (alkoholistin tekemisistä) pelon sekaisin tuntein, vuodesta vuoteen.

Perheenjäsenet ovat alkoholistin seurassa kadottamassa tuntemukset rakkauden iloista tai katkerista suruista. Alkoholistin seurassa koetut ja jaetut tunteet eivät ole aitoja. Mitään aitoa kontaktia ei voi syntyä, koska aistit ovat tylsistyneet.

Alkoholistin elämän tapa on julmaa, alkoholisti keksii tekosyitä juomiselleen erilaisia verukkeita ja selityksiä, toistuvien selitysten seurauksena ne muuttuvat vähitellen puhtaiksi valheiksi. Kokemusten mukaan alkoholisti ei halua puhua viinasta, vaan välttää kaikin tavoin joutumista sellaisiin keskusteluihin.

Alkoholisti perheessä muuttaa muiden perheenjäsenten mielialaa, mielialamme huononee jatkuvasti ja koemme yhä vähemmän ja vähemmän tekemiämme toimintoja miellyttävinä.

Usein meillä alkoholisteilla tulee itsemurhan ajatuksia päästäksemme kaikenlaisista tuskista ja epäonnistumisista, alkoholisti ei mitenkään pysty ymmärtämään, että myös muu perheenjäsen saattaa ajatella samoin voimien ja elämän halun loputtua jotka alkoholistin elämän tapa on vienyt, karmivaa totuutta!

Alkoholisoitunutta omaistaan voi kaikesta huolimatta rakastaa, viha yleensä kohdistuu hänen tekojaan kohtaan. Päihteiden takana on kaikille perheenjäsenille tärkeä ja arvokas ihminen.

Mutta tosiasia on alkoholistin seurassa elämistä vuodesta vuoteen ei voi kokea mitään hyvää vaan kasvavaa epämieluista elämää. Kun haaveilet hyvästä elämästä ilman alkoholistia tai ilman alkoholia. Et jatkuvan alkoholistin elämän tavassa mukana olleena pysty haaveilemaan niin hyvästä elämästä, kuin se todellisuudessa on!

Kerron erittäin surullisen tarinan, tämä tarina on tosi. Toivottavasti auttaa alkoholistia ja läheisiä tekemään oikeita valintoja!

Tässä tarinassa kerrottu puoliso (nainen) ei koskaan käyttänyt alkoholia. Mutta toinen puoliso (mies) käytti koko elämänsä ajan juoden viikoittain enemmän tai vähemmän. Perheessä oli lapsia, kaikki kasvoivat alkoholistin piinassa ja sekasorrossa.

Perheen Äiti oli joutunut tarkkailuun sairaalaan, paljon aikaisemminkin tapahtuneiden oireiden takia. Pieni paikkakunta ei pystynyt tutkimaan tätä henkilöä vaan siirsi ison kaupungin tunnettuun erikoissairaalaan. Tutkimukset eivät olleet kiireellisiä, ainoastaan normaaleja tehtäviä, mitä aikaisemminkin oli potilaalle tehty, oireet olivat vanhan ihmisen kokemia ruuansulatushäiriöitä, jotka olivat aina silloin tällöin kivuliaita ja aiheutti avun hakemisen.

Sairaalassa ollessaan vanhus kantoi huolta ja pelkäsi pahinta alkoholisti puolisostaan, stressi oli vuosikymmenien aikana kasvanut vakavaksi, jopa aiheuttaen fyysisiä ongelmia (sairautta).

Minullekin tuli tieto, että voisin vanhusta käydä katsomassa. Kävinkin ja kaikki oli ihan kuten ennenkin ei mitään päälle näkyvää ainoastaan oli huolissaan puolisostaan, pärjääkö tämä kotona (pelkäsi juomista). Juttelimme kuten ennenkin keskustelussa vanhus kertoi, kuinka pääsee muutaman päivän päästä kotiin, kun ensin muutama koe otettu.

Sitten saimme ilmoituksen, että vanhuksen tilassa on tapahtunut jyrkkä terveydellinen muutos, kunto oli huonontunut. Menimme tiedon saatuamme häntä katsomaan ja todella muutos oli valtava, aloimme pelkäämään, ettei vanhus enää tervehdy ollenkaan.

Saimme tiedon vanhuksen pois nukkumisesta, viimeisen käynnin jälkeen vanhus nukkui pois. Olimme surussamme hämmästyneitä, kyselimme että mihin vanhus menehtyi? Mikä oli pois lähdön syy (kuoleminen), mitään sairautta meillä (perheeni) ei ollut tiedossa.

Pian saimme kutsun sairaalasta, jossa vanhus oli hoidettavana kokoukseen, kokouksen syyksi kerrottiin, että käsitellään kuoleman syytä ja vanhuksen elämää yleensä. Olimme ihmeissämme kutsusta?

Päädyimme tapaamiseen missä oli muutama lääkäri ja sairaanhoitaja, kokouksessa ei kerrottu mistään kuolemaan johtaneista terveydellisistä syistä. Sairaalassa oli 32 lääkäriä pitänyt palaveria näiden syiden löytymiseen, vaan eivät löytäneet yhteistä tekijää kuolemalle.

Tämän takia meidät oli kutsuttu olisiko meillä jokin arvio tähän vanhuksen terveyden luhistumiseen, kerroin kuinka olen varma, että vanhus ”heitti hanskat naulaan” ei halunnut elää pidempään. Kokouksen osanottajat eivät hämmästynyt, vaan kertoi että on alettu ymmärtämään tämän kaltaisten tapausten perusteella, kuinka tapahtuma on mahdollista, josta juuri kerroin heille.

Nyt kerron mitä alkoholisti voi saada toisen puolison tai läheisten elämän haluun. Sairasta vanhusta meni katsomaan juova puoliso, puoliso oli erittäin humalassa katsomaan mennessään. Voi vain kuvitella sairaan puolison ajatuksista mitä käynnistä seurasi.

Alkoholisti vei tältä sairaalta vanhukselta sillä hetkellä elämän halun, halun joka ei korjaantunut. Vanhus oli ruvennut itkemään juopon tullessa käynnille humalassa, oli sanonut ”nyt tämä riittää” ja oli erittäin vihainen. Sairas vanhus ei ollut koskaan ollut humalassa itse, eikä pahaa sanonut tai pahaa tehnyt muille.

Alkoholisti, juoppo aiheutti puolisonsa ennenaikaisen väsymisen elämään. Lapset oli usein sanonut eroa juoposta, olemme kanssasi sinulla ei ole mitään hätää olemme turvanasi. Kuitenkaan ei halunnut koska pelkäsi että juova puoliso tappaa itsensä erottuaan.

Voimme vain miettiä mitä sairas vanhus ajatteli menneestä, joka varmasti kävi hänen ajatuksissa olen myös varma, että katui mitä jäi tekemättä, oliko elämä elämisen arvoista juopon kanssa?

”Eroaminen on vaikeaa en siksi kerro, että kannustaisin ensimmäiseksi eroamaan, mutta vuodet vierivät juopon elämän tavan muutosta odottaen sitten huomaat, että on aivan sama miten elää, silloin olet menettänyt elämän kipinän, mitä odotettavaa elämältä enää onkaan.”

Ystäväiseni jos jaksoit lukea tämän ajatuksella, oletko vielä juova alkoholisti? hakeudu avun piiriin ja aloita raittius, joka tukee itse ”elämää”

TUTUSTU FACEBOOK SIVUSTOON

Kirjoittanut

 Kävin tapani mukaan kahvilla eräässä baarissa, tavaksi käynti oli muuttunut kun yksinäissyyttäni kotoa pakenin sinne kahvilaan. Siellä ol­lessani muiden ”iloisten” ihmisten parissa, sekä  kuunnellen mukaansa tempaavaa kaunista musiikkia, alkoi todellisuudentajuni hämärtymään, sillä mielessäni aloin samaistu­maan seuran iloiseen ilmapiiriin, sekä tietysti kaljanjuontiin. Koin onnellisuutta alkoihan mieltäni painavat murheet kaikkoamaan tässä hämärässä mielentilassa. Onneksi katkesi hu­uruiset tunteeni haaveista ja onnellisuudesta, mutta ainoastaan siksi koska olin autolla liikkeellä. Auton ansiosta varmasti en päätynyt juo­maan, sillä mielentilani alkoi olemaan otollinen pariin kal­jaan jonka makua aloin tuntemaan riittävästi suussani.

Nämä tuntemukset jälleen kerran  osoittaa vakuuttavasti kuinka olen heikoilla tämän kaltaisissa paikoissa.

 

Kirjoittanut

 Useasti sairaudessani luulin olevani kovinkin nöyrä, vaikken sitä todellisuudessa ollutkaan. Katsoinkin uskontoon suhtautumiseni olleen hyvin vakavaa, vaikka myöhemmin ymmärsin olleeni asiassa aivan liian pintapuolinen. Koin todellisuudessa vain kovia tunnekuohuja ja näiden voimassa ajauduin useisiin uskonnollisiin tilaisuuksiin. Petin itseäni olin hakevinani "korkeimman voimani" armoa, sillä oman uskoni laadulla on ainoastaan merkitys, ei sen määrällä, jota itsepintaisesti yritin sairaudessani lisätä.

 En ymmärtänyt puhdistaa sisintäni, jotta "korkeimman voimani" armo olisi voinut kulkea sisääni. En ollut koskaan tutkiskellut itseäni, enkä hyvittänyt ihmisille joille olin aiheuttanut vahinkoa. En tehnyt mitään, ellen saanut siitä palkkiota. En ollut osannut rakastaa lähimmäisiäni, enkä "korkeampaa voimaani" oikealla tavalla.

 Olin aina rukouksissani pyytänyt tapahtumia sen sijaan, että olisin pystynyt lausumaan, tapahtukoon sinun tahtosi. Vain todella nöyrtyessäni avaan tien "korkeimman voimani" armolle. Näin saan suuren mahdollisuuden mielen terveyden palautumiselle.

Sivu 1 / 9