Koskaan ei alkoholistille painoteta liikaa asioiden hoitamisen tärkeyttä. Olen joskus asettanut näitä tärkeysjärjestykseen, siten kuinka on vähemmän tärkeitä ja enemmän tärkeitä. Kokemukseni osoittaa, ettei minulle ole kuin yhtä ja samaa "tärkeitä". Olen aina kantanut murheita hoitamattomista asioista, tänään ei riitä pelkkä murehtiminen, vaan minulle painolastina olevat asiat ovat hoidettava välittömästi niiden ilmaantuessa. Itse olen siirtänyt erilaisin tavoin kaikkia niitä tehtäviä ja asioiden hoitamisia milloin on ollut rahasta luopumista (laskut). En koskaan ymmärtänyt kuinka pitkitin omaa rauhaisaa ja sisäisesti vapaata elämän tapaa.
Muistan hyvin kun tajusin olevani eksyksissä, kirjoittelin muistiin rajusta tunteen myrskystä! Tunsin valtavasti ahdistusta, pelkoa. Olin erittäin onneton, tunsin kuin en kuuluisi mihinkään, ei myöskään kukaan välittäisi minusta, niin ajattelin.
”Olen joutunut sellaiseen karuselliin, missä hakeudutaan kuviteltuun oikeaan ratkaisuun. Tiedän että elän sitä vaihetta, missä haen paikkaani elämässä. Mutta annan tälle karusellille itse tietoisesti vauhtia, enkä salli sen pysähtyvän. Sillä nyt menen taas yhteen kaupunkiin, kun ei ollut riittävän hyvä mielestäni olla tässä kaupungissa. Minä kun ymmärtäisin pysähtyä ja hyväksyisin ainoana hyvänä ratkaisuna asettumisen paikoilleen. Ymmärtääkseni tämä olisi oman kasvuni eräs päätepysäkki. Olen antanut itseni tuuliajolle ja kuvittelen eläväni kapakoissa pyörimällä, sekä paikkakuntia vaihtamalla. Sisälläni elää pysyvästi rauhattomuus, joka ajaa vääjäämättömästi kulkuriksi".
Tunnen olevani onnen kerjäläinen jossa tuuri ohjailee elämääni. Tähän heikkoon oljenkorteen olen takertunut, kuin vain viimeisillä voimillaan hukkumaisillaan oleva ihminen saattaisi tehdä”.
