Tutustu artikkeleihin, paremman elämän puolesta!

Tyytymättömyys on uuden alku!

Näytetään nimikkeet avainsanan mukaan: menetykset

perjantai, 01 syyskuu 2017 19:39

Luhistua, menettää kaikki

Vaipua alas (pohjalle) voisi kutsua biologiselle tasolle:

Kaikki tiedämme kohtalon joka on läpikäytävä, kun emme hakeneet apua alkoholiongelmaan, mikä pahinta sitä myös minulle tarjottiin monesta suunnasta. Olin "hullu" sillä terveyteni henkisesti ja voimavarani olisivat olleet hyvät ottaessani hyvissä ajoin apua vastaan. Kuinka vaikeaa on aloittaa raittius kaiken menettäneenä syvän masennuksen tilassa. Siksi raittius pitää alkaa ennen kohtalokkaita tapahtumia juomisen seurauksina.

Kuinka paljon vähemmällä pääsee kun alkaa raittiuden aikaisessa vaiheessa, no ei sitä pysty vertamaan tai ajattelemaan ennen kuin on luhistunut pullon voimassa mielen harmauteen.

Olin vaipunut niin alas myös aineellisuudessa juomiseni seurauksena, että pystyin tuntemaan onnen täyttymystä saadessani kellon. Tämä on aina muistuttanut minua kuinka pienistä asioista elämäni koostuu ja kuinka niistä minun pitää olla onnellinen.

Olin menettänyt perheeni, omaisuuteni myös häämöttävän urheilu-urani, olin hyljeksitty ihminen. Minuakin taputeltiin selkään urheilumenestyksen takia. Kaikki oli lyhyt aikaista myös perheonni jota sain kokea.

Olin todella hyljeksitty, uskokaa tai älkää minulla oli paikkakunnan joka kahvilaan ja baariin "ikuinen porttikielto". Sain katsella kaukaa niitä tuttuja joiden kanssa vuosikausia vietimme yhteisiä hetkiä milloin mistäkin syystä.

Aloin kokemaan yksinäisyyttä jota aina pelkäsin, olin niin hyljetty että kävelin yöllä ulkona, rakastin kovia pakkasia. Muistan vieläkin kuinka hanki jalan alla natisi ja kitisi, olin yksin pimeässä yössä.

Minä aloin yksinäisyydessä kasvattamaan uskoa, uskoin kohdalleni osuvan jotain ”suurta”, kunhan jatkan sinnikkäästi oman itseni kasvattamista. Uskoin tähän ”suuren” osumiseen niin voimakkaasti, että on mahdotonta kertoa sen voimakkuutta.

Muiden on vaikea käsittää paremman huomisen toivoa, siksi ei ymmärrä, koska hänen ei ole ollut tarve laskeutua elämän alkukantaisille juurille sille biologiselle tasolle, jolle alkoholistina olen vajonnut niin henkisesti kuin aineellisestikin.

Vain menetettyään kaiken, voi tuntea tämän paremman ”huomisen uskon” voiman. Minun oli paremman huomisen toivon keskelläkin pidettävä itseni hyvin nöyränä, etten alkanut haaveilemaan liian suurista ja mahdottomista asioista. Nöyryyteni riitti hyväksymään kohdalleni pienen huoneen, jossa pystyin väsyneenä nukkumaan. Nöyryyteni lisäsi kiitollisuuttani pieniin onnistumisiin kohdallani. Nöyryys turvasi tulevaisuuden kohdalleni.

ALOITA YSTÄVÄISENI RAITTIUS! älä menetä kaikkea......

Julkaistu kategoriassa Alkoholiongelma
sunnuntai, 19 heinäkuu 2015 15:59

Yksinäisyydestä

 Yksinäisyyden tunne, sekä siitä johtuva eristäytyminen seurasi omia tekemisiä. Olin hyvä menettämään ystäviäni, menetysten seurauksena aloin elämään todella yksin. Aloin tuntemaan yksinäisyyttä vaikka ympärilläni oli muitakin ihmisiä, joilla vielä oli rakkautta minulle antaa. Oman jääräpäisyyden takia, sekä lujan itsepäisyyden seurauksena aloin myös menettämään näitä viimeisiä ystävän rippeitä.

Joutuessani eristäytymään pystymättä lähestymään kanssa ihmisiä, aloin kaikenlaisen rehentelyn. Yleensä tein tätä epämääräisessä seurassa kaikenlaisen huonon asian kerskailuilla, annoin ymmärtää, että olisin tehnyt kaikkea todella typerää. Yritin näin epätoivoisesti haalia ystäviä ympärilleni. Käytin paljon alistamista ja määräämistä nujertaakseni heidät, joskus yritin alistua heidän tahtoonsa saavuttaakseni ystävän.

 Saadakseni myötätuntoa ja huomiota kohdalleni valehtelin omia asioita ja tekemisiä runsaasti. Olen joskus ajatuksissani ihmetellyt tätä ihmeellistä käyttäytymistä tehdessäni itsestäni tietoisesti näillä kerskailuilla ja huonoilla käyttäytymisillä todellisen hylkiön. Kuvittelin saavani niillä ylistystä ”kovasta jätkästä”, jonka kaverina kannattaa olla. Kuitenkaan koskaan pääsemättä perille, jouduin viimein kohtaamaan lopullisen eristäytymisen ja yksinäisyyden. Aivan kuin ympärilläni ei olisi ollut yhtään kaltaistani mielipuoltakaan, olihan niitäkin kuulijoita, mutta vain sen hetken, kuin ostamani viina riitti.

Myös tässä lyhyessä hämäryydessä sain kokea omalla omituisella tavallani ystävyyttä, joka oli myös yhtä hämärää, sekä omalaatuista, kuin tapani hankkia sitä.

Julkaistu kategoriassa Alkoholiongelma