Tutustu artikkeleihin, paremman elämän puolesta!

Tyytymättömyys on uuden alku!
Kirjoittanut

Saammeko varmasti apua, apua on luvattu, hallituksen lupaukset on otettava vakavasti (koronavirustilanne) ei riitä, että poliisi koputtaa ovelle. Sekin on tarpeellista joissain tapauksissa, mutta onko apu lähellä, kun perhe ja juova puoliso tarvitsee apua. Mihin voin ottaa yhteyttä, saako ylipäätään apua, jota ongelmainen perhe tarvitsee. Meillä on varmasti aika jolloin poliisi on toistuvasti vieraamme ja ainut apu, tämä tarve lisääntyy ja tapahtumat pahenee ongelmaisessa kodissa, voisi tätä kotia kutsua ”kidutuskammioksi”.

Joskus kauan sitten nuorempana kävelin illalla kotiin töistä, vastaan asteli hento nainen. Kun kohtasimme näin, kuinka hänet oli hakattu todella pahasti. Otin hänet syliini, nainen nyyhkytti ja vapisi, kerroin että hänellä ei ole mitään hätää, olen kanssasi en mene minnekään. Kysyin tietenkin mitä sinulla on tapahtunut, nainen pyöritti päätä ja jatkoi nyyhkyttämistä. Jatkoin koska tiesin, että nyt todella apu on tarpeen, kysyin soitanko poliisin ja ambulanssin? Yllättäen loukkaantunut nainen sanoi, ei tämä ole sitä miltä näyttää, hän sanoi, putosin portaat. Sanoin vihaisena, putosit vaikka ”lentokoneesta” soitan sinulle avun, olen turvanasi, kunnes apu saapuu. Loukkaantunut nainen otti minusta kiinni ja painoi itsensä rintaani vasten, tuli siinä kyynel myös minulle tunsin suurta surua.

En koskaan tavannut tätä henkilöä, mutta annoin hetken hänelle turvaa, jota hän kaipasi. Kun poliisit tulivat ja ambulanssi, ei loukkaantunut nainen halunnut irrottaa otetta minusta. Hän oli löytänyt turvan eikä halunnut menettää sitä. Nytkin muistellessani hetkeä, hetkeä joka piirtyy muistissani tarkasti, tulee kyyneleet sitä ajatellessa.

Etsikää turvaa, turva varmasti löytyy yhdessä tai erikseen!

Paljon rakkautta koteihin, "anna rakkautta niin saat sitä myös itse". "rakasta itseäsi, että osaat rakastaa muita"!

Kirjoittanut

 Usein keskustellessa ystävien kanssa alkoholistin toivottomuudesta, sekä pohtiessa ikuista kysymystä, onko sellaisia yksilöitä edes olemassa? Ystäväni olivat vannoutuneita uskomaan, ettei niin toivotonta olisi, ettei siitä voisi selvitä! Itse olen ottanut asenteen oman ajatteluni seurauksena, että varmasti on olemassa toivottomia alkoholisteja, siis niitä ihmisiä jotka eivät pysty lopettamaan juomistaan. Minulla oli monia kavereita jotka joivat itsensä hautaan pystymättä viinan himosta luopumaan. He olivat luopuneet aikoja sitten juomisen seurauksena, itsestään elämästä, elämästä jolla olisi ollut voima voittaa viinan himo. He olivat siirtyneet pimeään ajelehtimaan, sammutettuaan elämän valon sisältään.

 He olivat äärimmäisen heikkoja mieleltään omassa elämässään, tätä heikkoutta alkoholi vain vahvisti entisestään niin suurella nopeudella ja voimalla etteivät he, eikä ystävätkään ympärillä havainnut tämän voiman olemassaoloa, ennen kuin olikin jo myöhäistä. Mielestäni alkoholismi on oman ajattelemisen, sekä asennoitumiseni heikkoutta. Näillä ystävilläni jotka joivat itsensä ennenaikaiseen hautaan. Oli juuri tämä heikkous, alkoholin sekoittamana oli vahvistunut voittamattomaksi.

 Olen silti tietoinen, ei niin mustaa ja synkkää yötä ettei vielä aamun valkeus voittaisi, eikä niin suurta myrskyä ettei tyyneys voittaisi.! Mutta synkän yön, sekä kovan myrskyn yllättämänä saatan menehtyä, sillä ei ole pienintäkään epäilystä, jatkaessani juomista "hukun ennemmin tai myöhemmin viinaan", ainoastaan olen epätietoinen kuolintavasta!

Kirjoittanut

Joulun jälkeen on monella alkoholistilla itsetuhoisia viettejä ajatuksia lopullisesta, itsemurhasta. Sanakin itsessään luo kylmiä väreitä on erittäin surullista, kun läheisemme ajautuu juomisessa näin pitkälle.

Myös, Joulun jälkeen monet alkavat avioliiton hajoamisen pelossa hakemaan apua. Juominen on aiheuttanut vakavan kriisin perheeseen, muut perheenjäsenet ovat saaneet tarpeeksi juopon lupauksiin ja alkaneet harkitsemaan vaihtoehtoa tulevaisuuteen, nimittäin avioeroa.

Avun hakeminen ei ole helppoa masentuneelta alkoholistilta, myöskään alkoholisti ei voi täydellisesti ymmärtää omaa tilaansa heikon henkisen sekä fyysisen tilansa takia. Siksi alkoholistin kieltäminen juomisen aiheuttamista vaikeuksista on mielisairauden asteista, alkoholisti voi kieltää tilansa aina kuolemaan asti!

Apua läheisille, monet ovat jyrkkiä avun antamiseen pettyneitä, kun apu ei kelpaa. Tuttu ajatus, ei juoppoa voi raitistaa tai auttaa, itse juopon pitää raitistua, niinpä jotenkin tämäntapaista ajattelua esiintyy.

Joskus kauan sitten meitä oli kolme veljestä, kaksi raitistunutta jo nuorempana. Yksi veljemme joi luvattoman paljon, aiheutti läheisille kaikkia tuttuja ongelmia juopon tekemänä. Keskustelimme luonnollisesti toisen veljen kanssa mitä voisimme tehdä ja auttaa. Toinen veljistä oli jyrkkänä, että ei voi auttaa, jos juova veljemme ei itse halua lopettaa. Minä olin herkempi kärsin veljemme joutumisesta alkoholismiin.

Aloin soittelemaan useasti juovalle veljellemme, koska asuin 300 km päässä veljestäni. Aloin puhumaan veljen tuskaisilla hetkillä, kuinka voisi saada apua kuten minäkin. Soittelimme usein ja palasimme samoihin raittiuden mahdollisuuksiin ja avun saamiseen.

Viimein eräällä puhelin keskustelun aikana veljeni itki ja sanoi voitko tulla mukaan AA-kerhoon? Kerroin tulevani läksin heti hänen luokseen, juttelimme paljon ennen menemistä. Hän saavutti jonkinlaisen tasapainon henkiseen kurjuuteen. Niin pystyimme menemään AA-kerhoon, olin hänen tukenaan useille AA- käynneille, veljeni oli raittiina yli kaksi vuotta.

Olen usein miettinyt, ellen olisi ollut kiinnostunut läheisestäni ei veljeni olisi niillä heikoilla voimillaan masennuksen ahdistamassa tilassa mitenkään saamaan itsestään irti hakemaan apua saatika menemään avun lähteelle.

Myös, olen ajatellut, miten tärkeästä tuesta laiminlöin veljeäni kohtaan, en koskaan tukenut raittiuden aikana häntä, alkoholisti tarvitsee tukea myös raittina olemiseen. Oli itsestään selvää, veljeni on selvinnyt, näin ajattelin.

Tänäänkin läheisemme tarvitsee meidän tukea ja mahdollista apua, älä ole Juudas ja kiellä sitä! Ojenna läheisellesi arvokas käden ojennus, johon voi tarttua luottavaisena.

Kirjoittanut

  Siksi myös tämä mielen tunneherkkyys saattaa puheissa, sekä teoissa aiheuttaa kaduttavia tapahtumia. Minun on ymmärrettävä, että on ”vastenmielisiä” ja ”toimeen tultavia” ihmissuhteita, mutta molempien kanssa on tultava oikean asennoitumisen myötä toimeen. Sillä kyllä me kaikki tässä maailmassa mah­dutaan elämään, tilaa on jokaiselle. Enhän toki asu tämän vastenmielisen ihmisen kanssa, kaiketi nyt hetken kestän. Ja yleensä ”vastenmielinen” tulee minun omasta päästä, kun oma elämän kumppanikin saattaa joskus olla näin. Kyllä minun omat teot ja sairaaloiset ajatukset, sekä ennakkoluulot luovat lujan perustan suhtautumiseeni toiseen ihmiseen. 

 Yleensä uskon sellaiseen sanaan ja asiaan tällä hetkellä, kuin rakkaus. Minulle se on pelkkä sana, kaiketi ymmärtämättömyyttäni, mielestäni se pitää sisällään lujaa kaveruus-suhdetta ja luottavaista ihmis-suhdetta ant­aen hänelle myös mahdollisuuden elää, sillä hänellä on myös oma elämä ja siihen sisältyvät tarpeet, minkä ainoastaan hän asettaa tärkeysjärjestykseen, mitä minun tulisi kunnioittaa sekä arvostaa. 

 Aina on ongelmia, ei sellaista ihmissuhdetta ole jossa tätä ei ilmenisi. Ja tämän tiedon pohjalta on turha haaveilla enkeleistä, sekä ihanne ihmisistä ne ovat ihmisten omien mielikuvien ja vaatimusten tuotetta. On lähdettävä korjaamaan omaa suhtautumista tähän toiseen ihmiseen, sillä vähänkin samanlaiset luonteet ja elämänkaari takaavat hyvän perustan lujalle ihmis­suhteelle. Mutta siinä on tehtävä molempien työtä keskustelulla ja itsensä luovuttamista myös toiselle. Se on loppujen lopuksi helppoa, kun tekee asian itselleen selväksi.

 Toisinaan tulee hetkiä milloin ajatus käy mielessä, yksin olisi parempi mutta kun olet yksin tulee varmasti ikävä toisen luo. Tällä ihmissuhde alueella on paljon työtä, olen ihminen myös minä. Minullakin kielteisyydestäni huolimatta ilmenee mustasukkaisuutta, vihaa, kateutta, kostonhalua ym. Kun hyväksyn nämä vajavaisuudet, niin pystyn elämään näiden kanssa ilman että ne kärjistetysti näkyisivät toimissani ja tuottaisivat tuskaa itsel­leni, sekä toisille. Elämä on itsessään suurenmoinen asia, olen iloinen että tänään saan olla osa tätä tapahtumaa.

Kirjoittanut

Myös minä kuuluin niihin alkoholisteihin jotka olivat "kokopäivän" juojia. Onneksi en kuitenkaan jaksanut tätä suorittaa vuosikymmeniä kuten monet kaltaiseni tekivät. Tämän ainaisen juomisen seurauksena vieraannuin normaali elämästä ja etenkin työn tekemisestä pelottavan syvälle. Olen alkoholistina laiskuuteen tukeutuva ja jopa hakeutuva ihminen, se on minulle jokapäiväistä nautin siitä, enkä luopuisi siitä mielelläni lainkaan. Kuitenkin ottaessani vastuun omasta elämästäni, tulee minulle työkin velvollisuudeksi.

Työn avulla parannan oman elämäni tasoa, tasoa jota mielelläni haaveilen omistavani. Olin juonut niin kauan, että ammattini oli mielestäni unohtunut, en myös uskonut niitä taitoja enää minulla olevan. Pelkäsin minulle tarjottavan työn osaamista, myös pelkäsin uudessa työssäni kuitenkin epäonnistuvani.

 Ei ollut helppoa ymmärtää, etten pystyisi mitään oppimaan, ellen ole valmis epäonnistumaan alussa. Minun olisi vain rohkeasti kasattava itseni ja noustava uudelleen yrittämään epäonnistuttuani, minun ei tarvitsisi hävetä tai muuten kaihtaa omaa epäonnistumistani. Jos jatkan tätä epäonnistumisen pelossa elämistäni saavutan passiivisen elämän, enkä ikinä hakeutuisikaan työ elämään. Muistan kuinka vapisin ja hikoilin käsistäni ja kainaloistani ollessani työhaastattelussa. Haastattelu oli vielä kovempi painajainen kuin itse työ sitten oli. Työni opin erittäin lyhyessä ajassa, tulin tunti tunnilta työssäni varmemmaksi ja varmemmaksi.

Minä pyrin työssäni täydellisyyteen mutta uskon ettei sitä työnantajani kuitenkaan sataprosenttisesti edes odottanut. Hän hyväksyi minut mahdollisena vasta-alkajana. Jota itse pelkäsin turhaan. Tämä onkin suurempia pelkoja aikuisiän koulussa, joutua vasta-alkajaksi, minun alkoholistin perusylpeys ei tahdo tätä kestää. Siksi minun pitääkin kasvattaa itseäni kohtaamaan tuntematon uusi työ pelottomasti, tämä työ on tarkoitettu vain minua varten, sillä en anna niin paljon painoa menestymiselle, mitä yritänkään. Myös saatuani työtä auttaa se osaltaan syrjäyttämään epätyydyttävän elämäni.

Kirjoittanut

Monesti uhkailin tehdä itsemurhaa, kauan tämä onnistui, sain rakastamani puolison suunnattomaan hätään, epäilyttävän päämääräni saavuttaen. Vuosien päästä puolisoni asettui tyrannia vastaan, ei auttanut vaikka otin köyden käteeni vahvistaakseni uhkailua itsemurhasta. Hän oli jo oppinut, sanoi tee vain, sittenhän sinustakin päästään. Paljon olen tehnyt raittiuden eteen (kerskunut tehneeni), nytkin on "kauhea kankkunen, tili tyhjä ja naama auki. Vaimo karussa kotonaan, "upeata että on homma hanskassa".

Alkoholismi on sana, joka herättää usein häpeällisiä ja sosiaalisesti leimaavia mielikuvia. Todellisuus kuitenkin on, että kyseessä on sairaus, johon voi sairastua riippumatta sukupuolesta, ammattiryhmästä, koulutustasosta, taloudellisesta tuloluokasta, iästä tai vakaumuksesta.

Päihderiippuvuus alkaa vaikuttamaan siihen sairastuneen ihmisen tunnetiloihin ja käyttäytymiseen, moni muuttuu hyvin kriittiseksi ja syyttäväksi läheisiään kohtaa. Syyt juomiselle löytyvät usein perheen jäsenistä, työpaineista tai ikävistä elämän tapahtumista yleensä aina muualta kuin itse ongelmaisesta. Alkoholisti kokee juomisensa myötä ahdistusta, häpeää, syyllisyyttä, pelkoa, katkeruutta, unettomuutta ja uupumusta, kaikkia näitä kokee myös ns. normaali ihminen (alkoholistilla tunnetilat ovat moninkertaisia kokemuksia). Lisäksi alkoholisti kieltää tilansa ja joutuu selittelemään juomistaan.

Seuraukset, joita alkoholismi aiheuttaa ovat erittäin tuskallisia myös läheisille, läheiset on havainnut alkoholistin elämän tilanteen paljon ennen alkoholistia itseään. He kokevat alkoholistin käyttäytymisen pakonomaisena, vastuuntunnottomana ja epärehellisenä sekä kierona. He tietävät ja tuntevat usein, että alkoholisti valehtelee heille. Läheiset kokevat häpeää ja itsekin syyllisyyttä perheen tilanteesta. Alkoholistin juominen alkaa sairauden varhaisessa vaiheessa hallitsemaan heidän elämäänsä.

Alkoholismista voi toipua, ainoa vaihtoehto on raitis, päihteetön elämäntapa. Hyvä uutinen on, että alkoholismi on hoidettavissa oleva sairaus. On tärkeää tunnistaa sopivin hoitomuoto alkoholismin hoidossa, jokainen tekee itse oman valinnan oman avun saannista.

Kirjoittanut

Olen laiskuuden lumoissa tehnyt itselleni kysymyksiä miksi hakeudun kaltaisteni seuraan apua hakemaan raunioina olevaan elämääni. Laiskuuteni saattaisi olla este avun hakemiseen kuten niin usein on tapahtunut. Tähän omaan kysymykseen  olen pyrkinyt vastaamaan erilaisilla omilla käsityksillä asiasta.

  • Minä tiedostan selvästi oman juomiseni seuraamukset mihin tämä on johtanut. Siksi minulle alkoholistille raittius on ainoa mahdollinen tie elämään. Tämän raittiuden jatkuvuutta, sekä kehittymistä haen sieltä.
  • Lisäksi lopetettuani juomisen alkoi pelot vaivaamaan, sekä valtavat henkiset tuska tilat.
  • Yksi pelko, joka kohdallani vaivasi ylitse muiden oli yksinäisyyden pelko. Mutta astuessani kaltaisteni seuraan aloin tuntemaan kuuluvani jonnekin, minut hyväksyttiin juuri sellaisena kuin olin, enkä ollut tällöin yksin. Tämä oli ensimmäinen vahva osoitus kaltaisteni voimasta, sillä tämän pelon myöhäisemmät ilmenemiset ovat olleet varsin heikkoja.

- Jatkaakseni, tiedän elämäni olevan sisälläni ja löytääkseni tämän, minun on opittava tuntemaan itseäni, vaikka vain vähän. On todella suurta elämisen taitoa tuntea itseään. Minun on opittava sysäämään laiskuus syrjään, jotta pystyisin tekemään rakentavia asioita kohdallani. Elämä on tekemistä! Näihin ajatuksiini haen tukea kaltaisteni seurasta. 

- Minun on opittava rakastamaan itseäni, että pystyisin myös muita ympärilläni rakastamaan. Minun on opittava tuntemaan itseni hyödyksi, jotta tuntisin eläväni. Minun on myös opittava tajuamaan, että olen tarpeellinen tämän maailman kokonaisuudessa, osana sitä. Myös näihin totuuksiin haen vahvistusta kaltaisteni seurasta. 

Minulla kehittyi juodessani valtava määrä riippuvuussuhteita, mutta tänä päivänä yksi hyväksyttävä on kaltaisteni seura, tämä riippuvuus on ainoa pysyvä tie raittiuteen, sekä elämään.

Kirjoittanut

Useimmin mietiskely ja ajatukseni urautuivat omien virheide puntarointiin ja kuinka näiden kanssa pystyisin elämään. Yleensä ajatuksissa pyrin etsimään juuri tähän asiaan vastauksia.

 Aika ajoin on hyväksi miettiä kaikenlaista vierastakin mihin yleensä on pystynyt. Sillä ajatuksemme saattaa asettua määrätylle rutiininomaiselle tasolle. Pystyäksemme muuttamaan ajatusmaailmamme tasoa on pyrittävä liikehdintään myös fyysisesti ja alettava rohkeasti tapaamaan ihmisiä ympärillämme joita olemme taitavasti osanneet väistellä.

 Itse ymmärsin oman hyvän ystävän lisäksi tarvitsevani henkisen kehityksen kasvulle olennaisen tärkeäksi nämä ympärilläni ilmentyvät uudet kontaktit. Kaikkien näiden tapaamisten sekä kaltaisiani tavatessa ja heidän seurassa saavutetun hengenelämän kasvun seurauksena pystyin elämään omien virheellisyyksieni kanssa.

 Mutta miettiessäni uusia asioita sisälläni tarrauduin asiaan mikä on aina ollut itselleni suuri kysymysmerkki, nimittäin niihin voimiin jotka vaikuttivat minussa ollessani alkoholisoituneimmassa tilassa. Ne olivat voimia joista en ole ollut koskaan tietoinen. Niiden voimasta omat vaikuttimeni asioista eivät olleet niitä mitä niiden kuvittelin olevan. Myös nämä voimat ohjasivat käyttäytymistäni. Kuitenkin minulle riittää useimpien virheellisyyksien paljastuminen itsessäni eikä näin ollen ole syytä liialliseen keskittymiseen menneiden virheiden analysointiin.

Minulle on riittänyt ennemmin menneiden kärsimysten antamat opetukset joiden tiedostamana olen päässyt tämän päivän hyviin tapahtumiin osalliseksi.

Kirjoittanut

Tuon kaikkein raskaimman asian esille mitä alkoholisti kantaa tämä on vihan tunteet ja toisten (lähimmäisten) alistaminen omaan tahtoon.
Minulla ja muilla juovilla kavereillani oli tyypillistä juomisen jälkeisenä päivänä peitellä huonoja tapahtumia tutuksi tulleella lauseella, ”saatana tuli taas kännissä hölmöiltyä”. Pakenimme humalan taakse piiloon todellisia seuraamuksia. Humala oli puolustus koska olimme siihen tottuneet, kulttuurimme jopa hyväksyy sen.

Selvin päin oli osattava hillitä itseään, mutta jostain kumman syystä patoutumille annettiin vallat humalassa purkautua hillittömästi. Kaikki vihan ja kaunan tunteet räjähtivät humalassa silmittömästi. Usein haukuin ihmiset humalassa kun en muuten osannut selvin päin heitä moittia. Humalassa tunsin voivani näin oikeutetusti tehdä. Olemme lukeneet lehdissä perheen isien pahoinpitelyistä lapsiaan tai vaimojaan kohtaan. Lisäksi kaikki murhat ja tapot useimmiten on tehty silmittömän raivon vallassa. Vihassa piilee suunnaton vaara. Minun on muistettava kuinka vihapäissä lausumani sanat ovat kauheita asioita ja vahingoittavat itseäni äärimmäisen kovasti. Ihmissuhteeni kärsivät käyttäytymiseni seurauksena ja jatkuessaan ajaa minut suureen ja pimeään yksinäisyyteen.

Vihaan liittyy alistaminen omaan tahtoon. Perhettämme pyrimme alistamaan, jos emme heti onnistu saamme raivon ja vihan tuntemukset. Vihan ja raivon käyttäytymiset seuraa aina asioissa joissa emme onnistu alistamaan joitain tai jotain ihmistä tahtoomme. Kun miettii tarkasti, löytää jokainen malleja omasta käyttäytymisestään missä tätä esiintyy. Lapsi kiukuttelee, kun ei saa tahtomaansa esim, karkkia. Kun alamme raitistumaan, on luovuttava perheemme alistamisesta, siirryttävä vuorovaikutteiseen keskusteluun. raitistumisessa tulee päähänpistoja, joiden mukaan perhe joutuu elämään. Raitistuva vie päähänpistojen seurauksena perhettään, sinne tänne. Mutta se on alistamisen väliaikainen korvike. Muutokset tasapainoon tapahtuu loppujen lopuksi nopeasti, KUNHAN teemme työtä sen eteen.

Kirjoittanut

Joskus kauan sitten kumppanin kanssa iltaa yhdessä viettäessä, tästä illasta syntyi eron siemen. Jouduin tuska sisälläni seuraamaan toisen tekemisiä alkoholismi nimisen sairauden vaikutuksesta. Sillä myös minä vaikka olen itse alkoholisti, tosin jonkin aikaa ollut raittiina olen elänyt jonkinlaisen ympyrän omassa elintilassani, koska nyt omalle kohdalleni on kohtalo luonut samat puitteet kuin aiemmin joku muu on kokenut samat asiat minun aiheuttamanani. Sain tilaisuuden jos tulevaa kokemustani niinkin voisi edes leikillään kutsua, katsoa alkoholistin elämän peiliin toisen esittäessä itseäni elävässä muodossa.

Läksimme toiselle paikkakunnalle oikein tanssiravintolaan iltaa viettämään. En ymmärrä miksi siihen edes suostuin? Mielessäni ajattelin tähän suostuessani kokevani jotakin uutta kaveristani (olin utelias) toimiessaan näissä paikoissa. Sitä uutta sitten tulikin kroppakaupalla oikein mielipahojen kera. Muutaman viinalasin jälkeen kaverini alkoi näyttämään merkkejä kuinka hyvin omaksui tämän valheellisen elämänmuodon.

Hän alkoi suhtautumaan minuun välinpitämättömästi koska olin jonkinlainen este hänen viihtymiselleen täällä. Kiinnostuksensa minua kohtaan hälveni jokaisen rokin jälkeen tasaisesti. Hänen kiinnostuksensa muita miesasiakkaita kohtaan virkistyi sitä mukaan kun jokin vain ilmaisi hänelle miellyttäviä asioita. Näillä herroilla lieneekin ainoastaan kiinnostus sinne viihdyttämisen puolelle, mutta kaverini piti heitä kivoina muutaman lipevän lauseen jälkeen. Minusta alkoi tuntua, kuinka hän oli joillekin vieraille miehille jopa helppo nakki.

Olikin tuskallista seurata vierestä, mitä enemmän hän joi, viinaa litki jatkuvasti, sitä sairaammaksi teot tuli. Tyypillinen suhtautuminen häneltä viimeinkin tuli kun hän lausui kylmästi minulle, että saisin painua vaikka helvettiin sillä hän aikoo jäädä sinne. Tämä oli sitä mitä aikaisemmin sanoin, aloin olemaan este hänen vapaudelleen, joka kasvoi kasvamistaan juomien tyhjetessä. Huomasin pöydässä istuessamme kuinka hänen kauneutensa alkoi rupsahtamaan alkoholin määrän myötä. En voi sanoa hänen olleen kaunis näky missään muodossa. Kuitenkin hän käyttäytyi hyvin äänekkäästi, koska tyhmyyttään halusi kuitenkin esittää kapakan kauneinta ja fiksuinta naista. Tämä kokemus olikin jotakin käsittämättömän hirveää, aloin mietteissäni muistelemaan, kuinka itse olin samanlainen käytökseltäni ollut samanlaisissa tilanteissa ja paikoissa.

Viereisissä pöydissä muutkin jotka olivat hiukan maistaneita, silti kiinnitti epäterveeseen käyttäytymiseen huomion, joka tapahtui meidän pöydässä kaverini ollessa päätähti. Itselläni aika alkoi käydä jopa niin vaikeaksi, että kävi ryyppykin mielessäni mutta voitin ajatuksen helposti verratakseni tapahtumaa juuri sillä hetkellä siellä, sillä olisin varmasti samanlaisen sairaan paskan keskipisteessä ottaessani tämän ryypyn. Olisin pystynyt loppujen lopuksi jättämään hänet sinne kapakkaan, mutta odotin ystävyytemme tähden, en voinut jättää häntä helpoksi saaliiksi. Se kuinka pullon ote ja siihen liittyvä elämä on ottanut lujan otteen hänestä niin kuin minustakin joskus aikoinaan. Vaatiikin se romahdusta myös häneltä huomatakseen oman pienuutensa, sekä nähdäkseen kahlaavansa paskakasassa.

Kuinka usein itsekin krapulassa vannoin sen olleen viimeinen kerta ja kuinka usein aloin uudelleen. Yleensä alkoholisti tulee huomaamaan asiat kohdaltaan vasta sitten, kun ne todellisuudessa ovat jopa myöhäistä. Uskonkin tähän totuuteen nojautuen, kun olen pois hänen elämästään. Siihen havahduttuaan alkaa hänellä yrittämiskipinä löytymään oman etunsa vuoksi. Toivon sitä kaikkien vaikeuksienkin jälkeen sillä osaan ymmärtää häntä omien kohtaloideni kautta siksi vain ystävänä sallin hänelle paremman huomisen.

Olen joskus kirjoittanut valinnoista jotka edesauttaa omaa raittiuttani, myös niistä kipeistä valinnoista joita joutuu tekemään. Nytkin joudun ratkaisemaan edellä kertomani asian johdosta kohdallani olevan ihmissuhteen tärkeyden. Sillä itse katson olevan tärkeää oman raittiuteni jatkuvuudelle, että olisin erossa tästä suhteesta, sillä en varmasti kykene rakentamaan raitista elämääni näissä raskaissa yhteyksissä joita alkoholisti kaverini aiheuttaa.

Tiedän kuinka pitkä matka on raitistua ja kuinka vaikeaa se on. Koska kaverillani ei ole raittiuden kokemusta voisin kuvitella häneltä vievän vuosia kuntoutumiseen, kunhan ensin aloittaisi raittiuden eteen tekevän työn.

Siis on riski jäädä katsomaan hänen olematonta raitistumistaan, olisikin eri asia jos hän olisi ollut raittiina ja näin aloittanut tämän toipumisensa. Tämä valinta jonka nyt olen joutunut tekemään, on raskas koska kuitenkin itselläni on suhteessa osittain riippuvuus suhdekin, mutta näin tulee käymään, että tulen jättämään hänet oman terveyteni takia.

Myös aikoinani (kauan sitten) tässä kirjoittamani valinnan seurauksena läksin eri teille kaveristani ja varmasti olin päätynyt oikeaan ratkaisuun jonka myöhempi elämäni on osoittanut. Kuitenkaan tämänkaltaisten ratkaisujen teko alkoholistille ei ole helppoa koska yleisimmin tekee väärän valinnan, johtuen omista kuvitelmista kuinka muualla ja jopa toisen henkilön kanssa olisi helpompaa, sekä parempaa elämistä. Valinnoissa kuten elämässäkin on riskinsä on vain uskallettava ottaa askeleita näitä kohti, silti muistettava, kuinka tuuleen kylvämällä saan myrskyä niittää

Sivu 1 / 9