Tutustu artikkeleihin, paremman elämän puolesta!

Tyytymättömyys on uuden alku!
Kirjoittanut

Olen usein miettinyt, kuinka ihmiset ovat voineet selvitä niistä hirmuisista keskitysleirien kauhujen voimista, sekä niiden suunnattomista erilaisista koettelemuksista. En kuitenkaan halua ajatella verrannollisesti alkoholismiin näiden voimien samankaltaisuudesta. Mutta, on tutkittukin tätä ihmisten selviämisen voiman lähdettä niiden leirien vainoilta.

Nyt tulen siihen ajatukseen, jota voisi sovittaa alkoholismiinkin sillä hän kesti, koska palauduttuaan perusteellisesti elämän biologiselle pohjalle hän havaitsi elämän hyväksi. Lisäksi heillä elämän jokainen hetki oli alkukantaista kamppailua, jolloin oli tartuttava vähäisimpiinkin käsillä oleviin pelastumisen mahdollisuuksiin: kupilliseen papusoppaa, auttavaan käteen vahingon sattuessa, tupakan tumppiin, vatsan toimimiseen, ylimääräiseen lepohetkeen tien sivussa. Näitä voisi kutsua valopisteiksi loputtomassa pimeydessä.

Ihmisten selviydyttyä leirien ja vankeuden vuosista he kertoivat lähes kaikki samankaltaisia tarinoita vapaana elämisestä ja noudattavan samoja tapoja, joita vankeudessa noudattivat, että selviäisivät. Kertomuksia oli mm. kuinka illalla nukkumaan mennessä asetti leipäpalan oman tyynynsä alle, tätä tapahtumaa suoritti vuosia. Myös toinen henkilö nähdessään tupakan tumpin kävellessään, kyykistyi heti ja otti tumpin polttaakseen savukkeen jämän (ei tarvinnut enää tehdä) näin myös sama toistui vuosia ym.

On hyvä ajatella lukemaansa, kaikista selviytymisen keinoista tuli tapa tapahtumia niin myös alkoholistille alkoholin ja humala tilan hankkimisesta tulee tapa tapahtumia pysyvästi, päivittäistä rutiinia.

Tästä tiedosta on minulle alkoholistille todella arvokasta ajattelemisen aihetta, siis pystyessäni nauttimaan pienistäkin asioista kohdalleni osuessaan, enkä vaatimaan ainoastaan suurta nautintoa tuottavia tapahtumia. Alan saavuttamaan omia valopisteitä elämäni pimeyteen.

Muistakaa ystävistänne ja läheisistänne, kuinka kaikki tarvitsevat teidän vahvempien auttavaa kättä ja tukea teiltä. Ei pidä väheksyä alkoholistin surua ja tuskaa ja kuinka niiden heikkojen voimien avulla ei yksin selviä.

Voit osallistua keskusteluun niin halutessa tai tutustua muiden kommentteihin Facebookissa

Kirjoittanut

Voidaanko puhua todella rakkaudesta juovan puolison käytöksen seurauksena. Elämä on mahdotonta alkoholistin kodissa, siellä on pahaa mieltä, ahdistusta, itsekunnioituksen puutetta ym. näitä tuntee muut perheenjäsenet toistuvasti lähes päivittäin, alkoholistin perhe on murheen murtama. Alkoholistista muut perheenjäsenet kantavat huolta (alkoholistin tekemisistä) pelon sekaisin tuntein, vuodesta vuoteen.

Perheenjäsenet ovat alkoholistin seurassa kadottamassa tuntemukset rakkauden iloista tai katkerista suruista. Alkoholistin seurassa koetut ja jaetut tunteet eivät ole aitoja. Mitään aitoa kontaktia ei voi syntyä, koska aistit ovat tylsistyneet.

Alkoholistin elämän tapa on julmaa, alkoholisti keksii tekosyitä juomiselleen erilaisia verukkeita ja selityksiä, toistuvien selitysten seurauksena ne muuttuvat vähitellen puhtaiksi valheiksi. Kokemusten mukaan alkoholisti ei halua puhua viinasta, vaan välttää kaikin tavoin joutumista sellaisiin keskusteluihin.

Alkoholisti perheessä muuttaa muiden perheenjäsenten mielialaa, mielialamme huononee jatkuvasti ja koemme yhä vähemmän ja vähemmän tekemiämme toimintoja miellyttävinä.

Usein meillä alkoholisteilla tulee itsemurhan ajatuksia päästäksemme kaikenlaisista tuskista ja epäonnistumisista, alkoholisti ei mitenkään pysty ymmärtämään, että myös muu perheenjäsen saattaa ajatella samoin voimien ja elämän halun loputtua jotka alkoholistin elämän tapa on vienyt, karmivaa totuutta!

Alkoholisoitunutta omaistaan voi kaikesta huolimatta rakastaa, viha yleensä kohdistuu hänen tekojaan kohtaan. Päihteiden takana on kaikille perheenjäsenille tärkeä ja arvokas ihminen.

Mutta tosiasia on alkoholistin seurassa elämistä vuodesta vuoteen ei voi kokea mitään hyvää vaan kasvavaa epämieluista elämää. Kun haaveilet hyvästä elämästä ilman alkoholistia tai ilman alkoholia. Et jatkuvan alkoholistin elämän tavassa mukana olleena pysty haaveilemaan niin hyvästä elämästä, kuin se todellisuudessa on!

Kerron erittäin surullisen tarinan, tämä tarina on tosi. Toivottavasti auttaa alkoholistia ja läheisiä tekemään oikeita valintoja!

Tässä tarinassa kerrottu puoliso (nainen) ei koskaan käyttänyt alkoholia. Mutta toinen puoliso (mies) käytti koko elämänsä ajan juoden viikoittain enemmän tai vähemmän. Perheessä oli lapsia, kaikki kasvoivat alkoholistin piinassa ja sekasorrossa.

Rochen Web Hosting

Perheen Äiti oli joutunut tarkkailuun sairaalaan, paljon aikaisemminkin tapahtuneiden oireiden takia. Pieni paikkakunta ei pystynyt tutkimaan tätä henkilöä vaan siirsi ison kaupungin tunnettuun erikoissairaalaan. Tutkimukset eivät olleet kiireellisiä, ainoastaan normaaleja tehtäviä, mitä aikaisemminkin oli potilaalle tehty, oireet olivat vanhan ihmisen kokemia ruuansulatushäiriöitä, jotka olivat aina silloin tällöin kivuliaita ja aiheutti avun hakemisen.

Sairaalassa ollessaan vanhus kantoi huolta ja pelkäsi pahinta alkoholisti puolisostaan, stressi oli vuosikymmenien aikana kasvanut vakavaksi, jopa aiheuttaen fyysisiä ongelmia (sairautta).

Minullekin tuli tieto, että voisin vanhusta käydä katsomassa. Kävinkin ja kaikki oli ihan kuten ennenkin ei mitään päälle näkyvää ainoastaan oli huolissaan puolisostaan, pärjääkö tämä kotona (pelkäsi juomista). Juttelimme kuten ennenkin keskustelussa vanhus kertoi, kuinka pääsee muutaman päivän päästä kotiin, kun ensin muutama koe otettu.

Sitten saimme ilmoituksen, että vanhuksen tilassa on tapahtunut jyrkkä terveydellinen muutos, kunto oli huonontunut. Menimme tiedon saatuamme häntä katsomaan ja todella muutos oli valtava, aloimme pelkäämään, ettei vanhus enää tervehdy ollenkaan.

Saimme tiedon vanhuksen pois nukkumisesta, viimeisen käynnin jälkeen vanhus nukkui pois. Olimme surussamme hämmästyneitä, kyselimme että mihin vanhus menehtyi? Mikä oli pois lähdön syy (kuoleminen), mitään sairautta meillä (perheeni) ei ollut tiedossa.

Pian saimme kutsun sairaalasta, jossa vanhus oli hoidettavana kokoukseen, kokouksen syyksi kerrottiin, että käsitellään kuoleman syytä ja vanhuksen elämää yleensä. Olimme ihmeissämme kutsusta?

Päädyimme tapaamiseen missä oli muutama lääkäri ja sairaanhoitaja, kokouksessa ei kerrottu mistään kuolemaan johtaneista terveydellisistä syistä. Sairaalassa oli 32 lääkäriä pitänyt palaveria näiden syiden löytymiseen, vaan eivät löytäneet yhteistä tekijää kuolemalle.

Tämän takia meidät oli kutsuttu olisiko meillä jokin arvio tähän vanhuksen terveyden luhistumiseen, kerroin kuinka olen varma, että vanhus ”heitti hanskat naulaan” ei halunnut elää pidempään. Kokouksen osanottajat eivät hämmästynyt, vaan kertoi että on alettu ymmärtämään tämän kaltaisten tapausten perusteella, kuinka tapahtuma on mahdollista, josta juuri kerroin heille.

Nyt kerron mitä alkoholisti voi saada toisen puolison tai läheisten elämän haluun. Sairasta vanhusta meni katsomaan juova puoliso, puoliso oli erittäin humalassa katsomaan mennessään. Voi vain kuvitella sairaan puolison ajatuksista mitä käynnistä seurasi.

Alkoholisti vei tältä sairaalta vanhukselta sillä hetkellä elämän halun, halun joka ei korjaantunut. Vanhus oli ruvennut itkemään juopon tullessa käynnille humalassa, oli sanonut ”nyt tämä riittää” ja oli erittäin vihainen. Sairas vanhus ei ollut koskaan ollut humalassa itse, eikä pahaa sanonut tai pahaa tehnyt muille.

Alkoholisti, juoppo aiheutti puolisonsa ennenaikaisen väsymisen elämään. Lapset oli usein sanonut eroa juoposta, olemme kanssasi sinulla ei ole mitään hätää olemme turvanasi. Kuitenkaan ei halunnut koska pelkäsi että juova puoliso tappaa itsensä erottuaan.

Voimme vain miettiä mitä sairas vanhus ajatteli menneestä, joka varmasti kävi hänen ajatuksissa olen myös varma, että katui mitä jäi tekemättä, oliko elämä elämisen arvoista juopon kanssa?

”Eroaminen on vaikeaa en siksi kerro, että kannustaisin ensimmäiseksi eroamaan, mutta vuodet vierivät juopon elämän tavan muutosta odottaen sitten huomaat, että on aivan sama miten elää, silloin olet menettänyt elämän kipinän, mitä odotettavaa elämältä enää onkaan.”

Ystäväiseni jos jaksoit lukea tämän ajatuksella, oletko vielä juova alkoholisti? hakeudu avun piiriin ja aloita raittius, joka tukee itse ”elämää”

Kirjoittanut

 Yksinäisyyden tunne, sekä siitä johtuva eristäytyminen seurasi omia tekemisiä. Olin hyvä menettämään ystäviäni, menetysten seurauksena aloin elämään todella yksin. Aloin tuntemaan yksinäisyyttä vaikka ympärilläni oli muitakin ihmisiä, joilla vielä oli rakkautta minulle antaa. Oman jääräpäisyyden takia, sekä lujan itsepäisyyden seurauksena aloin myös menettämään näitä viimeisiä ystävän rippeitä.

Joutuessani eristäytymään pystymättä lähestymään kanssa ihmisiä, aloin kaikenlaisen rehentelyn. Yleensä tein tätä epämääräisessä seurassa kaikenlaisen huonon asian kerskailuilla, annoin ymmärtää, että olisin tehnyt kaikkea todella typerää. Yritin näin epätoivoisesti haalia ystäviä ympärilleni. Käytin paljon alistamista ja määräämistä nujertaakseni heidät, joskus yritin alistua heidän tahtoonsa saavuttaakseni ystävän.

 Saadakseni myötätuntoa ja huomiota kohdalleni valehtelin omia asioita ja tekemisiä runsaasti. Olen joskus ajatuksissani ihmetellyt tätä ihmeellistä käyttäytymistä tehdessäni itsestäni tietoisesti näillä kerskailuilla ja huonoilla käyttäytymisillä todellisen hylkiön. Kuvittelin saavani niillä ylistystä ”kovasta jätkästä”, jonka kaverina kannattaa olla. Kuitenkaan koskaan pääsemättä perille, jouduin viimein kohtaamaan lopullisen eristäytymisen ja yksinäisyyden. Aivan kuin ympärilläni ei olisi ollut yhtään kaltaistani mielipuoltakaan, olihan niitäkin kuulijoita, mutta vain sen hetken, kuin ostamani viina riitti.

Myös tässä lyhyessä hämäryydessä sain kokea omalla omituisella tavallani ystävyyttä, joka oli myös yhtä hämärää, sekä omalaatuista, kuin tapani hankkia sitä.

Kirjoittanut

Joulun jälkeen on monella alkoholistilla itsetuhoisia viettejä ajatuksia lopullisesta, itsemurhasta. Sanakin itsessään luo kylmiä väreitä on erittäin surullista, kun läheisemme ajautuu juomisessa näin pitkälle.

Myös, Joulun jälkeen monet alkavat avioliiton hajoamisen pelossa hakemaan apua. Juominen on aiheuttanut vakavan kriisin perheeseen, muut perheenjäsenet ovat saaneet tarpeeksi juopon lupauksiin ja alkaneet harkitsemaan vaihtoehtoa tulevaisuuteen, nimittäin avioeroa.

Avun hakeminen ei ole helppoa masentuneelta alkoholistilta, myöskään alkoholisti ei voi täydellisesti ymmärtää omaa tilaansa heikon henkisen sekä fyysisen tilansa takia. Siksi alkoholistin kieltäminen juomisen aiheuttamista vaikeuksista on mielisairauden asteista, alkoholisti voi kieltää tilansa aina kuolemaan asti!

Apua läheisille, monet ovat jyrkkiä avun antamiseen pettyneitä, kun apu ei kelpaa. Tuttu ajatus, ei juoppoa voi raitistaa tai auttaa, itse juopon pitää raitistua, niinpä jotenkin tämäntapaista ajattelua esiintyy.

Joskus kauan sitten meitä oli kolme veljestä, kaksi raitistunutta jo nuorempana. Yksi veljemme joi luvattoman paljon, aiheutti läheisille kaikkia tuttuja ongelmia juopon tekemänä. Keskustelimme luonnollisesti toisen veljen kanssa mitä voisimme tehdä ja auttaa. Toinen veljistä oli jyrkkänä, että ei voi auttaa, jos juova veljemme ei itse halua lopettaa. Minä olin herkempi kärsin veljemme joutumisesta alkoholismiin.

Aloin soittelemaan useasti juovalle veljellemme, koska asuin 300 km päässä veljestäni. Aloin puhumaan veljen tuskaisilla hetkillä, kuinka voisi saada apua kuten minäkin. Soittelimme usein ja palasimme samoihin raittiuden mahdollisuuksiin ja avun saamiseen.

Viimein eräällä puhelin keskustelun aikana veljeni itki ja sanoi voitko tulla mukaan AA-kerhoon? Kerroin tulevani läksin heti hänen luokseen, juttelimme paljon ennen menemistä. Hän saavutti jonkinlaisen tasapainon henkiseen kurjuuteen. Niin pystyimme menemään AA-kerhoon, olin hänen tukenaan useille AA- käynneille, veljeni oli raittiina yli kaksi vuotta.

Olen usein miettinyt, ellen olisi ollut kiinnostunut läheisestäni ei veljeni olisi niillä heikoilla voimillaan masennuksen ahdistamassa tilassa mitenkään saamaan itsestään irti hakemaan apua saatika menemään avun lähteelle.

Myös, olen ajatellut, miten tärkeästä tuesta laiminlöin veljeäni kohtaan, en koskaan tukenut raittiuden aikana häntä, alkoholisti tarvitsee tukea myös raittina olemiseen. Oli itsestään selvää, veljeni on selvinnyt, näin ajattelin.

Tänäänkin läheisemme tarvitsee meidän tukea ja mahdollista apua, älä ole Juudas ja kiellä sitä! Ojenna läheisellesi arvokas käden ojennus, johon voi tarttua luottavaisena.

Kirjoittanut

Muistan hyvin useiden raittiiden aikojen katkeamiset, vain salliessa itselleni muutaman ryypyn. Ajattelin, menköön tämä ilta mutta huomenna etsin töitä ja lopetan. Seuraavana päivänä, kun tuska ja ahdinko raastoi sisintäni asioiden ollessa huonosti, tosi huonosti tekemisieni seurauksena, vannoin ettei ikinä viinaa elämääni. Itkin, pidin käsiä ristissä hokien ei enää, ei enää. Unohdin tapahtuman muutaman päivän päästä, juomisen jatkuessa toistamiseen, seurauksien pahetessa kerta kerralta. Se, etteivät asiat ole niin huonosti, etteikö niitä vielä huonommaksi juomalla saa, on totta.

 Yritinkin keinotekoisia asioita luoda helpottamaan raitistumistani, siihen kuului paikkakunnan vaihdot. Tosiasiassa muualle mennessäni pääsin karkuun velkojani, mutta henkiset tuskatilat seurasi itseäni, niitä pakoon en päässyt. Käsittääkseni kaikilla keinotekoisilla syillä ja liikehdinnällä pitkitin vain oman henkisen lopun, eli pohjan löytymistä. Alkaessani olemaan kypsä ja henkisesti väsynyt, siellä oman ”paskakasan” keskellä, alkoi halu muuttaa omaa itseäni eroon viinasta. Tosi on, meidän jokaisen on kuljettava oma suorempi tai kiharaisempi polku sinne ”paskakasan” päälle, mikä on vääjäämätön elämän jossain vaiheessa, ennemmin tai myöhemmin.

Kirjoittanut

Olen usein miettinyt, kuinka ihmiset ovat voineet selvitä niistä hirmuisista keskitysleirien kauhujen voimista, sekä niiden suunnattomista erilaisista koettelemuksista. En kuitenkaan halua ajatella verrannollisesti alkoholismiin näiden voimien samankaltaisuudesta. Mutta, on tutkittukin tätä ihmisten selviämisen voiman lähdettä niiden leirien vainoilta.

Nyt tulen siihen kohtaan jota voisi sovittaa alkoholismiinkin, sillä hän kesti, koska palauduttuaan perusteellisesti elämän biologiselle pohjalle hän havaitsi elämän hyväksi. Lisäksi heillä elämän jokainen hetki oli alkukantaista kamppailua, jolloin oli tartuttava vähäisimpiinkin käsillä oleviin pelastumisen mahdollisuuksiin: kupilliseen papusoppaa, auttavaan käteen vahingon sattuessa, tupakan tumppiin, vatsan toimimiseen, ylimääräiseen lepohetkeen tien sivussa. Näitä voisi kutsua valopisteiksi loputtomassa pimeydessä.

 Tästä tiedosta on minulle alkoholistille todella arvokasta ajattelemisen aihetta, siis pystyessäni nauttimaan pienistäkin asioista kohdalleni osuessaan, enkä vaatimaan ainoastaan suurta nautintoa tuottavia tapahtumia. Alan saavuttamaan omia valopisteitä elämäni pimeyteen.

Kirjoittanut

 Minua vaivasi erittäin pitkään sanomattomuus, en kertonut todellisia tuntojani, en ollut kylliksi nöyrä, pelottomuudesta ja rehellisyydestä puhumatta. Jos olin sairaala hoidossa alkoholismistani, en antanut siellä oleville hoitajille mahdollisuutta auttaa itseäni, koska todellinen avautuminen itseltäni puuttui. On erittäin vaikeaa puhua omista salaisista asioista, mutta ollessani rehellinen jollekin, on minulla mahdollisuus elää kauan onnellisena.

 Kautta aikojen on ripittäytyminen ollut eri uskontojen vanha hyväksi koettu tapa. Niin minunkin on tämä oma ripittäytyminen tehtävä jollekin, papille, psykologille, ystävälleni, tehdessäni näin saan todellisen sisäisen rauhan. Minä uskon, ellen pysty omia havaittujani virheellisyyksiä eli vikojani täysin rehellisesti kertomaan jollekulle lähimmäiselleni, en pysty raittiuttani kasvattamaan, sekä pitämään lopullisesti. Nöyrtyessäni tähän tapahtumaan, poistuu lopullinen yksinäisyyden tunne, johon olen joutunut eristäytymään juomiseni seurauksilta.

 Minun juomiseni riistäytyi mielettömäksi, jonka seurauksena ihmiset vetäytyivät seurastani, enkä tämän jälkeen tuntenut kuuluvani mihinkään. En pystynyt lähestymään ujouteni vuoksi ihmisiä saadakseni ystäviä, tämäkin lisäsi haluani tukeutua alkoholiin.

 Paljastaessani itseni ja pahimmatkin ongelmat jotka ovat todellisena vaivana sisälläni jollekin toiselle henkilölle, saavutan täydellisen vapauden tunteen johon liittyy yksinäisyyden katoaminen. Alan taas kerran tuntemaan kuuluvani jonnekin, pystyn ottamaan vastaan anteeksiannon ja myöskin tätä antamaan.

Kirjoittanut

- Alkoholi on tuonut alkuaikana vapauttavaa voimaa ja rohkeutta. Olen voinut sen voimasta lähestyä ihmisiä ja toista sukupuolta helpommin

- Jatkuvan juomiseni seurauksena olen alkanut pelätä krapulaa ja alemmuuden tunnetta, itsetuntoni on heikentynyt. Krapulaani sisältyy voimakkaat fyysiset vieroitusoireet ja psyykkinen masennus yhdessä tuntuvat niin ahdistavilta, että etsin mieluummin pakokeinoa ja mielihyvää jatkuvasta kännistä.

- Tekosyynä niille ikäville asioille joita en halunnut käsitellä, mutta ennen kaikkea kokemaani tylsyyteen, kun ei ollut muutakaan tekemistä, tartuin "kaveriini" tuoppiin. Kierre syntyi kovin helposti.

- Sosiaalisuuteni rapistui kännieni myötävaikutuksella, aloin särkeä ihmissuhteitani vaikka minun olisi pitänyt rakentavasti toimia niiden hyväksi. Juominen masensi minua edelleen voimakkaasti ja masennus laittoi minut juomaan aina vain lisää.

- Juodessani minulla oli aina valmiina syy jos toinenkin. lopulta parhaimpia syitä juomiselleni oli masennus johon vetosin toistuvasti. Masennuksestani syntyi pysyvä pakopaikka.

- Ensin kokeillaan ja huomataan että jees tämä on elämää ja kivaa. Lopulta sitä käyttää useisiin tilanteisiin mitkä alkavat tuntua epämiellyttäviltä ja lopulta yksistään siksi että pysyisi mielestään normaalina.

- Mitä pitemmälle olen raittiudessa edennyt, on minulle selvinnyt ajatus juomatavastani. Join sitkeästi, itkin voin pahoin, ahdistuin, minulta vaadittiin todella sitkeää asennetta ennen kuin havaitsin voimakkaan riippuvuuden.

- Kohdallani havaitsin varhaisen toipumisvaiheen kestävän ainakin 6 kuukautta, tässä useimmiten myös retkahtamiseni vaara oli suurin.Tänä aikana taistelin sopeutumismuutosten kourissa, aloin kehittää uusia tapoja kohdata stressi esim. työssä. Opin myös mielialan vaihteluita käsittelemään henkilökohtaisissa suhteissa.

- Monesti uhkailin tehdä itsemurhaa, kauan tämä onnistui, sain rakastamani puolison suunnattomaan hätään, päämääräni saavuttaen. Vuosien päästä puolisoni asettui tyrannia vastaan, ei auttanut vaikka otin köyden käteeni vahvistaakseni uhkailua itsemurhasta. Hän oli jo oppinut, sanoi tee vain, sittenhän sinustakin päästään.
Paljon olen tehnyt raittiuden eteen, nytkin on kauhea kankkunen, tili tyhjä ja naama auki. Vaimo karussa kotonaan, "upeata että on homma hanskassa".

- Kukaan ei ole hyödytön, aina voi olla edes huonona esimerkkinä.

- En saa mitään aikaiseksi, ei ole voimia hoitaa tai tehdä yksinkertaisia juttuja. Joitain ihan pieniä kuten postin haku onnistuu. Yleensä siirrän tietoisesti asiat syrjään ja annan niiden yksinkertaisesti maata.

- Omissa ahdistuneissa ja itseensä taas kerran pettyneissä mietteissä ollaan. Nytkin liian helposti koen, etten ole minnekään tervetullut. Pääsee siitä syystä vähän paremmalla mielellä tuonne sänkyyn viihtymään.

- Ollaan itsellemme lempeitä, ei tuomita vaan annetaan anteeksi. Suunnataan katse kohti uutta ja parempaa.

- Kun mielessäni suljin jonkin avun pois, pitkitin omaa selviytymistäni ja saatoin itseni alttiiksi vaaroille jotka tuhoaisi minut lopullisesti hetkessä.

- Kahleet niitä jotka lujittavat ja sitovat itseni ryyppykavereihin, vain ryyppy eihän niistä muuhun olisikaan kuten ei minustakaan. Kuvitelmani kavereiden olemassaolosta kariutuvat alkaessani raitistumaan, hyvä niin!

- Alkoholismi on vaativa sairaus, se vaatii itseltäni suunnattomia ponnisteluja. Se ei helpota muutamassa kuukaudessa tai viikossa. Alkuaikana tulee tunne kuinka tämä on helppoa, tämän hämäävän tunteen taakse piiloutuu väärä ajattelutapa, olen selviytynyt! Tuohon halpaan olen langennut liian usein, olen tullut huomaamaan kuinka yhtäkkiä ollaan humalassa.

- Kuulun niihin jääräpäisiin alkoholisteihin, jonka seurauksena minulla ei pitäisi olla mitään mahdollisuutta raitistua tai selvitä, ainakin kun katsotaan tilastojen valossa. Koska olen niin monta lukematonta kertaa yrittänyt ja taas epäonnistunut (tänään raitis).

 Saat uskoa, että muutkin kuten sinä ja minä myös useimmat kaltaisemme on kokenut samoja asioita joita tällä hetkellä saatat tuntea sinä, olkoon mitä vain. Vaikka ajattelisit mitä vain, niin tänään joku kaltaisistamme ajattelee juuri samoin. Muista, et ole ainoa alkoholisti etkä ole yksin, helposti niitä ajatuksia tulee! 
 
 
 
Kirjoittanut

 Koskaan ei alkoholistille painoteta liikaa asioiden hoitamisen tärkeyttä. Olen joskus asettanut näitä tärkeysjärjestykseen, siten kuinka on vähemmän tärkeitä ja enemmän tärkeitä. Kokemukseni osoittaa, ettei minulle ole kuin yhtä ja samaa "tärkeitä". Olen aina kantanut murheita hoitamattomista asioista, tänään ei riitä pelkkä murehtiminen, vaan minulle painolastina olevat asiat ovat hoidettava välittömästi niiden ilmaantuessa. Itse olen siirtänyt erilaisin tavoin kaikkia niitä tehtäviä ja asioiden hoitamisia milloin on ollut rahasta luopumista (laskut). En koskaan ymmärtänyt kuinka pitkitin omaa rauhaisaa ja sisäisesti vapaata elämän tapaa.

 Muistan hyvin kun tajusin olevani eksyksissä, kirjoittelin muistiin rajusta tunteen myrskystä! Tunsin valtavasti ahdistusta, pelkoa. Olin erittäin onneton, tunsin kuin en kuuluisi mihinkään, ei myöskään kukaan välittäisi minusta, niin ajattelin.

 ”Olen joutunut sellaiseen karuselliin, missä hakeudutaan kuviteltuun oikeaan ratkaisuun. Tiedän että elän sitä vaihetta, missä haen paikkaani elämässä. Mutta annan tälle karusellille itse tietoisesti vauhtia, enkä salli sen pysähtyvän. Sillä nyt menen taas yhteen kaupunkiin, kun ei ollut riittävän hyvä mielestäni olla tässä kaupungissa. Minä kun ymmärtäisin pysähtyä ja hyväksyisin ainoana hyvänä ratkaisuna asettumisen paikoilleen. Ymmärtääkseni tämä olisi oman kasvuni eräs päätepysäkki. Olen antanut itseni tuuliajolle ja kuvittelen eläväni kapakoissa pyörimällä, sekä paikkakuntia vaihtamalla. Sisälläni elää pysyvästi rauhattomuus, joka ajaa vääjäämättömästi kulkuriksi".

Tunnen olevani onnen kerjäläinen jossa tuuri ohjailee elämääni. Tähän heikkoon oljenkorteen olen takertunut, kuin vain viimeisillä voimillaan hukkumaisillaan oleva ihminen saattaisi tehdä”.

Kirjoittanut

 Hakeuduin miksen myös turvauduin kaikkeen valmiiseen, en pystynyt itse toimimaan oikeastaan koskaan. Minulla ei ollut mitään vastuuta eikä myöskään huolta toisten hoitaessa arkiset askareet, kuten raha-asiat, puhumatta muista tilanteista. Tämä tapa oli kasvanut nuoruudesta lähtien, olin aivan liian ujo sekä arka, niin ja heikko itsetunto oli este tekemisille. Minulla ei ollut oma elämäni missään vaiheessa omissa käsissäni, vaan jossain muualla. Se oli luisunut pois väärän elämäntapani myötä. Eroni seurauksena sain juoda itsesäälin, kaipuun haikailluissa, toiveajatteluissa, peloissa, alemmuuden tunteissa, sekä häpeässä ym. Tämä kaikki voimistui juomisen määrätietoisesti kasvaessa.

 Töillä ei ollut mitään väliä, eikä huolenpito kohdistunut itseeni, kunhan sai alkoholia unohtaakseen kaiken. Juomisestani seurasi niitä yksinäisyyden pelkoja, en voinut asettua omaan kotiini, hakeuduin muualle. Näillä ryypyillä vahvistin jatkuvasti oman tunne-elämäni sairauden voimistumista. Kun lisätään juomisen seurauksena kaikkien alueiden jonkintasoinen yliherkistyminen, olikin seurauksena painajaismainen luhistuminen henkiseen pimeyteen, jossa kolkutellaan hulluuden rajoja.

On aika ottaa omasta elämästä vastuu, sillä kaikki riippuvuussuhteet osaltaan edesauttaa rajan ylittämistä synkkyyttä kohti.

Sivu 1 / 9