Tutustu artikkeleihin, paremman elämän puolesta!

Tyytymättömyys on uuden alku!
Kirjoittanut

 Raittiuteni alkuvaiheissa kaltaisteni seurassa käyntini oli hyvin aktiivista ja tarpeellista. Tähän pakottavaan käyntiin (odotin niitä) oli merkittäviä syitä: Olen alkoholistina tuntenut yksinäisyyden pelkoja erittäin voimakkaana ja ahdistavana tunteena. Mutta poistuessani asioimaan päivittäisiä tarpeita milloin minnekin, oli kuin yksinäisyyden pelon ahdistus seuraisi menen minne vain. Ehkä tämä yksinäisyyden pelko osaltaan aiheutti sisäiseen tunteeseen tuskastumista ja ahdistusta muualla asioidessani, pankeissa, kaupoissa, virastoissa ym. koin myös kummallista häpeän sekaista pelkoa. Varmasti osaltaan menneisyyden teot juoma-aikanani painoivat myös paljon ajatuksissani. Koin itseni hyvin ahdistuneeksi, eristäydyin mieluummin neljän seinän sisälle, saavuttaen yksinäisyyden pelon vaivat.

 Eristäytyneenä tunsin kuitenkin pakottavaa tarvetta puhua jollekin, halusin tulla ymmärretyksi tässä ihmeellisessä sairaudessani. Ymmärsin kuitenkin etten laajasti ja innokkaasti tästä saattanut kertoa, sekä avautua sivullisille jotka eivät ymmärtäneet tätä ihmeellistä tautia joka aiheutti suunnatonta ahdistusta. Koska näkemykseni mukaan saattaisin näillä pakottavilla purkauksilla haavoittaa lisää itseäni, kertoessani ymmärtämättömälle henkilölle. Yllätys, yllätys tässä valistuksen aikakautena ollaan saavutettu melko pitkälle ulottuva tiedostamisen taso myöskin tämän taudin ympäriltä laajoissakin kansalaisryhmittymissä. Joten ei käsittääkseni sellainen pinnallinen avautuminen ole vaaraksi, sillä varmasti tässäkin kytee sitä ennakkoluuloisuutta, kohdistuen juuri näiden sivullisten ymmärrykseen asiastamme, sekä sairaudestamme.

 On toki vaikea elää näiden kasaantuneiden ahdistus tunteiden vallassa. Haluan toki lievittää tunteitani ja mahdollisesti päästä kokonaan irti näistä myrskyisistä ahdistuksen otteista. Näistä otteista ei pääse irti, kuin avautumalla kokonaan ja ainoastaan siellä missä sinua varmasti ymmärretään eli kaltaiseni luona. Siksi tämä vaatii itseltäni mielettömän monia kertoja näiden ymmärtävien kaverien luona, jotta saavuttaisin tyyneyden ja rauhan sekä pääsisin näistä ahdistuksen omaisista otteista eroon sielussani. En todellakaan käy pelkästään alkoholiin johtavan himon hillitsemiseksi, vaikka elämäni on ollut riippuvainen alkoholista. Juoma-aikanani tarttuvien vajavaisuuksien korjaantumista pyrin näillä kaverien tapaamisilla myös poistamaan. 

Ahdistusta lisäsi ajatuksissani kaiken menetetyn ajattelu, itkin itseni itsesäälissä uneen yhä uudelleen ja uudelleen vuosien vieriessä. Unohdin itseni ja elämäni tarkoituksen, tärkeintä ei ole kuinka paljon elämässäni on päiviä….. vaan kuinka paljon päivissäni on elämää!

Kirjoittanut

 Rakkaudesta ei varmasti puhuta tarpeeksi, koska itse olen siihen arka paneutumaan syvällisesti. Minkä lailla olen tämän sanan käsittänyt ja olenko tosiaan pystynyt näyttämään tämän toiselle, sekä lähimmäisille. Sillä käsitykseni mukaan siihen sisältyy myös lähimmäisen rakkaus. Kuinka usein tämä lähimmäisen rakkaus on saanut väistyä, kun tilalle on tullut kateus. Olenko omaa ystävääni rakastanut rohkeasti näyttäen kaiken helliä halauksia, pieniä suukkoja poskelle, käsistä pitämistä, kauniita sanoja? Ei, tämä on ollut pelokasta, myös käsitykseni mukaan sukupuoliasiat kuuluivat likaiseen ja luonnottomaan kategoriaan joista ei voinut keskustella.

Tänä päivänä tarkastellessani itseäni ymmärrän katkerasti, kuinka paljon ystäväni ja myös itse jäin vaille rakkautta mitä en osannut antaa. Haluankin korvata puutteen itsessäni kasvattamalla oikeata kohtaamista tällä alueella sille tulevalle (puolisolleni). Kuinka usein huomasin helpommaksi rakastaa sitä vierasta jota pidin hyvänä, kuin omaa ystävää mitä todella rakastin. En ikinä pystynyt rakastamaan, rakastamisen jälkeen. Tiedän nyt mitenkä kieroutunut ja keskenkasvuinen olen tälläkin alueella. Sukunimeni saisi olla kieroutuma, eikä (nykyinen). Tuntuu kuin kierous olisi niin voimakas, että kusikin tekee kaksois-salkkovia.

 Eihän Jumala luonut sukupuoliviettiä itsekkääksi, siitä olisi pystyttävä nauttimaan rohkeasti, sekä antamaan lämpöä toisellekin. Uskoisin vasta sitten pystyväni rakastamaan toista ihmistä, sekä lähimmäistäni kunhan opin rakastamaan ja hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. En saa hävetä ulkomuotoani jolla ei ole mitään merkitystä. Tiedän että rakkaus lähtee sisältäni, kunhan saan siellä järjestyksen aikaan, näkyy se myös ulospäin. Kuinka usein voisikaan osoittaa pieniä ponnistuksia vaativia tekoja tuodakseni toiselle mielihyvää näyttämällä omaa rakkautta. Muistamalla merkkipäivänä, sekä yllättää myös muuna aikana esim. kukilla. Sehän merkitsee naiselle, miksei miehellekin erittäin paljon. Joskus pystyisi puhumaan helliä sanoja, sekä lauseita, ilman että kaipaa kiitosta. Kuinka meitä ennen eläneet ja alkukantaiset ihmiset rakensivat rakkaudenjumalattaria, sekä temppeleitä. Heidän elämänsä riippui lähimmäisestä ja yhteenkuuluvuudesta. He pystyivät elämään luonnonmukaisen rakkauden voimasta, sekä myös pystyivät näyttämään tämän lähimmäisellekin. Se oli heidän elinehtonsakin. Meidän yhteiskunta rakentuu, sekä kasvattaa erilleen vetäytymään sulkeutumaan omiin kuoriimme. Emme välitä mitä ympärillämme tapahtuu, siksi elämämme jääkin suppeaksi, emmekä opi mitään uutta.

Toisen sukupuolen kaivattuja kohtaamisia:

 Olen aina ollut arka, sekä varovainen lähestyessäni toista sukupuolta pelkään suunnattomasti hylkäämisen tapahtumista kohdattaessa. Uskaltaessani ruveta ottamaan riskejä tälläkin alueella, enkä alituiseen pelkäämään ennakkoon rukkasista, sillä siinä on ainoastaan kaksi mahdollisuutta tulla hylätyksi tai hyväksytyksi, kumpikaan ei ole paha asia. Yllätyksekseni kohtaamista tavoitteleva yritykseni voi olla hyväksyttävää toiselta puolelta. Sellainen luonnollinen odottamaton lähentyminen on ravitsevaa, vältän tuskaiset pettymykset sekä mustasukkaisuuden aiheuttamat tuskat, kun en pyri väkisin tavoitteeseen. Siksi juuri tanssipaikoilla tällainen luonnollinen oleminen on minulta puuttunut, sillä olen esiintynyt, sekä tuntenut olevani kuin soitimella. Siis osallistuin tanssi-iltoihin pingottuneena vain yhtä metsästystä varten. En osannut lähteä aito ilo sydämessäni ja osallistua vapauttavaan tanssin huumaan. Näillä toimilla olisi mahdollisuus tavata vahingossa lämmin rakentava suhde kaipaamaani toiseen sukupuoleen.

Kirjoittanut

 Olen alkoholistina niin sokea omasta tilastani, etten pysty itsestäni millään tavalla vikoja havaitsemaan, siksi myös helpoin tapa on näitä muista etsiä. Myös kaikenlaiseen huonoon tapahtumaan kohdallani yritän etsiä muita syitä, kuin itsestäni johtuvia.

Muistan hyvin oman katkeruuteni omaan tilaani, sekä ainaisiin epäonnistumisiini. Tahdoin näihinkin toistuviin tapahtumiin löytää syyn muualta. Niin sitten päädyin sinä tuskaisena hetkenä syyttämään Isääni, sekä lapsuuttani. Lapsuuttani johon Isäni oli antanut kielteisiä vaikutteita ja joiden seurauksena nyt vanhempana olen alkoholisoitunut siinä määrin, että elämäni on tulikivenkatkuista taistelua päivästä toiseen. Käyn kotonani jopa ärhentelemässä Isälleni aiheuttamastaan tuskaisesta kohtalostani, joka oli hänen kasvatuksen seurausta.

 Kuitenkin minun on ollut silloin tehtävä itselleni todellinen selvyys asiasta ja myös selvitettävä totuus omaan tilaani johtuvista syistä. Sillä pelkän Isäni laimin lyönnin tai holtittoman esikuvan seurausta se ei missään nimessä ollut. Minullahan on ollut oman tilani valinnan avaimet käsissäni ja olen niitä käyttänyt huonolla menestyksellä elämässäni. Olen itse hakeutunut väärään seuraan josta olen myös osani huonoon suuntaan elämääni saanut. Isälläni tähän ei ole ollut vaikuttamista. Olen unohtanut Isäni hyvät opit itselleni joista nytkin voisin olla ylpeä.

 Sillä minun on kiittäminen Isääni ahkeruudestani työssäni. Siihen oli esimerkkinä Isäni kova elämä ja työ jotka lisäsivät hänen kärsivällisyyttä, sekä ponnistuksiaan elämässään. Isäni näytti omalla tekemisellään mitä on sitkeys ja kuinka sen avulla pääsi innostuksen alkuun. Muistan hänen opettaneen ääretöntä rehellisyyttä ja kuinka sitä tulee vaalia jotta menestyisin elämässäni. Tästä saan kiittää, etten ole vajonnut rikoksiin joista niin monet kaltaiseni ovat joutuneet kärsimään. Olen pelastunut monesta pahasta saamani opin seurauksena. Aloinkin käyttäytymistäni Isääni kohtaan ihmettelemään sillä minulla oli paljon kiitoksen aihetta Isälleni kaikesta huolimatta. Mutta katkeruuteni sokaisi niin paljon etten osannut näitä hyviä asioita tarkastella kohdaltani.

Kiitokset Isälleni sekä yleensä vanhemmilleni siitä suuresta tuesta niinä vaikeina aikoina jolloin ette hylännyt lastanne, ”minua aikamiestä”. Olin sairaudessani silloin siinä tilassa, että Isälleni antamani ystävyys vastasi karhun syleilyä suuren katkeruuteni voimasta.

Kirjoittanut

 Kävin tapani mukaan kahvilla eräässä baarissa, tavaksi käynti oli muuttunut kun yksinäissyyttäni kotoa pakenin sinne kahvilaan. Siellä ol­lessani muiden ”iloisten” ihmisten parissa, sekä  kuunnellen mukaansa tempaavaa kaunista musiikkia, alkoi todellisuudentajuni hämärtymään, sillä mielessäni aloin samaistu­maan seuran iloiseen ilmapiiriin, sekä tietysti kaljanjuontiin. Koin onnellisuutta alkoihan mieltäni painavat murheet kaikkoamaan tässä hämärässä mielentilassa. Onneksi katkesi hu­uruiset tunteeni haaveista ja onnellisuudesta, mutta ainoastaan siksi koska olin autolla liikkeellä. Auton ansiosta varmasti en päätynyt juo­maan, sillä mielentilani alkoi olemaan otollinen pariin kal­jaan jonka makua aloin tuntemaan riittävästi suussani.

Nämä tuntemukset jälleen kerran  osoittaa vakuuttavasti kuinka olen heikoilla tämän kaltaisissa paikoissa.

 

Kirjoittanut

 Kokemukseni mukaan on vain hyväksi itsesäälin aiheuttamat "itkukohtaukset", sillä näiden seurauksena purkautuu sisällämme jotakin sellaista, että pystymme taas katsomaan asioita niiden oikeassa valossa. Kuinka usein olemme tunteneet loukatun ylpeytemme aiheuttamat itsesäälin purkaukset. Taikka vihan tunteen ylenpalttisen hekumoinnin aiheuttaman itsesäälin reaktion ja itkut siitä. Olen itsekin itkenyt itseni itsesäälin johdosta liian usein uneen. Jos en olisi koskaan purkautunut näiden itsesäälin aiheuttamien tuskaisten itkujen seurauksena, en varmasti eläisi tänä päivänä.

 Sanotaan, että ulospäin vuotava haava on helpompi hoitaa (kun sen erottaa). Mutta sisäänpäin vuotavaa ei erota ja on vaikeampi hoitaa. Näin itkiessäni kyyneleeni vuotivat ulospäin ja myöskin tiesin syyn mistä vuotava haavani johtuu. Useimmiten pystyin hillitsemään itkuni tietoni seurauksena.

Itkut purkivat monet vihantunteet, jotka olisi purkaumattomina voineet johtaa ties mihinkä vahingontekoon tahansa.

Kirjoittanut

Joulun jälkeen on monella alkoholistilla itsetuhoisia viettejä ajatuksia lopullisesta, itsemurhasta. Sanakin itsessään luo kylmiä väreitä on erittäin surullista, kun läheisemme ajautuu juomisessa näin pitkälle.

Myös, Joulun jälkeen monet alkavat avioliiton hajoamisen pelossa hakemaan apua. Juominen on aiheuttanut vakavan kriisin perheeseen, muut perheenjäsenet ovat saaneet tarpeeksi juopon lupauksiin ja alkaneet harkitsemaan vaihtoehtoa tulevaisuuteen, nimittäin avioeroa.

Avun hakeminen ei ole helppoa masentuneelta alkoholistilta, myöskään alkoholisti ei voi täydellisesti ymmärtää omaa tilaansa heikon henkisen sekä fyysisen tilansa takia. Siksi alkoholistin kieltäminen juomisen aiheuttamista vaikeuksista on mielisairauden asteista, alkoholisti voi kieltää tilansa aina kuolemaan asti!

Apua läheisille, monet ovat jyrkkiä avun antamiseen pettyneitä, kun apu ei kelpaa. Tuttu ajatus, ei juoppoa voi raitistaa tai auttaa, itse juopon pitää raitistua, niinpä jotenkin tämäntapaista ajattelua esiintyy.

Joskus kauan sitten meitä oli kolme veljestä, kaksi raitistunutta jo nuorempana. Yksi veljemme joi luvattoman paljon, aiheutti läheisille kaikkia tuttuja ongelmia juopon tekemänä. Keskustelimme luonnollisesti toisen veljen kanssa mitä voisimme tehdä ja auttaa. Toinen veljistä oli jyrkkänä, että ei voi auttaa, jos juova veljemme ei itse halua lopettaa. Minä olin herkempi kärsin veljemme joutumisesta alkoholismiin.

Aloin soittelemaan useasti juovalle veljellemme, koska asuin 300 km päässä veljestäni. Aloin puhumaan veljen tuskaisilla hetkillä, kuinka voisi saada apua kuten minäkin. Soittelimme usein ja palasimme samoihin raittiuden mahdollisuuksiin ja avun saamiseen.

Viimein eräällä puhelin keskustelun aikana veljeni itki ja sanoi voitko tulla mukaan AA-kerhoon? Kerroin tulevani läksin heti hänen luokseen, juttelimme paljon ennen menemistä. Hän saavutti jonkinlaisen tasapainon henkiseen kurjuuteen. Niin pystyimme menemään AA-kerhoon, olin hänen tukenaan useille AA- käynneille, veljeni oli raittiina yli kaksi vuotta.

Olen usein miettinyt, ellen olisi ollut kiinnostunut läheisestäni ei veljeni olisi niillä heikoilla voimillaan masennuksen ahdistamassa tilassa mitenkään saamaan itsestään irti hakemaan apua saatika menemään avun lähteelle.

Myös, olen ajatellut, miten tärkeästä tuesta laiminlöin veljeäni kohtaan, en koskaan tukenut raittiuden aikana häntä, alkoholisti tarvitsee tukea myös raittina olemiseen. Oli itsestään selvää, veljeni on selvinnyt, näin ajattelin.

Tänäänkin läheisemme tarvitsee meidän tukea ja mahdollista apua, älä ole Juudas ja kiellä sitä! Ojenna läheisellesi arvokas käden ojennus, johon voi tarttua luottavaisena.

Kirjoittanut

 Eräs kirkkaimmista tähdistä juomiseni jatkumiselle, sekä syille on ollut ehdottomasti itsepetos. Minusta tuli puolustuksen mestari itsepetoksen voimasta, kaikkea tekemääni väärää jouduin tämän petoksen voimasta puolustelemaan niin paljon, että saavutin periksi antamattomalle luonteelleni hyvän kasvu alustan. Tietysti omaan sielun peiliin oli vaikeuksia katsoa itsepetoksen hallitessa elämääni. Tämä edesauttoi saavuttamaan syiden siirtämistä muiden harteille, kuin itselleni mihin nämä todellisuudessa olisi kuulunut. Jatkaessani itsepetoksen tietä teen omissa silmissäni itsestäni hölmön, sekä saavutan ympäristöstä lisääntyvää halveksuntaa.

 Kysymykseen mistä tämä itsepetos alkujuurensa oikein saa? Vastaus olisi (ymmärtäminen), että tiedostaisin paremmin koko sanan merkityksen ja pystyisin paremmin korjaamaan tapahtumaa itsessäni. Ehkä? pyrkiessäni pettämään muita alkaa minussa heräämään pelko, että tämä pettäminen paljastuu siksi minun on pyrittävä elämään myös tämän antamani valheellisuuden mukaan sekä olemaan esikuva antamalleni  petokselle. Näin mielestäni olen saavuttanut itsepetoksen rajan.

 Minun olisikin ruvettava elämään itselleni rehellisesti, näin saavutan rehellisyyden muita kohtaan automaationa. Ehdottaisin mittariksi rehellisyyteen itseäni kohtaan, kuinka olen valmis vakuuttamaan toisia olevani jotakin muuta mitä en ole. Kaikkinainen huonon kätkeminen hyvän alle ihmissuhteissani on minulle ominaista itsepetosta. Minun olisikin tästä tekopyhyydestä päästävä päivittäisen tarkkaavaisuuteni perusteella eroon pikimmiten. Lisäisin lopuksi tutuksi tulleen tyyneys rukouksen jonka viisaus sopii lähes kaikkeen alkoholismissa olevaan, myös itsepetokseni voiman hälventämiseen. "Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, mitkä voin ja viisautta erottaa nämä toisistaan".

Väitän, että kaikista pettämisen lajeista itsepetos on tuhoisin.

Kirjoittanut

Miksi jatkuvasti join? Tämä on hyvä kysymys, siitä syystä, että omasta mielestäni olin aikaa päivää sitten ylittänyt juomiseni kynnyksen ainoastaan tuskan tukahduttamiseen. Haluan kutsua ainaisen juomahimoni muuttuneen tapa tapahtumaksi, toisin sanoen tämä kuului elämääni päivittäisenä tapahtumana selvemmin ja selvemmin. Se näkyi elämässäni ja arkirutiineissa kuin olisin käynyt työssä, kuten muut normaalit ihmiset tekivät. Näitä normaaleja toimintoja mitä ihmiselämässä päivittäin tapahtuu, voisi hyvinkin kutsua päivittäisiksi rutiineiksi.

Niin myös minun alituinen alkoholin päivittäisen tarpeen etsintä, sekä juominen oli osaltaan tätä kutsumaani rutiinia. Näin tämä tapahtuma oli minun elämääni silloin, minä join elääkseni! Mielestäni tämän tapa tapahtuman perusteella oma alkoholin käyttö ei jatkuessaan ollut tuskan, sekä pelkojen tukahduttamista. Alkoholi päivän annos löytyi juuri näistä rutiineista, juovat kaverit, silloin kuvittelin olevan ystäviäni, näitä halusin tavata. Halusin tavata jo siitä syystä, että olin yksin ja yksinäinen elämäni tunkiolla. Hain heistä turvaa ja lohdutusta, sairaalla tavalla. Myös usein alkoholi löytyi näistä samoista paikoista.

Tarkkaavaisesti muistellessa nämä rutiinitkin noudattivat lähes tarkkoja kellon aikoja. Oli sossun palkkapäivät, oli viinakaupan aukioloajat ym. Kuljeksin näitä tutuiksi tulleita samoja reittejä vuodesta toiseen. Eikö nämä minulle jättäisi automaatiota sisälleni, joka myös aamuisin herättyäni, vaistomaisesti laittaisi elimistöni tunnettuun liikehdintään? Siksi alkaessani raittiuden tien, minun on ehdottomasti päästävä näistä rutiineista eroon. Tietysti kulkuni ohjautuu raittiinakin helposti juuri sinne missä vuosia turhautuneena kuljeksin, mutta olen ainaisten ryyppykausien alkamissyitä tarkastellut ja yksi perustellusti pahimpia virheitä joita olen tehnyt, on ajautuminen tähän tapa tapahtumaan mitä juodessani tein. Raittiuteni edellytyksenä on mitä ilmeisimmin irrottautua näistä kohtaamisista vanhoihin rutiineihin kokonaan ja alettava etsimään uusia ja mielekkäitä raittiuttani vahvistavia liikkumisia. En koskaan olisi pystynyt lopettamaan juomistani ilman ulkopäin tullutta apua.

Kirjoittanut

 Olen useasti puhunut kuinka tuska poltti sisintäni, mutta olin myös elämässäni siinä ainutkertaisessa tilanteessa. Ainutkertaisessa siksi olin niin syvällä, että kolkuttelin sairastumista mielenvikaisuuteen jopa itsemurhaan. Minussa leimahti tuska liekkeihin, se paloi sisälläni. Silloin tunsin menettäneeni kaiken, aloin ajatuksissani suunnittelemaan lopullista päätöstä. Tämä sietämätön tuli raivosi herkeämättä yötä päivää, kokonaisen kuukauden se oli saattaa itseni pysyvään mielenvikaisuuteen. Tämä aika kulutti ruumistani sekä henkeäni tuskaisella tavalla.

 Tuska ja ahdistus laittoi aamusta iltaan konttaamaan, tunsin konttaamiseen jotain pakottavaa tarvetta, kontatessa itkin, nyyhkytin. Siinä konttailun aikana opin ulkoa kaikki raot, miten leveinä oli lattialankuissa välit, oksat ym. maalivirhe tuli tutuksi. Hätä menneistä ajoista ja mitä olin menettänyt, ei mitään tulevaisuutta en ajatellut sitä ollenkaan. Menneen murheet pani miehen polvilleen, muistan tuskan ja ahdistuksen vuosikymmenien jälkeenkin, sitä tuskan poltetta ei voi sanoin kuvailla, uskon että sinäkin olet kokenut samoja tuntemuksia, näin myös ymmärrät mistä on kyse. Kaikki väärintekemiset, kohdistui ne mihin vain painoi suunnattomasti mieltä, hoin kontatessa "ei enää ikinä", jos tästä selviän ajattelin.

 Aina iltaisin, siis öisin kun olin henkisesti poikki, väsynyt alkaessani nukkumaan menemisen yritykset. Katsoin uunin yläosassa narua jolla avattiin pelti, tämä muutti muotoaan muuttui sumuisissa ajatuksissa hirttosilmukaksi, se oli siinä kuin kutsuisi kaulani siihen. Tämä harha tuli aina kun sammutin valot, usein en sammuttanut valoja lainkaan pelkäsin pimeässä, näin kaikenlaisia varjoja.

 Minulla viimein alkoi kypsyä huuruisissa ajatuksissani kuinka mi­nun olisi saatava lääkäri apuun vaivoihini, ilman lääkettä tämä polttava ote ei irtaantuisi minusta, ymmärsin näin. Kun olin tuskan raivosta joutunut polvistumaan, olemaan nelinkontin, tajusin missä on lääkkeeni. Pyysin rukoukses­sani omaa korkeinta voimaani sammuttamaan sisäisen palon, mutta vain sitten kun hän sen parhaaksi katsoo. Tähän alkaessani uskomaan, alkoi palo sisälläni hiljalleen hiipu­maan sekä sammumaan.

Kirjoittanut

 Raittiuden alku vaiheessa tapahtuu tervehtyminen aivan kuin itsestään suurempaa tekemisen tarvetta tapahtumatta, ainoastaan käymällä avun antajalla olkoon mikä vain. Tätä jatkuu tietysti oman aikansa, siis aivan kuin itsestään, mutta tämän jälkeen tuleekin tekemisen hetki joka alkoholistilla vaatii suuria ponnisteluja. Sillä itseä on vaikea saada liikkeelle laiskuuden kytiessä tekemisissä. Alkoholisti on altistuva laiskuuteen, mutta tämä on sitä suurta perintöä sieltä juoma-ajoilta.

 Uskon muutamien raittiiden kuukausien jälkeen retkahtaneiden kuten itsekkin olleen laiskoja, sekä valmistautumattomia ponnisteluihin terveen elämän puolesta, tämän helpon kuin itsestään toipumisen jälkeen. Termin mukaan tämä kuuluisi "ei oltu juotu pohjaan asti". Tällöin tervehtymisen jatkumiselle ominaista tahdonvoimaa ei ollut käytettävissä jolloin turhautuminen tuli ja voitti johtaen lasiin tarttumiseen. Tahdon voima tulee avukseni kun olen tosiaan valmis luopumaan viinasta, sekä olemaan valmis mihin tahansa saavuttaakseni tämän. Ja tähän valmis mihin tahansa kuuluu uudistuminen sisäisesti että ulkoisesti liikehtien. Voin tietenkin ainoastaan omalta kohdaltani sanoa kuinka tärkeää on aluksi käydä aktiivisesti avun tarjoamassa paikassa jonka olen valinnut.

Sivu 1 / 9