Tutustu artikkeleihin, paremman elämän puolesta!

Tyytymättömyys on uuden alku!
Kirjoittanut

Minulla on juoma-aikana sanoisiko luonteen tai ajatustavan vääristymä, vältin totuutta muuntamalla asioita ja tapahtumia paremmaksi (etenkin huonoja). Ilmeisesti kertoessani ja toimiessani näin kuljen pakoon itseäni mitä olen ollut tai tehnyt (väärin tekeminen). Juoma-aikoina omaa olemusta (elämän tapaa) suojeltiin tehokkaasti näyttelemällä muuta, mitä todellisuudessa olikaan. Tulee jostakin alitajunnasta sellainen pelko (itsesuojeluvietti), että paljastuu koko totuus itsestäni ja tätä varjellakseen alkoholistin valheet pulppuavat moni sanaisena tarinana, sekä  niiden surullisen kuuluisien roolien vetäminen alkaa.

Olen usein keskustellut muiden kaltaisteni ystävien kanssa niistä tempuista, sekä olosuhteista, myöskin tapahtumista juomakentillä. Heillä oli omansa ja minulla hiukan toisenlaisia, mutta yhteinen sävel näissä erilaisissa kohtaloissa oli alkoholismi ja siitä johtuvat seuraamukset. Näissäkin tarinoissa mitä puhuimme erottui näin jälkeenpäin tarkastellen (omissa) se rehellisyys. Asiat täytyi kertoa vääntäen ne huonot asiat kohdaltani paremmiksi jopa lisätä tarinaan koomisuutta häivyttääkseni huomion huonoista kohdista naurulla. Pitäisi ne entisetkin pystyä puhumaan toisille ja etenkin itselleen rehellisesti. Mutta kehitys käy tunnetusti hitaasti itseni kanssa, eihän vuo­sikausia petoksen, valheellisuuden, näyttelemisen, haavemaailman verhoamasta maailmastani yksi kaksi olla "rengas pään päällä".

 

Kirjoittanut

 Meillä ihmisillä on olemassa turvattomia ja turvallisia hetkiä. Mutta minä alkoholistina itseluottamuksen puutteellisuudesta johtuen luokittelen itseni jatkuvaan turvattomaan, sekä epävarmaan hetkeen. Siksi näiden seurauksena tukeudun myös toisiin ihmisiin helpoimmin, riippuvuudet kasvavat. Tietysti epävarmuuttani asioissa lisää pelko mitä muut ajattee tekemisistäni, hyväksytäänkö vai tuomitaan. Näiden ulkoisten hyväksymisien varjossa elämisestä on päästävä välittömästi eroon, sillä en varmasti voi elää täysipainoisesti, sekä sisäisesti vapaana eläessäni huomioiden tekemisiini toisten hyväksymisen.

 Silti tämän ulkoisen vaikuttimen lisäksi, minun sisäisen epävarmuuden poistamiseksi on alettava tekemään tarkkaavaista mietiskelyä. Olen varmasti jatkuvasti epävarma, jos olen tämän sisäistänyt pysyvästi elämääni. Minun on saatava rohkeutta elämään uusien riskien myötä, saavuttaakseni elämän kohtaloilla oman päätöksentekokykyni omista epävarmuustekijöistäni, tällä työllä saavutan suurinta sisäistä rauhaa, sekä voimaa jatkaa itseluottamuksen tietä muovatakseni itsenäisesti omia elämäni kohtaloita.

Kirjoittanut

 Olen kertonut kuinka minun oli muistutettava itseäni kerta kerran jälkeen olevani alkoholisti ja kuinka tämä rajoitti elämääni eri tavoin. Myös tavatessani kaltaisiani toistimme samoja asioita väsymättömästi omissa keskusteluissamme. Jos halusin oppia uudenlaisen elämäntavan oli minun alettava sinnikkäästi toistamaan parempia uusia asioita itselleni. Oli opittava löytämään asioiden totuus, sekä ruvettava hakemaan tietoisesti tietoa. Näitä löytäessäni oli minun niitä toistettava pystyäkseni nämä hyvät asiat sisäistämään itseeni. Myös minun oli muistutettava itseäni menneen huonoilla asioilla, etten koskaan elämässäni niihin enää lankeaisi.

 Uskon tähän toistamisen voimaan, kuinka sen avulla loppujen lopuksi sisäistän uudet ajatukset mieleeni. Myös kaltaisteni seurassa tämän toistamisen tapahtuma korostuu kerta kerralta. Jos haluan päästä irti huonosta tavasta, toistan yritykseni yhä uudelleen periksi antamatta, lannistumatta hetkeäkään, kunnes toistaminen voittaa huonon elämäntavan. Muistan kuinka lapsena opettelin koululäksyjäni toistamalla lauseita, kunnes opin sen jopa ulkoa. Minä tulen varmasti voittamaan huonot elämäntapani, kunhan jatkan sinnikkäästi hyvien asioiden toistamista. Kun olen päättäväinen oikean asian suhteen, voitan varmasti toistamalla kyllin useasti.

 On kuitenkin muistettava toinenkin puoli, sillä on lähes yhtä tärkeää toistaa mielessään niitä huonoja seuraamuksia kohdallani, että saavuttaisin varoittavan tunteen sisääni. Kohtaamalla tilanne missä minun ei olisi suotavaa olla, varoittaisi minua toistettu huono asia sisältäni ja voisin sopeutua näin oikein kohtaamiseen.

 Joskus minua harmitti toistaminen toistamistaan, häpesin sitä ajoittain kutsumalla sitä jankutukseksi. Onneksi periksi antamaton sitkeyteni tuotti kuitenkin tulosta jonka itsekin havaitsin, tämä lisäsi halukkuuttani jatkamaan oppimistani uudenlaiseen elämään toistamisen avulla.

Ei tarvitse hävetä toistamista minunkaan, sillä toistamisella on ihmiskunta opetettu.
Toistamisessa on voimaa!

Kirjoittanut

 Myönsin viimeinkin olevani voimaton alkoholiin nähden, ymmärsin tilani olevan sellainen, etten kykenisi siitä omin voimin selviytymään. Tulisin tarvitsemaan pitkään tukea, läheisiltäni ja ystäviltäni.

 Minä olin sitkeää tekoa en ollut valmis myöntämään olevani tappiolla alkoholiin nähden. Koko tämä ajatus loi sisälläni outoja väreitä ja sekaisiakin tuntemuksia, vaistoni alkoi vastustamaan tätä ajatusta kokonaisuudessaan. En pystyisi ikinä hyväksymään ajatusta, kuinka itse olen saattanut lasi kädessä tilani suuren pakkomielteen ajamaksi ja siitä selviytyäkseni, ajautuisin riippuvaiseksi muiden apuun (kuten muissakin sairauksissa).

 On vaikeata edes ajatuksissa löytää samankaltaista elämän mullistusta joka olisi johtanut perinpohjaiseen vararikkoon (menettänyt kaiken) mihin olen päätynyt alkoholisoiduttuani perinpohjin. Olen menettänyt itsekunnioitukseni, sekä tahdonvoimani joiden avulla pystyisin vastustamaan suurta juomahimoa. Kuitenkin hakeuduttuani avunlähteisiin ja siellä olevien ihmisten seuraan alan näkemään sielullista romuttumistani aivan uudenlaisesta näkökulmasta. Näiden tapaamisten jälkeen alan todella ymmärtämään mahdollisuuteni selviytyä myöntämällä joutuneeni tappiolle, pystyn ottamaan ensiaskeleen toipumista ja todellista elämää kohden. Olen huomannut, sekä myös tuntenut, kuinka myöntämällä oman heikkouden se muuttuukin kovaksi pohjaksi rakentaa uudenlainen elämä.

 Olen tarkkaavaisesti yrittänyt muistella tapahtumaa, joka minut olisi saanut raottamaan alkoholisoitunutta pimeän elämäni ovea, että sinne pääsi uudenlaisen elämän valo. On aivan selvää tätä valoa ei saavuta ilman todellista nöyrtymistä tosiasian edessä, että olen epäonnistunut omissa pyrkimyksissäni voittamaan alkoholin voiman. 

Mutta oma käsitykseni omasta tilastani tuskin olisi riittänyt nöyrtymiseni alkamiselle, tieto tilastani oli tultava muiden kertomana. Käsitän ettei oma tahtoni riittäisi voittamaan juomahimoani. Olenkin käsittänyt näin jälkeenpäin, etten koskaan olisi selvinnyt alkoholismistani ilman ulkoapäin tulevaa apua.

Kirjoittanut

 Alkoholin käytöllä sekä alkoholismilla oli elämääni tullut pysyvä ja tiedostettava yhteys tajusin hämärästi tämän. Ymmärrykseeni vaikutti lukuisat epämieluisat juomisesta aiheutuneet seuraamukset. Kuitenkin sana alkoholismi ei vain jostakin syystä tunnu koskettavan itseäni seuraamuksista huolimatta, vähättelen tietenkin tapahtumia.  Jotenkin sanassa alkoholismi tai alkoholiongelmainen on jotain niin pelottavaa ja vierasta mitä ei yksinkertaisesti hyväksy itselleen tapahtuneeksi. Juoma-aikana pitäisi vielä hyväksyä alkoholiongelma taudiksi, enkä halua hyväksyä sanaa ”tuho” johon juomiseni on johtanut. Ehkä haluan vain juoda, enkä hyväksyä tosiasioita. 

Usein lähimmäisemme ja päivittäin tapaamamme esim. työkaverit ovat jo huomanneet mihin olemme vajonneet lasi kädessä. Heidän suuri auttamishalukaan ei ole saanut mieltäni kääntymään. Päinvastoin närkästyn jos siitä otetaan puheenaihe. Perheemme on saanut kokea juomisen helvetin, silti kuljen sokeana ja unohdan huonot asiat pian niiden tapahduttua. En ymmärrä tyhmyydessäni ottamaan niistä oppia ja tutkia omaa itseäni rehellisesti mistä juomiseni tapahtumat voisi saada alun. 

Tämän tapaisen elämisen lopputulos yleisimmin on kaiken menettäminen. Jostain syystä näin on tapahduttava, kuten myös itseni kohdalla. Näihin menetyksiin voisi luetella paljon, mutta omiani olisi perhe, ystävät, omaisuus, työpaikka ym. sekä minkä myöhemmin ymmärsin, oman itseni. Useat kaltaiseni on menettänyt vapautensa erilaisten tapahtumien seurauksena. On myös monia todistajia kuinka paljon enemmän saattaa menettää, mutta näitä todistajia emme voi kuulla, sillä he ovat niitä ennenaikaisia poistuneita. Siksi olisikin tärkeää ymmärtää oma tilansa hyvissä ajoin, että pystyisi katkaisemaan itsetuhon tien, sekä aloittamaan pyrkimyksen parempaan elämään. Olisi herättävä katsomaan oman elämänsä totuutta silmiin. Sillä alkoholisti voi olla myös henkilö, jonka juomisesta yleensä on huonoja seuraamuksia. 

Toivon sinun ystäväiseni heräävän todellisuuteen ja katsovan rohkeasti itseäsi peiliin. Niin jouduin kaiken menettäneenä itsekin, aloin nöyrtyä tunnustamaan sanan ”alkoholisti” myös hyväksymään tosiasian, että alkoholismi koskettaa itseäni tavalla jos toisella. On tärkeää herätä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja katkaista itsetuhon tie. Näin tehdessämme yhä nuorempana ja nuorempana saan mahdollisuuden kokea tervehtymisen riemua. Eikä  tarvitse kokea sitä kymmenien vuosien juomisen helvettiäkään. 

Kuten aiemmin puhuin huonoista seuraamuksista ja siitä kuinka ei niitä mitenkään usko tapahtuvan itselleen. Mutta yleensä nämä saattaa olla tosia ennemmin tai myöhemmin juomisemme jatkuessa, sekä pahetessa. Olen itsekin muiden kaverieni kanssa nauranut ystävällemme joka joutui linnaan rattijuopumisen takia, ilkuimme hänelle, että hän pääsee pelaamaan urheiluseura raitaveikkoihin, koska oli urheilumies. Mutta niin vain kävi, että vuosien päästä oli samaisen joukkueen kapteeneja useat ystäväni. Uskomukseni, että minulle ei voi käydä samoin pettää ennemmin tai myöhemmin. Sillä kaikki mitä muille alkoholin väärin käyttäjille tapahtuu, on mahdollista käydä myös minulle. 

Sillä en varmasti ole mikään erikoistapaus vaikka sitä haluaisinkin olla. Lehdissä lukee karmeita kirjoituksia tapahtumista joissa alkoholin vaikutuksen alaisena tehdään hirmutekoja. Kaikki tapahtumat ja seuraamukset joista selvisin kuin koira veräjästä, pitkitti haluani ymmärtää olevani alkoholisti. 

On selvää näin jälkeenpäin tarkastellen rajut seuraukset juomisesta oli niitä tapahtumia jotka herätti ajattelemaan, viimein. Juomisesta seurannut tuska joka palaa sisällämme, yhä voimistuen juomisen jatkuessa. Ajaa vääjäämättömästi tekemään jotain tuhoisaa itsellemme tai ympäristöllemme tai vaihtoehtoisesti etsimään, sekä ottamaan kiireesti avun vastaan. Tätä apua saattaa tulla hyvinkin odottamattomalta taholta. Silloin olisi tärkeää olla valmis ottamaan vastaan tarjottu apu. 

Muista, kuten itsekin lopuksi tein. Aloin kuuntelemaan ystäviäni ja kaltaisiani jotka kertoivat mistä saan avun. Hae ystäväiseni tarjottua apua, se on sinun oljenkortesi jatkaa elämää, eikä ”vain” tuhoutua!

Kirjoittanut

Olin juomatavoiltani hillitön. Halusin aina juoda lasini tyhjäksi en koskaan pystynyt jättämään siihen tippaakaan. Pelkäsin aina, ettei alkoholi riitä olin missä vain. Join silloinkin, kun sitä ei olisi sopinut tehdä missään nimessä. Olin aina viimeisten juhlijoiden joukossa. Tapani oli aina keksiä syitä jatkaa juhlimista, sekä juomista.

Olin aina yksi Juhlien pilaaja!

Muistan kun kaverini kertoi, että on pikkujoulut työmaan puolesta, kutsuttu myös aviopuolisoiksi luokiteltavat. Niin sitten minäkin olin kutsuvieras, olin lapsellisen innokas kun en samanlaisia kutsuja useinkaan saanut, oikeastaan koskaan.

Niin kaverini (tyttökaveri, aviopuoliso) kanssa aloimme kiertämään vaateliikkeitä kummallekin edustavat siistit asut. Minulle oli omituista pitää hienoja vaatteita (ehkä ikuinen alemmuudentunne sekä ujous rajoitti nautintoa) mutta niihin hyvillä mielin kumpikin sopeutui. Tämä oli hienoa juhlan ensivaikutelmia, pikkujoulu tunnelma alkoi kummallakin olemaan sydämmessä, enemmän näin kaverini ilmeestä tunnelmaa.

Hittolainen, kun päivä koitti menin baariin vahvistamaan itseäni ja kerskumaan kuinka kohta ollaan pikkujouluissa. Pääsin baarista ihmeenkaupalla kotiin jossa kverini valmisteli itseään iloisena, kertoi kuinka oli iloinen etten humaltunut ja jäänyt baariin. Minä taas ajattelin että p**** juttu kun en voinut juoda enempää.

Siinä sitten menimme taksiin kohti juhlapaikkaa, kuski toivotti hyvää pikkujouluiltaa ja katsoi minua, ajattelin piruako mulkoilet, en ajatellut silloin (kauan sitten) muista ihmisistä mitään hyvää.

Saimme omat paikat hienosti lastatusta pöydästä, havaitsin heti ettei juomia ole pöydällä tarjolla, alkoi mielessäni tunnelma latistumaan, muita ihmisiä asia ei haitannut olivat iloisia ja nauttivat juhlasta, olivathan tuttuja (työkavereita) osasivat iloita yhdessäolosta yksistään. Tietenkin olin kärsimätön puheita pidettiin ja taputeltiin, minulla oli yksi ajatus jos kohta ei ala juomia tulemaan lähdemme kiitämään.

Niin sitten koin iloisen näyn, juomia alettiin tuomaan pöytiin ja kehotettiin siitä jokaisen itse ottamaan minä otin kaksin käsin ja huomasin pian, aloin iloitsemaan juhlista ja keskustelinkin muiden kanssa hymyssä suin. Ilta alkoi olemaan tunnelmaa täynnä hieno tanssimusiikki ja joululaulut yhteisesti laulettuna piti tunnelman "katossa".

Istuskelin pöydän äärellä tiiviisti koska siinä oli juomista saatavilla, sitten katseeni harhaili tanssilattialle missä kaverini tanssi oman pomonsa kanssa. Sitten näin jotain jota en ikinä olisi halunnut nähdä, pomo alkoi hieromaan kaverini tissejä, sanoin vieressä olevalle kato se kähmii vaimoani s****** samassa olinkin jo hakkaamassa pomoa siinä tuli isompi rytäkkä. Olin urheilija ja hyvässä kunnossa, riepottelin useita viattomiakin vihastumiseni seurauksena. 
Viimein tilanne rauhoittui jostakin kumman syystä iltaa jatkettiin, juhlat juhlittiin kunnes kaikki lähti omille teille. Sain kuulla seuraavana päivänä kuinka pilasin joulujuhlan ja saimme molemmat porttikiellon kyseisiin juhliin. Lisäksi kertoi että oli vaara saada lopputili, sitä sitten seuraava viikko jännitettiin.

Koimme monia jännitettäviä muitakin hetkiä minun aiheuttamanani, suren niitä sydämessäni vieläkin kun muistelen niitä tänään. En koskaan osannut sanoa ei, kun oli kysymyksessä alkoholin nauttiminen tämä sinetöi kohtaloni.

Kirjoittanut

 Sinä päivänä, kun myönsin olevani alkoholisti, sain sisälleni ensi heräämisen hengenelämän alueella. Tämä on tärkeä askel raittiuden tiellä, yksi tärkeimmistä. Se on sanoakseni ensi askel, lahja ensi heräämiselle. Ja saadakseni lisää näitä hengenelämän lahjoja on minun kyettävä jatkamaan raittiuttani. Minun on pystyttävä luopumaan entisestä elämästäni, elämäni joka ei onnistunut, siihen uuteen elämään jolla on mahdollisuus onnistua missä olosuhteissa tahansa. Nimenomaan missä tahansa olosuhteissa!

 Tulevalle elämän muutokselle ei ole ratkaisevaa onko minulla aineellista menestystä tai epäonnea, ei myöskän ole riippuvuutta ilon tai tuskan vaikutuksiin. Sillä olen saanut avata suuren mahdollisuuksien oven elämälleni tällä omalla heräämiselläni. Mutta minun on jatkettava omaa heräämistäni saadakseni jatkaa mahdollisuuksien elämää. Tätä heräämisen jatkumista auttaa suurelta osin kanssa käymiset kavereitteni seurassa. Myös oppia olemaan yksin omien ajatusten kanssa, oppia olemaan hiljaisuudessa.

Kirjoittanut

Tunsin paljon juodessani vihan tunteita ja näiden seurauksena ajauduin kaikkeen huonoon jota kohdalleni sitten sattui. Mutta nyt raittiina ollessani nämä tunteet ovat sivuutettava ja aloitettava ensimmäiseksi työ niinen poistamiseksi. Minun on opeteltava asennoitumaan elämäni asioihin oikealla tavalla, etten tuntisi suuttumuksia ja vihan tuntemuksia.

Minulla ja muilla juovilla kavereillani oli tyypillistä juomisen jälkeisenä päivänä peitellä huonoja tapahtumia tutuksi tulleella lauseella, ”saatana tuli taas kännissä hölmöiltyä”. Pakenimme humalan taakse piiloon todellista minää, humala itsessään oli puolustus ja jopa hyväksyttävää meidän kulttuurissamme.Selvin päin oli osattava hillitä itseään, mutta jostain kumman syystä patoutumille (kaikki vihan ja kaunan tunteet) annettiin vallat humalassa purkautua vieläpä hillittömästi.

Usein haukuin ihmiset humalassa kun en muuten osannut selvin päin heitä moittia. Humalassa tunsin voivani näin oikeutetusti tehdä. Olemme lukeneet lehdissä perheen isien pahoinpitelyistä lapsiaan tai vaimojaan kohtaan. Lisäksi kaikki murhat ja tapot useimmiten on tehty silmittömän raivon vallassa. Vihassa piilee suunnaton vaara. Siksi minun on muistettava kuinka vihapäissä lausumani sanat ovat kauheita asioita ja vahingoittavat itseäni äärimmäisen kipeästi. Ihmissuhteeni kärsivät käyttäytymiseni seurauksena ja jatkuessaan ajaa minut suureen ja pimeään yksinäisyyteen.

Lisäksi ainainen vihan ja kaunan tunteminen aiheuttaa minulle syvää masennusta ja ahdistuneisuutta. Niistä oli päästävä eroon. Oli opeteltava vihan tunteen sivuuttaminen. Aina kun tunsin vihaa vähäisenkin verran, hoin itselleni etten voi tällaista tuntemusta jatkaa. Kitkin sitä toistuvasti ajattelemalla oikein ja analysoimalla vihan kohteeni tapauksen. Kaiken lisäksi muistutin itselleni kuinka vahingollista viha on minulle, vaikka vihani olisi oikeutettua. Asioiden huonon tilan takia saatan olla myös ärtynyt ja kohdistan tämän helposti kiukustumiseni seurauksena perheenjäseniin, tuttuihini tai jopa vieraisiin ihmisiin.

Mutta alkaessani hoitamaan huonossa tilassa olevia asioitani ja saavuttamalla onnistumisia, vaikka vain vähäisiäkin, alan saavuttamaan tyyneyttä. Puhdistaessani mieleni saavutan järkkymätöntä tasapainoa ja alan hallitsemaan kiukkuani, sekä suuttumustani. Minulla oli juomiseni seurauksena paljon asioita rempallaan, mitä milloinkin. Näiden huonossa tilassa olevien asioiden seuraamusten pelossa kasvatin omaa vihaani. Vihan tunteet leimahti pelon kasvaessa.

Kun aloin hoitamaan asioitani tarvitsi minun pelätä vähemmin seuraamuksia, alkoi vihan ja suuttumuksen tuntemuskin häviämään. Kun hoidan asiani parhaalla mahdollisella tavalla ja elän itselleni rehellisesti, ei ole pelättävää joka horjuttaisi tasapainoani.

Kirjoittanut

Yritin epätoivoisesti raittiuttani jatkaa mielekkäästi, yritin pitää sitä iloisena asiana, olin kiitollinen siitä. Silti useita kertoja päivässä tunsin voimattomuuden tunteita, kaikki tuntui yhtä-äkkiä mahdottomalta. Masennukseni valtasi minut, tulin ärtyisäksi. Huomasin kuinka oma yksinäisyyden pelko lietsoi näitä voimattomuuden ja masennukseni tunteita. Siinä oli yksi pahimmista vihollisistani. Olinhan ollut toisesta henkilöstä riippuvainen, kaikesta mikä liittyy kodinhoitoon.

Nyt joutuessani yksin kaikella tavalla keskeneräisenä, lisäksi omaan huonon keskittymiskyvyn. Olen näiden heikkouksien jäljiltä varmasti tuuliajolla, epävarmuuteni kotona lietsoo yksinäisyyden pelkoa. En saa mitenkään otetta kodin töistä jotka palvelisivat minua. Olen ”pätkäasuja”, tämä osuva nimi lankeaa siksi, että rauhattomuuteni kotona käy sietämättömäksi ja lähden ”johonkin” muualle, minne milloinkin. Tulin hetken päästä kotiin ja taas sama toistui. Olen ymmällä, sillä alan tuntemaan jopa pahinta, kauhua kotonani.

 Olin juodessani ”yksinäinen susi”, ehkä tämä on pohjustanut minuun ”eristäytymisvietin”, vietin siksi, että tämä on todella ollut voimakas juodessani. Nyt raittiina en osaa hakea ystäviä ja ystävyyttä. Olen niin sekaisin että vaikka minulle tarjottaisiin ystävyys en sitä ymmärtäisi ottaa vastaan. Mutta muistan kuinka kotoani en voi mennä karkuun ystävieni luoksekaan, uudet ystävätkään eivät ole ratkaisu, vaikka aluksi näin luulin.

Yksinkertaisesti minun oli otettava vastuu omasta elämästäni. Uskon lujasti, kun otin vastuun itse omasta elämästäni, aloin pääsemään irti yksinäisyyden pelostaMyöskin voittaessani yksinäisyyden pelon avautuu tie aikuistumiselle, sekä mahdollisuus uuden persoonani muotoutumiselle.

 Ja tähän vastuun ottamiseen kuului kaikki askareetkin kotona, lisäksi minun oli kerrottava kaltaisilleni tai jollekin muulle, omalle korkeimmalle voimalle, kaikki havaitsemat virheellisyydet itsestäni. Tämä ripittäytyminen osoitti nöyrtymistä kohdallani. Paljastaessani itseni ja pahimmatkin ongelmat, jotka ovat todellisena vaivana sisälläni jollekulle, saavutan täydellisen vapauden tunteen johon liittyy yksinäisyyden katoaminen. 

Alan taas kerran tuntemaan kuuluvani jonnekin, pystyn ottamaan vastaan anteeksiannon ja myöskin tätä antamaan.

Kirjoittanut

Muistan hyvin useiden raittiiden aikojen katkeamiset, vain salliessa itselleni muutaman ryypyn. Ajattelin, menköön tämä ilta mutta huomenna etsin töitä ja lopetan. Seuraavana päivänä, kun tuska ja ahdinko raastoi sisintäni asioiden ollessa huonosti, tosi huonosti tekemisieni seurauksena, vannoin ettei ikinä viinaa elämääni. Itkin, pidin käsiä ristissä hokien ei enää, ei enää. Unohdin tapahtuman muutaman päivän päästä, juomisen jatkuessa toistamiseen, seurauksien pahetessa kerta kerralta. Se, etteivät asiat ole niin huonosti, etteikö niitä vielä huonommaksi juomalla saa, on totta.

 Yritinkin keinotekoisia asioita luoda helpottamaan raitistumistani, siihen kuului paikkakunnan vaihdot. Tosiasiassa muualle mennessäni pääsin karkuun velkojani, mutta henkiset tuskatilat seurasi itseäni, niitä pakoon en päässyt. Käsittääkseni kaikilla keinotekoisilla syillä ja liikehdinnällä pitkitin vain oman henkisen lopun, eli pohjan löytymistä. Alkaessani olemaan kypsä ja henkisesti väsynyt, siellä oman ”paskakasan” keskellä, alkoi halu muuttaa omaa itseäni eroon viinasta. Tosi on, meidän jokaisen on kuljettava oma suorempi tai kiharaisempi polku sinne ”paskakasan” päälle, mikä on vääjäämätön elämän jossain vaiheessa, ennemmin tai myöhemmin.

Sivu 1 / 9