Tutustu artikkeleihin, paremman elämän puolesta!

Tyytymättömyys on uuden alku!
Kirjoittanut

Alkoholistina olen mieluiten (tietysti) nopeasti oppimisen tiellä, kuin sen todellisen ajattelevan (kärsivällisen) tien joka mielestäni on järisyttävän hidasta. Olen kärsimätön koska en ymmärrä omaa tuskaista ja ahdistavaa tilaani. Saattaahan olla, että olen juuri avannut sydämessäni portin nöyryydelle myöntämällä olevani alkoholisti. Siihen on ajanut asiat joita edelläkin mainittu todellinen pelko, tuska, sekä yleensä suuri ahdistuneisuus sisälläni.

Näin olen myös avannut portin täydelliselle muutokselle elämässäni jota minun ei tulisi pelätä. Ainoastaan minun tulisi erottaa kaksi tapahtumaa toisistaan, muutokset huonompaan ja muutokset parempaan.

Kun olen saavuttanut tietoisen halun muutokselle, en pysty olemaan paikoillani ja odottaa pelkästään muutoksen tapahtuvan, sillä uudenlaisen elämän liekki sytyttää itseni uudenlaiseen liikehdintään.  Muistan: oman kasvuni oleellinen sisältö on muuttua parempaan, mutta siitä tulevaa vastuuta on myös minun oltava valmis kantamaan varauksetta. 

Kirjoittanut

Minun alkoholistina olisi tärkeää ymmärtää oma valinnan vapaus elämässäni, myös omissa ajatuksissa. Ajatusteni vapautta valinnoissani on pidettävä todella ainutlaatuisena asiana. Olenhan alkoholistina aina hyväksynyt tai joutunut hyväksymään tarjottavan mahdollisuuden elämässäni. En ole pystynyt vaikuttamaan vaihtoehtoisesti, koska minulla ei ole ollut kiinnostusta omaan elämääni. Mutta raittiutta jatkaessani huomaan tulevan tarpeen sisälläni, sillä en enää hyväksy elämääni noin vain, minä tämä minulle tarjotaan olen alkanut voimakkaasti ottamaan osaa ongelmieni ratkaisuissa kohdatessani näitä. On hyvin tärkeää huomata ja ymmärtää oman elämän valintojen tärkeys, sillä näiden seurauksena saavutan todellista nautintoa ja onnen täyttymystä, saan elämästäni irti kaiken mahdollisen joista aiemmin pystyin vain haaveilemaan. Oikeilla valinnoilla sisäinen rauha syrjäyttää ahdistuksen, luopumalla aiemmista huonoista päätöksistä pystyn elämään rauhassa itseni kanssa.

Näiden valintojeni kautta myös parannan omaa itsekunnioitukseni perustaa. Olenhan aivan raittiuteni alussa valinnut vaihtoehdon, jonka seurauksena uhrasin alkoholin, ettei tämä tuhoaisi minua. Kuitenkin kasvaessa raittiuteni seurauksena aloin ymmärtämään lisää valintojen merkitystä, sekä uhrauksia raittiuteni varmistamiseksi. Minun oli luovuttava tekopyhyydestä, itsesäälistä, suuttumisesta. Näihin minulla ei ollut oikeutta, siksi niistä oli päästävä eroon. Kaiken arvovallan, sekä aineellisen mielipuolisesta tavoittelusta oli myös pystyttävä luopumaan.

Näiden valintojen seurauksena pystyin ottamaan vastuun omasta huonosta tilastani. Alan tietoisesti ymmärtämään oman valintani vapauden merkityksen, sillä tällä mahdollisuudella, joko elän tai kuolen ennenaikaisesti.    

Kirjoittanut

- Alkoholi on tuonut alkuaikana vapauttavaa voimaa ja rohkeutta. Olen voinut sen voimasta lähestyä ihmisiä ja toista sukupuolta helpommin

- Jatkuvan juomiseni seurauksena olen alkanut pelätä krapulaa ja alemmuuden tunnetta, itsetuntoni on heikentynyt. Krapulaani sisältyy voimakkaat fyysiset vieroitusoireet ja psyykkinen masennus yhdessä tuntuvat niin ahdistavilta, että etsin mieluummin pakokeinoa ja mielihyvää jatkuvasta kännistä.

- Tekosyynä niille ikäville asioille joita en halunnut käsitellä, mutta ennen kaikkea kokemaani tylsyyteen, kun ei ollut muutakaan tekemistä, tartuin "kaveriini" tuoppiin. Kierre syntyi kovin helposti.

- Sosiaalisuuteni rapistui kännieni myötävaikutuksella, aloin särkeä ihmissuhteitani vaikka minun olisi pitänyt rakentavasti toimia niiden hyväksi. Juominen masensi minua edelleen voimakkaasti ja masennus laittoi minut juomaan aina vain lisää.

- Juodessani minulla oli aina valmiina syy jos toinenkin. lopulta parhaimpia syitä juomiselleni oli masennus johon vetosin toistuvasti. Masennuksestani syntyi pysyvä pakopaikka.

- Ensin kokeillaan ja huomataan että jees tämä on elämää ja kivaa. Lopulta sitä käyttää useisiin tilanteisiin mitkä alkavat tuntua epämiellyttäviltä ja lopulta yksistään siksi että pysyisi mielestään normaalina.

- Mitä pitemmälle olen raittiudessa edennyt, on minulle selvinnyt ajatus juomatavastani. Join sitkeästi, itkin voin pahoin, ahdistuin, minulta vaadittiin todella sitkeää asennetta ennen kuin havaitsin voimakkaan riippuvuuden.

- Kohdallani havaitsin varhaisen toipumisvaiheen kestävän ainakin 6 kuukautta, tässä useimmiten myös retkahtamiseni vaara oli suurin.Tänä aikana taistelin sopeutumismuutosten kourissa, aloin kehittää uusia tapoja kohdata stressi esim. työssä. Opin myös mielialan vaihteluita käsittelemään henkilökohtaisissa suhteissa.

- Monesti uhkailin tehdä itsemurhaa, kauan tämä onnistui, sain rakastamani puolison suunnattomaan hätään, päämääräni saavuttaen. Vuosien päästä puolisoni asettui tyrannia vastaan, ei auttanut vaikka otin köyden käteeni vahvistaakseni uhkailua itsemurhasta. Hän oli jo oppinut, sanoi tee vain, sittenhän sinustakin päästään.
Paljon olen tehnyt raittiuden eteen, nytkin on kauhea kankkunen, tili tyhjä ja naama auki. Vaimo karussa kotonaan, "upeata että on homma hanskassa".

- Kukaan ei ole hyödytön, aina voi olla edes huonona esimerkkinä.

- En saa mitään aikaiseksi, ei ole voimia hoitaa tai tehdä yksinkertaisia juttuja. Joitain ihan pieniä kuten postin haku onnistuu. Yleensä siirrän tietoisesti asiat syrjään ja annan niiden yksinkertaisesti maata.

- Omissa ahdistuneissa ja itseensä taas kerran pettyneissä mietteissä ollaan. Nytkin liian helposti koen, etten ole minnekään tervetullut. Pääsee siitä syystä vähän paremmalla mielellä tuonne sänkyyn viihtymään.

- Ollaan itsellemme lempeitä, ei tuomita vaan annetaan anteeksi. Suunnataan katse kohti uutta ja parempaa.

- Kun mielessäni suljin jonkin avun pois, pitkitin omaa selviytymistäni ja saatoin itseni alttiiksi vaaroille jotka tuhoaisi minut lopullisesti hetkessä.

- Kahleet niitä jotka lujittavat ja sitovat itseni ryyppykavereihin, vain ryyppy eihän niistä muuhun olisikaan kuten ei minustakaan. Kuvitelmani kavereiden olemassaolosta kariutuvat alkaessani raitistumaan, hyvä niin!

- Alkoholismi on vaativa sairaus, se vaatii itseltäni suunnattomia ponnisteluja. Se ei helpota muutamassa kuukaudessa tai viikossa. Alkuaikana tulee tunne kuinka tämä on helppoa, tämän hämäävän tunteen taakse piiloutuu väärä ajattelutapa, olen selviytynyt! Tuohon halpaan olen langennut liian usein, olen tullut huomaamaan kuinka yhtäkkiä ollaan humalassa.

- Kuulun niihin jääräpäisiin alkoholisteihin, jonka seurauksena minulla ei pitäisi olla mitään mahdollisuutta raitistua tai selvitä, ainakin kun katsotaan tilastojen valossa. Koska olen niin monta lukematonta kertaa yrittänyt ja taas epäonnistunut (tänään raitis).

 Saat uskoa, että muutkin kuten sinä ja minä myös useimmat kaltaisemme on kokenut samoja asioita joita tällä hetkellä saatat tuntea sinä, olkoon mitä vain. Vaikka ajattelisit mitä vain, niin tänään joku kaltaisistamme ajattelee juuri samoin. Muista, et ole ainoa alkoholisti etkä ole yksin, helposti niitä ajatuksia tulee! 
 
 
 
Kirjoittanut

 Eräs kirkkaimmista tähdistä juomiseni jatkumiselle, sekä syille on ollut ehdottomasti itsepetos. Minusta tuli puolustuksen mestari itsepetoksen voimasta, kaikkea tekemääni väärää jouduin tämän petoksen voimasta puolustelemaan niin paljon, että saavutin periksi antamattomalle luonteelleni hyvän kasvu alustan. Tietysti omaan sielun peiliin oli vaikeuksia katsoa itsepetoksen hallitessa elämääni. Tämä edesauttoi saavuttamaan syiden siirtämistä muiden harteille, kuin itselleni mihin nämä todellisuudessa olisi kuulunut. Jatkaessani itsepetoksen tietä teen omissa silmissäni itsestäni hölmön, sekä saavutan ympäristöstä lisääntyvää halveksuntaa.

 Kysymykseen mistä tämä itsepetos alkujuurensa oikein saa? Vastaus olisi (ymmärtäminen), että tiedostaisin paremmin koko sanan merkityksen ja pystyisin paremmin korjaamaan tapahtumaa itsessäni. Ehkä? pyrkiessäni pettämään muita alkaa minussa heräämään pelko, että tämä pettäminen paljastuu siksi minun on pyrittävä elämään myös tämän antamani valheellisuuden mukaan sekä olemaan esikuva antamalleni  petokselle. Näin mielestäni olen saavuttanut itsepetoksen rajan.

 Minun olisikin ruvettava elämään itselleni rehellisesti, näin saavutan rehellisyyden muita kohtaan automaationa. Ehdottaisin mittariksi rehellisyyteen itseäni kohtaan, kuinka olen valmis vakuuttamaan toisia olevani jotakin muuta mitä en ole. Kaikkinainen huonon kätkeminen hyvän alle ihmissuhteissani on minulle ominaista itsepetosta. Minun olisikin tästä tekopyhyydestä päästävä päivittäisen tarkkaavaisuuteni perusteella eroon pikimmiten. Lisäisin lopuksi tutuksi tulleen tyyneys rukouksen jonka viisaus sopii lähes kaikkeen alkoholismissa olevaan, myös itsepetokseni voiman hälventämiseen. "Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, mitkä voin ja viisautta erottaa nämä toisistaan".

Väitän, että kaikista pettämisen lajeista itsepetos on tuhoisin.

Kirjoittanut

 Alkoholin käytöllä sekä alkoholismilla oli elämääni tullut pysyvä ja tiedostettava yhteys tajusin hämärästi tämän. Ymmärrykseeni vaikutti lukuisat epämieluisat juomisesta aiheutuneet seuraamukset. Kuitenkin sana alkoholismi ei vain jostakin syystä tunnu koskettavan itseäni seuraamuksista huolimatta, vähättelen tietenkin tapahtumia.  Jotenkin sanassa alkoholismi tai alkoholiongelmainen on jotain niin pelottavaa ja vierasta mitä ei yksinkertaisesti hyväksy itselleen tapahtuneeksi. Juoma-aikana pitäisi vielä hyväksyä alkoholiongelma taudiksi, enkä halua hyväksyä sanaa ”tuho” johon juomiseni on johtanut. Ehkä haluan vain juoda, enkä hyväksyä tosiasioita. 

Usein lähimmäisemme ja päivittäin tapaamamme esim. työkaverit ovat jo huomanneet mihin olemme vajonneet lasi kädessä. Heidän suuri auttamishalukaan ei ole saanut mieltäni kääntymään. Päinvastoin närkästyn jos siitä otetaan puheenaihe. Perheemme on saanut kokea juomisen helvetin, silti kuljen sokeana ja unohdan huonot asiat pian niiden tapahduttua. En ymmärrä tyhmyydessäni ottamaan niistä oppia ja tutkia omaa itseäni rehellisesti mistä juomiseni tapahtumat voisi saada alun. 

Tämän tapaisen elämisen lopputulos yleisimmin on kaiken menettäminen. Jostain syystä näin on tapahduttava, kuten myös itseni kohdalla. Näihin menetyksiin voisi luetella paljon, mutta omiani olisi perhe, ystävät, omaisuus, työpaikka ym. sekä minkä myöhemmin ymmärsin, oman itseni. Useat kaltaiseni on menettänyt vapautensa erilaisten tapahtumien seurauksena. On myös monia todistajia kuinka paljon enemmän saattaa menettää, mutta näitä todistajia emme voi kuulla, sillä he ovat niitä ennenaikaisia poistuneita. Siksi olisikin tärkeää ymmärtää oma tilansa hyvissä ajoin, että pystyisi katkaisemaan itsetuhon tien, sekä aloittamaan pyrkimyksen parempaan elämään. Olisi herättävä katsomaan oman elämänsä totuutta silmiin. Sillä alkoholisti voi olla myös henkilö, jonka juomisesta yleensä on huonoja seuraamuksia. 

Toivon sinun ystäväiseni heräävän todellisuuteen ja katsovan rohkeasti itseäsi peiliin. Niin jouduin kaiken menettäneenä itsekin, aloin nöyrtyä tunnustamaan sanan ”alkoholisti” myös hyväksymään tosiasian, että alkoholismi koskettaa itseäni tavalla jos toisella. On tärkeää herätä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja katkaista itsetuhon tie. Näin tehdessämme yhä nuorempana ja nuorempana saan mahdollisuuden kokea tervehtymisen riemua. Eikä  tarvitse kokea sitä kymmenien vuosien juomisen helvettiäkään. 

Kuten aiemmin puhuin huonoista seuraamuksista ja siitä kuinka ei niitä mitenkään usko tapahtuvan itselleen. Mutta yleensä nämä saattaa olla tosia ennemmin tai myöhemmin juomisemme jatkuessa, sekä pahetessa. Olen itsekin muiden kaverieni kanssa nauranut ystävällemme joka joutui linnaan rattijuopumisen takia, ilkuimme hänelle, että hän pääsee pelaamaan urheiluseura raitaveikkoihin, koska oli urheilumies. Mutta niin vain kävi, että vuosien päästä oli samaisen joukkueen kapteeneja useat ystäväni. Uskomukseni, että minulle ei voi käydä samoin pettää ennemmin tai myöhemmin. Sillä kaikki mitä muille alkoholin väärin käyttäjille tapahtuu, on mahdollista käydä myös minulle. 

Sillä en varmasti ole mikään erikoistapaus vaikka sitä haluaisinkin olla. Lehdissä lukee karmeita kirjoituksia tapahtumista joissa alkoholin vaikutuksen alaisena tehdään hirmutekoja. Kaikki tapahtumat ja seuraamukset joista selvisin kuin koira veräjästä, pitkitti haluani ymmärtää olevani alkoholisti. 

On selvää näin jälkeenpäin tarkastellen rajut seuraukset juomisesta oli niitä tapahtumia jotka herätti ajattelemaan, viimein. Juomisesta seurannut tuska joka palaa sisällämme, yhä voimistuen juomisen jatkuessa. Ajaa vääjäämättömästi tekemään jotain tuhoisaa itsellemme tai ympäristöllemme tai vaihtoehtoisesti etsimään, sekä ottamaan kiireesti avun vastaan. Tätä apua saattaa tulla hyvinkin odottamattomalta taholta. Silloin olisi tärkeää olla valmis ottamaan vastaan tarjottu apu. 

Muista, kuten itsekin lopuksi tein. Aloin kuuntelemaan ystäviäni ja kaltaisiani jotka kertoivat mistä saan avun. Hae ystäväiseni tarjottua apua, se on sinun oljenkortesi jatkaa elämää, eikä ”vain” tuhoutua!

Kirjoittanut

 Minulle oli tapahduttava todella kielteisiä ja vahingollisia asioita, sekä tapahtumia ennen kuin aloin ymmärtämään alkoholin olevan näihin osallisena. On käsittämätöntä kuinka paljon täytyy tapahtua oman käsityksen heräämiseen omasta surkeasta tilasta. Saamme lukea lehdistä traagisia murhenäytelmiä alkoholistin (humalaisen) aiheuttamana, lehdet ovat näitä ”pullollaan”. Itsenikin oli menetettävä lähestulkoon kaikki olemassa oleva, ennen kuin havahduin. Mutta havahduin haparoiden, sillä ensimmäisen todellisen tilanteen ymmärtämisen jälkeen silti koettelin alkoholin tuomaa lohdutusta.

 Olen, kuten monet muutkin kaltaiseni päässyt alkoholin määräävästä asemasta elämästäni, vain useiden ”retkahtamisieni” jälkeen. ”Retkahtaminen” tarkoittaa juomista, juomisen alkamista vaikka olin jo lopettanut tämän. Lankesin toistuvasti, mutta silti yritin sinnikkäästi ja periksi antamattomasti voittaa alkoholin voiman yhä uudestaan ja uudestaan. Tämä tie kuluttaa voimia ja saattaa oman elämäni jatkuvaan vaaraan kaikesta mahdollisesta pahasta jota alkoholistille voi sattua.

 Minulla raittiuteni alullepanemisen voimana ja innoittavana lähteenä oli ”pelko”, pelko menettää perheeni. Siis näin myöhemmin ajateltuna ei mikään paras mahdollinen ”syy” alkaa raittius. Ymmärrän ettei minulla ole muita syitä kuin oman itseni vuoksi, minun elämäni. Elämäni jota olen tietoisesti kuluttanut alkoholin voimalla, voimalla johon ei löydy vertailukohtaa. Vaikka minulla olisi syöpä, taistelisin oman elämäni puolesta, mutta alkoholistina (juovana) annan alkoholin voimalle itse vielä vauhtia kun en yritäkään taistella vastaan, vaan vauhditan tuhoani omalla leväperäisellä suhtautumisella viinaan ja sen käyttöön.

Kirjoittanut

Olen aina kokenut voimakkaana sellaiset kuolemattomat lauseet, jonkun nimekkään ihmisen lausumana. Kaikenlainen filosofointi ja sen ympäriltä tietoinen voiman hakeminen omaan avuttomaan tilaani kohdistuen ei kuitenkaan tuottanut tulosta. Vaan minulle alkoi selviämään, etten voinut yksistään onnistua näiden aforismien ja filosofointien toistuvien yritysten jälkeen. Aloin ymmärtämään, ettei näiden lauseiden voima riitä muutoksen tapahtumiseen itsessäni. Havaitsin kokevani suurta voiman puutetta, jonka avulla olisin saanut elää. Tutkiessani tilannetta rehellisesti ja avoimesti ymmärsin, etten missään olosuhteissa itse omin voimin tähän kykene vaan sen on oltava itseäni suurempi voima jonka avulla pystyn elämään.

Tämä voima antaa minulle etsimäni elämän avaimen jolla voin avata oven kauan etsimääni elämän lähteelle. Sieltä saan ammentaa itselleni sopivat eväät matkalleni uuteen elämään. En milloinkaan tielläni saa hukata tätä itseäni suurempaa voimaa muutoin menetän avaimen elämään. 

Elämään kuuluu useita erilaisia paikkoja sen mukaan myös tilanteita joihin minun pitäisi suhtautua "normaalisti". Kuitenkin minulle on suuria vaikeuksia kohdata tilanteet joissa on alkoholi jollain tapaa esillä. Näihin varmasti törmään omassa elämässä, sillä kaikkia paikkoja ei voi kiertää missä tätä ainetta on esillä. Olen kuitenkin alkuvaiheessa (raittius) määrätietoisesti tämän aineen kohtaamista välttänyt. En ole mennyt sinne missä olen tiennyt tätä olevan. Olen joutunut eristäytymään tietoisesti, mutta olkoon hyväksyttävää alkuunsa.

En pysty karttamaan tätä kohtaamista ellen tosiaan eristäydy elämältä sillä kohtaan varmasti asian päivittäin jollain tavalla. Jos minulla on ainainen pelko aloittaa juominen kohdatessani tapahtuman jossa on alkoholia tarjolla. On minussa todella jotain pielessä oman hengenelämäni alueella, oma alkoholistinen mieli on iskostunut päällimmäiseksi. Minun on alettava rakentamaan elämäni rakennuspalikoilla uutta, että pystyisin tämän kohtaamisen vaivatta tehdä. Sillä tähän on pystyttävä ennemmin tai myöhemmin.

Kirjoittanut

 Yksinäisyyden tunne, sekä siitä johtuva eristäytyminen seurasi omia tekemisiä. Olin hyvä menettämään ystäviäni, menetysten seurauksena aloin elämään todella yksin. Aloin tuntemaan yksinäisyyttä vaikka ympärilläni oli muitakin ihmisiä, joilla vielä oli rakkautta minulle antaa. Oman jääräpäisyyden takia, sekä lujan itsepäisyyden seurauksena aloin myös menettämään näitä viimeisiä ystävän rippeitä.

Joutuessani eristäytymään pystymättä lähestymään kanssa ihmisiä, aloin kaikenlaisen rehentelyn. Yleensä tein tätä epämääräisessä seurassa kaikenlaisen huonon asian kerskailuilla, annoin ymmärtää, että olisin tehnyt kaikkea todella typerää. Yritin näin epätoivoisesti haalia ystäviä ympärilleni. Käytin paljon alistamista ja määräämistä nujertaakseni heidät, joskus yritin alistua heidän tahtoonsa saavuttaakseni ystävän.

 Saadakseni myötätuntoa ja huomiota kohdalleni valehtelin omia asioita ja tekemisiä runsaasti. Olen joskus ajatuksissani ihmetellyt tätä ihmeellistä käyttäytymistä tehdessäni itsestäni tietoisesti näillä kerskailuilla ja huonoilla käyttäytymisillä todellisen hylkiön. Kuvittelin saavani niillä ylistystä ”kovasta jätkästä”, jonka kaverina kannattaa olla. Kuitenkaan koskaan pääsemättä perille, jouduin viimein kohtaamaan lopullisen eristäytymisen ja yksinäisyyden. Aivan kuin ympärilläni ei olisi ollut yhtään kaltaistani mielipuoltakaan, olihan niitäkin kuulijoita, mutta vain sen hetken, kuin ostamani viina riitti.

Myös tässä lyhyessä hämäryydessä sain kokea omalla omituisella tavallani ystävyyttä, joka oli myös yhtä hämärää, sekä omalaatuista, kuin tapani hankkia sitä.

Kirjoittanut

Miksi jatkuvasti join? Tämä on hyvä kysymys, siitä syystä, että omasta mielestäni olin aikaa päivää sitten ylittänyt juomiseni kynnyksen ainoastaan tuskan tukahduttamiseen. Haluan kutsua ainaisen juomahimoni muuttuneen tapa tapahtumaksi, toisin sanoen tämä kuului elämääni päivittäisenä tapahtumana selvemmin ja selvemmin. Se näkyi elämässäni ja arkirutiineissa kuin olisin käynyt työssä, kuten muut normaalit ihmiset tekivät. Näitä normaaleja toimintoja mitä ihmiselämässä päivittäin tapahtuu, voisi hyvinkin kutsua päivittäisiksi rutiineiksi.

Niin myös minun alituinen alkoholin päivittäisen tarpeen etsintä, sekä juominen oli osaltaan tätä kutsumaani rutiinia. Näin tämä tapahtuma oli minun elämääni silloin, minä join elääkseni! Mielestäni tämän tapa tapahtuman perusteella oma alkoholin käyttö ei jatkuessaan ollut tuskan, sekä pelkojen tukahduttamista. Alkoholi päivän annos löytyi juuri näistä rutiineista, juovat kaverit, silloin kuvittelin olevan ystäviäni, näitä halusin tavata. Halusin tavata jo siitä syystä, että olin yksin ja yksinäinen elämäni tunkiolla. Hain heistä turvaa ja lohdutusta, sairaalla tavalla. Myös usein alkoholi löytyi näistä samoista paikoista.

Tarkkaavaisesti muistellessa nämä rutiinitkin noudattivat lähes tarkkoja kellon aikoja. Oli sossun palkkapäivät, oli viinakaupan aukioloajat ym. Kuljeksin näitä tutuiksi tulleita samoja reittejä vuodesta toiseen. Eikö nämä minulle jättäisi automaatiota sisälleni, joka myös aamuisin herättyäni, vaistomaisesti laittaisi elimistöni tunnettuun liikehdintään? Siksi alkaessani raittiuden tien, minun on ehdottomasti päästävä näistä rutiineista eroon. Tietysti kulkuni ohjautuu raittiinakin helposti juuri sinne missä vuosia turhautuneena kuljeksin, mutta olen ainaisten ryyppykausien alkamissyitä tarkastellut ja yksi perustellusti pahimpia virheitä joita olen tehnyt, on ajautuminen tähän tapa tapahtumaan mitä juodessani tein. Raittiuteni edellytyksenä on mitä ilmeisimmin irrottautua näistä kohtaamisista vanhoihin rutiineihin kokonaan ja alettava etsimään uusia ja mielekkäitä raittiuttani vahvistavia liikkumisia. En koskaan olisi pystynyt lopettamaan juomistani ilman ulkopäin tullutta apua.

Kirjoittanut

 Yksi monista alkoholistia kohtaavista vaarallisista kierteistä juomakierteen sivutuotteena syntynyt (on ollut myös itselläni), nimittäin laitoskierre. Kierteestä myös alkoi tulla ongelma, tapa tapahtuma. Sinä päivänä kun olin saanut oman merkinnän papereihini ”alkoholisti”. Tietenkin tämä mahdollisti minulle alkoholistille (kiero, kuin korkkiruuvi) helpon tavan käyttää hyväksi tätä ”saavutusta”. Ovet oli auennut monenlaisiin hoitolaitoksiin. Myös tämän ”pakopaikan” valitseminen tuskan hetkellä kävi liian helposti, joka toistui toistumistaan. Ymmärrän tapahtumien tarkastelusta jälkeenpäin, että todellakin tämä oli kohdallani pakoon juoksua raha asioita, sekä yksinäisyyden aiheuttamia tuskatiloja, kaiken menettämisen pelkotiloja. Näin tehdessäni saavutin pakoilemalla ainoastaan ”laitos kierteen”. 

 Henkinen tuska ja ahdistus pakottaa jonkinlaiseen toimintaan, joka johti helpoimmin sinne tuttuun ”tapahtumaan” laitoshoitoon. Valinta oli aina helppoa sillä itseni ei tarvinnut tehdä oman tilani korjaamiseksi muuta, kuin nimi paperiin ja menoksi. Tämä on kylmä ja laskelmoiva totuus uskoin ainaisiin pakoonjuoksuihin omana ratkaisuna, näin sairauden hengessä tästä harhautuneesti ajattelin. Aina hoitopakkoihin hakeutuessa liioittelin asioitani, myös itse alkaen uskoa näihin omiin tarinoihin.

Alkoholisti osaa puhua ja oppii myös sairaudessaan uskomaan näiden totuudenmukaisuuteen. Aloin eläytyä liioitellusti sairauden vakavuuteen ottamaan omakseni joka solullani tämän sairauden. Pääasia ja tavoitteeni oli, että tämän avulla vain pääsisin tavoitteisiini kohdallani ”hoitopaikkaan”. Joskus ajauduin asian vauhdittamiseksi omaisteni silmissä hyvinkin sairaaksi teeskennellen itsemurhan ajatuksia osittain yrityspohjaisiin tekemisiin todistellen. Niin nämä ystävät ja läheiset odotusten mukaisesti hätääntyessään alkoivat parhaansa mukaan toimimaan auttaen ”laitoshoidon” saavuttamisen kohdallani. Näin myös saavutin perimmäiset tarkoitukseni. 

 Omaisten sekä läheisten ihmisten puuttuminen asioihini vauhditti laitoshoitoon pääsemiseksi. Tämäkin oli sitä itseni rakentamaa näytelmän suoritusta parhaimmillaan. Tietysti itse odotin joka kerta mennessäni laitokseen, että saavuttaisin helpon ratkaisun elämääni muiden hoitaessa kaiken. Saisin hyvän sairaspäivärahan joka jäisi säästöön, ilmaisen yösijan ja ruuan, siis täyden ylöspidon. Tämä oli aineellinen puoli jota en muuten omissa oloissani osannut järjestää en myöskään osannut raha-asioitani hoitaa. Näin useasti nälkää laiskuuttani. 

 Odotukset olivat korkealla hoitolaitosta kohtaan sillä olin luonut sinne mennessäni omat arvot ja vaatimukset mitä sieltä saan kohdalleni, nimenomaan omat ”vaatimukset”. Toisin sanoen menin sinne omilla säännöillä ja ehdoilla. Pidin itsestään selvyytenä sisään kirjoittaessani, että saisin laitoksen toiminnoissa erityisaseman, tämä erityisasema soisi minulle erikoiskohtelun oman hienouden ja muita parempana olevan olemukseni vuoksi, näin kuvittelin ja elin. Mutta näillä eväillä lähtiessäni pystyin vain saavuttamaan itsesäälin, sekä valtavan haavemaailman, katkeruuden muita kohtaan omasta tilastani, nämä irtoaa parhaiten juuri laitoksen sängyssä. Sänkyyn joudun liimautumaan laiskuuttani tämän pakopaikan valitsemani linjan mukaisesti. 

 Myös alan kapinoimaan laitoksen työssäolosääntöä vastaan tämähän on väärin itseäni kohtaan, joka olen omien ehtojeni mukaisesti hoidossa. Sääntöjen joita itse loin, sekä laitoksen sääntöjen aiheuttamassa ristiriidassa saavutan oloni kurjaksi, en viihdy laitoksen ehdoilla, paikka alkaa tympiä. Käyn psykologin vastaanotolla vain sitä varten, että opetan häntä alkoholismista. En mene sinne oman itseni vuoksi, sillä olen valmis, liian fiksu ja viisas kaveri josta psykologikin voisi ottaa oppia. En pysty asennoitumaan olosuhteita vastaavaksi. En osaa hyväksyä olemassa oloani tapahtuneiden osalta, olen kapinallinen. Oman väärän asennoitumiseni vuoksi laitoksesta en saa sisälleni antia. En mennyt sinne hoitoon, vaan pakoon henkistä tilaani, sekä rikkinäisiä asioitani. 

 Tällaisella kierteellä varustettuna jatkan laitosten vaihtamista koska oman käytökseni ja kapinoinnin tuloksena joudun pois laitoksesta siirtyen, odottaen taas enemmän joustoa toiseen. Eikä koskaan laitos ollut odotusteni tai vaatimusteni mukainen olin samassa pisteessä kuin aiemmin. Kunnes älysin viimeisellä laitos käynnillä antaa periksi ja hyväksyä toisten säännöt, aloin nöyrtymään. Sekä aloittaa kasvattamaan itseäni laitoksen tarjoamin avuin mihin kuului kaltaisteni seurakin. Tämän uudenlaisen asennoitumiseni myötä alkoi laitoskierre myös loppumaan, sillä aloin ymmärtämään vastuun ottamisesta omasta elämästäni.  Tämän tärkeän asian ymmärtäminen kasvoi vakaasti en enään viihtynytkään sängyssä. Aloin kaipaamaan töihin. Tämä oli se suuri tavoite (päämäärä) johon ajauduin terveellä asennoitumisella ja kaltaisteni tapaamisien myötävaikutuksella. 

 Minä omalta kohdaltani vierastannäitä laitoksia. Sillä kokemukseni mukaisesti olen huomannut niiden vievän syvempään pimeyteen "pakopaikkana". Hyväksyn näiden olemassaolon täysin ja uskon laitoksen jonkinlaiseen hoidolliseen apuun, ainoastaan siinä tapauksessa, että olen valmis ottamaan vastaan avun mennessäni sinne sekä hoitamaan terveyttäni kaikkine tulevine vastuineen.

Sivu 1 / 9