Tutustu artikkeleihin, paremman elämän puolesta!
Jos perheeni haluaa vapautta, on heidän ehdottomasti vastustettava tyrannia. Tämä vastustaminen seuraa ennemmin tai myöhemmin. Viimeistään silloin kun lapset ovat kasvaneet isoimmiksi ja vahvemmiksi.
Elin lapsuudessa Isäni terrorin alla. Isäni alisti perhettämme kavalasti ja raukkamaisesti, Isäni ei ollut minulle eikä muille perheenjäsenille ”turva”, hän ei pystynyt antamaan minkäänlaista turvallisuuden tunneta, päinvastoin loi pelon ilmapiiriä alistamisen kavalilla keinoilla.
Minun elämä perustui (myös perheeni muiden kohtalo) kaiken kokevana pelkona, pelko on elämässäni suurin syy heikkoon kasvamiseen ”henkisesti” koulunkäynti oli rasittavaa pelkojen ahdistamana.
Isä alisti Äitiäni julmalla tavalla, antoi ymmärtää piilottelemalla tyynynsä alle isoja veitsiä sekä lihanuijia, että seuraukset olisivat pahoja, ellei ole nätisti ja myötäelä alkoholistin tahdon mukaisesti.
Äitini pelkäsi Isääni ja piilotteli aina kun Isä oli humalassa, komero oli Äidin piilopaikka, oli talven kylmät tai kesän kuumat ajat.
Sain minäkin osani jo nuorena lapsena Isän minuun kohdistuvista alistamisista, juoksin karkuun ja piilouduin Äidin tavoin, luin koululäksyjä puuliiterissä oli talvi tai kesäaika.
Kasvaessani ja vahvistuessani urheilun harrastamisen myötä aloin suojelemaan Äitiäni, valvoin lähes kaiket yöt seuratessani Isäni tekemisiä, ettei pääse vahingoittamaan Äitiäni. Tätä jatkui vuosikausia voi vain kuvitella mitä tämän kaltaisesta elämästä seuraa.
Näiden tapahtumien seurauksena Isäni ”kylvi” ikävystymisen, ahdistuksen, masennuksen ja pahan olon siemenen kaikkiin perheenjäseniin.
Kaiken lisäksi aloin vihaamaan Isää sekä häpeämään, en lausunut sanaa ”Isä” pitkälle aikuisuuteen asti. Kasvoin vihaan ja katkeruuteen sekä suureen häpeään kaikki tämä johti huonoon itsetuntoon.
Kerroin Äidille ”jätä” Isä olen kanssasi muutetaan pois, puhuin itkukurkussa usein tästä Äidilleni. Äitini vastasi ”ei Isää voi jättää, Isä tappaa itsensä, yrittäkää lapset elää niin ettette lyö Isää koskaan”.
Sitten tuli ”pelätty” ja ”odotettu” päivä. Olin vahva nuorukainen ja tulin kotiin silloinkin harjoitussalilta, menin sisälle kuten muinakin päivinä. En nähnyt ketään sisälle astuessani oli hiljaista, astelin kohti omaa huonetta. Säikähdin suunnattomasti huomasin Isäni kuristavan kurkusta Äitiäni, Äidilläni ei ollut elonmerkkejä. Minun viha Isääni kohtaan, sekä halu suojella Äitiäni purkautui, löin Isää leukaan valtavalla voimalla, hän pyörtyi ja kaatui lattialle. Otin Äidin syliin kun hän alkoi virkoamaan tunsin helpottuneisuutta. Mutta mitä Äiti sanoi en ollut uskoa kuulevani Äidin sanomana, ”mitä Isälle sattui onko Isä vahingoittunut”? Huusin Äidille ”anna sen paskan olla, kuolkoot hyvä niin”.
Vapisin vihasta ja pelosta, pelosta mitä Isäni tekisi kun virkoaa.
Tuli seuraava aamu kun Isäni oli nukkunut humalansa ja minä olin lähdössä töihin kun huomasin Isäni istuvan sängyn reunalla ja hierovan leukaa. Isä kysyi mistä hänen leukansa on tullut erittäin kipeäksi? Vastasin että kaatuili humalassa monet kerrat, kaatumisista tullut.
Siitä ei koskaan enempää puhuttu, Isäni muuttui sinä päivänä Äitiäni kohtaan, alkoi kohtelemaan kunnioittavasti ja rakastavasti.
Isälleni suuri kunnioitus, hän ei jatkanut vihaa jotka on vienyt hautaan Isiä lapsia ja Äitejä vaan tyytyi kohtaloonsa järkevästi. Siitä päivästä juttelimme Isäni kanssa paljon kaikenlaisista asioista aloimme olemaan Isä ja poika, päivä oli ”huono” ja ”hyvä”.
Oikein tarkastellessani särkyneitä ihmissuhteita, vain kasvattaakseni itseäni uudeksi ja terveemmäksi tällä ihmissuhde alueella, enkä katuakseni, sekä pyöriskellen itsesäälissä. Tehdessäni estottomasti ja rehellisesti itsetutkiskelua, myöskään omia tekoja vähättelemättä, vain näin tehdessäni löydän uuden elämän tavan oppimiseen tarvittavia suuntaviittoja. Tällaisten tarkastelujen ollessa kyseessä, perustuukin sen täysipainoinen hyväksi käyttö jatkoa ajatellen, perusteelliseen sekä tinkimättömään rehellisyyteen. Tietenkin ollessa kahdesta ihmisestä kyse, sekä heidän välisestä suhteesta virheiden tekijän etsiminen ei ole yksiselitteinen asia. Varmasti molemmista löytyy sanomista suhteen rikkoutumiseen. Mutta omalta kohdaltani voin ainoastaan arvioida tekemäni virheet, jotka mielestäni olivat keskeisimmät suhteen rikkoutumiseen. Olinhan pelkästään juonut yli kohtuuden, sekä näiden seurauksena persoonani muuttuminen olikin suurelta osin merkittävä tekijä suhteemme katkeamiseen.
En osannut olla aviomies, niin rakkaudessa, kuin kodin hoidon puolella. Muistan muutamia harvoja kertoja ottaessani osaa näihin perusasioihin, viihdyin mieluummin muualla. Kärsin aina omasta syystäni luottamuksen pulaa. Eikä sitä korjata jatkuvien kännien seurauksena, erohan siitä yleensä seuraa. En ole kumppanille katkera, vaan ristin käteni kiitokseksi, että hänellä oli voimaa ja rohkeutta erota minusta. Säästyipä hän, sekä omat läheiseni lisääntyviltä juomisen aiheuttamilta tuskilta. Sillä myöhemmät tapahtumat elämässäni osoittivat, ettei muutosta olisi mahdollisesti ollut näkyvissä kohdaltani vuosiin. Erotessamme alkoi omat kuvitelmani saavuttaa joskus heidät takaisin, aivan kuin eromme olisi osa jotain palapeliä mihin minäkin kuuluisin myöhemmässä vaiheessa. Kuten seuraava lyhyt tarina asian kohdaltani selvästi kertoo.
Vaivuin autuaaseen pelastavaan uneen omien tuskaisten ajatusteni saattelemana, kyynelien valuessa poskilleni. Mietteeni siivittyi kauas taaksepäin elämässäni, sen mitä olin menettänyt, painoi suunnattomasti mieltäni. En pystynyt luopumaan ajatuksistani, kuinka joskus voisin saada kaiken menetetyn takaisin, kunhan saan asiani kuntoon. Mutta tämä olikin sairaudessani sitä suurta illuusiota, jota itsesäälissäni viljelin suunnattomasti. Vuodet vierivät näissä samoissa huuruisissa ajatuksissani, samoin itkin itseni raukeaan uneen yhä useammin. Kuvittelin aina rakastavani heitä, jotka olin menettänyt, todellisuudessa en ollut kasvanut, vaan päinvastoin olin ajautunut ajassani yhä syvemmälle kurjuuteen ja sielulliseen vajavuuteen, mitä rakkautta minulla olisi voinut olla.
Elin haavemaailmoissa kuten edellä kirjoittamani toteaa. Mutta joskus on hyväksi lähimmäisen viisaat sanat, kuten kerran istuessani tutuksi tulleessa kaljabaarissa. Saapui luokseni vanhempi sukulaismies, hänelle kerroin katkeruuteni kauan sitten rikkoutuneesta avioliitostamme. Myös typeryyttäni muistutin, ettei puolisolla ollut väliä vaan lapseni kun olin menettänyt. En kehdannut sanoa kaipaavani puolisoani, vaan käytin lastani tukipuuna tähän puolison kaipuuseen. Sitten ystäväni sanoi merkitykselliset sanat; älä luule, että maailmasta rakkaus on loppunut; ei lopu se vain muuttaa joskus kohdetta. Kaljahuurussa yritin sulatella lausetta. Mutta hän jatkoi, tämän lausui tuntemamme Ernest Hemingvei. Silloin vasta sytyin ja ymmärsin, olihan tämän oivalluksen kirjoittanut kunnioittamani kirjailija.
Tämä oli suuri alku unohtamisen armoitetulle tapahtumalle, koskien ylenpalttista kaipuutani menetettyihin rakkaimpiini. Aloin kasvattamaan oikeanlaista kohtaamista lapseeni, joka aikaa myöten kasvatti hedelmää suuren suruni tilalle.
Vääränlainen tehostettu kaipuu lietsoi itsesääliä voimakkaimmillaan siinä määrin, että oli suurimpia juottajia kohdallani.
Muistan, kuinka useiden viikkojen juomisen jälkeen olin menettänyt suuren summan rahaa, tämä sama toistui toistamistaan. Olin todella masentunut laskuhumalan aikana ja soitin veljelleni viimeisillä rahoillani kertoakseni, kuinka tämä oli kaiken loppu ja olin päättänyt mennä Vesijärveen syksypimeän turvissa. Kiittelin veljeäni kaikesta, nuoruutemme yhteisistä hetkistä ja kaikista niistä asioista joita hän oli joutunut puolestani tekemään. Ylistin sitä hyvää kun minunlaista "paskaa" ei ole kenenkään riesana hukuttautumiseni jälkeen. Itkin vuolaasti ja sain veljeni myöskin itkemään oman "aitouteni" seurauksena. Kun suljin puhelimen, vajaan minuutin päästä pyyhin kyyneleet ja suuntasin kavereita kohti joilla tiesin olevan juomista. Mutta veljelläni ei ollut yhtä nopeaa palautumista vaan hän lähti hätääntyneenä minua etsimään toisesta kaupungista asti. Näitä esimerkkejä olisi paljon, mutta uskon sinun tunnistaneen samoja fiiliksiä jo nyt, ettei enempiä kertomuksia tarvita.
Alkaessani raittiuden ihmeellisen tien koin todellisia tuskia matkan varrella ne olivat vääjäämättömiä saavuttaakseni tasokkaan kasvun elämääni. Aloin jättämään yhä kauemmas taakseni entisen huonon elämän, joka ei onnistunut, tämän paremman uuden elämän tieltä.
Saavutin omissa elämän katsomuksissani todellista kasvua, sillä aloin näkemään kaiken maailmassani tilaisuutena, kun aiemmin koin saman pelottavana ja yritin kaikin tavoin kohtaamista välttää. Aloin suhtautumaan uuden kohtaamiseen todellisen kasvun lähteenä ja kiinnostuin kaikkeen uuteen, sekä salaperäiseen. Tunnen jokaisen päivän avautuvan aivan uutena maailmana ja pystyn syventymään asioihin vaikka olisin kokenut saman useasti, sillä ikävystyminen on minulle vierasta, koska mielestäni olen oppinut ammentamaan elämästäni tyydytystä, sekä olen tyytyväinen kaikilla elämän alueillani. Pystyn pitämään lujasti kiinni nykyhetkestä, enkä pohdi alituiseen onnistuuko joku ajamani asia vai ei. Kaiken arvostelun kohdistuen muihin olen pystynyt eliminoimaan, hyväksyn muut kanssa ihmiset täysin sellaisena kuin he ovat. Tunnen olevani rakastettu ja mielestäni kykenen antamaan varauksetonta rakkautta ahdistumatta itse.
Minua kasvuni ja raittiuteni tiellä vei eteenpäin oma käsitykseni kohtalostani, sekä vahva tunne kuinka jonain päivänä kohtaan suurta, sekä parempaa. Tätä toivon tunnetta kasvatin, sekä toteutin itsessäni niin lujasti, että normaalien ihmisten on tätä mahdoton ymmärtää. Aloin luottamaan omaan sisäiseen minään, kuin aiemmin kuuntelin ulkoisia signaaleja, päättääkseni tekemisiäni. Enään minun ei tarvitse osoittaa muille menettelyäni oikeutetuksi, vaan tuntiessani sisäisesti oikeutetuksi tekemäni asian voin paneutua tähän tapahtumaan kaikella tarmollani. Ennen menetin paljon turhaa energiaani hakemalla asialleni hyväksyntää ympäristöstä.
Jotta näihin pieniin päätepysäkkeihin, jos näin voisi sanoa omasta kasvustaan, on minun ollut valittava itseäni kasvattavat ja tyydyttävät ajatus, sekä käyttäytymistavat elämässäni. Lisäksi tärkeimpiä alkoholistin hyväksymisiä olen suorittanut kodaltani, kuten mennyt on mennyttä, eihän kenellekään ole luvattu tulevaisuuttakaan, pystyn myös elämään nykyhetkeä ja olemaan kiitollinen mitä minulla on.
En koskaan ole osannut antaa arvoa hyvälle käytökselle, sekä pukeutumiselle. Tykkäsin olla ”jätkä” etenkin reilu sellainen. Reiluna ja rehtinä pidin itseäni aina ja muissa en tätä ylevää piirrettä havainnut lainkaan. Totuus oli karmeaa kun havaitsin ettei näitä ominaisuuksia itsessäni ollut murun häivää. Juoma-aikoina, niinä pitkinä vuosina opitut kuvitelmat pinttyivät näkökantaani ja alkoivat olemaan omaa vääristynyttä persoonaani. Siksi niiden havaitseminen kovien ja rehellisten itsetutkiskelujen jälkeen oli vaivalloista. Kaikkein pahimmat kolhut elämässäni sain huonon käyttäytymiseni seurauksena. Tämän puutteen ymmärtäminen ja mitenkä siitä olen aina kärsinyt oli itselleni vaivalloinen tapahtuma raittiinakin aikoina.
Kun kohtasin hyvin käyttäytyvän ihmisen nautin ja tunsin mielihyvää kun hän lausui , hei ystäväni , mitenkä olet jaksellut? Olin suruissani kuullessani kuinka kissasi oli jäänyt auton alle. Itse olisin käyttäytynyt kuten piireissäni kasvoin, moi vanha pieru mitenkäs olet puujalkasi kanssa könkännyt, äläkä siitä kissastasi murehdi vanha kirppupesä se jo oli, hyvin jouti. Hyvin käyttäytymisen seurauksena saavutetaan hyväksyminen. Tätä hyväksyntää olen hakenut koko ikäni, olen omaksunut aina väärät keinot saavuttaakseni sitä. Käyttäytymiselläni ja pukeutumisellani on merkitystä halusin ymmärtää tämän tai en halunnut. Laiskuuteni hoitaa omaa henkilökohtaista hygieniaa rajoitti oppimiseni näihin uusiin asioihin.
Kaiken uuden oppimisen, pukeutumisen ym. siisteyden esteenä oli vain oma laiskuuteni.
Turhautumisen myötä omaan raittiuden hoitamiseen saatan pettyä etenkin suuriin odotuksiin raittiuden mielekkyydestä ja ottaa ryypyn. Sillä kaltaisteni kavereiden seurassa toistuu lause "raittius luo mielekkyyttä elämään". Mutta tämän mielekkyyden luomme jokainen itse omalla panoksella niin ulkoisesti, kuin sisäisesti, myös ajan merkitys huomioiden. Siis, on hyvin tärkeää saada itsensä liikkeelle myös ulkoisesti ja mennä sinnekin missä ei aiemmin ole ollut tai käynyt. Kiinnostusta tulisi herättää itsessäni kaikkeen uuteen. Uusia harrastuksia, vanhoilla ei paljolti pääse eteenpäin sillä nekin kuuluu siihen tapa tapahtumaan, alettava liikkua toisilla alueilla hyppimällä aitojen ylitse!
Sillä niin kuin aiemmin ajattelin ja kerroin on hyvin tärkeää, että sisäisen kasvun myötä myös ulkoinen olosuhde kehittyy. Näin näiden kahden eteneminen luo sitä elämän mielekkyyttä. Jos yksi alue kehittyy ainoastaan alkaa järjestelmä ontumaan, koska osa alueesta on sairaana eikä kehity (parane). Ontumisen myötä saavutan tuskatilat.
Voisi verrata, kun jalassani on piikki joudun ontumaan jalkaani on ilmaantunut sairas kohta (alue). Hoitaessani asian kuntoon ottamalla piikin pois saavutan jälleen kävely rytmin. Näin myös saan elämän rytmin kasvattaessani ulkoista, sekä sisäistä tapahtumaa käsi kädessä. Usein kuvitellaan että rahalla saavutetaan helpommin miellyttävät olotilat niin henkisesti kuin fyysisestikin, tähän alkuaikana uskoin myös minä, olin kadottanut täydellisesti todellisuuden tajun.
On muistutettava vakavasta sanoisinko "harhasta", olemattomasta uskomuksesta. Uskomus koskee kaikkia vakavia tapahtumia, siis huonoja seuraamuksia jotka ei kosketa meitä millään tavalla. Ohitamme ne tiedot tapahtumista olan kohautuksella, sillä nämä ei kosketa nyt eikä uskomuksemme mukaan "koskaan" meitä itseämme....
Lehdissä ja muissa medioissa kerrotaan yhä useammin uutisia, karmeita tapahtumia humalaisten tekemänä. Mutta, emme koskaan halua uskoa näitä tapahtuvan omalle kohdalle silti nämä saattaa olla tosia ennemmin tai myöhemmin juomisemme jatkuessa, sekä pahetessa. Olen myös itse sortunut muiden kaverieni kanssa nauramaan ystävällemme joka joutui linnaan rattijuopumisen takia, ilkuimme hänelle, että hän pääsee pelaamaan urheiluseura raitaveikkoihin, koska oli urheilumies. Mutta niin vain kävi, että vuosien päästä oli samaisen joukkueen kapteeneja useat ystäväni. Uskomukseni, että minulle ei voi käydä samoin pettää ennemmin tai myöhemmin. Sillä kaikki mitä muille alkoholin väärin käyttäjille tapahtuu, on mahdollista käydä myös minulle.
Sillä en varmasti ole mikään erikoistapaus vaikka sitä haluaisinkin olla.
Minulla alkoholistilla on vääjäämätön tarve raitistumiseni alkaessa, sitä voisi nimittää kuntoutumisen vietiksi. Ehkäpä pelkoni rapistuneesta fyysisestä tilastani saavuttaa tietouteni siinä määrin, että pakottaa johdonmukaiseen liikuntaan. Myös rauhattomuuteni sisäisesti ajaa pakonomaisesti kuntopolulle. Myös voimattomuuteni viihtyä kotona vaimoni sekä lasteni seurassa ajoi kuntopolulle. Tietysti saavutan tervehtymiselleni alkoholismista paremmat lähtökohdat, kun minulla on hyvät fyysiset, sekä henkiset voimavarat.
Mutta minä alkoholistina pakotan oman elimistöni tekemään niitä urheilumuotoja, joita sen luonnollinen ominaisuus lajia kohtaan vastustaa. Sekä yleensä harrastan pakonomaisesti itse määräämiäni aikoja, enkä kuuntele oman elimistöni signaaleja. Kun juoksen, asetan itselleni uusia tavoitteita. Haluan rikkoa ennätykseni uudelleen ja uudelleen. Juoksen niin lujaa aivan kuin joku ajaisi takaa syödäkseen minut. Joskus primitiivisellä ajalla juostiin henkensä edestä, mutta ei minun sitä enää tarvitse tehdä. Opettelen vain liikkumaan silloin, kun oma kehoni sen mieltää. Alan harrastamaan leikkimielisesti liikuntaa, enkä sekuntikellon määräämään tahtiin.
Pystyn lopultakin saavuttamaan liikunnalleni asettamani todellisen tavoitteen, virkistävän vaikutuksen lisäksi mahdollisuuden kääntää selkäni maailman huolille keskittyessäni inhimillisiin perustekijöihin.
Olin juomatavoiltani hillitön. Halusin aina juoda lasini tyhjäksi en koskaan pystynyt jättämään siihen tippaakaan. Pyrin aina turvaamaan oman annokseni juomista, jos pullo kiersi mieheltä miehelle otin varmuuden vuoksi pitkän ryypyn saadakseni humalaan johtavan määrän varmasti. Pelkäsin aina, ettei alkoholi riitä olin missä vain. Join silloinkin, kun sitä ei olisi sopinut tehdä missään nimessä. Hamstrasin juomia turvatakseni seuraavan päivän humalan ja juomat. Piilotin niitä toisilta, kävin silti itse salaa ottamassa ryyppyjä. Olin aina viimeisten juhlijoiden joukossa. Tapani oli aina keksiä syitä jatkaa juhlimista, sekä juomista.
En koskaan osannut sanoa ei, kun oli kysymyksessä alkoholin nauttiminen. En tietenkään halunnut tätä sanoa, syiden takia joita luettelinkin edellä useita. Muistan toistuvia kertomani kaltaisia tapahtumia istuessani kaljabaarissa, silti siellä istuessani tiesin kotiini tulevan vieraita juhlimaan lapseni syntymäpäivää. Sillä tämä oli tavanomaista ystäväpiirissämme silloin. Halusin tieten tahtoen mennä pohjustamaan kuntoani ennen vieraiden tuloa. Koska, pelkäsin varaamani juoman loppuvan kuitenkin kesken. Malttini lopettaa juominen kohtuuteen oli mahdoton tehtävä minulle. Sainkin useita välisoittoja kotoani, kun vieraat odottivat isäntää seurakseen. Usein toistui tapahtuma kun sitten valomerkin jälkeen astelin juhlapaikalle, ei vieraita ollutkaan myöhäisen ajankohdan takia.
Olin saapunut myöhässä kuten tavallista, sain kohdata koskemattomana varaamani juhlajuomat, iloitsin siitä.
Alkoholismi ei ole yksistään juovan (juopon) ongelma. Se on sairaus, jolla on laajat vaikutukset koko perheeseen. Alkoholistin (juopon) lapsen elämä pullon varjossa aiheuttaa monenlaisia henkisiä haavoja.
Koin lapsuudessa jatkuvaa epävarmuutta, juopon Isäni seurauksena. Useiden lupauksien toteutumattomuus vaikutti elämääni aloin häpeämään Isääni jopa molempia vanhempiani, kuitenkaan Äitini ei juonut tippaakaan elämänsä aikana. Tuen ja avun puute jota olisin tarvinnut lapsuudessani, kaikki jättivät suuret arvet jälkeensä aikuisikään asti.
Tiedän, että Äitini koki Isäni juomisesta paljon surua ja huolta (pelkoa) paljon turhautuneisuutta ja syyllisyyttä.
Koin jatkuvaa pahaa oloa en koskaan lapsuudessa osannut (en halunnut) hakea tai odottaa mitään kivaa ja hyvää kohdalleni. Tunsin kuinka perheessämme vallitsi mielipaha ja huonovointisuus.
Haluan korostaa kuinka tärkeää on alkoholistin oma herääminen, aloittaa raittius itsensä takia, raittius josta perhekin saa nauttia. Raittiuden myötä väistyy syyllisyyden (häpeän) itsesyytösten, vihan sekä inhon tunteet.
Alkoholisti on itsekäs, ei halua uskoa totuutta voisi jopa sanoa, että on ”raukkamainen pelkuri”. Sivuuttaa läheisten hätähuudot tilastaan, sekä perheen hyvinvoinnista. Rahavaikeudet perheessä on usein juopon seurausta, laskujen maksamattomuus luo suurta ahdistusta perheenjäsenissä.
Ystäväiseni ole rohkea katso peiliin totuutta silmiin, aloita raittius. Raittiuden tie voi olla pitkä ja kivulias silti sinua ja perhettäsi odottaa täysillä elettävä elämä
Lue lisää ...
Mieltäni ja ajatuksiani on usein vaivannut suhtautumistapani yhteiskuntaa kohtaan etenkin silloin juodessani, miksei selvänäkin. Minä vihasin omassa katkeruudessa niitä instansseja joista kohdalleni ei ollut suoranaista hyötyä. Hyväksyin kaikki asiat, kunhan itse hyödyin siitä. Katkeruuteni pohjalla häilyi tietysti, etten saanut aina tahtoani näissä asioimissani kohteissa läpi. Minä tapani mukaan yritin kaikkialla alistaa muita tahtooni, jos en onnistunut suutuin ja katkeroiduin, aloin suorastaan tuntemaan vihaa näitä kohteita kohtaan.
Ihmettelin tätä ominaista suhtautumistapaa, joka koko ajan lisääntyi juodessani ja jatkui raittiuden alussa. On selvää, että olosuhteeni missä olen aikani viettänyt, on myös jälkensä jättänyt. Raittiuden alussa on mahdotonta odottaa asioihin parannusta ellen etsi totuutta.
Ollessani kroonisten valehtelijoiden tai huijarien seurassa vuosia (juoppojen, kaltaisteni). Näiden kohtaamisten ja kosketusten jälkeen on vain odotettavissa persoonaani kehittyvän krooninen epäluottamus ihmiskuntaa vastaan, sekä itseäni kohtaan, jonka seurauksena myös masennun helposti. Käytöksessäni alkaa yhä enemmän esiintymään kiukkuisuutta, seurauksena on huono kommunikointi kyky muita kohtaan. Siksi oman itseni terveyden kannalta olisi päästävä tämänkaltaisesta pakkomielteestä eroon tai tuhoutuisin ilman muuta. Mielestäni kannattaisi alkaa etsimään totuutta. Totuuden löytämiseen auttaa olemalla rehellinen. Jos en löydä totuutta kohdaltani saatan luhistua kaaokseen. Minulle riittää kunhan löydän oman totuuden asioista, näin myös alan saavuttamaan oikean suhtautumisen yhteiskuntaa kohtaan, sekä etupäässä itseeni.
Totuuden olemassa olo, sekä etsiminen on kulmakiviä elämässäni. Kaikki ne totuudet joita kavahdan ja koskettavat itseäni julmemmin ovat hyödyllisempiä. Kun aloin löytämään totuutta asioista ja elämästä, tuntuivat nämä löydöt miltei aina uskomattomilta. Totuus on minulle palkinto, totuus on elänyt tietämättäni mukana minussa aina, sillä omat pettymykseni elämäni aikana ovat lisänneet totuuden painoa, mitä nopeammin harhakuvat väistyvät sitä varmempana totuus esiintyy. Minulle totuuden löytäminen onnistui persoonallisen kokemuksen kautta.
Rakkaudesta ei varmasti puhuta tarpeeksi, koska itse olen siihen arka paneutumaan syvällisesti. Minkä lailla olen tämän sanan käsittänyt ja olenko tosiaan pystynyt näyttämään tämän toiselle, sekä lähimmäisille. Sillä käsitykseni mukaan siihen sisältyy myös lähimmäisen rakkaus. Kuinka usein tämä lähimmäisen rakkaus on saanut väistyä, kun tilalle on tullut kateus. Olenko omaa ystävääni rakastanut rohkeasti näyttäen kaiken helliä halauksia, pieniä suukkoja poskelle, käsistä pitämistä, kauniita sanoja? Ei, tämä on ollut pelokasta, myös käsitykseni mukaan sukupuoliasiat kuuluivat likaiseen ja luonnottomaan kategoriaan joista ei voinut keskustella.
Tänä päivänä tarkastellessani itseäni ymmärrän katkerasti, kuinka paljon ystäväni ja myös itse jäin vaille rakkautta mitä en osannut antaa. Haluankin korvata puutteen itsessäni kasvattamalla oikeata kohtaamista tällä alueella sille tulevalle (puolisolleni). Kuinka usein huomasin helpommaksi rakastaa sitä vierasta jota pidin hyvänä, kuin omaa ystävää mitä todella rakastin. En ikinä pystynyt rakastamaan, rakastamisen jälkeen. Tiedän nyt mitenkä kieroutunut ja keskenkasvuinen olen tälläkin alueella. Sukunimeni saisi olla kieroutuma, eikä (nykyinen). Tuntuu kuin kierous olisi niin voimakas, että kusikin tekee kaksois-salkkovia.
Eihän Jumala luonut sukupuoliviettiä itsekkääksi, siitä olisi pystyttävä nauttimaan rohkeasti, sekä antamaan lämpöä toisellekin. Uskoisin vasta sitten pystyväni rakastamaan toista ihmistä, sekä lähimmäistäni kunhan opin rakastamaan ja hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. En saa hävetä ulkomuotoani jolla ei ole mitään merkitystä. Tiedän että rakkaus lähtee sisältäni, kunhan saan siellä järjestyksen aikaan, näkyy se myös ulospäin. Kuinka usein voisikaan osoittaa pieniä ponnistuksia vaativia tekoja tuodakseni toiselle mielihyvää näyttämällä omaa rakkautta. Muistamalla merkkipäivänä, sekä yllättää myös muuna aikana esim. kukilla. Sehän merkitsee naiselle, miksei miehellekin erittäin paljon. Joskus pystyisi puhumaan helliä sanoja, sekä lauseita, ilman että kaipaa kiitosta. Kuinka meitä ennen eläneet ja alkukantaiset ihmiset rakensivat rakkaudenjumalattaria, sekä temppeleitä. Heidän elämänsä riippui lähimmäisestä ja yhteenkuuluvuudesta. He pystyivät elämään luonnonmukaisen rakkauden voimasta, sekä myös pystyivät näyttämään tämän lähimmäisellekin. Se oli heidän elinehtonsakin. Meidän yhteiskunta rakentuu, sekä kasvattaa erilleen vetäytymään sulkeutumaan omiin kuoriimme. Emme välitä mitä ympärillämme tapahtuu, siksi elämämme jääkin suppeaksi, emmekä opi mitään uutta.
Toisen sukupuolen kaivattuja kohtaamisia:
Olen aina ollut arka, sekä varovainen lähestyessäni toista sukupuolta pelkään suunnattomasti hylkäämisen tapahtumista kohdattaessa. Uskaltaessani ruveta ottamaan riskejä tälläkin alueella, enkä alituiseen pelkäämään ennakkoon rukkasista, sillä siinä on ainoastaan kaksi mahdollisuutta tulla hylätyksi tai hyväksytyksi, kumpikaan ei ole paha asia. Yllätyksekseni kohtaamista tavoitteleva yritykseni voi olla hyväksyttävää toiselta puolelta. Sellainen luonnollinen odottamaton lähentyminen on ravitsevaa, vältän tuskaiset pettymykset sekä mustasukkaisuuden aiheuttamat tuskat, kun en pyri väkisin tavoitteeseen. Siksi juuri tanssipaikoilla tällainen luonnollinen oleminen on minulta puuttunut, sillä olen esiintynyt, sekä tuntenut olevani kuin soitimella. Siis osallistuin tanssi-iltoihin pingottuneena vain yhtä metsästystä varten. En osannut lähteä aito ilo sydämessäni ja osallistua vapauttavaan tanssin huumaan. Näillä toimilla olisi mahdollisuus tavata vahingossa lämmin rakentava suhde kaipaamaani toiseen sukupuoleen.
Alkoholin käytöllä sekä alkoholismilla oli elämääni tullut pysyvä ja tiedostettava yhteys tajusin hämärästi tämän. Ymmärrykseeni vaikutti lukuisat epämieluisat juomisesta aiheutuneet seuraamukset. Kuitenkin sana alkoholismi ei vain jostakin syystä tunnu koskettavan itseäni seuraamuksista huolimatta, vähättelen tietenkin tapahtumia. Jotenkin sanassa alkoholismi tai alkoholiongelmainen on jotain niin pelottavaa ja vierasta mitä ei yksinkertaisesti hyväksy itselleen tapahtuneeksi. Juoma-aikana pitäisi vielä hyväksyä alkoholiongelma taudiksi, enkä halua hyväksyä sanaa ”tuho” johon juomiseni on johtanut. Ehkä haluan vain juoda, enkä hyväksyä tosiasioita.
Usein lähimmäisemme ja päivittäin tapaamamme esim. työkaverit ovat jo huomanneet mihin olemme vajonneet lasi kädessä. Heidän suuri auttamishalukaan ei ole saanut mieltäni kääntymään. Päinvastoin närkästyn jos siitä otetaan puheenaihe. Perheemme on saanut kokea juomisen helvetin, silti kuljen sokeana ja unohdan huonot asiat pian niiden tapahduttua. En ymmärrä tyhmyydessäni ottamaan niistä oppia ja tutkia omaa itseäni rehellisesti mistä juomiseni tapahtumat voisi saada alun.
Tämän tapaisen elämisen lopputulos yleisimmin on kaiken menettäminen. Jostain syystä näin on tapahduttava, kuten myös itseni kohdalla. Näihin menetyksiin voisi luetella paljon, mutta omiani olisi perhe, ystävät, omaisuus, työpaikka ym. sekä minkä myöhemmin ymmärsin, oman itseni. Useat kaltaiseni on menettänyt vapautensa erilaisten tapahtumien seurauksena. On myös monia todistajia kuinka paljon enemmän saattaa menettää, mutta näitä todistajia emme voi kuulla, sillä he ovat niitä ennenaikaisia poistuneita. Siksi olisikin tärkeää ymmärtää oma tilansa hyvissä ajoin, että pystyisi katkaisemaan itsetuhon tien, sekä aloittamaan pyrkimyksen parempaan elämään. Olisi herättävä katsomaan oman elämänsä totuutta silmiin. Sillä alkoholisti voi olla myös henkilö, jonka juomisesta yleensä on huonoja seuraamuksia.
Toivon sinun ystäväiseni heräävän todellisuuteen ja katsovan rohkeasti itseäsi peiliin. Niin jouduin kaiken menettäneenä itsekin, aloin nöyrtyä tunnustamaan sanan ”alkoholisti” myös hyväksymään tosiasian, että alkoholismi koskettaa itseäni tavalla jos toisella. On tärkeää herätä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja katkaista itsetuhon tie. Näin tehdessämme yhä nuorempana ja nuorempana saan mahdollisuuden kokea tervehtymisen riemua. Eikä tarvitse kokea sitä kymmenien vuosien juomisen helvettiäkään.
Kuten aiemmin puhuin huonoista seuraamuksista ja siitä kuinka ei niitä mitenkään usko tapahtuvan itselleen. Mutta yleensä nämä saattaa olla tosia ennemmin tai myöhemmin juomisemme jatkuessa, sekä pahetessa. Olen itsekin muiden kaverieni kanssa nauranut ystävällemme joka joutui linnaan rattijuopumisen takia, ilkuimme hänelle, että hän pääsee pelaamaan urheiluseura raitaveikkoihin, koska oli urheilumies. Mutta niin vain kävi, että vuosien päästä oli samaisen joukkueen kapteeneja useat ystäväni. Uskomukseni, että minulle ei voi käydä samoin pettää ennemmin tai myöhemmin. Sillä kaikki mitä muille alkoholin väärin käyttäjille tapahtuu, on mahdollista käydä myös minulle.
Sillä en varmasti ole mikään erikoistapaus vaikka sitä haluaisinkin olla. Lehdissä lukee karmeita kirjoituksia tapahtumista joissa alkoholin vaikutuksen alaisena tehdään hirmutekoja. Kaikki tapahtumat ja seuraamukset joista selvisin kuin koira veräjästä, pitkitti haluani ymmärtää olevani alkoholisti.
On selvää näin jälkeenpäin tarkastellen rajut seuraukset juomisesta oli niitä tapahtumia jotka herätti ajattelemaan, viimein. Juomisesta seurannut tuska joka palaa sisällämme, yhä voimistuen juomisen jatkuessa. Ajaa vääjäämättömästi tekemään jotain tuhoisaa itsellemme tai ympäristöllemme tai vaihtoehtoisesti etsimään, sekä ottamaan kiireesti avun vastaan. Tätä apua saattaa tulla hyvinkin odottamattomalta taholta. Silloin olisi tärkeää olla valmis ottamaan vastaan tarjottu apu.
Muista, kuten itsekin lopuksi tein. Aloin kuuntelemaan ystäviäni ja kaltaisiani jotka kertoivat mistä saan avun. Hae ystäväiseni tarjottua apua, se on sinun oljenkortesi jatkaa elämää, eikä ”vain” tuhoutua!
Raittiuteni alkuvaiheissa kaltaisteni seurassa käyntini oli hyvin aktiivista ja tarpeellista. Tähän pakottavaan käyntiin (odotin niitä) oli merkittäviä syitä: Olen alkoholistina tuntenut yksinäisyyden pelkoja erittäin voimakkaana ja ahdistavana tunteena. Mutta poistuessani asioimaan päivittäisiä tarpeita milloin minnekin, oli kuin yksinäisyyden pelon ahdistus seuraisi menen minne vain. Ehkä tämä yksinäisyyden pelko osaltaan aiheutti sisäiseen tunteeseen tuskastumista ja ahdistusta muualla asioidessani, pankeissa, kaupoissa, virastoissa ym. koin myös kummallista häpeän sekaista pelkoa. Varmasti osaltaan menneisyyden teot juoma-aikanani painoivat myös paljon ajatuksissani. Koin itseni hyvin ahdistuneeksi, eristäydyin mieluummin neljän seinän sisälle, saavuttaen yksinäisyyden pelon vaivat.
Eristäytyneenä tunsin kuitenkin pakottavaa tarvetta puhua jollekin, halusin tulla ymmärretyksi tässä ihmeellisessä sairaudessani. Ymmärsin kuitenkin etten laajasti ja innokkaasti tästä saattanut kertoa, sekä avautua sivullisille jotka eivät ymmärtäneet tätä ihmeellistä tautia joka aiheutti suunnatonta ahdistusta. Koska näkemykseni mukaan saattaisin näillä pakottavilla purkauksilla haavoittaa lisää itseäni, kertoessani ymmärtämättömälle henkilölle. Yllätys, yllätys tässä valistuksen aikakautena ollaan saavutettu melko pitkälle ulottuva tiedostamisen taso myöskin tämän taudin ympäriltä laajoissakin kansalaisryhmittymissä. Joten ei käsittääkseni sellainen pinnallinen avautuminen ole vaaraksi, sillä varmasti tässäkin kytee sitä ennakkoluuloisuutta, kohdistuen juuri näiden sivullisten ymmärrykseen asiastamme, sekä sairaudestamme.
On toki vaikea elää näiden kasaantuneiden ahdistus tunteiden vallassa. Haluan toki lievittää tunteitani ja mahdollisesti päästä kokonaan irti näistä myrskyisistä ahdistuksen otteista. Näistä otteista ei pääse irti, kuin avautumalla kokonaan ja ainoastaan siellä missä sinua varmasti ymmärretään eli kaltaiseni luona. Siksi tämä vaatii itseltäni mielettömän monia kertoja näiden ymmärtävien kaverien luona, jotta saavuttaisin tyyneyden ja rauhan sekä pääsisin näistä ahdistuksen omaisista otteista eroon sielussani. En todellakaan käy pelkästään alkoholiin johtavan himon hillitsemiseksi, vaikka elämäni on ollut riippuvainen alkoholista. Juoma-aikanani tarttuvien vajavaisuuksien korjaantumista pyrin näillä kaverien tapaamisilla myös poistamaan.
Ahdistusta lisäsi ajatuksissani kaiken menetetyn ajattelu, itkin itseni itsesäälissä uneen yhä uudelleen ja uudelleen vuosien vieriessä. Unohdin itseni ja elämäni tarkoituksen, tärkeintä ei ole kuinka paljon elämässäni on päiviä….. vaan kuinka paljon päivissäni on elämää!
Tervetuloa seuraamme myös sosiaalisessa mediassa. Pyrimme tarjoamaan siellä erilaisia näkökulmia alkoholiongelmaan, alkoholismiin ja alkoholistin käyttäytymiseen. Tykkää meistä Facebookissa