Kirjoittanut

Alkoholisti ei täytä ihanneihmisen tunnusmerkkejä tämä ajatus hyväksytään poikkeuksetta, todellisuus kuitenkin on, että tästä maailmasta ei olo löytynyt eikä löydy ainuttakaan ihmistä joka nämä täydellisen ihanneihmisen tunnusmerkit täyttää. Jokainen ihminen on ainutlaatuinen yksilönä ja jokaisella ihmisellä on omat myönteiset ja kielteiset piirteet, nämä hallitsevat meitä elämässä ja käyttäytymisessä enemmän tai vähemmän voimakkaasti.

 Voidaan mieltää, että jokainen meistä on kuin avoin kirje jota ihmiset lukevat ja tarkkaavat sekä muodostavat käsityksensä meistä. Usein alkoholistin elämäntapa ja huonot tapahtumat vaikuttaa ympäristöön siihen miten meitä kohdellaan ja arvostetaan. Alkoholistin alkaessa raitistumaan, alkoholisti odottaa ympäristön ja ihmisten ajatuksien hänestä myös muuttuvan. Mutta niin vain käy kun ihmiset ovat muodostaneet käsityksensä meistä tämä käsitys hallitsee heidän mielikuvaansa lopun ikäänsä. Ihmisten on vaikea hyväksyä (ymmärtää) sitä , että joku elämässään vaikeuksiin joutunut tai omien ongelmiensa kanssa kamppaileva ihminen voi voittaa vaikeutensa, voittaa ongelmansa ja vapautuneena uutena ihmisenä jatkaa elämäänsä (uudistuneena) heidän keskellä.

Vaikka kuinka alkoholisti näyttää (todistaa muutoksen) omalla uudella elämän tavallaan silti ihmisten on erittäin vaikea muuttaa käsitystään alkoholistista. Kaiken tämän ymmärtää sillä jopa vuosikymmeniä huonoa elämäntapaa viettäneenä alkoholistista jää pinttynyt käsitys muille ihmisille "kyllä se tunnetaan ja tiedetään", ”ei se siitä miksikään muutu, näyttelee vain” jne. Ja näin ihminen joutuu kantamaan lopun ikäänsä sitä leimaa, jonka hän on jossain elämänsä vaiheessa omien virheidensä, ongelmiensa vuoksi saanut.

On tunnettua myös, että "lyödyn lyöjiä" sekä "alas painetun alas painajia" tässä maailmassa riittää. Ennen kaikkea niiden keskuudessa, jotka omasta mielestään ovat elämässään onnistuneet.

Lisäisin, kuinka erehtyvä ihminen saa lahjaksi armon ja anteeksiannon. Minulle riitti useimpien virheellisyyksien paljastuminen, eikä näin ollen ollut syytä kaivaa enemmin näitä ja ruveta analysoimaan löydettäessä niitä. Minulle on aina riittänyt menneiden kärsimysten antamat opetukset, joiden seurauksena tämänkin päivän hyviin tapahtumiin olen päässyt osalliseksi.

Menneestä tiedän kaiken, mutten silti pysty sitä muuttamaan. Tulevaisuudesta en tiedä mitään, mutta silti voin sitä muuttaa ja vaikuttaa siihen. Tämä totuus on lisännyt panostamaan enemmän tulevaisuuteen kuin siihen menneen märehtimiseen. Menneen murheet ja huomisen huolet vievät mieleni kaaokseen ja paniikkiin.

Kirjoittanut

 Kuulemme usein puhuttavan siitä että tietynlaiset ihmiset päätyvät pitkiin ja tuskallisiin suhteisiin alkoholistien kanssa. Tästä ihmisryhmästä käytetään termiä "läheisriippuvaiset". Läheisriippuvaiset ovat puolisoita joiden on aina vaikea alkoholistista erota. Kahden aikuisen ihmisen välisessä suhteessa eroaminen on usein epäinhimillisen vaikeaa, usein mielletään monia syitä eroamisen tielle. Yksi syy yhdessä olemiseen ihan vaan lasten takia, taikka sitten päihderiippuvainen (alkoholisti) käyttää hyväksi toista puolisoa loputtomilla lupauksillaan sekä aneluillaan. Puoliso on pitkään tyytyväinen kun alkoholisti puoliso myöntää, että hänellä on ongelma juomisen kanssa. Hän käyttää hyväksi toisen puolison rakkautta häntä kohtaan. Suhteessa tietynlaiset "huolehtivat" ihmiset päätyvät usein alkoholistipuolison pitkäaikaiseksi kumppaniksi. Puolisona halutaan aina huolehtia ja auttaa, unohdetaan totuus alkoholistista ”alkoholisti voi vain auttaa itseään”.

 Kun on pieniä lapsia, niin aina tulisi miettiä heidän etuaan suhteessa jossa isä tai äiti saattaa vahingoittaa lasta usein henkisesti tai joskus jopa fyysisesti alkoholismillaan. Yhdenkään lapsen ei pitäisi elää alkoholistin kanssa, sillä se jättää aina jälkensä ja vaikuttaa lasten elämään loppuelämän ajan. Ainoa tapa auttaa alkoholistia itseään on hylätä hänet tämä voi herättää alkoholistin ja saada todella lopettamaan juomisen. Toisekseen lasten etu on etusijalla!

 Pitää kysyä itseltään, että kuinka paljon puolisoani rakastan? Rakastanko tarpeeksi tehdäkseni hänelle itselleen sen palveluksen että lähden? Mitä nopeammin ratkaisun tekee, sitä helpompi lasten on asia käsitellä. 

Usein vain käy niin, että toiselta puolisolta loppuu se rakkauskin viimeiseksi. Puoliso ei kestänyt enää petettyjä lupauksia. Kun on eronnut havaitsee lyhyessä ajassa, että elämänlaatu paranee ihan uskomattoman paljon oma, sekä lapsien.

Kirjoittanut

Alkoholismi ei ole yksistään juovan (juopon) ongelma. Se on sairaus, jolla on laajat vaikutukset koko perheeseen. Alkoholistin (juopon) lapsen elämä pullon varjossa aiheuttaa monenlaisia henkisiä haavoja.

Koin lapsuudessa jatkuvaa epävarmuutta, juopon Isäni seurauksena. Useiden lupauksien toteutumattomuus vaikutti elämääni aloin häpeämään Isääni jopa molempia vanhempiani, kuitenkaan Äitini ei juonut tippaakaan elämänsä aikana. Tuen ja avun puute jota olisin tarvinnut lapsuudessani, kaikki jättivät suuret arvet jälkeensä aikuisikään asti.

Tiedän, että Äitini koki Isäni juomisesta paljon surua ja huolta (pelkoa) paljon turhautuneisuutta ja syyllisyyttä. 

Koin jatkuvaa pahaa oloa en koskaan lapsuudessa osannut (en halunnut) hakea tai odottaa mitään kivaa ja hyvää kohdalleni. Tunsin kuinka perheessämme vallitsi mielipaha ja huonovointisuus. 

Haluan korostaa kuinka tärkeää on alkoholistin oma herääminen, aloittaa raittius itsensä takia, raittius josta perhekin saa nauttia. Raittiuden myötä väistyy syyllisyyden (häpeän) itsesyytösten, vihan sekä inhon tunteet. 

Alkoholisti on itsekäs, ei halua uskoa totuutta voisi jopa sanoa, että on ”raukkamainen pelkuri”. Sivuuttaa läheisten hätähuudot tilastaan, sekä perheen hyvinvoinnista. Rahavaikeudet perheessä on usein juopon seurausta, laskujen maksamattomuus luo suurta ahdistusta perheenjäsenissä. 

Ystäväiseni ole rohkea katso peiliin totuutta silmiin, aloita raittius. Raittiuden tie voi olla pitkä ja kivulias silti sinua ja perhettäsi odottaa täysillä elettävä elämä

Kirjoittanut

 On yksinkertaisia sekä vähäpätöisiä suhtautumistapoja arkipäivän elämässä asioihin jotka luovat ristiriitoja puolisoiden välillä. Minun tulisi oppia rauhoittumaan, tämän avulla säilyttäisin rakkauden helpommin. Kun rauhoitun vähenee tunteiden tulvimisen aiheuttamat kommunikointi vaikeudet toiseen osapuoleen, puolisooni. Rauhoittumisen seurauksena pystyn ottamaan vastaan neuvoja, sekä tietysti rakkautta.

 Minun on lisättävä puolisoni arvostusta, ylistämistä, sekä ihailua sillä nämä kuuluvat myös avioliittoon. Edes hivenen kohdistamalla näitä asioita puolisolle saavutetaan varmasti pitkäaikaista vaikutusta puolisoiden väliselle kemialle. Oppia hyväksymään oma puoliso sellaisena kuin hän itsenään elää. Hyväksyminen edellyttää omaa asennoitumista puolisooni, kuin asettuisin hänen asemaansa kuvitelmissani. Näin ymmärrän paremmin miltä hänestä tuntuu ja minkä vuoksi. Pystyn ottamaan vastuun asioista puolisoni näkökulman mukaisesti, näin on helpompi pyytää anteeksi ollessani selvästi väärässä.

 Näitä yleviä asioita tulisi minun harjoittaa jatkuvasti kunnes niistä tulee pysyviä, kuin toinen luonto. Päämääränä on kyetä rauhoittumaan ja hyväksyä puolisoni automaattisesti jopa keskellä myrskyisintä riitaa. Muistan silti, riiteleminen on joskus terveintä tapaa mitä aviopari voi tehdä liittonsa hyväksi.

Kirjoittanut

Joulun jälkeen on monella alkoholistilla itsetuhoisia viettejä ajatuksia lopullisesta, itsemurhasta. Sanakin itsessään luo kylmiä väreitä on erittäin surullista, kun läheisemme ajautuu juomisessa näin pitkälle.

Myös, Joulun jälkeen monet alkavat avioliiton hajoamisen pelossa hakemaan apua. Juominen on aiheuttanut vakavan kriisin perheeseen, muut perheenjäsenet ovat saaneet tarpeeksi juopon lupauksiin ja alkaneet harkitsemaan vaihtoehtoa tulevaisuuteen, nimittäin avioeroa.

Avun hakeminen ei ole helppoa masentuneelta alkoholistilta, myöskään alkoholisti ei voi täydellisesti ymmärtää omaa tilaansa heikon henkisen sekä fyysisen tilansa takia. Siksi alkoholistin kieltäminen juomisen aiheuttamista vaikeuksista on mielisairauden asteista, alkoholisti voi kieltää tilansa aina kuolemaan asti!

Apua läheisille, monet ovat jyrkkiä avun antamiseen pettyneitä, kun apu ei kelpaa. Tuttu ajatus, ei juoppoa voi raitistaa tai auttaa, itse juopon pitää raitistua, niinpä jotenkin tämäntapaista ajattelua esiintyy.

Joskus kauan sitten meitä oli kolme veljestä, kaksi raitistunutta jo nuorempana. Yksi veljemme joi luvattoman paljon, aiheutti läheisille kaikkia tuttuja ongelmia juopon tekemänä. Keskustelimme luonnollisesti toisen veljen kanssa mitä voisimme tehdä ja auttaa. Toinen veljistä oli jyrkkänä, että ei voi auttaa, jos juova veljemme ei itse halua lopettaa. Minä olin herkempi kärsin veljemme joutumisesta alkoholismiin.

Aloin soittelemaan useasti juovalle veljellemme, koska asuin 300 km päässä veljestäni. Aloin puhumaan veljen tuskaisilla hetkillä, kuinka voisi saada apua kuten minäkin. Soittelimme usein ja palasimme samoihin raittiuden mahdollisuuksiin ja avun saamiseen.

Viimein eräällä puhelin keskustelun aikana veljeni itki ja sanoi voitko tulla mukaan AA-kerhoon? Kerroin tulevani läksin heti hänen luokseen, juttelimme paljon ennen menemistä. Hän saavutti jonkinlaisen tasapainon henkiseen kurjuuteen. Niin pystyimme menemään AA-kerhoon, olin hänen tukenaan useille AA- käynneille, veljeni oli raittiina yli kaksi vuotta.

Olen usein miettinyt, ellen olisi ollut kiinnostunut läheisestäni ei veljeni olisi niillä heikoilla voimillaan masennuksen ahdistamassa tilassa mitenkään saamaan itsestään irti hakemaan apua saatika menemään avun lähteelle.

Myös, olen ajatellut, miten tärkeästä tuesta laiminlöin veljeäni kohtaan, en koskaan tukenut raittiuden aikana häntä, alkoholisti tarvitsee tukea myös raittina olemiseen. Oli itsestään selvää, veljeni on selvinnyt, näin ajattelin.

Tänäänkin läheisemme tarvitsee meidän tukea ja mahdollista apua, älä ole Juudas ja kiellä sitä! Ojenna läheisellesi arvokas käden ojennus, johon voi tarttua luottavaisena.

Kirjoittanut

Olen, alkoholisti tosin raitis, vuosikymmeniä ollut. Minut on erotettu, erottu. Itse olen joutunut kokemaan raittiina saman, retkahdin juovaan alkoholistiin menime yhteen. Onneksi tajusin lyhyessä ajassa mistä oli kyse. Minä annoin kenkää juopolle, en ikinä kadu sitäkään että minut erotettiin, tai minä erosin itse. Huomasin muutaman hankalan vuoden päästä mitä elämä on. Olin vapaa riippuvuuksista, olin vapaa viinan tuskasta, olin löytänyt elämän. Halusin kaikkea, en saanut mitään mitä halusin, se oli pelastukseni.

Itse olin riippuvainen juopossa naisessa (kohtaloni) sitä lämpöä mitä häneltä sain, olin ujo hakeutumaan naisten seuraan. Minulla oli joku jolta sain jotain,,,,Elämä ja tulevaisuus puuttui, mitä on elämä ilman toivoa huomisesta, tulevaisuudesta. Tulevaisuus on minua varten, tämän päivän valinnoilla voin siihen vaikuttaa. Kun erosin, aloin myös muuttamaan itseäni, ajatusmaailmaani. Päätin muuttaa kaikkea, jotta voisin kohdata sen oikean joskus ja antaa hänelle, korvata hänelle väärin elämäni ajan. Valmistin itseäni elämään parisuhteeseen. Tämä valmistautumiseni tuotti tulosta kohtasin ihmisen jonka kanssa olemme eläneet ainutlaatuisen elämän. Haaveilin kaikesta vaikeina aikoina, haaveilin perheestä ja elämästä siinä. Loppujen lopuksi sain perheen ja elämän josta en koskaan osannut edes toivoa enkä haaveilla.

Jokainen valitsee oman tiensä, yleensä molemmat on alkoholistin perheessä jollain tavalla riippuvaisia, aineellisesti, henkisesti, ym. Siksi ero vaikeaa, en siksi kerro että kannustaisin ensimmäiseksi eroamaan, mutta vuodet vierii juopon elämän tavan muutosta odottaen, sitten huomaat, että on aivan sama miten elää, silloin olet menettänyt elämän kipinän, mitä odotettavaa elämältä enää onkaan. 
Rohkeilla valinnoilla joko elämme tai tuhoudumme, muista valinta on sinun. 
Tässä lyhyesti, VOIMAA VALINNOILLE!!!!

Useat jotka eronneet, katkeroituvat kun huomaavat eronneensa myöhään. Eron jälkeen tajuaa, kuinka olisi pitänyt erota jo kauan sitten, KAIKKIEN HYVÄKSI!!! 

Kirjoittanut

 Olen alkoholistina niin sokea omasta tilastani, etten pysty itsestäni millään tavalla vikoja havaitsemaan, siksi myös helpoin tapa on näitä muista etsiä. Myös kaikenlaiseen huonoon tapahtumaan kohdallani yritän etsiä muita syitä, kuin itsestäni johtuvia.

Muistan hyvin oman katkeruuteni omaan tilaani, sekä ainaisiin epäonnistumisiini. Tahdoin näihinkin toistuviin tapahtumiin löytää syyn muualta. Niin sitten päädyin sinä tuskaisena hetkenä syyttämään Isääni, sekä lapsuuttani. Lapsuuttani johon Isäni oli antanut kielteisiä vaikutteita ja joiden seurauksena nyt vanhempana olen alkoholisoitunut siinä määrin, että elämäni on tulikivenkatkuista taistelua päivästä toiseen. Käyn kotonani jopa ärhentelemässä Isälleni aiheuttamastaan tuskaisesta kohtalostani, joka oli hänen kasvatuksen seurausta.

 Kuitenkin minun on ollut silloin tehtävä itselleni todellinen selvyys asiasta ja myös selvitettävä totuus omaan tilaani johtuvista syistä. Sillä pelkän Isäni laimin lyönnin tai holtittoman esikuvan seurausta se ei missään nimessä ollut. Minullahan on ollut oman tilani valinnan avaimet käsissäni ja olen niitä käyttänyt huonolla menestyksellä elämässäni. Olen itse hakeutunut väärään seuraan josta olen myös osani huonoon suuntaan elämääni saanut. Isälläni tähän ei ole ollut vaikuttamista. Olen unohtanut Isäni hyvät opit itselleni joista nytkin voisin olla ylpeä.

 Sillä minun on kiittäminen Isääni ahkeruudestani työssäni. Siihen oli esimerkkinä Isäni kova elämä ja työ jotka lisäsivät hänen kärsivällisyyttä, sekä ponnistuksiaan elämässään. Isäni näytti omalla tekemisellään mitä on sitkeys ja kuinka sen avulla pääsi innostuksen alkuun. Muistan hänen opettaneen ääretöntä rehellisyyttä ja kuinka sitä tulee vaalia jotta menestyisin elämässäni. Tästä saan kiittää, etten ole vajonnut rikoksiin joista niin monet kaltaiseni ovat joutuneet kärsimään. Olen pelastunut monesta pahasta saamani opin seurauksena. Aloinkin käyttäytymistäni Isääni kohtaan ihmettelemään sillä minulla oli paljon kiitoksen aihetta Isälleni kaikesta huolimatta. Mutta katkeruuteni sokaisi niin paljon etten osannut näitä hyviä asioita tarkastella kohdaltani.

Kiitokset Isälleni sekä yleensä vanhemmilleni siitä suuresta tuesta niinä vaikeina aikoina jolloin ette hylännyt lastanne, ”minua aikamiestä”. Olin sairaudessani silloin siinä tilassa, että Isälleni antamani ystävyys vastasi karhun syleilyä suuren katkeruuteni voimasta.

Kirjoittanut

 Tiedän kuinka elämänlankani on hauras, se voi katketa milloin ja miten tahansa. Olen monasti kuullut omaisten lausuvan ystävistäni joiden elämä on katkennut äkillisesti onnettomuuteen tai vaikeaan sairauteen, kuinka heillä näytti olevan pitkä ja lupauksia antava elämä. Minä joka olen tänään päättänyt pyrkiä irti alkoholin hitaasti kuolettavasta otteesta, olen saanut suuren mahdollisuuden koska raittiuteni halun ansiosta minulle todella tarjotaan elämä.

Raitistumiseni alussa elämäni ei ole helppoa, mutta tiedän selviytyväni kun minulla on tahto ja voima elää. Olen saanut loputtomaan pimeyteen valopisteen jonka ansiosta saavutan paloittain mielenterveyttä, sekä saan katkeamaan matkani pitkään ja pimeään hulluuteen.

Kirjoittanut

Saammeko varmasti apua, apua on luvattu, hallituksen lupaukset on otettava vakavasti (koronavirustilanne) ei riitä, että poliisi koputtaa ovelle. Sekin on tarpeellista joissain tapauksissa, mutta onko apu lähellä, kun perhe ja juova puoliso tarvitsee apua. Mihin voin ottaa yhteyttä, saako ylipäätään apua, jota ongelmainen perhe tarvitsee. Meillä on varmasti aika jolloin poliisi on toistuvasti vieraamme ja ainut apu, tämä tarve lisääntyy ja tapahtumat pahenee ongelmaisessa kodissa, voisi tätä kotia kutsua ”kidutuskammioksi”.

Joskus kauan sitten nuorempana kävelin illalla kotiin töistä, vastaan asteli hento nainen. Kun kohtasimme näin, kuinka hänet oli hakattu todella pahasti. Otin hänet syliini, nainen nyyhkytti ja vapisi, kerroin että hänellä ei ole mitään hätää, olen kanssasi en mene minnekään. Kysyin tietenkin mitä sinulla on tapahtunut, nainen pyöritti päätä ja jatkoi nyyhkyttämistä. Jatkoin koska tiesin, että nyt todella apu on tarpeen, kysyin soitanko poliisin ja ambulanssin? Yllättäen loukkaantunut nainen sanoi, ei tämä ole sitä miltä näyttää, hän sanoi, putosin portaat. Sanoin vihaisena, putosit vaikka ”lentokoneesta” soitan sinulle avun, olen turvanasi, kunnes apu saapuu. Loukkaantunut nainen otti minusta kiinni ja painoi itsensä rintaani vasten, tuli siinä kyynel myös minulle tunsin suurta surua.

En koskaan tavannut tätä henkilöä, mutta annoin hetken hänelle turvaa, jota hän kaipasi. Kun poliisit tulivat ja ambulanssi, ei loukkaantunut nainen halunnut irrottaa otetta minusta. Hän oli löytänyt turvan eikä halunnut menettää sitä. Nytkin muistellessani hetkeä, hetkeä joka piirtyy muistissani tarkasti, tulee kyyneleet sitä ajatellessa.

Etsikää turvaa, turva varmasti löytyy yhdessä tai erikseen!

Paljon rakkautta koteihin, "anna rakkautta niin saat sitä myös itse". "rakasta itseäsi, että osaat rakastaa muita"!

Kirjoittanut

 Olin kauan, kauan sitten oman henkisen tilan luhistumisen seurauksena valtavan tuskan ahdistuksessa, suunnittelin lopullista ja ajattelin ainoaksi vaihtoehdoksi itsemurhaa. Olin fyysisesti väsyksissä nukkumiseni oli kokonaisen kuukauden aikana äärettömän minimaalista, siksi huuruisissa ajatuksissani suunnittelin ainoastaan hiukan nukkuvani, lepääväni kuolleena voimistuen uudelleen nousuun.

 Sittemmin olen ajatellut sitä vääryyttä mitä olisin saattanut itsemurhassa itselleni, sekä elämälleni tehdä. Katsoinkin kuinka olisin tehnyt suuren varkauden ihmiselämälle, sille jolta olin elämän hengen lahjaksi saanut. Luulotteluni, ettei minulla olisi ollut mitään paikkaa elämässä, oli suurta hulluutta. Käsitin palvelevani itsestään elämää, kun olin olemassa. Minua hillitsi ajatuksissani hyvien tulevien töiden merkitystä elämääni, halusin löytää vielä kärsivän ja pyrkiä auttamaan häntä, näin saavutin ajatuksissani voiman elää.

Kuolema oli minulle pimeä toive, suuri myrskyisä haave lohdutukseen, mutta se olisi ollut kaiken loppu.

Sivu 1 / 9