Kirjoittanut

Juopon Joulu, periytyvää?

Ystäväiseni alkoholisti, pilaatko joka Joulun, tämän tulevankin?

Muistelen oman nuoruuteni Joulua, aattoiltaa. Olin jo nuoruusiässä ja ymmärsin elämää, elämää mitä isäni puolelta näin toistuvasti. Jouluaatto oli Isäni itsekästä ajattelua vain itsestään, tai mitenkään pystynyt alkoholismissaan sitä toisen suuntaiseksi näyttää. Viina ja pullo olivat parhaat kaverit Jouluna, yritti esittää kuitenkin koheltamisen keskellä mukavaa ja nauttivan Joulun tunnelmasta.

Minulle oli sanoinkuvaamattoman vaikeaa olla isäni seurassa, minuun sattui kuinka tärkeää isälleni oli pullo ja muut ympärillä teeskentelivät, ettei mitään ole vialla ”mukava Joulu”.  Olin erittäin katkera isälleni kaikista Joulujen pilaamisesta. Itkin joka Joulu itseni uneen ”yöllä” kun juoppo isä oli saatettu nukkumaan. Näistä tunnekuohuisista lapsena vietetyistä Jouluista muistan kaiken katkeruuden vieläkin. Oli helppoa muistaa olivat samanlaisia ”juopon Jouluja”

Ja hyvä, lämmin hellä
on mieli jokaisen,
oi jospa ihmisellä ois
joulu ainainen.

Kaikilla ihmisillä pitäisi ehdottomasti olla rauhaisaa Joulun viettoa ilman katkeruutta ilman pelkoa, kuten laulun sanoissa tunnelmaa korostetaan.

Minun Joulu (kauan sitten, kauan,,,)

Mulla on ollut joulumieli kadoksissa, kaikki velat ja murheet painavat mieltä, kaikki aiemmin kännisenä koheltamiset ja seuraamukset niistä. Mutta nyt pitäisi piristyä onhan Joulu, laittelen kuuseen pieniä koristeita, niin siinä vähinen osanotto Joulun synnyttämiseen perheeseeni. Kaverini leipoo pipareita, kakkuja, siivoaa vauhdilla. Ahertaa yhteisen Joulun ja joulumielen saavuttamiseksi. No minulla oli hankkimani pullo viinaa piilossa naukkailin salaa. Aloin saamaan tunnetta viinan avulla eiköhän se tästä :), olin jo huolissani etten saa minkäänlaista joulufiilistä aikaiseksi. 

Joulu mieli syntyy sydämestä!

Jouluista tunnelmaa on rakennettu pikku hiljaa kotiimme, kaverini ahertaa kodin siistimisessä ja ruokien tekemisessä, sekä lahjojen paketoinnissa. Huonekuusi tarttui mukaan vanhalta valtion omistamalta maalta, kuten joka Joulu. Tapasin matkalla vanhan kaverini naapurista, hänellä oli pullo viinaa mukana. Hän tarjosi sitä auliisti minullekin, yritin kertoa etten halua kun perheelle pitäisi Joulu tehdä raittiina. No ei minua paljoa tarvinut suostutella kun jo siemailin kunnon ryyppyjä. No sitä kuusta yritin muutamilla koristeilla omalta osalta joulun eteen tehdä, kuten jo alussa kerroinkin.

Meillä on ensimmäinen joulu tulossa lapsen kanssa ja vielä ihan oikeana perheenä. Usein vietimme Joulut maalla muiden kotona. Olemme miettineet jouluperinteitä ja miten saisimme joulusta meidän näköisen ja rauhallisen. Kaverini iloisena kertoo kuinka joulun rakentaminen kotiin on niin ihanaa, siksi vaihteeksi halusimme viettää sitä omassa kodissa oman perheen kesken.

Minä sitä pulloa tyhjentelin, uskoin ettei kukaan huomaa, mutta kaverini alkoi ajoittain olemaan todella surullisen oloinen. Minulla joulumieli alkoi kasvamaan ja tunsin suurta lämpöä. Halailin lasta ja kaveriani, hän kysyi oletko juonut, enhän halaillut selvinpäin. Aloin olemaan humalassa tunsin sen, ja niin kaverinikin huomasi. Seuraukset oli havaittavissa Joulumieli katosi, kaverini pyyhki kyyneliä silmistään ja sanoi "inhoan sinua joulun pilaaja", tämä sattui koska muistin heti miten itsekkin olin samoja tuntenut omassa nuoruudessa.

Aloin olemaan katkera ja tunsin itseäni kohtaa vihaa, kaverini leipoi surullisena lihapullia pyöritti niitä kädessään ja katsoi vesisilmin minua sanaakaan sanomatta. Suutuin ja heitin seinään lihapulla taikinan ja huusin "olenko muka pilannut Joulun?" Oli sanomatta selvää Joulu katosi siinä silmän räpäyksessä. Olin jo niin kännissä että hoipertelin ja kävelin pitkin seiniä, enkä oikein tajunnut missä mennään ja mitä kello on.

Niin siinä kävi kuten tavallista olin sammunut huoneiston käytävälle kun heräsin huonossa olossa "krapula" tunsin otsassani omituista kiristystä. Tunnustelin ja tunsin aivan kuin jotain paperia, peili ole käytävällä siirryin katsomaan. Mitä helvettiä, otsaani oli teipattu lappu jonka pystyin lukemaan oli kirjoitettu niin että näkyi peilissä. Siinä luki "olemme lähteneet maalle, kiitos ihanasta Joulusta", jatkui vielä "vietä nyt oma Joulusi, niitä pääset viettämään". Kyllä alkoi vi****** soitin heti perään puhelimella, kesti kauan ennenkuin vastattiin, aloin heti huutamaan "teit paskamaisen tempun,,perkele veit multa Joulumielen onko nyt kusipää mielesi hyvillään" tuutte heti takaisin. Oli hiljaista hetken päästä kuului vain pieni ääni kun puhelin laitettiin paikalleen, alkoi varattu ääni tuuttausta kuulumaan. Jotenkin tunsin että minulla alkoi muutosten aika elämässäni. 

Anna lapselle ja puolisollesi raitis joulu!

Lapsi odottaa joulua sekä puolisosi, molemmat haluaa olla mukana rakentamassa mukavia yllätyksiä. Muista lapsen ilo on aitoa. Epämiellyttävä ja kirvelevä totuus kuitenkin on, että monen lapsen juhlatunnelma loppuu alkoholistin alkoholin käytön vuoksi. Lasten hyvä joulu taataan vain  ilman päihteitä ja opettaa tämä taito myös lapsille. Joulu on lasten juhla ja lapsuuden joulumuistot kestävät koko eliniän. Antakaamme jokaiselle lapselle raitis joulu!

 

Kirjoittanut

 Olen usein miettinyt omaa suhtautumista yhteiskuntaa kohtaan, silloin juodessani. Minä vihasin omassa katkeruudessa niitä yhteiskunnan järjestämiä palveluja sekä tukitoimia  joista minulle ei ollut suoranaista hyötyä. Minä hyväksyin minkä vaan asian kunhan itse hyödyin siitä. Katkeruuteni pohjalla häilyi tietysti, etten saanut aina tahtoani näissä palveluja ylläpitävien  toimipisteissä läpi. Minä tapani mukaan yritin kaikkialla alistaa muita tahtooni jos epäonnistuin siinä, suutuin sekä katkeroiduin. Aloin suorastaan tuntemaan vihaa näitä kohteita kohtaan.

 Ihmettelin tätä ominaista suhtautumistapaa, joka koko ajan lisääntyi juodessani. Mutta tarkastelun kohteeksi onkin otettava olosuhteeni missä vietin aikaani. Sillä ollessani kroonisten valehtelijoiden tai huijarien seurassa vuosia, mihin kuuluu hoitolaitokset täysin omalla erikoisella tavallaan. Näiden kohtaamisten ja kosketusten jälkeen on vain odotettavissa persoonaani kehittyvän krooninen epäluottamus ihmiskuntaa vastaan, sekä itseäni kohtaan, jonka seurauksena myös masennun helposti. Käytöksessäni alkaa yhä enemmän esiintyä kiukkuisuutta, jonka seurauksena on huono kommunikointi kyky muita kohtaan. Siksi oman itseni terveyden kannalta olisikin päästävä tämänkaltaisesta pakkomielteestä eroon tai tuhoutuisin ilman muuta. Mielestäni kannattaisi alkaa etsimään totuutta.

 Totuuden löytämiseen auttaa olemalla itselleen ja muille rehellinen. Ellen löydä totuutta kohdaltani saatan luhistua kaaokseen. Minulle riittää kun löydän oman totuuden asioista. Näin myös alan saavuttamaan oikean suhtautumisen yhteiskuntaa kohtaan, sekä etupäässä itseeni. Totuuden olemassa olo, sekä etsiminen on kulmakiviä elämässäni.

Kirjoittanut

Minulla on juoma-aikana sanoisiko luonteen tai ajatustavan vääristymä, vältin totuutta muuntamalla asioita ja tapahtumia paremmaksi (etenkin huonoja). Ilmeisesti kertoessani ja toimiessani näin kuljen pakoon itseäni mitä olen ollut tai tehnyt (väärin tekeminen). Juoma-aikoina omaa olemusta (elämän tapaa) suojeltiin tehokkaasti näyttelemällä muuta, mitä todellisuudessa olikaan. Tulee jostakin alitajunnasta sellainen pelko (itsesuojeluvietti), että paljastuu koko totuus itsestäni ja tätä varjellakseen alkoholistin valheet pulppuavat moni sanaisena tarinana, sekä  niiden surullisen kuuluisien roolien vetäminen alkaa.

Olen usein keskustellut muiden kaltaisteni ystävien kanssa niistä tempuista, sekä olosuhteista, myöskin tapahtumista juomakentillä. Heillä oli omansa ja minulla hiukan toisenlaisia, mutta yhteinen sävel näissä erilaisissa kohtaloissa oli alkoholismi ja siitä johtuvat seuraamukset. Näissäkin tarinoissa mitä puhuimme erottui näin jälkeenpäin tarkastellen (omissa) se rehellisyys. Asiat täytyi kertoa vääntäen ne huonot asiat kohdaltani paremmiksi jopa lisätä tarinaan koomisuutta häivyttääkseni huomion huonoista kohdista naurulla. Pitäisi ne entisetkin pystyä puhumaan toisille ja etenkin itselleen rehellisesti. Mutta kehitys käy tunnetusti hitaasti itseni kanssa, eihän vuo­sikausia petoksen, valheellisuuden, näyttelemisen, haavemaailman verhoamasta maailmastani yksi kaksi olla "rengas pään päällä".

 

Kirjoittanut

 Juodessa usein kuvitteli olevansa erilainen persoona muihin juojiin nähden. Ei halunnut, eikä muutenkaan itseään osannut todenmukaisesti tunnistaa, koska juuri tätä todellista persoonaa välttääkseni join. En uskaltanut olla se oma kurja, sekä rikkirepeytynyt ihminen. En tietenkään pystynyti täydellisesti omaa tilaani koskaan siinä tilassani muutenkaan ymmärtämään.

 On helpompaa näin jälkeenpäin arvailla, sekä ajatella mahdollisemman johdonmukaisesti silloista totuutta olosuhteista. Mutta ilmeistä on oman luulottelun kasvaminen omasta persoonasta ja sen ylivertaisuudesta muihin verrattuna. Sillä luulottelut kasvavasta ystäväpiiristä olivat harhaanjohtavia illuusioita. Toki tämä ensinnäkin muuttui täysin siitä totutusta "perhepiiristä", sinne "katupiiriin", jossa kuvittelin kasvavan tämän "ystävämäärän" oman hienouteni johdosta, myös kuvittelin olevani hyvin seurallinen kaveri.

 Etenkin niissä seurustelutilanteissa naisten kanssa koin tämän viksuuteni olemassa olon hyvin voimakkaana. Mutta näin jälkeenpäin huomioiden sitä huonoa menestystä myös tällä alueella. Ei voi muuta johtopäätöstä tehdä kuin:" kuinka paljon käytettiin minua hyväksi"! Ja tämä totuus on ollut erittäin vaikea hyväksyä. Mutta tämän ymmärrys on auttanut pysyttelemään poissa sieltä sairaasta ympäristöstä, missä nämä silloisen käsitykseni ystävät olivat. He olivat vain ystävällisiä saavuttaen näin perimmäiset tavoitteensa kohdallani saavutettavaksi. Siis siellä olin hyväksikäytön kohteena, enkä sinne ole mitään velkaa. Koska, tämä olikin etupäässä kohdallani yksipuolista tätä asiaa.

Tämä harha, omasta paremmuudesta huonossakin seurassa pitkitti juomistani. Hämäryys oli laskeutunut mieleeni, pelkäsin ja häpesin missä kuljin, illuusio omasta paremmasta persoonasta kuin muut, auttoi pysymään ihmisten halveksivassa seurassa.

Kirjoittanut

- Alkoholi on tuonut alkuaikana vapauttavaa voimaa ja rohkeutta. Olen voinut sen voimasta lähestyä ihmisiä ja toista sukupuolta helpommin

- Jatkuvan juomiseni seurauksena olen alkanut pelätä krapulaa ja alemmuuden tunnetta, itsetuntoni on heikentynyt. Krapulaani sisältyy voimakkaat fyysiset vieroitusoireet ja psyykkinen masennus yhdessä tuntuvat niin ahdistavilta, että etsin mieluummin pakokeinoa ja mielihyvää jatkuvasta kännistä.

- Tekosyynä niille ikäville asioille joita en halunnut käsitellä, mutta ennen kaikkea kokemaani tylsyyteen, kun ei ollut muutakaan tekemistä, tartuin "kaveriini" tuoppiin. Kierre syntyi kovin helposti.

- Sosiaalisuuteni rapistui kännieni myötävaikutuksella, aloin särkeä ihmissuhteitani vaikka minun olisi pitänyt rakentavasti toimia niiden hyväksi. Juominen masensi minua edelleen voimakkaasti ja masennus laittoi minut juomaan aina vain lisää.

- Juodessani minulla oli aina valmiina syy jos toinenkin. lopulta parhaimpia syitä juomiselleni oli masennus johon vetosin toistuvasti. Masennuksestani syntyi pysyvä pakopaikka.

- Ensin kokeillaan ja huomataan että jees tämä on elämää ja kivaa. Lopulta sitä käyttää useisiin tilanteisiin mitkä alkavat tuntua epämiellyttäviltä ja lopulta yksistään siksi että pysyisi mielestään normaalina.

- Mitä pitemmälle olen raittiudessa edennyt, on minulle selvinnyt ajatus juomatavastani. Join sitkeästi, itkin voin pahoin, ahdistuin, minulta vaadittiin todella sitkeää asennetta ennen kuin havaitsin voimakkaan riippuvuuden.

- Kohdallani havaitsin varhaisen toipumisvaiheen kestävän ainakin 6 kuukautta, tässä useimmiten myös retkahtamiseni vaara oli suurin.Tänä aikana taistelin sopeutumismuutosten kourissa, aloin kehittää uusia tapoja kohdata stressi esim. työssä. Opin myös mielialan vaihteluita käsittelemään henkilökohtaisissa suhteissa.

- Monesti uhkailin tehdä itsemurhaa, kauan tämä onnistui, sain rakastamani puolison suunnattomaan hätään, päämääräni saavuttaen. Vuosien päästä puolisoni asettui tyrannia vastaan, ei auttanut vaikka otin köyden käteeni vahvistaakseni uhkailua itsemurhasta. Hän oli jo oppinut, sanoi tee vain, sittenhän sinustakin päästään.
Paljon olen tehnyt raittiuden eteen, nytkin on kauhea kankkunen, tili tyhjä ja naama auki. Vaimo karussa kotonaan, "upeata että on homma hanskassa".

- Kukaan ei ole hyödytön, aina voi olla edes huonona esimerkkinä.

- En saa mitään aikaiseksi, ei ole voimia hoitaa tai tehdä yksinkertaisia juttuja. Joitain ihan pieniä kuten postin haku onnistuu. Yleensä siirrän tietoisesti asiat syrjään ja annan niiden yksinkertaisesti maata.

- Omissa ahdistuneissa ja itseensä taas kerran pettyneissä mietteissä ollaan. Nytkin liian helposti koen, etten ole minnekään tervetullut. Pääsee siitä syystä vähän paremmalla mielellä tuonne sänkyyn viihtymään.

- Ollaan itsellemme lempeitä, ei tuomita vaan annetaan anteeksi. Suunnataan katse kohti uutta ja parempaa.

- Kun mielessäni suljin jonkin avun pois, pitkitin omaa selviytymistäni ja saatoin itseni alttiiksi vaaroille jotka tuhoaisi minut lopullisesti hetkessä.

- Kahleet niitä jotka lujittavat ja sitovat itseni ryyppykavereihin, vain ryyppy eihän niistä muuhun olisikaan kuten ei minustakaan. Kuvitelmani kavereiden olemassaolosta kariutuvat alkaessani raitistumaan, hyvä niin!

- Alkoholismi on vaativa sairaus, se vaatii itseltäni suunnattomia ponnisteluja. Se ei helpota muutamassa kuukaudessa tai viikossa. Alkuaikana tulee tunne kuinka tämä on helppoa, tämän hämäävän tunteen taakse piiloutuu väärä ajattelutapa, olen selviytynyt! Tuohon halpaan olen langennut liian usein, olen tullut huomaamaan kuinka yhtäkkiä ollaan humalassa.

- Kuulun niihin jääräpäisiin alkoholisteihin, jonka seurauksena minulla ei pitäisi olla mitään mahdollisuutta raitistua tai selvitä, ainakin kun katsotaan tilastojen valossa. Koska olen niin monta lukematonta kertaa yrittänyt ja taas epäonnistunut (tänään raitis).

 Saat uskoa, että muutkin kuten sinä ja minä myös useimmat kaltaisemme on kokenut samoja asioita joita tällä hetkellä saatat tuntea sinä, olkoon mitä vain. Vaikka ajattelisit mitä vain, niin tänään joku kaltaisistamme ajattelee juuri samoin. Muista, et ole ainoa alkoholisti etkä ole yksin, helposti niitä ajatuksia tulee! 
 
 
 
Kirjoittanut

 Sinä päivänä, kun myönsin olevani alkoholisti, sain sisälleni ensi heräämisen hengenelämän alueella. Tämä on tärkeä askel raittiuden tiellä, yksi tärkeimmistä. Se on sanoakseni ensi askel, lahja ensi heräämiselle. Ja saadakseni lisää näitä hengenelämän lahjoja on minun kyettävä jatkamaan raittiuttani. Minun on pystyttävä luopumaan entisestä elämästäni, elämäni joka ei onnistunut, siihen uuteen elämään jolla on mahdollisuus onnistua missä olosuhteissa tahansa. Nimenomaan missä tahansa olosuhteissa!

 Tulevalle elämän muutokselle ei ole ratkaisevaa onko minulla aineellista menestystä tai epäonnea, ei myöskän ole riippuvuutta ilon tai tuskan vaikutuksiin. Sillä olen saanut avata suuren mahdollisuuksien oven elämälleni tällä omalla heräämiselläni. Mutta minun on jatkettava omaa heräämistäni saadakseni jatkaa mahdollisuuksien elämää. Tätä heräämisen jatkumista auttaa suurelta osin kanssa käymiset kavereitteni seurassa. Myös oppia olemaan yksin omien ajatusten kanssa, oppia olemaan hiljaisuudessa.

Kirjoittanut

 Menneeseen tulee suhtautua todella oikein, mennyt antaa minulle oikeat suuntaviitat nykyiselle elämälleni, nämä huonot tapahtumat ovat vielä hyvässä muistissa. Havaitsin alkuvaiheessa kuinka typerää on etsiä lapsuudesta tai yleensäkin menneestä vikoja omaan tämän hetkiseen tilaani. Tietenkin ollessani psykologin vastaanotolla ja hoidossa, nämä psykologit pyrkivät ehdoin tahdoin hakeutumaan sinne menneeseen, että saavuttaisin ”psykologisen pelastuksen”. Katsoin terapeutit, sekä psykologit vaarallisiksi, sillä alkoholistina olisin myös riippuvainen heistä hyvin lyhyessä ajassa. 

 En pitänyt ajatuksesta, että ulkopuoliset lähteet olisivat syyllisiä omaan alkoholismiini tai sitten niitä ”löydettäessä” olisi välttämättä edes apua tilanteeseeni. Siksi en myöskään kunnioita terapeutteja, koska he hakevat väärällä tavalla lohdutusta sairauteeni. Aloin itse etsimään sisältäni viestejä joiden seurauksena pääsisin eteenpäin sairauteni hoidossa. Aloin ottamaan harteilleni vastuun omasta itsestäni tapahtui mitä tahansa, lisäksi otin oman elämäni ohjakset haltuuni, enkä koskaan niitä ole luovuttanut edes terapeutille. Muistan, kuinka aika toimii itsestään tehokkaana terapeuttina.

 Lisäisin, kuinka erehtyvä ihminen saa lahjaksi armon ja anteeksiannon. Minulle riitti useimpien virheellisyyksien paljastuminen, eikä näin ollen ollut syytä kaivaa enemmin näitä ja ruveta analysoimaan löydettäessä niitä. Minulle on aina riittänyt menneiden kärsimysten antamat opetukset, joiden seurauksena tämänkin päivän hyviin tapahtumiin olen päässyt osalliseksi.

Menneestä tiedän kaiken, mutten silti pysty sitä muuttamaan. Tulevaisuudesta en tiedä mitään, mutta silti voin sitä muuttaa ja vaikuttaa siihen. Tämä totuus on lisännyt panostamaan enemmän tulevaisuuteen kuin siihen menneen märehtimiseen. Menneen murheet ja huomisen huolet vievät mieleni kaaokseen ja paniikkiin.

Kirjoittanut

 Alkoholistina hakeuduin (ajauduin) mieluummin oikopolkujen kautta omiin päämääriini (tietenkin laiskuuttani), myös oma vastuun pakoileminen vaikutti päämääriin pääsemiseen. Suhteeni vaurauteen siis rahaan, sekä maallisen omaisuuden kasvattamiseen on liian ahnemielinen. 

 Siksi vastapainoksi haluaisin lohdutella itseäni oikeaoppisesti köyhyydestä, koska huonon nurja puoli on hyvä. Eiköhän tämän perusteella löydy köyhyydestäkin hyviä puolia, kun tarkkaavaisesti miettii. Siis köyhyydellä on varmasti omat rikkautensa, joita minunkin tulisi rakastaa.

  • Nöyryyteni on suuri hyve, minulle riittää yksi huone lepooni.
  • Köyhyydessäni ei tarvitse pelätä rosvoja tai varkaita, köyhyyteni siis lisää turvallisuuttani.
  • Köyhänä en halua himoita maallista, siksi elänkin iloisena enkä ylpeänä.
  • Köyhyyteni antaa kuitenkin mahdollisuuden elää täydellisesti. 

 Elämäni rikkaus on sisälläni sieltä rikkauteni loiste palaa näkyvästi myös ulospäin. Vaikka olisin kuinka köyhä, silti rikkaimmatkaan eivät pystyisi ostamaan minua.

Kirjoittanut

 Tiedän kuinka elämänlankani on hauras, se voi katketa milloin ja miten tahansa. Olen monasti kuullut omaisten lausuvan ystävistäni joiden elämä on katkennut äkillisesti onnettomuuteen tai vaikeaan sairauteen, kuinka heillä näytti olevan pitkä ja lupauksia antava elämä. Minä joka olen tänään päättänyt pyrkiä irti alkoholin hitaasti kuolettavasta otteesta, olen saanut suuren mahdollisuuden koska raittiuteni halun ansiosta minulle todella tarjotaan elämä.

Raitistumiseni alussa elämäni ei ole helppoa, mutta tiedän selviytyväni kun minulla on tahto ja voima elää. Olen saanut loputtomaan pimeyteen valopisteen jonka ansiosta saavutan paloittain mielenterveyttä, sekä saan katkeamaan matkani pitkään ja pimeään hulluuteen.

Kirjoittanut

 Vannoin usein lopettavani juomisen, aloin kuitenkin yhä uudestaan vajoten syvempään ahdinkoon. Minun oli alettava ymmärtämään oman avun tarpeen, että selviytyisin. Myös olisi herättävä ymmärtämään läheisten ystävien avun merkitys tulevaan hoitoomme. En saisi torjua hyvää tarkoittavien ihmisten, sekä oman aviopuolison hätääntynyttä, sekä tuskaista huomiota olemuksestani.

 Nimittäin nämä läheiset uskaltavat minulle sanoa yhä useammin, menisit hoitoon etkö näe mikä olet. Tämä onkin sitä hätähuutoa ympäristöstä joka näkee tilani pahenevan päivä päivältä. Siksi en omahyväisyydessä saisi hyljätä tämän tiedon suomaa mahdollisuutta vaan pyrkisin omassa hiljaisuudessa punnitsemaan mahdollisia yhteyksiä omaan elämään.  

Sivu 1 / 9