Kirjoittanut

 On muistutettava vakavasta sanoisinko "harhasta", olemattomasta uskomuksesta. Uskomus koskee kaikkia vakavia tapahtumia, siis huonoja seuraamuksia jotka ei kosketa meitä millään tavalla. Ohitamme ne tiedot tapahtumista olan kohautuksella, sillä nämä ei kosketa nyt eikä uskomuksemme mukaan "koskaan" meitä itseämme....

 Lehdissä ja muissa medioissa kerrotaan yhä useammin uutisia, karmeita tapahtumia humalaisten tekemänä. Mutta, emme koskaan halua uskoa näitä tapahtuvan omalle kohdalle silti nämä saattaa olla tosia ennemmin tai myöhemmin juomisemme jatkuessa, sekä pahetessa. Olen myös itse sortunut muiden kaverieni kanssa nauramaan ystävällemme joka joutui linnaan rattijuopumisen takia, ilkuimme hänelle, että hän pääsee pelaamaan urheiluseura raitaveikkoihin, koska oli urheilumies. Mutta niin vain kävi, että vuosien päästä oli samaisen joukkueen kapteeneja useat ystäväni. Uskomukseni, että minulle ei voi käydä samoin pettää ennemmin tai myöhemmin. Sillä kaikki mitä muille alkoholin väärin käyttäjille tapahtuu, on mahdollista käydä myös minulle.

Sillä en varmasti ole mikään erikoistapaus vaikka sitä haluaisinkin olla.

Kirjoittanut

 Hakeuduin miksen myös turvauduin kaikkeen valmiiseen, en pystynyt itse toimimaan oikeastaan koskaan. Minulla ei ollut mitään vastuuta eikä myöskään huolta toisten hoitaessa arkiset askareet, kuten raha-asiat, puhumatta muista tilanteista. Tämä tapa oli kasvanut nuoruudesta lähtien, olin aivan liian ujo sekä arka, niin ja heikko itsetunto oli este tekemisille. Minulla ei ollut oma elämäni missään vaiheessa omissa käsissäni, vaan jossain muualla. Se oli luisunut pois väärän elämäntapani myötä. Eroni seurauksena sain juoda itsesäälin, kaipuun haikailluissa, toiveajatteluissa, peloissa, alemmuuden tunteissa, sekä häpeässä ym. Tämä kaikki voimistui juomisen määrätietoisesti kasvaessa.

 Töillä ei ollut mitään väliä, eikä huolenpito kohdistunut itseeni, kunhan sai alkoholia unohtaakseen kaiken. Juomisestani seurasi niitä yksinäisyyden pelkoja, en voinut asettua omaan kotiini, hakeuduin muualle. Näillä ryypyillä vahvistin jatkuvasti oman tunne-elämäni sairauden voimistumista. Kun lisätään juomisen seurauksena kaikkien alueiden jonkintasoinen yliherkistyminen, olikin seurauksena painajaismainen luhistuminen henkiseen pimeyteen, jossa kolkutellaan hulluuden rajoja.

On aika ottaa omasta elämästä vastuu, sillä kaikki riippuvuussuhteet osaltaan edesauttaa rajan ylittämistä synkkyyttä kohti.

Kirjoittanut

 En koskaan ole osannut antaa arvoa hyvälle käytökselle, sekä pukeutumiselle. Tykkäsin olla ”jätkä” etenkin reilu sellainen. Reiluna ja rehtinä pidin itseäni aina ja muissa en tätä ylevää piirrettä havainnut lainkaan. Totuus oli karmeaa kun havaitsin ettei näitä ominaisuuksia itsessäni ollut murun häivää. Juoma-aikoina, niinä pitkinä vuosina opitut kuvitelmat pinttyivät näkökantaani ja alkoivat olemaan omaa vääristynyttä persoonaani. Siksi niiden havaitseminen kovien ja rehellisten itsetutkiskelujen jälkeen oli vaivalloista. Kaikkein pahimmat kolhut elämässäni sain huonon käyttäytymiseni seurauksena. Tämän puutteen ymmärtäminen ja mitenkä siitä olen aina kärsinyt oli itselleni vaivalloinen tapahtuma raittiinakin aikoina.

 Kun kohtasin hyvin käyttäytyvän ihmisen nautin ja tunsin mielihyvää kun hän lausui , hei ystäväni , mitenkä olet jaksellut? Olin suruissani kuullessani kuinka kissasi oli jäänyt auton alle. Itse olisin käyttäytynyt kuten piireissäni kasvoin, moi vanha pieru mitenkäs olet puujalkasi kanssa könkännyt, äläkä siitä kissastasi murehdi vanha kirppupesä se jo oli, hyvin jouti. Hyvin käyttäytymisen seurauksena saavutetaan hyväksyminen. Tätä hyväksyntää olen hakenut koko ikäni, olen omaksunut aina väärät keinot saavuttaakseni sitä. Käyttäytymiselläni ja pukeutumisellani on merkitystä halusin ymmärtää tämän tai en halunnut. Laiskuuteni hoitaa omaa henkilökohtaista hygieniaa rajoitti oppimiseni näihin uusiin asioihin.

Kaiken uuden oppimisen, pukeutumisen ym. siisteyden esteenä oli vain oma laiskuuteni.

Kirjoittanut

Olen ollut niitä ihmisiä, joka olen sairaudessani etsinyt tietoisesti muista ihmisistä heidän omaavia vikoja, tietysti oman näkemykseni perusteella. Kun keskustelin jonkun ihmisen kanssa, ei mennyt aikaakaan, kun huomasin inhoavani tätä. Jostain käsittämättömästä syystä kärsivällisyyteni ja suvaitsevaisuuteni vain loppui, enkä sietänyt häntä, en pitänyt myös hänen käyttäytymisestään keskustelun aikana.

Aloin tarkkaavaiseksi hänen kohdallaan löytääkseni lisää vikoja hänestä. Tämän seurauksena aloin jopa tuntemaan vihan tunteita häntä kohtaan. Sain vaivoin karistettua nämä tuskaiset ajatukset ja tunteet, etenkin vihan tunteet. Halveksuntani lisääntyi häntä kohtaan käsittämättömästä syystä, syystä mitä en täysin ymmärrä vieläkään.

Ehkä tärkein syy on ollut omassa suvaitsevaisuudessani, sillä en ole koskaan voinut avautua ihmisille, jotka ovat olleet minua viisaampia ja lukeneempia, sekä omanneet suuremman tiedon pohjan. Lisäksi olin kateellinen heitä kohtaan mitä he sitten edustivat. Alkaessani lisäämään kärsivällisyyttä ja ymmärtämään erilaisuuden rikkauden aloin kohtaamaan näitä ihmisiä avoimemmin keskusteluissamme.

Minun on tärkeätä muistaa toisesta ihmisestä. Vaikka hän ei mielestäni tiedä paljoa en saa pilkata ja nauraa hänelle edes omissa ”likaisissa” ajatuksissa, sillä hän myös tietää asioita mistä minä en tiedä puolestani yhtään mitään.

Kirjoittanut

Olen, alkoholisti tosin raitis, vuosikymmeniä ollut. Minut on myös erotettu (käsketty painumaan helvettiin). Itse olen joutunut myöskin kokemaan raittiina saman tilanteen retkahdin juovaan alkoholistiin, menime yhteen, onneksi tajusin lyhyessä ajassa mistä oli kyse. Minä annoin vuorostani kenkää juopolle. En ikinä kadu sitä, että minut erotettiin tai minä erosin itse. Huomasin muutaman hankalan vuoden päästä mitä elämä on. Olin vapaa riippuvuuksista, olin vapaa viinan tuskasta, olin löytänyt elämän. Halusin kaikkea, en saanut mitään mitä halusin, se oli pelastukseni.

Itse olin riippuvainen juopossa elämästä päivittäisistä rutiineista. Elämä ja tulevaisuus puuttui, mitä on elämä ilman toivoa huomisesta, tulevaisuudesta. Tulevaisuus on minua varten, tämän päivän valinnoilla voin siihen vaikuttaa. Kun erosin, aloin myös muuttamaan itseäni, ajatusmaailmaani. Päätin muuttaa kaikkea, jotta voisin kohdata sen oikean joskus ja antaa hänelle parempaa korvata hänelle väärin elämäni ajan. Valmistin itseäni elämään parisuhteeseen.

Tämä valmistautumiseni tuotti tulosta. Kohtasin ihmisen jonka kanssa olemme eläneet ainutlaatuisen elämän. Haaveilin kaikesta vaikeina aikoina, haaveilin perheestä ja elämästä siinä. Loppujen lopuksi sain perheen ja elämän josta en koskaan osannut edes toivoa enkä haaveilla.

Jokainen valitsee oman tiensä, yleensä molemmat on alkoholistin perheessä jollain tavalla riippuvaisia, aineellisesti, henkisesti, ym. Siksi ero on vaikeaa, en siksi kerro että kannustaisin ensimmäiseksi eroamaan, mutta vuodet vierii juopon elämän tavan muutosta odottaen sitten huomaat, että on aivan sama miten elää, silloin olet menettänyt elämän kipinän, mitä odotettavaa elämältä enää onkaan.

Rohkeilla valinnoilla joko elämme tai tuhoudumme, muista valinta on sinun.

 

Kirjoittanut

- Alkoholi on tuonut alkuaikana vapauttavaa voimaa ja rohkeutta. Olen voinut sen voimasta lähestyä ihmisiä ja toista sukupuolta helpommin

- Jatkuvan juomiseni seurauksena olen alkanut pelätä krapulaa ja alemmuuden tunnetta, itsetuntoni on heikentynyt. Krapulaani sisältyy voimakkaat fyysiset vieroitusoireet ja psyykkinen masennus yhdessä tuntuvat niin ahdistavilta, että etsin mieluummin pakokeinoa ja mielihyvää jatkuvasta kännistä.

- Tekosyynä niille ikäville asioille joita en halunnut käsitellä, mutta ennen kaikkea kokemaani tylsyyteen, kun ei ollut muutakaan tekemistä, tartuin "kaveriini" tuoppiin. Kierre syntyi kovin helposti.

- Sosiaalisuuteni rapistui kännieni myötävaikutuksella, aloin särkeä ihmissuhteitani vaikka minun olisi pitänyt rakentavasti toimia niiden hyväksi. Juominen masensi minua edelleen voimakkaasti ja masennus laittoi minut juomaan aina vain lisää.

- Juodessani minulla oli aina valmiina syy jos toinenkin. lopulta parhaimpia syitä juomiselleni oli masennus johon vetosin toistuvasti. Masennuksestani syntyi pysyvä pakopaikka.

- Ensin kokeillaan ja huomataan että jees tämä on elämää ja kivaa. Lopulta sitä käyttää useisiin tilanteisiin mitkä alkavat tuntua epämiellyttäviltä ja lopulta yksistään siksi että pysyisi mielestään normaalina.

- Mitä pitemmälle olen raittiudessa edennyt, on minulle selvinnyt ajatus juomatavastani. Join sitkeästi, itkin voin pahoin, ahdistuin, minulta vaadittiin todella sitkeää asennetta ennen kuin havaitsin voimakkaan riippuvuuden.

- Kohdallani havaitsin varhaisen toipumisvaiheen kestävän ainakin 6 kuukautta, tässä useimmiten myös retkahtamiseni vaara oli suurin.Tänä aikana taistelin sopeutumismuutosten kourissa, aloin kehittää uusia tapoja kohdata stressi esim. työssä. Opin myös mielialan vaihteluita käsittelemään henkilökohtaisissa suhteissa.

- Monesti uhkailin tehdä itsemurhaa, kauan tämä onnistui, sain rakastamani puolison suunnattomaan hätään, päämääräni saavuttaen. Vuosien päästä puolisoni asettui tyrannia vastaan, ei auttanut vaikka otin köyden käteeni vahvistaakseni uhkailua itsemurhasta. Hän oli jo oppinut, sanoi tee vain, sittenhän sinustakin päästään.
Paljon olen tehnyt raittiuden eteen, nytkin on kauhea kankkunen, tili tyhjä ja naama auki. Vaimo karussa kotonaan, "upeata että on homma hanskassa".

- Kukaan ei ole hyödytön, aina voi olla edes huonona esimerkkinä.

- En saa mitään aikaiseksi, ei ole voimia hoitaa tai tehdä yksinkertaisia juttuja. Joitain ihan pieniä kuten postin haku onnistuu. Yleensä siirrän tietoisesti asiat syrjään ja annan niiden yksinkertaisesti maata.

- Omissa ahdistuneissa ja itseensä taas kerran pettyneissä mietteissä ollaan. Nytkin liian helposti koen, etten ole minnekään tervetullut. Pääsee siitä syystä vähän paremmalla mielellä tuonne sänkyyn viihtymään.

- Ollaan itsellemme lempeitä, ei tuomita vaan annetaan anteeksi. Suunnataan katse kohti uutta ja parempaa.

- Kun mielessäni suljin jonkin avun pois, pitkitin omaa selviytymistäni ja saatoin itseni alttiiksi vaaroille jotka tuhoaisi minut lopullisesti hetkessä.

- Kahleet niitä jotka lujittavat ja sitovat itseni ryyppykavereihin, vain ryyppy eihän niistä muuhun olisikaan kuten ei minustakaan. Kuvitelmani kavereiden olemassaolosta kariutuvat alkaessani raitistumaan, hyvä niin!

- Alkoholismi on vaativa sairaus, se vaatii itseltäni suunnattomia ponnisteluja. Se ei helpota muutamassa kuukaudessa tai viikossa. Alkuaikana tulee tunne kuinka tämä on helppoa, tämän hämäävän tunteen taakse piiloutuu väärä ajattelutapa, olen selviytynyt! Tuohon halpaan olen langennut liian usein, olen tullut huomaamaan kuinka yhtäkkiä ollaan humalassa.

- Kuulun niihin jääräpäisiin alkoholisteihin, jonka seurauksena minulla ei pitäisi olla mitään mahdollisuutta raitistua tai selvitä, ainakin kun katsotaan tilastojen valossa. Koska olen niin monta lukematonta kertaa yrittänyt ja taas epäonnistunut (tänään raitis).

 Saat uskoa, että muutkin kuten sinä ja minä myös useimmat kaltaisemme on kokenut samoja asioita joita tällä hetkellä saatat tuntea sinä, olkoon mitä vain. Vaikka ajattelisit mitä vain, niin tänään joku kaltaisistamme ajattelee juuri samoin. Muista, et ole ainoa alkoholisti etkä ole yksin, helposti niitä ajatuksia tulee! 
 
 
 
Kirjoittanut

 Olin juomatavoiltani hillitön. Halusin aina juoda lasini tyhjäksi en koskaan pystynyt jättämään siihen tippaakaan. Pyrin aina turvaamaan oman annokseni juomista, jos pullo kiersi mieheltä miehelle otin varmuuden vuoksi pitkän ryypyn saadakseni humalaan johtavan määrän varmasti. Pelkäsin aina, ettei alkoholi riitä olin missä vain. Join silloinkin, kun sitä ei olisi sopinut tehdä missään nimessä. Hamstrasin juomia turvatakseni seura­avan päivän humalan ja juomat. Piilotin niitä toisilta, kävin silti itse salaa ottamassa ryyppyjä. Olin aina viimeisten juhlijoiden joukossa. Tapani oli aina keksiä syitä jatkaa juhlimista, sekä juomista.

 En koskaan osannut sanoa ei, kun oli kysymyksessä alkoholin nauttiminen. En tietenkään halunnut tätä sanoa, syiden takia joita luettelinkin edellä useita. Muistan toistuvia kertomani kaltaisia tapahtumia istuessani kaljabaarissa, silti siellä istuessani tiesin kotiini tulevan vieraita juhlimaan lapseni syntymäpäivää. Sillä tämä oli tavanomaista ystäväpiirissämme silloin. Halusin tieten tahtoen mennä pohjustamaan kuntoani ennen vieraiden tuloa. Koska, pelkäsin varaamani juoman loppuvan kuitenkin kesken. Malttini lopettaa juominen kohtuuteen oli mahdoton tehtävä minulle. Sainkin useita välisoittoja kotoani, kun vieraat odottivat isäntää seurakseen. Usein toistui tapahtuma kun sitten valomerkin jälkeen astelin juhlapaikalle, ei vieraita ollutkaan myöhäisen ajankohdan takia.

Olin saapunut myöhässä kuten tavallista, sain kohdata koskemattomana varaamani juhlajuomat, iloitsin siitä.

Kirjoittanut

 Omassa yksinäisyydessä pohtimalla sekä miettimällä omia vikojani. Kuitenkin näin ainaisesti yksin tehdessäni, saatan menettää oman objektiivisuuteni ja minulla jää ehkä huomaamatta monia pieniä vikoja kohdallani. Pyrkimykseni on kuitenkin saavuttaa "todellinen" nöyryys, siksi minun on etsittävä ja kohdattava aina ensin omat vikani.

 Olen elänyt elämäni suuren ja valtaisan itsepetoksen syövereissä. Siksi en myös tämän tiedon ymmärtävänä saa alkaa luulemaan, ettei itsepetos olisi sekoittamassa omien vikojen tarkastelussa. Vaikka kuinka myönnän vikani huomattuani tämän, saattaa se olla perustellusti vain osittainen itsepetoksen vaikutuksesta. Todelliseen ja rehelliseen tulokseen pääsen ainoastaan kertomalla sen omalle korkeimmalle voimalleni, jonka myös annan vikani korjata.

Haluan kuitenkin kertoa tämän myös kolmannelle henkilölle, hänen kanssaan vuorovaikutteinen keskustelu omista vioistani, antaa minulle mahdollisuuden johdonmukaiseen ajatteluun, ehdottomaan rehellisyyteen, sekä aitoon nöyryyteen.

Kirjoittanut

 Yksi monista alkoholistia kohtaavista vaarallisista kierteistä juomakierteen sivutuotteena syntynyt (on ollut myös itselläni), nimittäin laitoskierre. Kierteestä myös alkoi tulla ongelma, tapa tapahtuma. Sinä päivänä kun olin saanut oman merkinnän papereihini ”alkoholisti”. Tietenkin tämä mahdollisti minulle alkoholistille (kiero, kuin korkkiruuvi) helpon tavan käyttää hyväksi tätä ”saavutusta”. Ovet oli auennut monenlaisiin hoitolaitoksiin. Myös tämän ”pakopaikan” valitseminen tuskan hetkellä kävi liian helposti, joka toistui toistumistaan. Ymmärrän tapahtumien tarkastelusta jälkeenpäin, että todellakin tämä oli kohdallani pakoon juoksua raha asioita, sekä yksinäisyyden aiheuttamia tuskatiloja, kaiken menettämisen pelkotiloja. Näin tehdessäni saavutin pakoilemalla ainoastaan ”laitos kierteen”. 

 Henkinen tuska ja ahdistus pakottaa jonkinlaiseen toimintaan, joka johti helpoimmin sinne tuttuun ”tapahtumaan” laitoshoitoon. Valinta oli aina helppoa sillä itseni ei tarvinnut tehdä oman tilani korjaamiseksi muuta, kuin nimi paperiin ja menoksi. Tämä on kylmä ja laskelmoiva totuus uskoin ainaisiin pakoonjuoksuihin omana ratkaisuna, näin sairauden hengessä tästä harhautuneesti ajattelin. Aina hoitopakkoihin hakeutuessa liioittelin asioitani, myös itse alkaen uskoa näihin omiin tarinoihin.

Alkoholisti osaa puhua ja oppii myös sairaudessaan uskomaan näiden totuudenmukaisuuteen. Aloin eläytyä liioitellusti sairauden vakavuuteen ottamaan omakseni joka solullani tämän sairauden. Pääasia ja tavoitteeni oli, että tämän avulla vain pääsisin tavoitteisiini kohdallani ”hoitopaikkaan”. Joskus ajauduin asian vauhdittamiseksi omaisteni silmissä hyvinkin sairaaksi teeskennellen itsemurhan ajatuksia osittain yrityspohjaisiin tekemisiin todistellen. Niin nämä ystävät ja läheiset odotusten mukaisesti hätääntyessään alkoivat parhaansa mukaan toimimaan auttaen ”laitoshoidon” saavuttamisen kohdallani. Näin myös saavutin perimmäiset tarkoitukseni. 

 Omaisten sekä läheisten ihmisten puuttuminen asioihini vauhditti laitoshoitoon pääsemiseksi. Tämäkin oli sitä itseni rakentamaa näytelmän suoritusta parhaimmillaan. Tietysti itse odotin joka kerta mennessäni laitokseen, että saavuttaisin helpon ratkaisun elämääni muiden hoitaessa kaiken. Saisin hyvän sairaspäivärahan joka jäisi säästöön, ilmaisen yösijan ja ruuan, siis täyden ylöspidon. Tämä oli aineellinen puoli jota en muuten omissa oloissani osannut järjestää en myöskään osannut raha-asioitani hoitaa. Näin useasti nälkää laiskuuttani. 

 Odotukset olivat korkealla hoitolaitosta kohtaan sillä olin luonut sinne mennessäni omat arvot ja vaatimukset mitä sieltä saan kohdalleni, nimenomaan omat ”vaatimukset”. Toisin sanoen menin sinne omilla säännöillä ja ehdoilla. Pidin itsestään selvyytenä sisään kirjoittaessani, että saisin laitoksen toiminnoissa erityisaseman, tämä erityisasema soisi minulle erikoiskohtelun oman hienouden ja muita parempana olevan olemukseni vuoksi, näin kuvittelin ja elin. Mutta näillä eväillä lähtiessäni pystyin vain saavuttamaan itsesäälin, sekä valtavan haavemaailman, katkeruuden muita kohtaan omasta tilastani, nämä irtoaa parhaiten juuri laitoksen sängyssä. Sänkyyn joudun liimautumaan laiskuuttani tämän pakopaikan valitsemani linjan mukaisesti. 

 Myös alan kapinoimaan laitoksen työssäolosääntöä vastaan tämähän on väärin itseäni kohtaan, joka olen omien ehtojeni mukaisesti hoidossa. Sääntöjen joita itse loin, sekä laitoksen sääntöjen aiheuttamassa ristiriidassa saavutan oloni kurjaksi, en viihdy laitoksen ehdoilla, paikka alkaa tympiä. Käyn psykologin vastaanotolla vain sitä varten, että opetan häntä alkoholismista. En mene sinne oman itseni vuoksi, sillä olen valmis, liian fiksu ja viisas kaveri josta psykologikin voisi ottaa oppia. En pysty asennoitumaan olosuhteita vastaavaksi. En osaa hyväksyä olemassa oloani tapahtuneiden osalta, olen kapinallinen. Oman väärän asennoitumiseni vuoksi laitoksesta en saa sisälleni antia. En mennyt sinne hoitoon, vaan pakoon henkistä tilaani, sekä rikkinäisiä asioitani. 

 Tällaisella kierteellä varustettuna jatkan laitosten vaihtamista koska oman käytökseni ja kapinoinnin tuloksena joudun pois laitoksesta siirtyen, odottaen taas enemmän joustoa toiseen. Eikä koskaan laitos ollut odotusteni tai vaatimusteni mukainen olin samassa pisteessä kuin aiemmin. Kunnes älysin viimeisellä laitos käynnillä antaa periksi ja hyväksyä toisten säännöt, aloin nöyrtymään. Sekä aloittaa kasvattamaan itseäni laitoksen tarjoamin avuin mihin kuului kaltaisteni seurakin. Tämän uudenlaisen asennoitumiseni myötä alkoi laitoskierre myös loppumaan, sillä aloin ymmärtämään vastuun ottamisesta omasta elämästäni.  Tämän tärkeän asian ymmärtäminen kasvoi vakaasti en enään viihtynytkään sängyssä. Aloin kaipaamaan töihin. Tämä oli se suuri tavoite (päämäärä) johon ajauduin terveellä asennoitumisella ja kaltaisteni tapaamisien myötävaikutuksella. 

 Minä omalta kohdaltani vierastannäitä laitoksia. Sillä kokemukseni mukaisesti olen huomannut niiden vievän syvempään pimeyteen "pakopaikkana". Hyväksyn näiden olemassaolon täysin ja uskon laitoksen jonkinlaiseen hoidolliseen apuun, ainoastaan siinä tapauksessa, että olen valmis ottamaan vastaan avun mennessäni sinne sekä hoitamaan terveyttäni kaikkine tulevine vastuineen.

Kirjoittanut

 Olin kauan, kauan sitten oman henkisen tilan luhistumisen seurauksena valtavan tuskan ahdistuksessa, suunnittelin lopullista ja ajattelin ainoaksi vaihtoehdoksi itsemurhaa. Olin fyysisesti väsyksissä nukkumiseni oli kokonaisen kuukauden aikana äärettömän minimaalista, siksi huuruisissa ajatuksissani suunnittelin ainoastaan hiukan nukkuvani, lepääväni kuolleena voimistuen uudelleen nousuun.

 Sittemmin olen ajatellut sitä vääryyttä mitä olisin saattanut itsemurhassa itselleni, sekä elämälleni tehdä. Katsoinkin kuinka olisin tehnyt suuren varkauden ihmiselämälle, sille jolta olin elämän hengen lahjaksi saanut. Luulotteluni, ettei minulla olisi ollut mitään paikkaa elämässä, oli suurta hulluutta. Käsitin palvelevani itsestään elämää, kun olin olemassa. Minua hillitsi ajatuksissani hyvien tulevien töiden merkitystä elämääni, halusin löytää vielä kärsivän ja pyrkiä auttamaan häntä, näin saavutin ajatuksissani voiman elää.

Kuolema oli minulle pimeä toive, suuri myrskyisä haave lohdutukseen, mutta se olisi ollut kaiken loppu.

Sivu 1 / 9