Kirjoittanut

Olen alkanut ymmärtämään joidenkin asioiden ja tapahtumien merkitystä kohdallani esimerkiksi kuinka minulle on luotu luja fyysinen terveys, jota olen myös itse saanut vahvistettua urheilun myötä, tätä ei varmasti kaikilla ole. Tämä on niitä pieniä asioita mutta kuitenkin niin suuri asia etten tietoisesti sitä alkoholi nimisellä paholaisella voi tuhota. Tekisin korkeimman voiman tahdon vastaisesti tuhoamalla itseäni juomalla. Haluankin antaa näitä asioita hänen huomaansa etten niitä oma aloitteisesti tuhoaisi, hän hoitaa henkisen tervehtymiseni minulle sopivalla vauhdilla. Sieltä tulee asioita joita en haluaisi kohdata, sekä niitä joita kohtaisin mielelläni.

Silti kaikki kohdalleni tulevat asiat on hyväksyttävä minulle parhaaksi. Lähden siitä, voittamattomia ei ole jos olisi ne yksinkertaisesti johtuisi omasta sairaasta sielusta. Ajatuksissani olen alkanut saavuttamaan suhteellisuuden tajunnut oman raitistumiseni käsitteissä, sillä olen ymmärtänyt todella oman pienuuteni ja voimattomuuteni muuttaa omaa terveyttä tai vastaavasti vauhdittaa sitä. Omavoimaisuuteni on osoittautunut yhdeksi suurimmista tekijöistä, joka on saattanut elämäni perikatoon. Saadessani palautumaan oman uskoni, ymmärrän, että vain oma korkeampi voima voi terveyteni palauttaa. Tämä tietoisuus asiasta alkoi selviään näkymättömän hitaasti, jos sen voisi näin ilmaista. Tällä hetkellä tunnen sisälläni tapahtuman todelliseksi ja aidoksi, tästä onkin mielekästä jatkaa alkoholismi nimisen taudin nujertamiseksi.

Kirjoittanut

Juopon Joulu, periytyvää?

Ystäväiseni alkoholisti, pilaatko joka Joulun, tämän tulevankin?

Muistelen oman nuoruuteni Joulua, aattoiltaa. Olin jo nuoruusiässä ja ymmärsin elämää, elämää mitä isäni puolelta näin toistuvasti. Jouluaatto oli Isäni itsekästä ajattelua vain itsestään, tai mitenkään pystynyt alkoholismissaan sitä toisen suuntaiseksi näyttää. Viina ja pullo olivat parhaat kaverit Jouluna, yritti esittää kuitenkin koheltamisen keskellä mukavaa ja nauttivan Joulun tunnelmasta.

Minulle oli sanoinkuvaamattoman vaikeaa olla isäni seurassa, minuun sattui kuinka tärkeää isälleni oli pullo ja muut ympärillä teeskentelivät, ettei mitään ole vialla ”mukava Joulu”.  Olin erittäin katkera isälleni kaikista Joulujen pilaamisesta. Itkin joka Joulu itseni uneen ”yöllä” kun juoppo isä oli saatettu nukkumaan. Näistä tunnekuohuisista lapsena vietetyistä Jouluista muistan kaiken katkeruuden vieläkin. Oli helppoa muistaa olivat samanlaisia ”juopon Jouluja”

Ja hyvä, lämmin hellä
on mieli jokaisen,
oi jospa ihmisellä ois
joulu ainainen.

Kaikilla ihmisillä pitäisi ehdottomasti olla rauhaisaa Joulun viettoa ilman katkeruutta ilman pelkoa, kuten laulun sanoissa tunnelmaa korostetaan.

Minun Joulu (kauan sitten, kauan,,,)

Mulla on ollut joulumieli kadoksissa, kaikki velat ja murheet painavat mieltä, kaikki aiemmin kännisenä koheltamiset ja seuraamukset niistä. Mutta nyt pitäisi piristyä onhan Joulu, laittelen kuuseen pieniä koristeita, niin siinä vähinen osanotto Joulun synnyttämiseen perheeseeni. Kaverini leipoo pipareita, kakkuja, siivoaa vauhdilla. Ahertaa yhteisen Joulun ja joulumielen saavuttamiseksi. No minulla oli hankkimani pullo viinaa piilossa naukkailin salaa. Aloin saamaan tunnetta viinan avulla eiköhän se tästä :), olin jo huolissani etten saa minkäänlaista joulufiilistä aikaiseksi. 

Joulu mieli syntyy sydämestä!

Jouluista tunnelmaa on rakennettu pikku hiljaa kotiimme, kaverini ahertaa kodin siistimisessä ja ruokien tekemisessä, sekä lahjojen paketoinnissa. Huonekuusi tarttui mukaan vanhalta valtion omistamalta maalta, kuten joka Joulu. Tapasin matkalla vanhan kaverini naapurista, hänellä oli pullo viinaa mukana. Hän tarjosi sitä auliisti minullekin, yritin kertoa etten halua kun perheelle pitäisi Joulu tehdä raittiina. No ei minua paljoa tarvinut suostutella kun jo siemailin kunnon ryyppyjä. No sitä kuusta yritin muutamilla koristeilla omalta osalta joulun eteen tehdä, kuten jo alussa kerroinkin.

Meillä on ensimmäinen joulu tulossa lapsen kanssa ja vielä ihan oikeana perheenä. Usein vietimme Joulut maalla muiden kotona. Olemme miettineet jouluperinteitä ja miten saisimme joulusta meidän näköisen ja rauhallisen. Kaverini iloisena kertoo kuinka joulun rakentaminen kotiin on niin ihanaa, siksi vaihteeksi halusimme viettää sitä omassa kodissa oman perheen kesken.

Minä sitä pulloa tyhjentelin, uskoin ettei kukaan huomaa, mutta kaverini alkoi ajoittain olemaan todella surullisen oloinen. Minulla joulumieli alkoi kasvamaan ja tunsin suurta lämpöä. Halailin lasta ja kaveriani, hän kysyi oletko juonut, enhän halaillut selvinpäin. Aloin olemaan humalassa tunsin sen, ja niin kaverinikin huomasi. Seuraukset oli havaittavissa Joulumieli katosi, kaverini pyyhki kyyneliä silmistään ja sanoi "inhoan sinua joulun pilaaja", tämä sattui koska muistin heti miten itsekkin olin samoja tuntenut omassa nuoruudessa.

Aloin olemaan katkera ja tunsin itseäni kohtaa vihaa, kaverini leipoi surullisena lihapullia pyöritti niitä kädessään ja katsoi vesisilmin minua sanaakaan sanomatta. Suutuin ja heitin seinään lihapulla taikinan ja huusin "olenko muka pilannut Joulun?" Oli sanomatta selvää Joulu katosi siinä silmän räpäyksessä. Olin jo niin kännissä että hoipertelin ja kävelin pitkin seiniä, enkä oikein tajunnut missä mennään ja mitä kello on.

Niin siinä kävi kuten tavallista olin sammunut huoneiston käytävälle kun heräsin huonossa olossa "krapula" tunsin otsassani omituista kiristystä. Tunnustelin ja tunsin aivan kuin jotain paperia, peili ole käytävällä siirryin katsomaan. Mitä helvettiä, otsaani oli teipattu lappu jonka pystyin lukemaan oli kirjoitettu niin että näkyi peilissä. Siinä luki "olemme lähteneet maalle, kiitos ihanasta Joulusta", jatkui vielä "vietä nyt oma Joulusi, niitä pääset viettämään". Kyllä alkoi vi****** soitin heti perään puhelimella, kesti kauan ennenkuin vastattiin, aloin heti huutamaan "teit paskamaisen tempun,,perkele veit multa Joulumielen onko nyt kusipää mielesi hyvillään" tuutte heti takaisin. Oli hiljaista hetken päästä kuului vain pieni ääni kun puhelin laitettiin paikalleen, alkoi varattu ääni tuuttausta kuulumaan. Jotenkin tunsin että minulla alkoi muutosten aika elämässäni. 

Anna lapselle ja puolisollesi raitis joulu!

Lapsi odottaa joulua sekä puolisosi, molemmat haluaa olla mukana rakentamassa mukavia yllätyksiä. Muista lapsen ilo on aitoa. Epämiellyttävä ja kirvelevä totuus kuitenkin on, että monen lapsen juhlatunnelma loppuu alkoholistin alkoholin käytön vuoksi. Lasten hyvä joulu taataan vain  ilman päihteitä ja opettaa tämä taito myös lapsille. Joulu on lasten juhla ja lapsuuden joulumuistot kestävät koko eliniän. Antakaamme jokaiselle lapselle raitis joulu!

 

Kirjoittanut

 Turhautumisen myötä omaan raittiuden hoitamiseen saatan pettyä etenkin suuriin odotuksiin raittiuden mielekkyydestä ja ottaa ryypyn. Sillä kaltaisteni kavereiden seurassa toistuu lause "raittius luo mielekkyyttä elämään". Mutta tämän mielekkyyden luomme jokainen itse omalla panoksella niin ulkoisesti, kuin sisäisesti, myös ajan merkitys huomioiden. Siis, on hyvin tärkeää saada itsensä liikkeelle myös ulkoisesti ja mennä sinnekin missä ei aiemmin ole ollut tai käynyt. Kiinnostusta tulisi herättää itsessäni kaikkeen uuteen. Uusia harrastuksia, vanhoilla ei paljolti pääse eteenpäin sillä nekin kuuluu siihen tapa tapahtumaan, alettava liikkua toisilla alueilla hyppimällä aitojen ylitse!

  Sillä niin kuin aiemmin ajattelin ja kerroin on hyvin tärkeää, että sisäisen kasvun myötä myös ulkoinen olosuhde kehittyy. Näin näiden kahden eteneminen luo sitä elämän mielekkyyttä. Jos yksi alue kehittyy ainoastaan alkaa järjestelmä ontumaan, koska osa alueesta on sairaana eikä kehity (parane). Ontumisen myötä saavutan tuskatilat.

 Voisi verrata, kun jalassani on piikki joudun ontumaan jalkaani on ilmaantunut sairas kohta (alue). Hoitaessani asian kuntoon ottamalla piikin pois saavutan jälleen kävely rytmin. Näin myös saan elämän rytmin kasvattaessani ulkoista, sekä sisäistä tapahtumaa käsi kädessä. Usein kuvitellaan että rahalla saavutetaan helpommin miellyttävät olotilat niin henkisesti kuin fyysisestikin, tähän alkuaikana uskoin myös minä, olin kadottanut täydellisesti todellisuuden tajun.

Kirjoittanut

 Sinä päivänä, kun myönsin olevani alkoholisti, sain sisälleni ensi heräämisen hengenelämän alueella. Tämä on tärkeä askel raittiuden tiellä. Se on sanoakseni ensi askel, lahja ensi heräämiselle. Ja saadakseni lisää näitä hengenelämän lahjoja on minun kyettävä jatkamaan raittiuttani. Minun on pystyttävä luopumaan entisestä elämästäni, elämäni joka ei onnistunut, siihen uuteen elämään jolla on mahdollisuus onnistua missä olosuhteissa tahansa.

 Sille elämän muutokselle ei ole ratkaisevaa onko minulla aineellista menestystä tai epäonnea, eikä ole riippuvuutta ilon tai tuskan vaikutuksiin. Sillä olen saanut avata suuren mahdollisuuksien oven elämälleni tällä omalla heräämiselläni. Mutta minun on jatkettava omaa heräämistäni saadakseni jatkaa mahdollisuuksien elämää. Tätä heräämisen jatkumista auttaa suurelta osin keskustelut kaltaisteni kanssa tai siellä mistä apua haluan ottaa, nimenomaan ”haluan”! 

Omalla heräämisellä tarkoitan tässä yhteydessä elämäntäyteisyyden tilaa, tilaa joka on elinvoimaista sekä lujaa psyykettä jolla saavutan myönteisiä tunteita sekä selkeää mieltä, herääminen vapauttaa pelon terrorista joka vainoaa herkeämättä.

Kirjoittanut

Myönsin viimeinkin olevani voimaton alkoholiin nähden, ymmärsin tilani olevan sellainen, etten kykenisi siitä omin voimin selviytymään. Tulisin tarvitsemaan pitkään tukea, läheisiltäni ja ystäviltäni.

 Minä olin sitkeää tekoa en ollut valmis myöntämään olevani tappiolla alkoholiin nähden. Koko tämä ajatus loi sisälläni outoja väreitä ja sekaisiakin tuntemuksia, vaistoni alkoi vastustamaan tätä ajatusta kokonaisuudessaan. En pystyisi ikinä hyväksymään ajatusta, kuinka itse olen saattanut lasi kädessä tilani suuren pakkomielteen ajamaksi ja siitä selviytyäkseni, ajautuisin riippuvaiseksi muiden apuun (kuten muissakin sairauksissa).

 On vaikeata edes ajatuksissa löytää samankaltaista elämän mullistusta joka olisi johtanut perinpohjaiseen vararikkoon (menettänyt kaiken) mihin olen päätynyt alkoholisoiduttuani perinpohjin. Olen menettänyt itsekunnioitukseni, sekä tahdonvoimani joiden avulla pystyisin vastustamaan suurta juomahimoa. Kuitenkin hakeuduttuani avunlähteisiin ja siellä olevien ihmisten seuraan alan näkemään sielullista romuttumistani aivan uudenlaisesta näkökulmasta. Näiden tapaamisten jälkeen alan todella ymmärtämään mahdollisuuteni selviytyä myöntämällä joutuneeni tappiolle, pystyn ottamaan ensiaskeleen toipumista ja todellista elämää kohden. Olen huomannut, sekä myös tuntenut, kuinka myöntämällä oman heikkouden se muuttuukin kovaksi pohjaksi rakentaa uudenlainen elämä.

 Olen tarkkaavaisesti yrittänyt muistella tapahtumaa, joka minut olisi saanut raottamaan alkoholisoitunutta pimeän elämäni ovea, että sinne pääsi uudenlaisen elämän valo. On aivan selvää tätä valoa ei saavuta ilman todellista nöyrtymistä tosiasian edessä, että olen epäonnistunut omissa pyrkimyksissäni voittamaan alkoholin voiman. 

Mutta oma käsitykseni omasta tilastani tuskin olisi riittänyt nöyrtymiseni alkamiselle, tieto tilastani oli tultava muiden kertomana. Käsitän ettei oma tahtoni riittäisi voittamaan juomahimoani. Olenkin käsittänyt näin jälkeenpäin, etten koskaan olisi selvinnyt alkoholismistani ilman ulkoapäin tulevaa apua.

Kirjoittanut

 Olen alkoholistina ajatusmaailmani orja, sillä minä teen tämän vääristyneen ajatteluni seurauksena uskomattomia asioita. Myös näiden ajatuksieni tapahtumien seuraamuksiin pääsen oman lyhytjännitteisyyden ansiosta. Eräs vertaus näihin ajatusteni häiritseviin puoliin elämässäni kuvaa osaltaan miten karmeata alkoholistin ”kontrolloimaton” ajatusmaailma saa aikaan.

 Voisi kuvitella, kuinka matkallani olisi autostani loppunut jäähdytysvesi, myös jokainen autoa käyttävä ymmärtää tämän veden tärkeyden. Huomatessani olevani lähellä maalaistaloa pysäköin auton tienreunaan. Otan kanisterin takakontista, joka minulla on varalla kaikkea epämiellyttävää yllätystä varten mukanani. Katson taloa kohti, jossa ei näy liikettä.

Ajattelen kuinka sieltä saan ilman muuta tarvitsemani veden autooni. Lähdenkin astelemaan taloa kohti, pysähdyn äkisti miettien, eihän siellä ole edes ketään kotona turhaan sinne asti kävelisin ja käännyn takaisin. Muutaman askeleen jälkeen pysähdyn omissa ajatuksissani päätellen, että on mentävä katsomaan onko ketään kotona saadakseni avun, ja heidän avulla pääsen jatkamaan matkaani.

Näin lähden jälleen taloa kohti, ollessani hyvin lähellä järkytyn ajatuksissani, mitenkä minä kulkuri ja tuntematon voisin vettä saada. Näin käännyn suruissani takaisin. Sitten ajatuksissani välähtää kuin salama kirkkaalta taivaalta. Alan ymmärtämään että minun on tavattava asukas varmistuakseni vedestä. Sekä näkisin onko tosiaan kotona ketään. Ellei ihmisiä olisi kotona, voisin hyvin kaivosta sitä ammentaa ilman, että tuntisin tekeväni suurempaa rikosta.

Siksi olen taas kääntynyt kohti taloa, sekä päättänyt viedä asiani loppuun. Olenkin jo ulko-oven kohdalla kohottanut käteni koputtaakseni, mutta sitten saan ajatuksiini käsityksen, etteivät asukkaat vettä kuitenkaan anna suuttuvat vain kun häiritsen pyhäpäivänä. Tämän ajattelutapani seurauksena suutun huutaen ovelle päin, pidä saatanan pihi asukas vetesi en minä sitä tarvitse! Lähden samalla astelemaan kohti autoa, ilman pelastavaa vettä. Enkä varmasti huutoni jälkeen sitä saisikaan. 

Tämän tapahtuman seurauksena jäi minulle suuri ongelma, joka oli ratkeamassa ennen ajatusmaailmani petosta. Tämän ajatusleikin seurauksena voisi kutsua alkoholistin elämän tapaa seuraavasti. Miten ajattelen, saatan myös elää. Lisäksi tämäkin ajatusleikki osoittaa todeksi, torjutuksi tulemisen pelon mitä alkoholistina poden kaikilla elämäni alueilla.

Kirjoittanut

 Minua vaivasi erittäin pitkään sanomattomuus, en kertonut todellisia tuntojani, en ollut kylliksi nöyrä, pelottomuudesta ja rehellisyydestä puhumatta. Jos olin sairaala hoidossa alkoholismistani, en antanut siellä oleville hoitajille mahdollisuutta auttaa itseäni, koska todellinen avautuminen itseltäni puuttui. On erittäin vaikeaa puhua omista salaisista asioista, mutta ollessani rehellinen jollekin, on minulla mahdollisuus elää kauan onnellisena.

 Kautta aikojen on ripittäytyminen ollut eri uskontojen vanha hyväksi koettu tapa. Niin minunkin on tämä oma ripittäytyminen tehtävä jollekin, papille, psykologille, ystävälleni, tehdessäni näin saan todellisen sisäisen rauhan. Minä uskon, ellen pysty omia havaittujani virheellisyyksiä eli vikojani täysin rehellisesti kertomaan jollekulle lähimmäiselleni, en pysty raittiuttani kasvattamaan, sekä pitämään lopullisesti. Nöyrtyessäni tähän tapahtumaan, poistuu lopullinen yksinäisyyden tunne, johon olen joutunut eristäytymään juomiseni seurauksilta.

 Minun juomiseni riistäytyi mielettömäksi, jonka seurauksena ihmiset vetäytyivät seurastani, enkä tämän jälkeen tuntenut kuuluvani mihinkään. En pystynyt lähestymään ujouteni vuoksi ihmisiä saadakseni ystäviä, tämäkin lisäsi haluani tukeutua alkoholiin.

 Paljastaessani itseni ja pahimmatkin ongelmat jotka ovat todellisena vaivana sisälläni jollekin toiselle henkilölle, saavutan täydellisen vapauden tunteen johon liittyy yksinäisyyden katoaminen. Alan taas kerran tuntemaan kuuluvani jonnekin, pystyn ottamaan vastaan anteeksiannon ja myöskin tätä antamaan.

Kirjoittanut

 Mieltäni ja ajatuksiani on usein vaivannut suhtautumistapani yhteiskuntaa kohtaan etenkin silloin juodessani, miksei selvänäkin. Minä vihasin omassa katkeruudessa niitä instansseja joista kohdalleni ei ollut suoranaista hyötyä. Hyväksyin kaikki asiat, kunhan itse hyödyin siitä. Katkeruuteni pohjalla häilyi tietysti, etten saanut aina tahtoani näissä asioimissani kohteissa läpi. Minä tapani mukaan yritin kaikkialla alistaa muita tahtooni, jos en onnistunut suutuin ja katkeroiduin, aloin suorastaan tuntemaan vihaa näitä kohteita kohtaan.

Ihmettelin tätä ominaista suhtautumistapaa, joka koko ajan lisääntyi juodessani ja jatkui raittiuden alussa. On selvää, että olosuhteeni missä olen aikani viettänyt, on myös jälkensä jättänyt. Raittiuden alussa on mahdotonta odottaa asioihin parannusta ellen etsi totuutta.

 Ollessani kroonisten valehtelijoiden tai huijarien seurassa vuosia (juoppojen, kaltaisteni). Näiden kohtaamisten ja kosketusten jälkeen on vain odotettavissa persoonaani kehittyvän krooninen epäluottamus ihmiskuntaa vastaan, sekä itseäni kohtaan, jonka seurauksena myös masennun helposti. Käytöksessäni alkaa yhä enemmän esiintymään kiukkuisuutta, seurauksena on huono kommunikointi kyky muita kohtaan. Siksi oman itseni terveyden kannalta olisi päästävä tämänkaltaisesta pakkomielteestä eroon tai tuhoutuisin ilman muuta. Mielestäni kannattaisi alkaa etsimään totuutta. Totuuden löytämiseen auttaa olemalla rehellinen. Jos en löydä totuutta kohdaltani saatan luhistua kaaokseen. Minulle riittää kunhan löydän oman totuuden asioista, näin myös alan saavuttamaan oikean suhtautumisen yhteiskuntaa kohtaan, sekä etupäässä itseeni.

Totuuden olemassa olo, sekä etsiminen on kulmakiviä elämässäni. Kaikki ne totuudet joita kavahdan ja koskettavat itseäni julmemmin ovat hyödyllisempiä. Kun aloin löytämään totuutta asioista ja elämästä, tuntuivat nämä löydöt miltei aina uskomattomilta. Totuus on minulle palkinto, totuus on elänyt tietämättäni mukana minussa aina, sillä omat pettymykseni elämäni aikana ovat lisänneet totuuden painoa, mitä nopeammin harhakuvat väistyvät sitä varmempana totuus esiintyy. Minulle totuuden löytäminen onnistui persoonallisen kokemuksen kautta.

 

Kirjoittanut

Alkoholistina olen mieluiten (tietysti) nopeasti oppimisen tiellä, kuin sen todellisen ajattelevan (kärsivällisen) tien joka mielestäni on järisyttävän hidasta. Olen kärsimätön koska en ymmärrä omaa tuskaista ja ahdistavaa tilaani. Saattaahan olla, että olen juuri avannut sydämessäni portin nöyryydelle myöntämällä olevani alkoholisti. Siihen on ajanut asiat joita edelläkin mainittu todellinen pelko, tuska, sekä yleensä suuri ahdistuneisuus sisälläni.

Näin olen myös avannut portin täydelliselle muutokselle elämässäni jota minun ei tulisi pelätä. Ainoastaan minun tulisi erottaa kaksi tapahtumaa toisistaan, muutokset huonompaan ja muutokset parempaan.

Kun olen saavuttanut tietoisen halun muutokselle, en pysty olemaan paikoillani ja odottaa pelkästään muutoksen tapahtuvan, sillä uudenlaisen elämän liekki sytyttää itseni uudenlaiseen liikehdintään.  Muistan: oman kasvuni oleellinen sisältö on muuttua parempaan, mutta siitä tulevaa vastuuta on myös minun oltava valmis kantamaan varauksetta. 

Kirjoittanut

 Minulle niin tärkeä persoonallisuuden muutos alkaa oman tekopyhän roudan sulamisella tämän jälkeen pystyn kylvämään suvaitsevaisuuden siemenen itseeni sekä ympäristöön. Näin pääsen niittämään tasaisemman mielenrauhan kasvustoa. Niin kauan kun elin vähänkään itsekkäästi ja olin valmis syyttelemään muita, sekä muita asioita, en saanut menneeltä varmasti rauhaa, kierre jatkui ja hullaantui. Minun kurjuuteni alkoi antamaan periksi  tutustuessani edes vähän itseeni, lisäksi opin tämän myötä omat virheeni tunnistamaan. Aloin helpommin suorittamaan päivittäisiä askareita hyväksymällä itseni, opin olemaan ihminen siinä kuin muutkin.

Aloin myös saamaan oikeat mittasuhteet sen hetkiseen tilaani, sillä annoin materiaalille yhä vähemmän arvoa. Tämän arvon alentaminen ei mitenkään ollut helppoa, koska jatkuvasti vaatimukset sisältäni pyrki purkautumaan tekoihin sekä ajatuksiin niistä. Opettelin väkisin tyytyväisyyttä elämääni, sillä olihan tilani paljon parempi, kuin aiemmin juodessa. Uskon totuuteen, että juomisen myötä asiani menevät aina vain huonommaksi mitä ne ovat tällä hetkellä. 

 Menneeseen tulee suhtautua todella oikein, mennyt antaa minulle oikeat suuntaviitat nykyiselle elämälleni, nämä huonot tapahtumat ovat vielä hyvässä muistissa. Havaitsin alkuvaiheessa kuinka typerää on etsiä lapsuudesta tai yleensäkin menneestä vikoja omaan tämän hetkiseen tilaani. Tietenkin ollessani psykologin vastaanotolla ja hoidossa, nämä psykologit pyrkivät ehdoin tahdoin hakeutumaan sinne menneeseen, että saavuttaisin ”psykologisen pelastuksen”. Katsoin terapeutit, sekä psykologit vaarallisiksi, sillä alkoholistina olisin myös riippuvainen heistä hyvin lyhyessä ajassa. 

 En pitänyt ajatuksesta, että ulkopuoliset lähteet olisivat syyllisiä omaan alkoholismiini tai sitten niitä ”löydettäessä” olisi välttämättä edes apua tilanteeseeni. Siksi en myöskään kunnioita terapeutteja, koska he hakevat väärällä tavalla lohdutusta sairauteeni. Aloin itse etsimään sisältäni viestejä joiden seurauksena pääsisin eteenpäin sairauteni hoidossa.

Aloin ottamaan harteilleni vastuun omasta itsestäni tapahtui mitä tahansa, lisäksi otin oman elämäni ohjakset haltuuni, enkä koskaan niitä ole luovuttanut edes terapeutille. Muistan, kuinka aika toimii itsestään tehokkaana terapeuttina. Lisäisin, kuinka erehtyvä ihminen saa lahjaksi armon ja anteeksiannon. Minulle riitti useimpien virheellisyyksien paljastuminen, eikä näin ollen ollut syytä kaivaa enemmin näitä ja ruveta analysoimaan löydettäessä niitä.

Minulle on aina riittänyt menneiden kärsimysten antamat opetukset, joiden seurauksena tämänkin päivän hyviin tapahtumiin olen päässyt osalliseksi.

Menneestä tiedän kaiken, mutten silti pysty sitä muuttamaan. Tulevaisuudesta en tiedä mitään, mutta silti voin sitä muuttaa ja vaikuttaa siihen. Tämä totuus on lisännyt panostamaan enemmän tulevaisuuteen kuin siihen menneen märehtimiseen. Menneen murheet ja huomisen huolet vievät mieleni kaaokseen ja paniikkiin.

Sivu 1 / 9