Näytetään nimikkeet avainsanan mukaan: alkoholismin myöntäminen

maanantai, 20 heinäkuu 2015 13:38

Raittiuden tarve myös hakea apua

 Olen laiskuuden lumoissa tehnyt itselleni kysymyksiä miksi hakeudun kaltaisteni seuraan apua hakemaan raunioina olevaan elämääni. Laiskuuteni saattaisi olla este avun hakemiseen kuten niin usein on tapahtunut. Tähän omaan kysymykseen  olen pyrkinyt vastaamaan erilaisilla käsityksillä asiasta.

  • Minä tiedostan selvästi oman juomiseni seuraamukset mihin tämä on johtanut. Siksi minulle alkoholistille raittius on ainoa mahdollinen tie elämään. Tämän raittiuden jatkuvuutta, sekä kehittymistä haen sieltä.
  • Lisäksi lopetettuani juomisen alkoi pelot vaivaamaan, sekä valtavat henkiset tuska tilat.
  • Yksi pelko, joka kohdallani vaivasi ylitse muiden oli yksinäisyyden pelko. Mutta astuessani kaltaisteni seuraan aloin tuntemaan kuuluvani jonnekin, minut hyväksyttiin juuri sellaisena kuin olin, enkä ollut tällöin yksin. Tämä oli ensimmäinen vahva osoitus kaltaisteni voimasta, sillä tämän pelon myöhäisemmät ilmenemiset ovat olleet varsin heikkoja.

 Jatkaakseni, tiedän elämäni olevan sisälläni ja löytääkseni tämän, minun on opittava tuntemaan itseäni, vaikka vain vähän. On todella suurta elämisen taitoa tuntea itseään. Minun on opittava sysäämään laiskuus syrjään, jotta pystyisin tekemään rakentavia asioita kohdallani. Elämä on tekemistä! Näihin ajatuksiini haen tukea kaltaisteni seurasta. 

 Minun on opittava rakastamaan itseäni, että pystyisin myös muita ympärilläni rakastamaan. Minun on opittava tuntemaan itseni hyödyksi, jotta tuntisin eläväni. Minun on myös opittava tajuamaan, että olen tarpeellinen tämän maailman kokonaisuudessa, osana sitä. Myös näihin totuuksiin haen vahvistusta kaltaisteni seurasta. 

Minulla kehittyi juodessani valtava määrä riippuvuussuhteita, mutta tänä päivänä yksi hyväksyttävä on kaltaisteni kaverit, tämä riippuvuus on ainoa pysyvä tie raittiuteen, sekä elämään.

Julkaistu kategoriassa Alkoholiongelma
maanantai, 20 heinäkuu 2015 10:50

Alkoholismin tietoisuudesta

 Alkoholismi, jota on esiintynyt jo vuosisatoja, on ollut ihme kyllä hyvin vaikeasti määriteltävissä. Nauttiessaan alkoholipitoisia juomia alkoholiongelmainen osoittaa poikkeavaa käyttäytymistä kielteisiä seurauksia aiheuttavan liikakulutuksen muodossa. Näistä kielteisistä seuraamuksista huolimatta alkoholisti jatkaa juomista. Normaalisti ihminen lopettaa toiminnan, josta hänelle on haittaa, mutta me alkoholistit emme kykene lopettamaan alkoholin juontia. On tämän kykenemättömyyden johdosta ollut kielteisiä ajatuksia ympäristöstä alkoholistia kohtaan, ajateltiin jumalan rankaisevan heitä jostain syystä tai heitä pidettiin heikkoluonteisina. Psyykkisesti häiriintyneinä, moraalittomina jne. Tiedämme tänä päivänä kuinka alkoholismi on sairaus, sekä alkoholismi on oire taustalla olevista sosiaalisista ja psyykkisistä epäkohdista.

 Kieltäminen on raskas osa sairaudesta. Kieltäminen on puolustuskeino, jonka alkoholisti on rakentanut suojaamaan ryyppäämistään, joka on muodostunut hänelle tärkeämmäksi kuin mikään muu. Kieltäminen tapahtuu sekä tietoisella, että tiedostamattomalla tasolla, niin älyllisesti kuin tunnepohjaisestikin. Alkoholisti ei kykene tunnistamaan omia oireitaan eikä hän ymmärrä että tapahtumat, jotka näennäisesti eivät mitenkään liity alkoholiin, voidaan yhdistää hänen juomiseensa. Tämä on hänelle käsittämätöntä, koska oma puolustusmenetelmä estää häntä näkemästä tosiasioita. Tämä saa hänet valehtelemaan, sekä itselleen että muille.
Tämä saa hänet menettämään yhteyden aitoihin tunteisiinsa ja tukeutumaan alkoholin synnyttämiin' »kemiallisiin» tunteisiin. Alkoholisti ei halua ymmärtää, että hänen kypsymättömyytensä johtuu alkoholista, että monet hänen ruumiillisista sairauksistaan ovat alkoholin aiheuttamia ja että hän myös vahingoittaa toisia mielettömästi.
Kieltäminen on mielisairaudenasteista, alkoholisti voi kieltää tilansa aina kuolemaan asti!
Julkaistu kategoriassa Alkoholismi
maanantai, 20 heinäkuu 2015 10:42

Alkoholismi, koko perheen sairaus

 Lääketieteessä alkoholismi määritellään alkoholin pakonomaiseksi, runsaaksi käytöksi, johon liittyy taipumus annostuksen suurentamiseen. Suomessa alkoholisteja arvioidaan määritelmästä riippuen olevan n. 30 000-100 000 ja suurkuluttajia sitäkin enemmän. Alkoholismi on vakava sairaus, joka johtaa ennenaikaiseen kuolemaan, fyysisiin, psyykkisiin ja taloudellisiin ongelmiin sekä ihmissuhdevaikeuksiin. Miksi alkoholista on kaikista haittavaikutuksista huolimatta niin vaikeaa päästä eroon? Entä miltä raittius tuntuu lukuisten viinanhöyryisten vuosien jälkeen? 

 Alkoholismi on siis vakava sairaus, joka johtaa hoitamattomana ennenaikaiseen kuolemaan. Alkoholisti on tähän sairastunut ihminen. Alkoholismi kehittyy vähitellen vuosien aikana. Sairastumisen edellytys on alkoholin säännöllinen tai runsas käyttö. Sairastumiselle voi altistaa perintötekijät. Tällöin sukulaisten joukossa on alkoholiongelmaisia. Ratkaisemattomat ristiriidat ja tunne-elämän vaikeudet voivat myös johtaa alkoholin liikakäyttöön ja siten alkoholismiin.

 Alkoholisti ei pysty itse säätelemään alkoholin käyttöään vaan alkoholi säätelee ja määrää häntä enemmän kuin hän itse. Hänellä on pakonomainen tarve saada alkoholia hinnalla millä hyvänsä eikä hän pysty lopettamaan sen käyttöä kuin vasta äärimmäisessä tilanteessa. Alkoholistin perheessä elävä lapsi on aina turvaton, koska pelkää alinomaan, milloin alkoholin tolkuton käyttö alkaa ja sen myötä usein riita ja väkivalta.

 Alkoholismi on yksilön sairauden lisäksi myös koko perheen ja lähi-ihmisten sairaus, josta kaikki kärsivät. Liian usein puhutaan yksilön henkilökohtaisesta ongelmasta vaikka se koskettaa monia muita ihmisiä. Tämän vuoksi alkoholismista parantumiseen tarvitaan paitsi yksilön, myös koko perheen ja lähiyhteisön tahto. Alkoholismi ei ole myöskään kenenkään syytä. Siksi syyllistä ei kannata etsiä. On vain etsittävä keinoa parantua. Hoito- ja auttamistahoja on useita ja apua varmasti löytyy jokaiselle.

 

Julkaistu kategoriassa Alkoholismi
maanantai, 20 heinäkuu 2015 00:18

Alkua hengelliseen heräämiseen

 Sinä päivänä, kun myönsin olevani alkoholisti, sain sisälleni ensi heräämisen hengenelämän alueella. Tämä on tärkeä askel raittiuden tiellä, yksi tärkeimmistä. Se on sanoakseni ensi askel, lahja ensi heräämiselle. Ja saadakseni lisää näitä hengenelämän lahjoja on minun kyettävä jatkamaan raittiuttani. Minun on pystyttävä luopumaan entisestä elämästäni, elämäni joka ei onnistunut, siihen uuteen elämään jolla on mahdollisuus onnistua missä olosuhteissa tahansa. Nimenomaan missä tahansa olosuhteissa!

 Tulevalle elämän muutokselle ei ole ratkaisevaa onko minulla aineellista menestystä tai epäonnea, ei myöskän ole riippuvuutta ilon tai tuskan vaikutuksiin. Sillä olen saanut avata suuren mahdollisuuksien oven elämälleni tällä omalla heräämiselläni. Mutta minun on jatkettava omaa heräämistäni saadakseni jatkaa mahdollisuuksien elämää. Tätä heräämisen jatkumista auttaa suurelta osin kanssa käymiset kavereitteni seurassa. Myös oppia olemaan yksin omien ajatusten kanssa, oppia olemaan hiljaisuudessa.

Julkaistu kategoriassa Alkoholiongelma
sunnuntai, 19 heinäkuu 2015 18:44

Myönsin voimattomuuteni

 Myönsin viimeinkin olevani voimaton alkoholiin nähden, ymmärsin tilani olevan sellainen, etten kykenisi siitä omin voimin selviytymään. Tulisin tarvitsemaan pitkään tukea, läheisiltäni ja ystäviltäni.

 Minä olin sitkeää tekoa en ollut valmis myöntämään olevani tappiolla alkoholiin nähden. Koko tämä ajatus loi sisälläni outoja väreitä ja sekaisiakin tuntemuksia, vaistoni alkoi vastustamaan tätä ajatusta kokonaisuudessaan. En pystyisi ikinä hyväksymään ajatusta, kuinka itse olen saattanut lasi kädessä tilani suuren pakkomielteen ajamaksi ja siitä selviytyäkseni, ajautuisin riippuvaiseksi muiden apuun (kuten muissakin sairauksissa).

 On vaikeata edes ajatuksissa löytää samankaltaista elämän mullistusta joka olisi johtanut perinpohjaiseen vararikkoon (menettänyt kaiken) mihin olen päätynyt alkoholisoiduttuani perinpohjin. Olen menettänyt itsekunnioitukseni, sekä tahdonvoimani joiden avulla pystyisin vastustamaan suurta juomahimoa. Kuitenkin hakeuduttuani avunlähteisiin ja siellä olevien ihmisten seuraan alan näkemään sielullista romuttumistani aivan uudenlaisesta näkökulmasta. Näiden tapaamisten jälkeen alan todella ymmärtämään mahdollisuuteni selviytyä myöntämällä joutuneeni tappiolle, pystyn ottamaan ensiaskeleen toipumista ja todellista elämää kohden. Olen huomannut, sekä myös tuntenut, kuinka myöntämällä oman heikkouden se muuttuukin kovaksi pohjaksi rakentaa uudenlainen elämä.

 Olen tarkkaavaisesti yrittänyt muistella tapahtumaa, joka minut olisi saanut raottamaan alkoholisoitunutta pimeän elämäni ovea, että sinne pääsi uudenlaisen elämän valo. On aivan selvää tätä valoa ei saavuta ilman todellista nöyrtymistä tosiasian edessä, että olen epäonnistunut omissa pyrkimyksissäni voittamaan alkoholin voiman. 

Mutta oma käsitykseni omasta tilastani tuskin olisi riittänyt nöyrtymiseni alkamiselle, tieto tilastani oli tultava muiden kertomana. Käsitän ettei oma tahtoni riittäisi voittamaan juomahimoani. Olenkin käsittänyt näin jälkeenpäin, etten koskaan olisi selvinnyt alkoholismistani ilman ulkoapäin tulevaa apua.

Julkaistu kategoriassa Alkoholiongelma