Näytetään nimikkeet avainsanan mukaan: itsesääli

perjantai, 11 maaliskuu 2016 17:11

Katkeruus ja vihan tunteet itsesäälin seurausta

Minulla kuten kaltaisillani alkoholisteilla katkeruus ja kaunan tunteet riepotteli jatkuvasti. Tunsin suurta katkeruutta ja vihan tunnetta yhteen tuhansista kohteista: Minulla kasvoi juoma aikana katkeruus yhteiskuntaa ja siellä järjestyksen valvojiin (poliisiin), harmitti kun jouduin liian usein kohteeksi, ehkä myös herkkyys kohdella minua herkemmin sillä olin tullut tutuksi vuosien varrella tekemisieni seurauksena. Kerran olin erittäin humalassa kävellessäni jalka käytävällä horjahtelin laidasta laitaan, pysähtyi taas kerran poliisi viereeni ja kysyi pysytkö tolpillasi? ”Vastasin en minä mikään nuoralla tanssija ole”. Ovet autosta pamahti auki ja mies sisään vilahti. Tuli putka reissu, luulin heittäväni hyvän vitsin jonka olin jostain kuullut, nämä mielestäni turhat putkareissut lisäsi katkeruuttani järjestyksen valvojia kohtaan.

 Kun lopetin juomisen lopetin myös katkeruuteni poliisia ja muihin järjestystä valvoviin viranomaisia kohtaan. Tein itselleni totuuden mukaisen itsetutkinnan, olin vaikea tapaus olin alkoholisti kaikki kohtaamiset järjestyksen valvojien kanssa oli minun syytäni omien huonojen seuraamusten ansiota, siksi oli helppoa hyväksyä heidät tärkeiksi yhteiskunnassa.

Raittiuden alkumetrillä kävin voimakkaan tunteen vallassa juttelemassa heille ”olivathan tuttuja”, kekskusteltiin kuin mitään koskaan olisi tapahtunut, muita asioita. Itse kysyin juoma aikani tapahtumia, tietenkin itsesäälin vallassa niin tein. Aloitin, "minusta varmaan oli haittaa kun olin aina humalassa jne". Sain vastauksen ettei mitään, eivät kertomansa mukaan olleet pitäneet minua minään riippana, tässä loin itse vuoren elämääni. Normaali mitätön asia mielessäni kasvoi itsestään vain hekumoimalla sitä, itsesääli lisäsi vuoren syntyä.

Näiden mielenrauhaa ja tasapainon rasittavia kohteita on heti raittiuden alussa alettava kitkemään pois. Ne on tehtävä itselleen, ehkä myös toiselle henkilölle selväksi. Mutta kannattaa harkita mitä tunnetilassa tekee, ne eivät ole aina vuoria

Julkaistu kategoriassa Alkoholiongelma
maanantai, 20 heinäkuu 2015 13:49

Kaipuuta ahdistusta surua

 Oikein tarkastellessani särkyneitä ihmissuhteita, vain kasvattaakseni itseäni uudeksi ja terveemmäksi tällä ihmissuhde alueella, enkä katuakseni, sekä pyöriskellen itsesäälissä. Tehdessäni estottomasti ja rehellisesti itsetutkiskelua, myöskään omia tekoja vähättelemättä, vain näin tehdessäni löydän uuden elämän tavan oppimiseen tarvittavia suuntaviittoja. Tällaisten tarkastelujen ollessa kyseessä, perustuukin sen täysipainoinen hyväksi käyttö jatkoa ajatellen, perusteelliseen sekä tinkimättömään rehellisyyteen. Tietenkin ollessa kahdesta ihmisestä kyse, sekä heidän välisestä suhteesta virheiden tekijän etsiminen ei ole yksiselitteinen asia. Varmasti molemmista löytyy sanomista suhteen rikkoutumiseen. Mutta omalta kohdaltani voin ainoastaan arvioida tekemäni virheet, jotka mielestäni olivat keskeisimmät suhteen rikkoutumiseen. Olinhan pelkästään juonut yli kohtuuden, sekä näiden seurauksena persoonani muuttuminen olikin suurelta osin merkittävä tekijä suhteemme katkeamiseen.

 En osannut olla aviomies, niin rakkaudessa, kuin kodin hoidon puolella. Muistan muutamia harvoja kertoja ottaessani osaa näihin perusasioihin, viihdyin mieluummin muualla. Kärsin aina omasta syystäni luottamuksen pulaa. Eikä sitä korjata jatkuvien kännien seurauksena, erohan siitä yleensä seuraa. En ole kumppanille katkera, vaan ristin käteni kiitokseksi, että hänellä oli voimaa ja rohkeutta erota minusta. Säästyipä hän, sekä omat läheiseni lisääntyviltä juomisen aiheuttamilta tuskilta. Sillä myöhemmät tapahtumat elämässäni osoittivat, ettei muutosta olisi mahdollisesti ollut näkyvissä kohdaltani vuosiin. Erotessamme alkoi omat kuvitelmani saavuttaa joskus heidät takaisin, aivan kuin eromme olisi osa jotain palapeliä mihin minäkin kuuluisin myöhemmässä vaiheessa. Kuten seuraava lyhyt tarina asian kohdaltani selvästi kertoo.

 Vaivuin autuaaseen pelastavaan uneen omien tuskaisten ajatusteni saattelemana, kyynelien valuessa poskilleni. Mietteeni siivittyi kauas taaksepäin elämässäni, sen mitä olin menettänyt, painoi suunnattomasti mieltäni. En pystynyt luopumaan ajatuksistani, kuinka joskus voisin saada kaiken menetetyn takaisin, kunhan saan asiani kuntoon. Mutta tämä olikin sairaudessani sitä suurta illuusiota, jota itsesäälissäni viljelin suunnattomasti. Vuodet vierivät näissä samoissa huuruisissa ajatuksissani, samoin itkin itseni raukeaan uneen yhä useammin. Kuvittelin aina rakastavani heitä, jotka olin menettänyt, todellisuudessa en ollut kasvanut, vaan päinvastoin olin ajautunut ajassani yhä syvemmälle kurjuuteen ja sielulliseen vajavuuteen, mitä rakkautta minulla olisi voinut olla.

 Elin haavemaailmoissa kuten edellä kirjoittamani toteaa. Mutta joskus on hyväksi lähimmäisen viisaat sanat, kuten kerran istuessani tutuksi tulleessa kaljabaarissa. Saapui luokseni vanhempi sukulaismies, hänelle kerroin katkeruuteni kauan sitten rikkoutuneesta avioliitostamme. Myös typeryyttäni muistutin, ettei puolisolla ollut väliä vaan lapseni kun olin menettänyt. En kehdannut sanoa kaipaavani puolisoani, vaan käytin lastani tukipuuna tähän puolison kaipuuseen. Sitten ystäväni sanoi merkitykselliset sanat; älä luule, että maailmasta rakkaus on loppunut; ei lopu se vain muuttaa joskus kohdetta. Kaljahuurussa yritin sulatella lausetta. Mutta hän jatkoi, tämän lausui tuntemamme Ernest Hemingvei. Silloin vasta sytyin ja ymmärsin, olihan tämän oivalluksen kirjoittanut kunnioittamani kirjailija.

 Tämä oli suuri alku unohtamisen armoitetulle tapahtumalle, koskien ylenpalttista kaipuutani menetettyihin rakkaimpiini. Aloin kasvattamaan oikeanlaista kohtaamista lapseeni, joka aikaa myöten kasvatti hedelmää suuren suruni tilalle.

Vääränlainen tehostettu kaipuu lietsoi itsesääliä voimakkaimmillaan siinä määrin, että oli suurimpia juottajia kohdallani.   

Julkaistu kategoriassa Alkoholiongelma
maanantai, 20 heinäkuu 2015 10:28

Itsemurha mietteitä

 Minä kuulun niihin alkoholisteihin joille on juomisen aikana tullut itsemurha ajatuksia. Tietysti niiden aitoutta on syytä epäillä jo siitäkin syystä että olen hengissä, enkä ole tätä edes yrittänytkään. Mikä saa ihmisen näitä lopullisia päätöksiä suunnittelemaan? Onko vastaus ”itsesääli” edes yksi niistä monista mahdollisista!

 Itse olen kiusoitellut toista ihmistä omalla itsemurhalla jotta saisin tarkoituksenmukaisen huomion ja kohtelun itseeni. Tämä tehosi joskus ja joskus ei. Pahimmillani sairaudessani oli itsesäälin voima niin suuri etten ihmettele ettei joku kohtalotovereistani olisi tästä voimasta voinutkin itsemurhansa tehdä. Käsittääkseni itsesäälin voimasta itsemurha on kohdistettu johonkin toiseen henkilöön vihamielisenä ilmauksena.

Esimerkiksi itse kuvittelin tekeväni ystävälleni (puolisolleni) kiusaa ja harmia ajattelemallani itsemurhalla, näin sairaudessani tosiaankin kuvittelin.   

Julkaistu kategoriassa Alkoholiongelma
Avainsanat
maanantai, 20 heinäkuu 2015 10:22

Itkemistä, vihan tunteita

 Kokemukseni mukaan on vain hyväksi itsesäälin aiheuttamat "itkukohtaukset", sillä näiden seurauksena purkautuu sisällämme jotakin sellaista, että pystymme taas katsomaan asioita niiden oikeassa valossa. Kuinka usein olemme tunteneet loukatun ylpeytemme aiheuttamat itsesäälin purkaukset. Taikka vihan tunteen ylenpalttisen hekumoinnin aiheuttaman itsesäälin reaktion ja itkut siitä. Olen itsekin itkenyt itseni itsesäälin johdosta liian usein uneen. Jos en olisi koskaan purkautunut näiden itsesäälin aiheuttamien tuskaisten itkujen seurauksena, en varmasti eläisi tänä päivänä.

 Sanotaan, että ulospäin vuotava haava on helpompi hoitaa (kun sen erottaa). Mutta sisäänpäin vuotavaa ei erota ja on vaikeampi hoitaa. Näin itkiessäni kyyneleeni vuotivat ulospäin ja myöskin tiesin syyn mistä vuotava haavani johtuu. Useimmiten pystyin hillitsemään itkuni tietoni seurauksena.

Itkut purkivat monet vihantunteet, jotka olisi purkaumattomina voineet johtaa ties mihinkä vahingontekoon tahansa.

Julkaistu kategoriassa Alkoholiongelma
maanantai, 20 heinäkuu 2015 10:16

Itsetuhon lietsomista, itsesääli

 Muistan, kuinka useiden viikkojen juomisen jälkeen olin menettänyt suuren summan rahaa, tämä sama toistui toistamistaan. Olin todella masentunut laskuhumalan aikana ja soitin veljelleni viimeisillä rahoillani kertoakseni, kuinka tämä oli kaiken loppu ja olin päättänyt mennä Vesijärveen syksypimeän turvissa. Kiittelin veljeäni kaikesta, nuoruutemme yhteisistä hetkistä ja kaikista niistä asioista joita hän oli joutunut puolestani tekemään. Ylistin sitä hyvää kun minunlaista "paskaa" ei ole kenenkään riesana hukuttautumiseni jälkeen. Itkin vuolaasti ja sain veljeni myöskin itkemään oman "aitouteni" seurauksena. Kun suljin puhelimen, vajaan minuutin päästä pyyhin kyyneleet ja suuntasin kavereita kohti joilla tiesin olevan juomista. Mutta veljelläni ei ollut yhtä nopeaa palautumista vaan hän lähti hätääntyneenä minua etsimään toisesta kaupungista asti. Näitä esimerkkejä olisi paljon, mutta uskon sinun tunnistaneen samoja fiiliksiä jo nyt, ettei enempiä kertomuksia tarvita.    

Julkaistu kategoriassa Alkoholiongelma
Avainsanat
maanantai, 20 heinäkuu 2015 10:14

Itsesääli, elämän vaikeus

 Monien erilaisten asioiden epäonnistuttua vaivuin vääjäämättä itsesääliin. Itsesääli on vieroitettavien listalla numero yksi. Keskustellessani kaltaisteni kanssa, havaitsin kaikilla alkoholisteilla itsesäälin olevan tavanomaisen yhteneväisempi. Ehkäpä itsesääli on yhdistävä tekijä taudin lisäksi kaikille alkoholisteille. Sitä löytyy meistä jokaisesta hyvin samantapaisena. Ehkä kaikki muut persoonalliset vajavaisuudet, sekä yliherkkyydet ovat enemmän persoonallisempia, kuin itsesääli. Itsesäälillä on monta muotoa persoonasta riippuen. Alkoholisti kohtaa itsesäälin vaikutukset päivittäin useasti erilaisissa tilanteissa. Juuri tämä itsesääli aiheutti voimakkaita tunne-elämän ailahduksia, jotka taas pitivät kehoni epävarmassa ja vapisevassa otteessa.

 Jos olin hautajaisissa (kaverini, tutun) sain parhaat itkut, kun kuvittelin hautajaisia omikseni ja kuinka muut olisivat kuvitelmissani surreet minua, tätä ajatusta lietsoessa saavutin krokotiilin kyyneleet. Kaikissa tilanteissa liitin itseni kohdakkain tapahtuvien asioiden sekamelskassa, yhdistin niihin itseni aina kiinteästi omissa kuvitelmissani. Oli kyseessä iloinen asia häät, veikkausvoitto, uusi auto, uusi koti, tai uusi vene kytkin niihin itseni jopa kateudella ja tämän myötä itsesäälin lonkerot ottivat minut valtaan.

 Aloin näistä kavereitani ja ystäviäni kohdanneista hyvistä asioista luomaan itselleni itsesäälin taivasta, koska minulle mielestäni muiden syiden kuin omien seurauksena ei ole mahdollisuutta kohdata samaa onnen hetkeä. Itsesääliä lisää tietoisuus kaiken oman menettäminen (omaisuus, ihmissuhteet, kaikki mahdollinen), sekä toisten ihmisten suhtautuminen minuun. Saavutan taas krokotiilin kyyneleet ja kaverini tai läheiseni uskoo vilpittömästi minun iloitsevan hänen kohtaamaansa onnellista asiaa.

Itsesäälin seurauksena olen hyvä surija, sekä iloitsija.

Julkaistu kategoriassa Alkoholiongelma
maanantai, 20 heinäkuu 2015 09:44

Lopullisen ratkaisun, itsemurhan lietsomista

 Olin kauan, kauan sitten oman henkisen tilan luhistumisen seurauksena valtavan tuskan ahdistuksessa, suunnittelin lopullista ja ajattelin ainoaksi vaihtoehdoksi itsemurhaa. Olin fyysisesti väsyksissä nukkumiseni oli kokonaisen kuukauden aikana äärettömän minimaalista, siksi huuruisissa ajatuksissani suunnittelin ainoastaan hiukan nukkuvani, lepääväni kuolleena voimistuen uudelleen nousuun.

 Sittemmin olen ajatellut sitä vääryyttä mitä olisin saattanut itsemurhassa itselleni, sekä elämälleni tehdä. Katsoinkin kuinka olisin tehnyt suuren varkauden ihmiselämälle, sille jolta olin elämän hengen lahjaksi saanut. Luulotteluni, ettei minulla olisi ollut mitään paikkaa elämässä, oli suurta hulluutta. Käsitin palvelevani itsestään elämää, kun olin olemassa. Minua hillitsi ajatuksissani hyvien tulevien töiden merkitystä elämääni, halusin löytää vielä kärsivän ja pyrkiä auttamaan häntä, näin saavutin ajatuksissani voiman elää.

Kuolema oli minulle pimeä toive, suuri myrskyisä haave lohdutukseen, mutta se olisi ollut kaiken loppu.

Julkaistu kategoriassa Alkoholiongelma
Avainsanat
sunnuntai, 19 heinäkuu 2015 17:00

Muiden syyttelyä

 Olen alkoholistina niin sokea omasta tilastani, etten pysty itsestäni millään tavalla vikoja havaitsemaan, siksi myös helpoin tapa on näitä muista etsiä. Myös kaikenlaiseen huonoon tapahtumaan kohdallani yritän etsiä muita syitä, kuin itsestäni johtuvia.

Muistan hyvin oman katkeruuteni omaan tilaani, sekä ainaisiin epäonnistumisiini. Tahdoin näihinkin toistuviin tapahtumiin löytää syyn muualta. Niin sitten päädyin sinä tuskaisena hetkenä syyttämään Isääni, sekä lapsuuttani. Lapsuuttani johon Isäni oli antanut kielteisiä vaikutteita ja joiden seurauksena nyt vanhempana olen alkoholisoitunut siinä määrin, että elämäni on tulikivenkatkuista taistelua päivästä toiseen. Käyn kotonani jopa ärhentelemässä Isälleni aiheuttamastaan tuskaisesta kohtalostani, joka oli hänen kasvatuksen seurausta.

 Kuitenkin minun on ollut silloin tehtävä itselleni todellinen selvyys asiasta ja myös selvitettävä totuus omaan tilaani johtuvista syistä. Sillä pelkän Isäni laimin lyönnin tai holtittoman esikuvan seurausta se ei missään nimessä ollut. Minullahan on ollut oman tilani valinnan avaimet käsissäni ja olen niitä käyttänyt huonolla menestyksellä elämässäni. Olen itse hakeutunut väärään seuraan josta olen myös osani huonoon suuntaan elämääni saanut. Isälläni tähän ei ole ollut vaikuttamista. Olen unohtanut Isäni hyvät opit itselleni joista nytkin voisin olla ylpeä.

 Sillä minun on kiittäminen Isääni ahkeruudestani työssäni. Siihen oli esimerkkinä Isäni kova elämä ja työ jotka lisäsivät hänen kärsivällisyyttä, sekä ponnistuksiaan elämässään. Isäni näytti omalla tekemisellään mitä on sitkeys ja kuinka sen avulla pääsi innostuksen alkuun. Muistan hänen opettaneen ääretöntä rehellisyyttä ja kuinka sitä tulee vaalia jotta menestyisin elämässäni. Tästä saan kiittää, etten ole vajonnut rikoksiin joista niin monet kaltaiseni ovat joutuneet kärsimään. Olen pelastunut monesta pahasta saamani opin seurauksena. Aloinkin käyttäytymistäni Isääni kohtaan ihmettelemään sillä minulla oli paljon kiitoksen aihetta Isälleni kaikesta huolimatta. Mutta katkeruuteni sokaisi niin paljon etten osannut näitä hyviä asioita tarkastella kohdaltani.

Kiitokset Isälleni sekä yleensä vanhemmilleni siitä suuresta tuesta niinä vaikeina aikoina jolloin ette hylännyt lastanne, ”minua aikamiestä”. Olin sairaudessani silloin siinä tilassa, että Isälleni antamani ystävyys vastasi karhun syleilyä suuren katkeruuteni voimasta.

Julkaistu kategoriassa Alkoholiongelma